Olen aina ajatellut, että kaikki huumeita kokeilleetkin ovat narkkareita. Olen myös ollut tavattoman närkästynyt siitä, että kannabiksen käyttäjät pitävät yleensä hampusta sen sijaan, että hokisivat meidän fantasiaamme narkomaniasta ja sen aiheuttavasta kurjuudesta. Olen kuitenkin hämmästykseni elämäni varrella huomannut, että kannabiksen käyttäjät ovat lähes poikkeuksetta tyytyväisiä elämäänsä. Tai sitten olen vain asunut liikaa varakkailla maaseutualueilla.
Itse olen juonut alkoholia silloin tällöin ja juuri sen verran, mitä parikymppinen nuori on tiukkojen vanhempien katseen alta voinut. Vanhemmat ovat kyllä itse juoneet viiniä koko elämänsä, mutta eivät enää laisinkaan käsitä nuorten elämästä yhtään mitään. Minäkin olen aina juonut kovat kännit kun vain on ollut mahdollista, huolimatta kohtuullisen hyvästä kodista tai asiallisesta kasvatuksesta. Minun vanhempani ovat tuntuneet ihmisiltä, jotka haluavat rakastaa ja suojella minua, mutteivat osaa. Eivät he ymmärrä, he tuomitsevat. Ja sama tuomitsevaisuus on iskenyt minuunkin ajoittain. En jaksa sitä enää.
Olen haukkunut ihmisiä kannabisnarkkareiksi, jos ovat yhtään osoittaneet intressejä hamppua kohtaan myönteisessä mielessä. Olen tehnyt niin, koska minulla itselläni on ollut paha olla. Minut on tuomittu ja minä olen tuominnut. Ei ole koskaan omena päässyt kauaksi putoamaan suvussani eikä ole ollut mahdollistakaan. Sukuni on ollut hieman "pienen kylän sukua", jos ymmärrätte. Itse asun vielä tuomitsevien vanhempieni luona, mutta en pitkään. Toteutan pitkän haaveeni ja muutan kaupunkiin. Kuopioon. Sitten uskallan tulla ulos kuorestani.
Huumeet ovat sellainen asia, mitä olen aina vastustanut. Mutta kun nyt mietin; mikä ihminen on toisen puolesta päättämään, mitä toinen suuhunsa laittaa. Ei yhtään mikään. Eiköhän jokainen aikuinen mies tai nainen saa työntää vaikka asbestia perseeseensä, jos haluaa. Jos huumeet olisivat niin vaarallisia kuin mitä uskotellaan, kuolisi niihin tuhansia vuodessa Suomessa. Mutta kun ei vaan kuole tahi edes henkisesti tai fyysisesti vaurioidu niin suuressa määrin kuin mitä uskotellaan. Ei ainakaan kannabiksesta. Ehkä joistain kovemmista aineista voi nopeammin tulla ihan oikeitakin vaurioita.
Jos ihmisten päihteiden käyttöä pitää pelätä niin paljon, että päihdyttäviä aineita pitää lailla kieltää niin yhtä hyvin voidaan vain kuolla pois. Koskaan ihmisen historiassa muuten kuin viimeisen n. 80 vuoden aikana, ei olla kielletty ihmistä tunkemasta vaikka saukkoa keuhkoihinsa, saati käyttämästä kannabista. Mutta nyt kielletään vaikka mitä. Tietysti aina on ollut tabuja ja sitähän päihdekieltolait ovat: nykyajan tabuja. Mutta ovatko ihmiset jo nyt niin heikkoja, etteivät ilman päihteiden kieltolakeja kestä? Tässä mietittävää muille, ketkä ovat ajatelleet niin kuin minä olen joiskus ajatellut. Eli eivät ole ajatelleet.
Itse olen juonut alkoholia silloin tällöin ja juuri sen verran, mitä parikymppinen nuori on tiukkojen vanhempien katseen alta voinut. Vanhemmat ovat kyllä itse juoneet viiniä koko elämänsä, mutta eivät enää laisinkaan käsitä nuorten elämästä yhtään mitään. Minäkin olen aina juonut kovat kännit kun vain on ollut mahdollista, huolimatta kohtuullisen hyvästä kodista tai asiallisesta kasvatuksesta. Minun vanhempani ovat tuntuneet ihmisiltä, jotka haluavat rakastaa ja suojella minua, mutteivat osaa. Eivät he ymmärrä, he tuomitsevat. Ja sama tuomitsevaisuus on iskenyt minuunkin ajoittain. En jaksa sitä enää.
Olen haukkunut ihmisiä kannabisnarkkareiksi, jos ovat yhtään osoittaneet intressejä hamppua kohtaan myönteisessä mielessä. Olen tehnyt niin, koska minulla itselläni on ollut paha olla. Minut on tuomittu ja minä olen tuominnut. Ei ole koskaan omena päässyt kauaksi putoamaan suvussani eikä ole ollut mahdollistakaan. Sukuni on ollut hieman "pienen kylän sukua", jos ymmärrätte. Itse asun vielä tuomitsevien vanhempieni luona, mutta en pitkään. Toteutan pitkän haaveeni ja muutan kaupunkiin. Kuopioon. Sitten uskallan tulla ulos kuorestani.
Huumeet ovat sellainen asia, mitä olen aina vastustanut. Mutta kun nyt mietin; mikä ihminen on toisen puolesta päättämään, mitä toinen suuhunsa laittaa. Ei yhtään mikään. Eiköhän jokainen aikuinen mies tai nainen saa työntää vaikka asbestia perseeseensä, jos haluaa. Jos huumeet olisivat niin vaarallisia kuin mitä uskotellaan, kuolisi niihin tuhansia vuodessa Suomessa. Mutta kun ei vaan kuole tahi edes henkisesti tai fyysisesti vaurioidu niin suuressa määrin kuin mitä uskotellaan. Ei ainakaan kannabiksesta. Ehkä joistain kovemmista aineista voi nopeammin tulla ihan oikeitakin vaurioita.
Jos ihmisten päihteiden käyttöä pitää pelätä niin paljon, että päihdyttäviä aineita pitää lailla kieltää niin yhtä hyvin voidaan vain kuolla pois. Koskaan ihmisen historiassa muuten kuin viimeisen n. 80 vuoden aikana, ei olla kielletty ihmistä tunkemasta vaikka saukkoa keuhkoihinsa, saati käyttämästä kannabista. Mutta nyt kielletään vaikka mitä. Tietysti aina on ollut tabuja ja sitähän päihdekieltolait ovat: nykyajan tabuja. Mutta ovatko ihmiset jo nyt niin heikkoja, etteivät ilman päihteiden kieltolakeja kestä? Tässä mietittävää muille, ketkä ovat ajatelleet niin kuin minä olen joiskus ajatellut. Eli eivät ole ajatelleet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaksi asiaa: Tuho itselle ja tuho muille.
Joku syö liikaa sokeria ja tuhoaa hitaasti itseään, toinen suolaa tai jotain muuta.
Sanotaan, että liika sokeri tekee myös aggressiviseksi, joka taas vaikuttaa ihmissuhteissa.
Periaatteessa olet jollain tavalla oikeassa siinä, että ihmisellä pitäisi olla jonkinlainen
oikeus itsensä hitaaseen tai väliaikaiseen tuhoamiseen. Mutta muiden ei.
Yksikin elämä, joka on menetetty jonkun toisen ihmisen holtittoman alkoholinkäytön ja vastuunpuutteen vuoksi esim. auto-onnettomuudessa, on liikaa. Se ei ole kuolleen
syy, mutta silti häneltä katosi kerralla yhtäkkiä koko elämä kaikkine mahdollisuuksineen.
Jos kaikki ihmiset olisivat viisaita ja osaisivat
noudattaa kohtuutta eivätkä tuottaisi vahinkoa,
ei olisi paljoa murheita.
Huumeista olen kyllä itse sitä mieltä, että niitä ei pitäisi ollenkaan käyttää.
Aivot on tehty selväjärkisyyttä varten ja niillä
on luonnollinen pyrkimys pystyä parhaimpaansa.
Ne eivät pidä sekaannuksesta, vaikka päihteitä käyttävä ihminen saattaa pitää.
Miksi ihmiset sitten käyttävät päihteitä?
Onko oikea elämä liian tylsää? Onko itsetunnossa
vajavuutta tai rohkeudessa tai sosiaalisuudessa?
Varmaankin se on paljolti tapa- ja kulttuurikysymys. Suuremman joukon hyväksyntä tulee samankaltaisen käyttäytymisen ja elämäntapojen, huvittelumuotojen kautta.
Näitä tapoja olisi vaikea yhtäkkisesti muuttaa.
Oman joukkonsa muodostavat esim. uskovaiset, joissa päihdesuuntautunut käyttäytyminen ei ole toivottavaa eikä tavoiteltavaa. He ovat kuitenkin
usein niin erilaisia ihmisiä, että monien olisi
vaikeaa kuvitella itsensä sellaisten joukkoon. Se muuttaisi koko siihenastisen elämän ihmissuhteineen kaikkineen.
Tietysti voi myös varmaan jollain tavalla olla päihteitä käyttävien mukana heidän ystävänään ja olla itse käyttämättä niitä. Usein he varmaan kuitenkin tuntevat itsensä jotenkin ulkopuolisiksi.
Ihmisiä on erilaisia ja minun mielestäni on vahinko, että monet julkiset ja työhön liittyvät juhlat yhdistetään alkoholikulttuuriin. Se ikäänkuin yrittäisi pakottaa sopeutumaan porukkaan ja tulemaan samanlaiseksi. Itse en tunne oloani kotoiseksi sellaisessa ilmapiirissä.
Pidän siitä, että aivoni ovat joka hetki valppaana ja minusta hauskanpito ja sosiaalisuudenpuute voitaisiin korvata katalysaattori-ihmisillä, joilla puhe luistaa ja jotka keksivät kaikille sopivia puheenaiheita.
Myös suunniteltu ohjelma poistaa vaivautuneisuutta, kun ei tarvitsisi kiinnittää huomiota siihen, mitä sanottavaa keksisi ja miten poistaa hiljaisuutta.
Hassu idea onnettomuuksien välttämiseksi olisi
perustaa paikkoja, missä ne, jotka haluavat juoda
itsensä täyteen, voisivat tehdä sen, mutta olisivat edellytettyjä pysymään valvotussa
paikassa selviämiseensä asti. Se vähentäisi myös
alkoholista koituvia haittoja perhe-elämässä.
Tietenkään ihmiset eivät siihen suostuisi. He haluavat olla vapaita ja juoda, missä tahtovat.
Minusta kannattaisi yleensäottaen suuntautua
päihdekulttuurin suosion vähentämiseksi ja pyrkiä kasvattamaan ihmisiä tajuamaan fiksumpia
tapoja rentoutua ja huvitella. Oikeanlaisella
katalysaattorien käytöllä olisi myös malliopetus-
vaikutus, joten se lisäisi sosiaalisia taitoja ja sillä tavalla ihmisten luonteet kehittyisivät ja pääsisivät kukoistukseensa, mikä taas lisäisi
onnea ja iloa ja tekisi ihmiset itseensä tyytyväisiksi. He huomaisivat myös, että kaikkien ei tarvitse olla ulospäinsuuntautuvia ja kovaäänisiä ja että hiljaisuus ja vähäpuheisuus ei ole sairaus vaan normaalia. Ja vielä lisäksi tällaisella juhlinnalla olisi ihmisiä viisastuttava vaikutus, kun yhdessäoleminen ei olisi enää joutavanpäiväistä juoppojen mölinää. Silti se ei
olisi ihmisille henkisesti liian raskasta vaan rentouttavaa ja mukavaa.