Olenko ainut nainen tässä nykyajan maailmassa, joka ei halua miestä synnytykseen? Ymmärrän ja hyväksyn hyvin naiset jotka haluavat/pystyvät ottamaan miehen mukaan, mutta tuntuu etten tahdo saada ymmärrystä tähän asiaan. Haluan säilyttää seksuaalisuuteni eheänä. Kaikkien seksuaalisuuteenhan se ei vaikuta, mutta minun vaikuttaa. Miehillä on kyllä oikeus kieltäytyä olla tulemasta synnytykseen. Onneksi mieheni on maailman kultaisin ja ymmärtää ajatukseni ja tukee siinä, eikä yritä väkisin ängetä mukaan omista iteskkäistä syistä. Pääasia, että saadaan rakas vauva turvallisesti maailmaan :)
P.S. Jotkut, ei onneksi kaikki miehet, puhuvat vielä vaimonsa/naisensa synnytyksistä hyvin rumasti ja/tai alentavasti. Kunniottakaa suuren ja rankan ihmeen tekijöitä!
P.S. Jotkut, ei onneksi kaikki miehet, puhuvat vielä vaimonsa/naisensa synnytyksistä hyvin rumasti ja/tai alentavasti. Kunniottakaa suuren ja rankan ihmeen tekijöitä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
En halunnut minäkään mukaan eikä itsekään ollut innokas. Kaksi lasta on saatettu maailmaan ihan kätilövoimin. En kaivannut siellä miestä missään tilanteessa. Kukin tyylillään.
miehestä juurikaan apua. Itselläni on kokemusta sekä siitä, että mies oli paikalla, että siitä, ettei ollut. Enää en ottaisi mukaan, vaan antaisin asiantuntijoiden, itseni mukaan lukien, hoitaa hommat.
Et ole ainoa!! Itselläni on useampikin ystävä, jotka ovat olleet synnyttämässä ilman ukkoaan. Jokaisen tulee tehdä niinkuin hyvältä tuntuu... Toisille on paras tehdä toisin ja toisille toisin... =)
Itse en olisi kyllä selvinnyt synnytyksestä mitenkään ilman miestä!! Olen sanonutkin sen miljoona kertaa miehelleni, että ilman häntä vaavi olisi vielä massussa!! ;)
Synnytykseni oli aika pitkä (24h), ja avaautumisvaihe(3cm asti) yhtä helv... Sinä päivänä sairaalassa oli paljon synnyttäjiä, ja kätiöä ei paljoa näkynyt. Juoksussa kävi vain vain kurkkaamassa jalkoväliin. Onneksi seurana oli mies, joka tuki ja kannusti niin upeasti. Ilman hänen tsemppaamistaan en olisi jaksanut. Ponnistus vaiheessakin mies oli pitämässä toista jalkaani, kun toista kätilöä ei ollut saatavilla. Ponnistusvaihe oli myös rankka (2h). Lopulta tyttö autettiin imukupilla, kun ei meinannut mahtua tulemaan...(3,2kg)
Sain kuitenkin niin paljon voimaa ponnistaa uudelleen ja uudelleen, kun mieheni, silmät loistaen kannusti, että ponnista vielä, sen ihana musta tuuhea tukka näkyy jo!! Ja kun tyttö oli rinnallani, itkimme mieheni kanssa molemmat onnesta, se oli elämäni paras hetki!!! =)
Sori, meni vähän asian vierestä, mutta miehestä voi olla myös VALTAVA apu,tuki ja turva!!! Meitä on niin moneen... =) Tarkoitukseni ei ole mitenkään yrittää puhua sinua ympäri(tai pelotella)!!!!! Ja kätilömme sanoin jälkitäteen, että niin kiireistä päivää hän ei edes muista olleen, joten sinulle kätilöllä varmaan löytyy aikaa!!!! =)
Onnea sinulle synnytykseen!! Kyllä ne kätilöt pitävät hyvän huolen, ja voihan sinne ottaa vaikka ystävän mukaan, jos siltä alkaa tuntua!! Ja ennen vanhaan ainahan lapset synnytettiin ilman miehiä ja hyvin on pärjätty!! Tsemppiä!! Hyvin se menee!!! =)
mies oli mukana synnytyksessä ponnistusvaiheeseen saakka. Sen kymmenen minuuttia, jonka ponnistus kesti mies odotti käytävällä. Minusta näin oli hyvä ja ehdottomasti haluan samoin toisenkin lapsemme kohdalla. Miehestä oli valtavasti apua ja seuraa avautumis vaiheessa! Onnea sinulle synnytkseen :D
Estoinen ihmeiden tekijä parka. Sitten kun H-hetki koittaa, huomaat että seksi on viimeinen asia joka mielessä pyörii...
Mieheltäsi varastat oikeuden ainutlaatuiseen tapahtumaan, johon hän on yhtä osallinen kuin Sinäkin. Herääkin kysymys. Kuka tässä on itsekäs. Vilases peiliin. Kuka näkyy?
itselläni oli ponnistaessani vähiten mielessä seksi... ja kun mieheni näki lapsen syntymän aitiopaikalta, nyt hänellä on vähiten mielessä seksi... Eipä olla lakanoita laulatettu 10 kuukauteen... Mies siinä traumoja sai ja minä kärsin vasta nyt, vaikka itse synnytys oli lähes kivuton.
Se siitä itsekkyydesta...
Oma äitini on synnyttänyt 7 lasta ilman isää tai muutakaan tukihenkilöä.
Olisin ollut loukkaantunut, jos vaimoni ei olisi minua kelpuuttanut katsomaan oman lapseni syntymää. Meillä vauva on tasan yhteinen projekti, eikä vain äidin oma juttu!
