Tarvitsisin kipeästi apua

Olen viime aikoina miettinyt paljon kuolemaa ja aivan kuin olisin vasta nyt tajunnut sen että se on minullakin joskus edessä..
En voi enää olla kotona koska nään vanhempani ja mietin koko ajan että entä sitten ku he kuolevat...
ja asumme aika kaukana kaikesta niin joudun olemaan siellä yksin aika paljon joten alan taas miettimään asioita ja en voi muuta kuin itkeä...
Välillä on ihan hyvä olla... suurimmaksi osaksi silloin kun olen poikakaverini kanssa koska hän osaa piristää minua mutta muuten kaikki on aivan älyttömän vaikeaa enkä voi ajatella muuta kuin kuolemaa ja se pelottaa...
koko ajan on sellainen olo kuin olisi vähän humalassa ja kaikki vaan tapahtuu enkä muista kunnolla asioita joita olen juuri tehnyt...
kaikki mitä teen tuntuu niin turhalta...
mikä tähän ongelmaan voisi auttaa?
3368
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Minulle tuli tuo vaihe jo vuosia sitten.
Kuoleman kanssa oppii elämään.

Elämä jatkuu aina.

Kuolema ei kuitenkaan ole kaiken päätös.
Se on vain tie, joka kaikkien täytyy kävellä.

Kuoleman jälkeen kohtaat kyllä muut, jotka ovat menneet ennen.

Elämä kuoleman jälkeen ei ole mikään satu, joka kerrotaan, jotta lapset nukkuisivat paremmin.

Ei ole syytä epäillä.
Kuolema ei ole päätös vaan jonkin suuremman alku.

Äänestä

hyviä asioita elämässäs, esim perhe ja poikaystävä...tuli mieleen että jos sulla oisikin jokin serotoniinin vajaus aivoissa joka aiheuttaa masennuksia ym.eli eis oiskaan muuta kuin selvityttää tommoset asiastkin.apuja löytyy.tsemppiä ja kaikkee hyvää sulle!

Äänestä

Oli myös mielessä kysyä,että missä päin asut.Mutta voisithan laittaa kirjeenvaihtoilmoituksen,ja etsiä jonkun uuden kaverin sitäkin kautta.
Lue näitä viestiketjuja eri palstoilta,ehkä niistä löytyisi kohdallesi sopivia vastauksia.
Myös täällä www.tukiasema.net voisi olla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surkimus-90 kirjoitti:

Olen viime aikoina miettinyt paljon kuolemaa ja aivan kuin olisin vasta nyt tajunnut sen että se on minullakin joskus edessä..
En voi enää olla kotona koska nään vanhempani ja mietin koko ajan että entä sitten ku he kuolevat...
ja asumme aika kaukana kaikesta niin joudun olemaan siellä yksin aika paljon joten alan taas miettimään asioita ja en voi muuta kuin itkeä...
Välillä on ihan hyvä olla... suurimmaksi osaksi silloin kun olen poikakaverini kanssa koska hän osaa piristää minua mutta muuten kaikki on aivan älyttömän vaikeaa enkä voi ajatella muuta kuin kuolemaa ja se pelottaa...
koko ajan on sellainen olo kuin olisi vähän humalassa ja kaikki vaan tapahtuu enkä muista kunnolla asioita joita olen juuri tehnyt...
kaikki mitä teen tuntuu niin turhalta...
mikä tähän ongelmaan voisi auttaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu