Niin. En oikein osaa kuvailla, et mikä se mun ongelma tässä on. Yritetään. Eli, kun miettii et on ihmisiä jotka on aina yksin kotona omassa rauhassaan ja niin he myös haluavat. Minä taas olen yksin kotona omassa rauhassani enkä välttämättä haluaisi olla. Kyse ei ole siitä, etteikö ihmisiä ympäriltä löydy tai ettenkö saisi lähdetyksi. Mulla tulee muiden seurassa hyvin usein sellainen tympeä fiilis et odotan vaan kotiinpääsyä - minkä johdosta olen tylsää ja kuivaa seuraa. En haluaisi sen olevan näin! Lähes tulkoon pelkään lähteä tapaamaan ystäviäni, kun oletan reagoivani tuolla samalla tavalla.. En tajua. Kuitenkin kun koko ajan haluaisin olla muiden kanssa ja pitää kivaa.
En tiedä kerroinko asian selkeästi - tuntuu että en.
En tiedä kerroinko asian selkeästi - tuntuu että en.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla tulee muiden seurassa hyvin usein sellainen tympeä fiilis et odotan vaan kotiinpääsyä
Minulle tulee lähes aina myös tuollainen tunne.
Olen siinä suhteessa erilainen että viihdyn erittäin hyvin omassa kodissani omissa olissani.
En kaipaa sinne ketään häiritsemään.
Elämäni on aina ollut kiireistä ja uuvuttavaa, nyt on enemmän aikaa itselleni ja vartioin omaa reviiriäni tarkoin.
Olen jopa ihmeissäni kun monet paasaavat ystävien tärkeydestä.
Minulla ei ole ystäviä omasta halustani enkä tunne menettäväni mitään.
He ovat vain rasite, aina pyytämässä ja vaatimassa jotain.
Vaikka eivät vaatisikaan mitään niin ystävyys vaatii kuitenkin vaivannäköä ja siihen en ole halukas.
Yleensä viihdyn vain vähän aikaa seurassa, kun jo rupean haluamaan pois kotiin omaan rauhaan. Kauhistus on jos joudun jäämään yöksi jonnekin kyläpaikkaan, kaipaan koko ajan kotiin yksinäisyyteen.
Joskus on pitänyt lähteä jopa seurustelukumppanin luota keskellä yötä pois, kun haluan omaan kotiin yksin nukkumaan. Ahdistaa jos toinen vierellä, olipa se kuka hyvänsä. Vähän aikaa voi olla, mutta ei koko yötä.
Ystäviä on muutama, lähinnä velvollisuudesta ja "pahan päivän" varalle jos sattuisi tarvitsemaan. Pakko hoitaa velvollisuudet, jotta jotain saisi takaisinkin. Vaikka en siitä nauti.
Kaikkein ihaninta on yksin kotona, kun kukaan ei häiritse. Monien on vaikea ymmärtää tätä, etenkin seurustelukumppaneiden. Se on heidän ongelmansa.
Itse haluaisin olla seurassa jotka ovat aitoja.Esim.jonkun mölkyn heitto tai tikan heitto ei todellakaan kiinnosta.Ainakin kun ihmisiä on enemmän ,kuin kaksi niin alkaa jonkin sortin näyttteleminen eli on muka helvetin hauskaa,mutta jokainen haluais tilaanteesta pois.minulle on nautinto kun saan täytellä ristikkoa,kuunnella just sitä musaa mitä haluan.En myöskään halua et kaikki harrastaa samaa iästä ja kunnosta riippuen.Ehkä olen erakko mut siitä viis.