Lääkiksen opiskelija valintaa on uudistettava rajulla kädellä.Sisään pääsee nuoria lukiolais teoreetikoita,jotka eivät välttämättä tiedä,mitä edes tulevaisuudessa haluavat tehdä.Ei olla ehditty miettiä tarpeeksi pitkälle,saatetaan olla täysin kypsymättömiä lääkäri opintoihin.Psykologiset testit opiskelija valintaan,niin saadaan oikeanlaiset ihmiset opiskelemaan.Käytännön osaajista on huutava pula,asialle tehtävä heti miten jotakin.
Opiskelija valintaa uusittava!
periksiantamaton!
353193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Näitä lukiessa tulee mieleen, ettei olisi pahitteeksi lisätä kokeeseen yhdyssanatestiä tai vielä laajempaa kieliopin taitamista testaavaa osiota.
uudet lääkärit valmistuvat on enemmän kiinni koulutuksesta ja taas niitä iki- ihanista resursseista.
Mielestäni yliopistot eivät voi valita opiskelijoitaan moraalisin perustein- eli sen kuka milläkin mittarilla sen kenekin subjektiivisesta vinkkelistä "ansaitsee" eniten- vaan mahdollisimman tasa- arvoisesti joitain kognitiivisia kykyjä mitaten.
Silloinhan nimenomaa kaikki ovat epätasa arvoisessa asemassa,jos ilmoitetaan,että pääsykoekirja osaaminen vaaditaan ja kokeessa kysytään laskuja,joita ei ole opetettu Galenoksessa.Tänä vuonna kävi niin,että halukkaat ja motivoituneimmat jäivät ulkopuolelle,kun kuka tahasa maksan opiskellut teini ikäinen sattoi saada oikeuden lääkäri opintoihin.
Oletteko koskaan käyneet lääkärin vastaanotolla? Mitä havaintoja olette tehneet?
Onko lääkärin työ näyttänyt yhtä hohdokkaalta kuin TV-sarjoissa?
Lääkärin työ koostuu hyvin pitkälti osin toimistotyöstä. Yleislääkäri yleensä ohjaavat potilaat asiantuntioiden tutkittavaksi.
Suomessa joka neljäs lääkäri on omasta mielestään valinnut väärän alan. Läkärit kehottavatkin ammattia harkitseville ottamaan ensin selvää lääkäreiden työn kuvasta. Lääkärin työ tulee olemaan koko elämä. Lääkäreillä ei juuri muuta vapaa-ajan toimintaa ole kuin lääketieteeseen liittyvää.
Mikä ihme siinä on, kun ilman opiskelupaikkaa jääneet syyttävät epäonnistumisestaan suoraan lukiosta opiskelemaan päässeitä? Kai sekin jotain kypsyyttä ja motivaatiota osoittaa, jos pystyy parissa kuukaudessa opiskelemaan samat asiat, joiden opiskeluun joillain menee pari vuotta. Olisi kiinnostava kuulla, millaista lääketieteen opinnoissa vaadittavaa kypsyyttä näiltä teineiltä sitten puuttuu.
Elämänkokemus puuttuu lapsoseni,elämänkokemus. Enemmän mailmaa nähnyt ja pettymyksiä kokenut ihminen ei enää katsele tätä maailmaa vaalean punaisten silmälasien läpi,toisin kuin hyvin moni lukiolainen.Tätä elämää ei opi muuta kuin elämällä.On terveellistä,että ihminen näkee elämässään muutakin työtä kuin lääkärin.Ikäraja lääkäri koulutukseen ! Näitä 7 ällä ylioppilaita siellä on jo ihan riittävästi.
Sinullahan sitä elämänkokemusta näyttääkin olevan. Olet järjettömän kade kun et päässyt lääkikseen ja purat sen nyt muihin syyttämällä lääkikseen päässeitä, jotka olivat selkeästi sinua lahjakkaampia/valmistautuneempia.