Jos haluatte miehen toimivan vain siittäjänä, laskun maksajana ja apuhoitajana, niin muistakaa kertoa se hänelle hyvissä ajoin!
kyllä se isälle on ihan yhtä tärkeä kokemuksena kuin äidillekkin ja usein yhteinen synnytyskokemus lähentää pareja uskomattomalla tavalla. päästä mies mukaan...
Eikös ap. sanonut, ettei mies itsekään välitä tulla mukaan?
Kuinka moni mies kehtaa sanoa että haluis kuitenkin, jos äiti on ilmoittanut ettei mukaan ole tulemista.
Minä olen samaa mieltä että miehellä on oikeus valita haluaako nähdä synnytystä. Minä ja mieheni olemme molemmat 21-vuotiaita. Itsellä on samanlaiset mietteet, haluan mieheni mukaan avautumisvaiheeseen, mutta itse ponnistusvaiheeseen en mielelläni miestäni halua. Minulle on tärkeää että hän pitää minua haluttavana vielä synntyksen jälkeenkin. Ja toisaalta se ponnistusvaihe on varmasti niin täyttä työtä että tuskin sitä edes tajuaa onko mies siinä vai ei kun on paljon ihmisiä ympärillä ja itsellä kova työ ängätä...
Ärsyttää kamalasti kun neuvolassa ja kaikkialla tuputetaan että kyllä miehen pitäisi olla siellä ponnistusvaiheessa, mutta mielestäni se ei tee kenestäkään hyvää isää että on näkemässä sen kaiken ja sen jälkeen sitten ei tarvitse ottaa vastuuta lapsesta kun olinhan minä mukana synnytyksessä.
Olemme puhuneet asiasta mieheni kanssa ja hän ei mielellään haluaisi nähdä tuota itse ponnistusvaihetta. Minä kunnioitan hänen tahtoaan. Ja tiedän että jos minulle olisi hyvin tärkeää että hän olisi siellä niin hän lähtisi mukaani. Mutta suoraan sanottuna en edes halua häntä ponnistusvaiuheeseen...
..miten tärkeää on ulkoiset seikat, miten pariskunta ei todellisuudessa tunne toisiaan ihmisinä eivätkä tajua sitä, kuinka yhteinen, maailman luonnollisin asia on lapsen syntymä.
Surkeaa.
mutta mitä luonnollista siinä on et on ukko kyttäämässä vieressä? ei mies luonnostaan kuulu synnytykseen.
itse en muuten edes naisena haluaisi nähdä tuota tapahtumaa... tosin eihän ne kai miestä sinne alapää osastolle kutsukaan. Ihmiset on eri herkkiä näkemään verta ja muuta ja minusta ei esim. lääkäriä kyllä saisi millään... Mieheni oli siksi toiseksi pyörtyä ekalla neuvola kerralla jo kun minulta otettiin verikoetta :) Synnytys on luonnollista, mutta ymmärrät varmaan että kaikki ihmiset eivät esim verta pysty näkemään ja sekö se sitten olisi kiva kun kesken synnytyksen miestä elvytettäisiin :) En kyllä usko että meillä niin kävisi kuitenkaan, mutta kunnioitan kyllä mieheni tahtoa olla lähtemättä itse ponnistus vaiheeseen, eikä sillä ole mitään tekemistä meidän parisuhteen laadun tai toisten tuntemisen kanssa. Mielestäni tämä lähinnä kertoo että meillä puhutaan kaikista asioista ja kunnioitetaan toisiamme...
Minä kyllä loukkaantuisin jos minun mieheni olisi sanonut ettei välttämättä halua sitä ponnistusvaihetta nähdä.. Tietysti jos mies on heikko verelle niin sillon ymmärtäisin..Meillä mies oli koko synnytyksen ajan tukenani ja kun kysyin mikä synnytyksen vaiheista oli "mukavinta" kokea, sanoi hän että ponnistusvaihe, halusi jopa nähdä sen kun tytön pää alkoi näkymään :D innoissaan huusi että "sillä on tukkaa". Olemme myös nuoria minä 21 ja mieheni 22, ja seksiä olemme harrastaneet enemmän kuin ennen synnytystä, nyt osaa jotenkin olla vapautuneempi ja tietysti kokemus lähensi meitä paljon! Ponnistus vaihehan se jännin on kun saadaan ottaa uusi tulokas tuoreeltaan vastaan. Mutta onko kyse myös siitä että vauvan sukupuoli on etukäteen tiedossa eikä sitä tarvi tulla sinne miehen jännäämään?
Juuh no mikäs ongelma nyt sitten on jos ukko ei halua mukaan ja itekkään et tykkäis niin ei muutakun ukko oven toiselle puolelle miettimään niitä kauniita asioita kun sinä teet raskaan homman.
Niih mulla oma ukko istu siinä vieres ja se sano etteiainakaan paljoa nähnyt alapääshowta. Eikä siinä oikeesti kumpikaan ehdi miettiä mitään seksiasioita kun nsiitä on se oma lapsi pian tulossa. jeesjees
Mun mielestä toi on aika kaks piippunen juttu. Jos yhdessä sovitte että mies ei osallistuisi synnytykseen ja kummatkin tyytyväisiä, niin sitten se ois ok..mutta, jos mies siihen haluaa mukaan, ni ei sitä kokemusta häneltä varastaakkaan pitäis! Ja, jos seksuaalisuuttas häpeät hänen kansssaan, ni miten lapsen olet pystynyt tekemään?!
ja tämä synnytys pitäis olla luonollinen asia molemmille osapuolille..