Olen joutunut elämään jo useamman vuoden synnissä. Olen jo turtunut tähän tunteeseen, joten en tiedä, voinko saada enää parannusta. Minulle ei ole siunattu saattoystäviä siitäkään huolimatta, että olen niitä kovasti rukoillut. Koen torjuntaa ja ehkä se johtuu siitä, että olen jollain lailla erinlainen, kuin muut.
Minä olen sortunut ties millaisiin synteihin, mutta näistä ei ole ollut rohkeutta puhua kellekkään. Ei edes vanhemmille. Ja ainoat kaverini ovat epäuskoisia. Minulle on tullut niin paljon maailman tartunnaisia, että saa nähdä, voinko enää edes tehdä parannusta. Ainakaan tuntoa ei ole annettu.
Voin siis tehdä monia syntejä tuntematta siitä mitään. Esimerkiksi vääränlaista musiikkia, kohtuudella alkoholinkäyttöä jne.
Olen myös viimeaikoina sortunut hävettävimpiinkin synteihin, joista puhuminen on erityisen vaikeata. Olen maannut vieraan kanssa.
Silti halu pysyä uskovaisena on kova, vaikka tunto onkin turtunut lähes kokonaan. En jaksa taistella mieltymyksiä vastaan. Veri vetää mua milloin bailaamaan, milloin elokuviin yms. Ja sitten joudun elämään eräänlaista kaksoiselämää,sillä lähipiiri ei edes tiedä, millä vesillä kuljen. Tervehetivät mua edelleen Jumalan terveellä. Aika kinkkinen tilanne kertakaikkiaan. Miten tästä voisi selvitä? Ansaitsenko enää uskoa?
Minä olen sortunut ties millaisiin synteihin, mutta näistä ei ole ollut rohkeutta puhua kellekkään. Ei edes vanhemmille. Ja ainoat kaverini ovat epäuskoisia. Minulle on tullut niin paljon maailman tartunnaisia, että saa nähdä, voinko enää edes tehdä parannusta. Ainakaan tuntoa ei ole annettu.
Voin siis tehdä monia syntejä tuntematta siitä mitään. Esimerkiksi vääränlaista musiikkia, kohtuudella alkoholinkäyttöä jne.
Olen myös viimeaikoina sortunut hävettävimpiinkin synteihin, joista puhuminen on erityisen vaikeata. Olen maannut vieraan kanssa.
Silti halu pysyä uskovaisena on kova, vaikka tunto onkin turtunut lähes kokonaan. En jaksa taistella mieltymyksiä vastaan. Veri vetää mua milloin bailaamaan, milloin elokuviin yms. Ja sitten joudun elämään eräänlaista kaksoiselämää,sillä lähipiiri ei edes tiedä, millä vesillä kuljen. Tervehetivät mua edelleen Jumalan terveellä. Aika kinkkinen tilanne kertakaikkiaan. Miten tästä voisi selvitä? Ansaitsenko enää uskoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet ilmeisesti kuitenkin aikuinen ihminen? Eikö kannattaisi jo alkaa elää omaa elämää, eikä tanssia "uskovaisten" pillin mukaan? Tee siis mitä haluat, tee sitä mikä tekee sinut onnelliseksi.
Miten uskon voi ansaita?
Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut kaikki synnit. Ihminen saa synnit anteeksi armosta. Ei syntien anteeksi antamusta pidä ryhtyä ansaitsemaan.
Mitä elämäntapavalintoihin tulee, sun tarvitsee tehdä itsellesi selväksi, mitä haluat elämässäsi tehdä ja miten haluat elää. Mikä tuntuu kiinnostavalta, hyödylliseltä ja hauskalta. Turha sitä on sukulaisilta tai ylipäätään muilta ihmisiltä alkaa kysellä. Ei kukaan toinen voi ottaa vastuuta toisen ihmisen valinnoista. Itse ne pitää ratkaista.
..miksi Jeesus olisi neuvonut, opettanut ja käskenyt opetuslapsiaan ja muitakin. Jeesus antoi Pyhän Hengen lähtiessään pois. Sen tarkoitus on mm. muistuttaa Hänen opetuksistaan.
Pyhä Henki johdattaa ihmisen jumaluuteen(Kristus): Olkaa täydelliset niin kuin Taivaallien Isä on täydellinen". Jeesushan sanoo, että te tulette tekemään samoja tekoja kuin hän, vielä suurempiakin. Jälleesyntymistä ei enää opeteta kristikunnassa.
Ei Jeesukseen uskominen ole sitä, että ripustaudutaan häneen, vaan uskomista hänen sanoihinsa.
Etsi ensin Jumalan Valtakunta, eikä mitään lahkoja.
Missä synnissä, kuka se määrittelee, sinä, Jumala, Jeesus vai SRK?
Miksi et lue Raamattua? Siellä jo alkulahdilla sanotaan Kainille, joka jopa tappoi veljensä 1. Moos. 4;7 >>Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"
Miksi et hyvä ihminen esitellyt itseäs ensin, olisi sitten se vastapuolikin kertonut oman nimensä?
Ja etkö tiedä, että hoppuilemalla ei tule kuin pissipäitä kakaroita. Kyllä olet nyt huonoilla teillä.
En ymmärrä miksi aina pitää ottaa ne kaikista huonoimmat puolet ns. vapaasta maailmasta. Mistä ihmeestä ne teille löytyykin?
Ansaisetko uskoa? Onko usko ansaittava? Aivan sama asia on lapsen kysyä isältään, ansaitsenko sinun rakkautesi? Eihän rakkautta tarvitse ansaita. Jumala on meidän kaikkien Isä ja me olemme Jumalan lapsia, Hän rakastaa meitä ilman, että me ansaitsemme sen. Usko taas on tai ei ole, ei se mistään ansaitsemisesta ole kiinni vaan ihmisestä itsestään, uskooko vai ei.
Onko olemassa vääränlaista musiikkia ja jos on, niin mitä se on? Itselleni vääränlaista musiikkia on sellainen musiikki, josta minulle ei tule hyvä olo, mutta en sano, että sellainen musiikki olisi vääränlaista jollekkin toiselle.
Kaksoiselämä syö miestä ja syö naista. Rehellisyys ennen kaikkea. Ja kaikkein tärkeintä on olla rehellinen itselleen, ihmisellä kun ei ole kuin yksi elämä ja sekin kovin lyhyt, niin sitä ei todellakaan kannata heittää hukkaan. Vaan olla utelias ja avoin ja vastaanottavainen kaikelle, mitä maailma antaa, kyllä ihminen itse tietää kun tulee sellainen asia, joka on väärin, siitä meinaan tulee tosi paha olo. Itseä pitää rakastaa niin paljon, ettei itselleen pahaa tee. Todella huonoista asioista saa paljon tietoa ihan ilmaiseksi, kuten esim. alkoholin liikakulutus, huumeet, tupakanpoltto, sukupuolitaudit jne. ja siten voi oppia varomaan sellaisia asioita.
Turhaa syyllisyyttä ja synnintuntoa on aivan turha kantaa mukanaan, siitä ei ole kuin haittaa.
Toivon sinulle rauhaa, että pystyt ajattelemaan elämää ja kaikkea sitä, mitä sillä on sinulle annettavanaan. Ole järkevä äläkä anna kenenkään alistaa sinua. Ole oma itsesi, järjen käyttö ei ole kiellettyä nuorellekaan.
tai vaa hukkutaudu jokkeen..
Elämmää sull ei ennöö ole.