Lääkiksen pääsykoe on hyvin tehty. Psykologisia testejä ei oikeastaan tarvita, koska opintoihin kuuluu jonkin verrna psykologiaa ja jo opiskelu on hyvin työnläheistä. Sitä paitsi, tuskin tuolla asenteella läpäisisit niitä psykologisia testejä. Lääkikseen halutaan ihmisiä, joilla on hyvä opiskelumoraali ja luonnontieteiden perusteet hallinassa.
Olet ehkä tottunut aiemmin saamaan kaiken haluamasi ja nyt kun niin ei käynyt purat sen muiden niskaan.
PS. Miksi kuvittelet olevasi parempi hakija, kuin ne jotka tänä vuonna sinne pääsivät? Onnea läpipäässeille!
Ja millä perusteella olisin huonompi lääkäri ? Silläkö,että ei satu olemaan riittävä matikka pää näihin 7 ällä ylioppilaisiin verrattuna.Ja vaikka lääkiksessö kuinka olisi psykologiaa,niin se ei tarkoita,että se auttaisi,koska vahinko on jo tapahtunut siinä vaihessa,kun väärät ihmiset tuli valituiksi.Että elä kuule ala vanhempias neuvomaan ! Viestisi kertoo hyvin,miksi lääkäri koulutukseen tulisi asettaa ikäraja,mielellään 25 vuotta !
Eikö se kokemus kaupan kassalta enää riitäkään, kun nyt pitää olla jo pettymyksiäkin koettuna?
Kulta pieni, sinusta varmaan tulee 99-vuotiaana tosi hyvä lääkäri. Sinun ei tarvitse sitten enää edes osallistua pääsykokeisiin, kun pätevöidyt pettymällä vuosi vuoden jälkeen pääsykokeiden tuloksiin.
Jos muuten sinua oikeasti harmittaa noin paljon, käy ihan reippaasti kysymässä tiedekunnan kansliasta, miksi kriteerit ovat sellaiset kuin ovat. Kansliasta osataan kyllä neuvoa sinut sellaisen henkilön luo, joka osaa perustella asian niin, että sinäkin sen ymmärrät - jos nimittäin osaat olla niin asiallinen, että sinut voi kukaan ottaa tosissaan.
Tässä se taas nähtiin lääkäri opiskelijoiden ylimielisyys ja sydämmettömyys.On tainnut hieman nousta päähän tuo lääkäriys.Eikö yhtään hävetä?
Paraskin puhumaan. itse käyttäydyt kuin ärtynyt kakara, koska äittisi ei ostanut sinulle tikkaria.
Nyt olen varma, että ainakaan sinä et olisi hyvä lääkäri...
Kerrohan, mahdatko oikeasti tuntea niin monta muuta hakijaa, että voit todella arvioida heidät epäkelvoiksi lääkikseen?
On kertakaikkiaan säälittävää, miten paikatta jääneet syyttävät kaikkea muuta paitsi itseään. Hyvän lääkärin ominaisuuksiin kuuluu kantaa vastuu omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Jos mokaa, ei voi syyttää säätä, Suomen poliittista ilmastoa tai pääsykokeita. On otettava itse vastuu.
Ainoa oikea syy siihen, mikset päässyt sisään on se, että samana vuonna haki iso liuta paljon tasokkaampia hakijoita. Tämä koulumenestys vs lääkäriksi soveltuvuus -vääntö on tällä palstalla juuri käyty joten en puutu siihen uudelleen muuten kuin toteamalla että potilas varmasti valitsee mieluiten empaattisen ja OSAAVAN lääkärin pelkän "lääkäriksi soveltuvan", akateemisesta heikkotasoisen tyhjän empatiatynnyrin.
Lääkiksen pääsykokeet mittaavat erinomaisesti sitä, kykeneekö hakija selviytymään itse opinnoista. Sinä et selvinnyt kokeesta, joten kaikella todennäköisyydellä itse opintosi jäisivät epätoivoiseksi yritykseksi selvitä edes ekoista tenteistä.
"On kertakaikkiaan säälittävää, miten paikatta jääneet syyttävät kaikkea muuta paitsi itseään."
Kerro ketkä on näin sanoneet tai puhuneet?
Väitettäsi on mahdotonta todistaa paikkaansapitäväksi.
