Siinä se; miksi naiset harvemmin lähtevät liikkeestä?
Itse olen kokenut asian niin että minun oli naisena HELPOMPI tehdä lähtöpäätös; odotukset naisia kohtaan ovat niin kohtuuttomia että irtautuminen oli itsestäänselvää.
Naisille on enemmän sääntöjä. Saadaanko heistä niillä koulittua herkemmin kuuliaisia kun liikkumatilaa on alun alkaenkin vähän? Odotetaanko naisilta kilttiä ja soputuvaista käytöstä ylipäänsä enemmän kuin miehiltä (siis muuallakin kuin lest.piireissä) jolloin eristäytytneessä kulttuurissa vaikutus korostuu?
Kuulisin mielelläni. Erityisesn kiinnostavaa olisi kuulla liikkeeseen jääneen naisen mielipide. Enkä siis väitä että KAIKKI naiset jäisivät vain kuuliaisuuttaan jotenkin vasten tahtoaan.
Itse olen kokenut asian niin että minun oli naisena HELPOMPI tehdä lähtöpäätös; odotukset naisia kohtaan ovat niin kohtuuttomia että irtautuminen oli itsestäänselvää.
Naisille on enemmän sääntöjä. Saadaanko heistä niillä koulittua herkemmin kuuliaisia kun liikkumatilaa on alun alkaenkin vähän? Odotetaanko naisilta kilttiä ja soputuvaista käytöstä ylipäänsä enemmän kuin miehiltä (siis muuallakin kuin lest.piireissä) jolloin eristäytytneessä kulttuurissa vaikutus korostuu?
Kuulisin mielelläni. Erityisesn kiinnostavaa olisi kuulla liikkeeseen jääneen naisen mielipide. Enkä siis väitä että KAIKKI naiset jäisivät vain kuuliaisuuttaan jotenkin vasten tahtoaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meidän perheessämme kävi niin että tytöt jäivät vl-liikkeeseen, pojat ei. Nämä tytöt, nyt jo nelikymppisiä, jäivät myös ilman miestä.
Olen 10 lapsen Äiti. Vanhin on nyt 18vuotta ja nuorin 2vuotias. Raskain vaihe oli silloin, kun oli 4 alle kouluikäistä lasta ja mieheni oli reissuhommissa. Silloin se tuntui hirvittävän raskaalta, mutta näin jälkeen päin ajateltuna näen sen erittäin kasvattavana ja tärkeänä ajanjaksona.
Olen kasvanut ei lestadiolaisessa perheessä ja saanut parannuksen armon 20 vuotiaana. Oli aluksi vaikeaa ajatella, että tulisin synnyttämään paljon lapsia. Mutta jokainen lapsi on ollut aivan yhtä rakas ja tärkeä. Olen pyrkinyt antamaan lapsille mahdollisimman paljon aikaa ja rakkautta. Mä elän uskosta. Jokainen ilta rukoilen että saisin säilyä uskomassa tällä tavalla. Koen sielussani rauhan, olen onnellinen ihminen tässä ja olen onnellinen kun Jumala on antanut meille 10 ihanaa lasta.
Monesti olen täältä lukenut kuinka naisia sorretaan jne..Ei siellä ketään sorreta. Me HALUAMME elää näin. Välillä on raskasta, niin kuin pienemmissäkin perheissä. Mutta sitä ison perheen onnellisuutta ei voi ymmärtää ennen kuin sen itse kokee. Ei meitä kukaan pakota ottamaan kaikkia lapsia vastaan, mutta me HALUAMME ottaa kaikki lapsen vastaan Jumalan sanan mukaisesti.
Lapsieni kanssa olen keskustellut aiheesta. He ovat sanoneet että ovat kiitollisia ja onnellisia siitä että ovat saaneet syntyä isoon perheeseen. On leikkikavereita, oppii ottamaan hyvin vastuuta elämästään. Mutta turhaan minä näitä kirjoittelen, kimppuuni hyökätään kuitenkin ja syytetään, että minut on aivopesty jne..mutta kun ei ole, ihan Jumalan armosta olen uskoni saanut ja olen onnellinen tässä. Ne, jotka haluavat lähtä, niin lähtevät. Mutta niitä on vähän. Meillä on hyvä sosiaalinen tukiverkosto. RY järjestää paljon äideille erilaisia kerhoja jossa keskustellaan mm.perheisiin liittyvistä asioista jne..Tällaista. Yritän parhaani mukaan puolustautua tulevasta ryöpytyksestä...;)