"Tämä koulumenestys vs lääkäriksi soveltuvuus -vääntö on tällä palstalla juuri käyty joten en puutu siihen uudelleen muuten kuin toteamalla että potilas varmasti valitsee mieluiten empaattisen ja OSAAVAN lääkärin pelkän "lääkäriksi soveltuvan", akateemisesta heikkotasoisen tyhjän empatiatynnyrin."
no toi osaaminen kumpuaa aivan muusta kuin akateemisesta täyspäisyydestä. Kiinnostus potilaan asioihin on kaikista keskeisin lääkärin ominaisuus nöyryyden ohella. Jokaisen asian mitä opuksissa sanotaan voi kuka tahansa oppia, se on vain mustetta. Monet suoraan lukiosta opiskelemaan pääsevät eivät tiedä oikeasta elämästä mitään (poikkeuksia toki löytyy). Pääsykoe ei ole mikään mittari täyspäisyyden ja tyhjäpäisyyden välillä, itse selviäisin opinnoista aivan yhtä hyvin vaikka en pääsykoetta olisi läpäissytkään. Nykyisen pääsykoesysteemin takia moni jamppa josta tulisi aivan loistava lääkäri jää rannalle nuolemaan näppäismistöä. Sääli sinänsä, sillä monet "akateemisesti" täyspäiset ovat aivan onnettomia lekureita vain sen takia että sattuivat läpäisemään pääsykokeen. Siis sekä osaamiseltaan että empatiakyvyiltään.
Nimenomaan tämän ketjun aloitusviesti on case in point. "Minä en päässyt" -> "vika on pääsykoe- ja muussa valintamenettelyssa"
Jos ne teoria-asiat ovat vain mustetta, jotka kuka tahansa oppii, niin sittenhän lääkikseen pääsyn pitäisi olla helppoa. Mutta kun se ei ole. Jotkut eivät ikinä kykene omaksumaan niitä tarvittavia asioita jotta pääsisivät sisään tiedekuntaan.
"Itse selviäisin opinnoista aivan yhtä hyvin vaikka en pääsykoetta olisi läpäissytkään."
Pääsykoe ei ole yhtään sen vaikeampi kuin itse opinnotkaan. Aika sääli, ettet ainakaan tänä vuonna saanut mahdollisuutta päästä todistamaan tätä väitettäsi todeksi.
Lukaisepa tämä tuore aloitukseni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4500000000001760&posting=22000000036308886
Ja vastaa siihen. Mielenkiintoinen keskustelu lienee odotettavissa.
Pelkkä kiinnostus ei riitä, sitä voi olla vaikka sairaalan vahtimestarilla.
Ainoa asia, joka erottaa lääkärin puoskarista on koulutus ja tieto. Sitä ei opi empatisoimalla ja mutuilemalla, vaan jos tietopohja puuttuu et pysty soveltamaan. Jos et tiedä, mistä vaikkapa hemokromatoosissa on kyse ja miten sitä hoidetaan, ei se sinun peräänkuuluttamasi "kiinnostus potilaan asioihin" kanna kovin pitkälle.
On helppo olla empaattinen ja mukava lääkäri, kun osaa asiat niin hyvin että voi keskittyä kokonaisuuden hallintaan. Potilaat odottavat lääkäriltään tietoa vaivoistaan, ja milläs sitä annat jos pääkopassasi ei ole tarjolla kuin sitä kuuluisaa soveltuvuutta?
Koko tämän vellovan "valintakokeiden laatu/ihmisten soveltuvuus" -keskustelun ongelmana on se, että rannalle jääneet heikkotasoiset hakijat joilla ei lääkärin työhön ja opintoihin ole mitään kosketusta, luulevat tietävänsä mistä koko hommassa on kyse ja mitä lääkärin pitäisi osata tai tietää. Ruusuiset teho-osastohenkiset mielikuvat jyräävät järjen yli, ja käsitys omasta henkisestä ylivertaisuudesta parempitasoisia hakijoita kohtaan kertoo sellaisesta vaarallisesta nöyryyden puutteesta, joka ei ole kenellekään lääkärinalulle kunniaksi, päinvastoin.
että joku, jolla on elämää pari vuotta takanapäin, olisi yhtään sen enemmän elämää nähnyt ja siten parempi lääkäri kuin juuri lukiosta päässyt. Lisäksi suoraan lukiosta päässeitä taitaa olla alle puolet joka vuosi, joten niitä elämää kokeneita on siellä enemmistö.
Lääkäriksi opiskellaan kuusi vuotta, joten kyllähän siinä se lukiostakin sisään päässyt vanhenee aika lailla. Ja varmaan näkee sitä 'elämää' samalla lailla kuin joku toinenkin. Lisäksi se elämän näkeminen ei millään lailla pätevöitä lääkäriksi. Jos niin olisi, niin sittenhän pääsyvaatimuksissa olisi muutaman vuoden elämänkokemus lukion jälkeen. Kun niin ei ole, niin koulutuksesta vastaavat - jotka takuulla tietävät alasta paljon enemmän kuin täällä valittavat pääsemättömät - ovat todenneet, ettei sellaiseen ole tarvetta.
Se nöyryys, jota lääkäriltä vaaditaan (ja joka kai tulisi myös sen elämänkokemuksen myötä) puuttuu ainakin keskustelun aloittajalta aivan täysin, joten tässä tapauksessa siitä elämän näkemisestä ei kyllä ole ollut mitään hyötyä mahdolliselle lääkärin uralle.
että nykyisen pääsykoesysteemin kautta moni sellainen, josta tulisi loistava lääkäri, jää rannalle. Mutta sekään ei kerro sitä, että heistä tulisi yhtään sen PAREMPIA lääkäreitä kuin niistä, jotka pääsevät sisään. Kun valitaan tietty määrä parhaita, niin moni todella hyvä jää valitsematta.
Olympiakisoissakin on monta loistavaa urheilijaa, mutta kultaa voittaa vain yksi. Voisihan tuostakin valittaa niin, ettei se paras saisi osallistua, kun joku toinenkin voisi voittaa kultaa.
Summasit erinomaisen ytimekkäästi keskustelun tärkeimmän pointin.
Varmasti moni hyvä hakija jää rannalle, mutta tähän on syynä yksinkertaisesti se, että on niin monta VIELÄ PAREMPAA hakijaa.
Galenoksessa mainitaan että lukion fysiikan ja kemian kurssit täytyy myös hallita soveltuvilta osin. Laskujahan on kokeessa joka vuosi joten kunnolla valmistautuneille sen ei pitäisi olla yllätys.
Miten tämä siis saa ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan? Sama tieto on kaikilla ja koe on myös kaikille sama. Etulyöntiasemaan voivat vaikuttaa silloin ainoastaan kyvykkyys ja parempi valmistautuminen. Jos tosilla olisi etukäteistietoa kokeen sisällöstä ymmärtäisin tuon väitteen.
Olen täysin eri mieltä siitä , millä perustein tässä(kin) kokeessa menestyi. Ihmisiä jotka eivät ole motivoituneita tai halukkaita opiskelemaan lääkäriksi tuskin tuli tänä(kään) vuonna valituksi.
niinkuin sanoin vaikka en olisi lääkiksessä yhtä lailla selviäisin lääkisopinnoista. Mutta kun olen lääkiksessä niin voin tukea väitteeni tähän. Tiesin jo ennen lääkisuraani paljon lääketieteestä ihan ottamalla asioista itse selvää. Ei pääsykokeen läpäiseminen kenestäkään autuasta tee. Kuten sanoin teoria on vain mustetta ja kuka tahansa asiasta innostunut pystyy ne oppimaan, en puhu nyt pääsykoekirjasta vaan oikeasta lääketieteestä. Lääkikseen pääsy perustuu pitkälti laskentataitoon, mikä on auttamattomasti perseestä, mutta toki sillä saadaan aikaan eroja hakijoden välillä.
Matikka ei ole koskaan ollut lempiaineeni enkä tunne vuosikurssiltani itse yhtään matikkaneroa. Oma kokemukseni on, että pääsykokeessa tarvittavan laskutaidon kyllä myös oppii jokainen asiaan motivoitunut - kuten teoriankin.
Hain itse aikuisiällä ja tietysti käytin myös lukiokursseihin valmistautuessa enemmän aikaa kuin lukiosta tulleet. Olen vaan sitä mieltä että jos halu on noin kova, kannattaisi edes yrittää perehtyä niihin laskuihin. Ne eivät oikeasti ole niin vaikeita kun vaan jaksaa harjoitella sinnikkäästi.
En siis voi kuvitella sen olevan kenellekään ylivoimasta - ellei sitten ole ymmärtänyt laskun kuvaamaa ilmiötä teoriassa ( eli mitä kaavaa käyttää) tai ei vaan pysty poimimaan ja soveltaamaan olennaista annetuista tiedoista. Kaavojakaan ei useimmiten tarvitse ulkoa muistaa, ja laskemisen osuudeksi jää vaan oikeiden arvojen sijoittaminen.
Vaikeaksihan homman tekee monesti nimenomaan tahallaan monimutkaiseksi tehty tehtävänanto - eikä se laskeminen. Tällä tavalla siis mitataan ihmisen kykyä loogiseen ajatteluun ja huolellisuuteen stressaavassa tilanteessa, ainakin periaatteessa. Täysiä pisteitähän kokeesta ei saa kukaan.
En kyllä tiedä miksi vaivaudun, nämäkin asiat on tulleet täällä ilmi moneen kertaan.
että olit jo lääkiksessä luulin vastaavani aloittajalle..
Että joillekin se asia on vain mustetta paperilla. Ja se myös muistetaan musteena paperilla. Eli opiskellaan yksityiskohdista kokonaisuuksiin ja muistetaan asiat järjestyksessä, muttei varsinaisesti kyetä soveltamaan tietoa käytäntöön lainkaan. Oppimistulos ei ole aivan nolla, mutta hyvin läheltä liippaa kuitenkin.
Siinä ei innostus paljon lohduta.
pakko puuttua tuohon väitteeseen, että teoria on vain mustetta paperilla. Muste paperilla kun on vain yksi informaation siirtämistapa.
Teoria on hypoteesi eli looginen rakennelma, jolla on myös ennustuskyky. Teorian "hyvyys" riippuu yleensä juuri sen ennustuskyvystä. Myös fysiikan laskukaavat ovat tietyssä määrin "vain" hyväksi havaittuja teorioita eri parametrien riippuvuussuhteista. Teorian soveltaminen on sen käyttämistä lopputuloksen ennustamiseen käytettävissä olevalla informaatiolla.
Lääketiede on luonnontieteen sovellus ja lääkärin työ lääketieteellisen tiedon soveltamista. Minusta on vähän nurinkurista kritisoida pääsykoetta ensin liiasta "teoreetikkojen" suosimisesta ja sitten pönkittää samaa argumenttia sillä, että nykyisellään kokeessa myös puhtaan tiedollisen osan lisäksi myös loogisista ajattelua ja päättelykykyä testaavia laskuja.
Millä tavalla käytännön lääkärin työn osaamista voisi edes keneltäkään odottaa ennen päivänkään lääketieteen opiskelua? Omaa käytöstään on helpompi muokata kuin esimerkiksi yrittää muuttaa aivojaan paremmaksi tunnistamaan olennainen kompleksisesta informaatiosta. Kukaan tuskin kieltää, että lääketieteellisen tiedon määrä on valtava, lääkäri joutuu pohjaamaan päätöksensä pitkälti todennäköisyyksiin ,eikä empatian tarjoaminen ei yksinään riitä kenenkään sairauden hoidoksi.
valmistumisprosentti on todella suuri, joten ilmeisesti ne kuitenkin tietävät mitä tahtovat.
Ja todellakin, ei ole ihme jos et ole päässyt kun et osaa edes kunnolla oikeinkirjoitusta. Ei siis kannata olla katkera, koska et todellakaan osaa tarpeeksi edes tällaista perusasiaa.
Tiedä siitä sitten, onko fiksut lukiolaiset tässä nyt se ongelma. Ehkä tasa-arvoisuutta lisäisi alkupisteiden kokonaan pois ottaminen?
Sama se, miten olet lukiossa pärjännyt. Nyt haet lääkikseen ja koe on tässä. Olisi vain yksi kiintiö kaikille - pääsykoe. Kyllä fiksu lukiolainen siinäkin pärjää.
Vanha YO-koe oli erilainen kuin nyt - ei ollut paljon valinnanvaraa kursseissa eikä ainakaan siinä, monessako erässä kokeet teet. Luulisin, että olisin itse pystynyt parempaan jos olisin voinut hajauttaa tutkinnon. Sama se silti enää.
Sitä en kannata, että "minä olen aina halunnut lääkäriksi mutten ole kiinnostunut opiskelusta tai luonnontieteistä"-tyyppiä pitäisi jollainlailla suosia. Lääketiede on luonnontiede ja nykyään aika monimutkainenkin. Pelkällä hoivavietillä ei hyvää lääkäriä synny.
Juuri valmistunut lukiolainen on aika kaukana teoreetikosta. Näin nuorella ei vielä ole kriittistä katsontakantaa tietoon ja tieteeseen.
Myös me "vanhat" olemme olleet joskus nuoria ja kypsymättömämpiä. Olisi aika rankkaa jos joku lukioaikainen henkinen ikä tai elämänkokemus määrittelisi sen tuleeko jostakin hyvä lääkäri.
Nykymuotoisella kokeella sisään pääsee monenlaista, monentaustaista taivaltajaa. Ei koe suoraan suosi kuuden ällän oppilaita.
Olihan täälläkin yksi kirjoittaja saanut täydet alkupisteet, mutta jäänyt aivan surkeille pisteille itse kokeessa.
ylioppilaita on vuosittain sellaiset 40-50 Suomessa, joten on niitä paikkoja runsaasti muillekin kuin niille.
jotkut kuvittelevat, että on olemassa jokin sellainen persoonallisuustyyppi, joka olisi oikein jumalattoman hyvä lääkäri, mutta ei vaan opi luonnontieteitä tarpeeksi hyvin. Tuollainen katsantokantahan tarkoittaisi, ettei tarvitse osata sellainen luonnontieteen perusjuttuja joita ihmisen fyysinen ymmärtäminen edellyttää, kunhan vain 'persoonallisuus' on sopiva. Hoitoalalla on testit, ja silti on päässyt alalle ihmisiä, jotka ryhtyvät surmaamaan potilaitaan.
Nämä hoivavietillä varustetut mutta loogismatemaattisesti kyvyttömät voivat hakeutua hoitajakouluun missä luonnontieteitä ja matikkaa ei niin tarvitse. Pääsevät sitten olemaan vielä paljon enemmän tekemisissä potilaiden kanssa ja toteuttamaan hoivaviettiä. Siis ihan oikeasti.
Varmaan avoimet yliopistot, kansanopistot ym. laitokset ovat täynnä niitä ihmisiä, jotka omasta mielestään soveltuvat opiskelemalleen alalle täydellisesti (samastuvat omaan stereotyyppiinsä alan työntekijästä), mutta jotka syystä tahi toisesta eivät pääse yliopistoon sisään. Edes useamman yrityskerran jälkeen.
Aivan ihanteellinen ratkaisu olisi sellainen monivaiheinen, mahdollisesti haastatteluita sisältävä, testi, joka yksiselitteisen puolueettomasti kertoisi, että X:stä tulee filosofian apurahatutkija, Y:stä lääkäri ja Z:stä laivanrakennusalalla projektinjohdossa työskentelevä diplomi-insinööri. Koska sellaista testiä ei luultavasti koskaan tulla ottamaan laajamittaiseen käyttöön, on pyrkijöiden tyytyminen voimassaolevaan "opiskelija valintaan" (sic!).
Jok'ikiselle pohdittavaksi: jos tällainen testi olisi olemassa, nauttisi opiskelemaan hakevien varauksetonta luottamusta - ja arpoisi tulokset - eroaisivatko yliopistot ja sen opiskelijat nykyisestä, ja jos eroaisivat, niin miten?
teidän varmaan kaikkien pitäisi aluksi hankkia elämä ja miettimään mitkä asiat merkitsevät elämässä oikeasti.
Aiheesta poiketen :) good luck with your "life".