vai tällänen tääläki.. miks toiset yrittää estellä toisen itsemurhaa jos kerta on päättäny sellasen tehdä??!
muutin asuun yksin n. vuosi sit opiskelujen takia, oon vasta 17-vuotias nuori likka, tiän, pitkä elämä viä olis edes, mut en jaksa enää tällästä paskaa ja oon ajat sitte jo päättäny tehä itsarin. yritinki kerran lääkkeillä ja viinalla mut epäonnistuin..jotenki epätoivosta se oliki..ainaki ku jälkeepäi aattelee, mut emmä luovuta ennen ku oon onnistunu..siinä mun suomalainen sisu. enskertaa ootan innolla ku pääsen toteuttaa mun nykysiä unelmia. kuolemasta on tullu pirun kaunis asia. olin ennen täysin vastaan kaikkee tällästä.. hymilin ja nauroin, pompin suurinpiirtei ilosta.. yhtäkkiä kaikki vaa muuttu. yhtäkkiä ranteista löytyy viiltoja vaikka muille jakaa, ilo muuttu suruks, ahistaa jatkuvasti. epätoivo, kaikki epäonnistumiset, koulu paskoo, porukat väittää välittävänsä.. toisaalta uskonki, mut ne ei osota sitä. jos sanonki etten jaksa enää olla täälä, se menee niiltä toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos.. vastaukseks saan "älä ny tollasia puhu" tms. huomashan ne kerran et olin täysin voimaton, kysy tarvinko apua, mut ei.. mun luonne ei anna mun tehdä sitä et myöntäsin et tarvin. en uskalla, en todellakaan uskalla. pelkuri.
toisaalta haluisin elää, onnellisena. en todellakaa halua elää lääkkeitten voimilla koko loppuelämää. tiän, et menetän pirusti, mut mielummin kuolen ku jään eloon.
..ja ny ku alan miettiin en tajua ees miks raapustan omaa pikku tarinaani tänne.. mikään apuhuuto tää ei oo. ei tasan.
..ehkä haluan vaa ees johki kertoo tän kaiken.. luki kukaan tai ei. mut oompahan ainaki jollekki kertonu miltä musta tuntuu. kellekkä muulle ku sitä en voi tehdä.
muutin asuun yksin n. vuosi sit opiskelujen takia, oon vasta 17-vuotias nuori likka, tiän, pitkä elämä viä olis edes, mut en jaksa enää tällästä paskaa ja oon ajat sitte jo päättäny tehä itsarin. yritinki kerran lääkkeillä ja viinalla mut epäonnistuin..jotenki epätoivosta se oliki..ainaki ku jälkeepäi aattelee, mut emmä luovuta ennen ku oon onnistunu..siinä mun suomalainen sisu. enskertaa ootan innolla ku pääsen toteuttaa mun nykysiä unelmia. kuolemasta on tullu pirun kaunis asia. olin ennen täysin vastaan kaikkee tällästä.. hymilin ja nauroin, pompin suurinpiirtei ilosta.. yhtäkkiä kaikki vaa muuttu. yhtäkkiä ranteista löytyy viiltoja vaikka muille jakaa, ilo muuttu suruks, ahistaa jatkuvasti. epätoivo, kaikki epäonnistumiset, koulu paskoo, porukat väittää välittävänsä.. toisaalta uskonki, mut ne ei osota sitä. jos sanonki etten jaksa enää olla täälä, se menee niiltä toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos.. vastaukseks saan "älä ny tollasia puhu" tms. huomashan ne kerran et olin täysin voimaton, kysy tarvinko apua, mut ei.. mun luonne ei anna mun tehdä sitä et myöntäsin et tarvin. en uskalla, en todellakaan uskalla. pelkuri.
toisaalta haluisin elää, onnellisena. en todellakaa halua elää lääkkeitten voimilla koko loppuelämää. tiän, et menetän pirusti, mut mielummin kuolen ku jään eloon.
..ja ny ku alan miettiin en tajua ees miks raapustan omaa pikku tarinaani tänne.. mikään apuhuuto tää ei oo. ei tasan.
..ehkä haluan vaa ees johki kertoo tän kaiken.. luki kukaan tai ei. mut oompahan ainaki jollekki kertonu miltä musta tuntuu. kellekkä muulle ku sitä en voi tehdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se loppu ole.
Nuoruus on kertakaikkiaan herkille ihmisille hirvittävän vaikeaa ja myrskyisää aikaa. Persoonallisuus kehittyy silloin, ja se on joskus aivan järkkyä. Itselläni ei sinänsä murrosikä, mut juuri teini-ikä oli aivan hirveä. Masensi, ahdisti, sekoilin, join, nain, hain itseäni ja olin hurjan peloissani aina vaan. En nähnyt mitään loisteliasta tulevaisuutta tai turvaa missään.
Silti musta tuli kohtalaisen täyspäinen aikuinen ja olen juuri nyt hyvin onnellinen. Onneksi en tehnyt itsemurhaa, koska tiedän että sellaista tehdään vain mielenhäiriössä. Siinä ei ole mitään glorifoitavaa, eikä sellaista julmaa temppua tehdä perheelle, sukulaisille ja ystäville.
Olis ehkä hyvä sun pistää vaikka paperille tai kirjoittaa tänne, että mitä haaveilet, ja mitä haluaisit saavuttaa. Koulunkäynti on erinomaisen keskeisessä asemassa, sillä se tuo sulle itseluottamusta, osaamista ja tietotaitoa. Voi tietysti olla, että olet juuri nyt väärässä koulussa. Opintojen pitäis voida sytyttää ja innostaa edes jossain vaiheessa. Sit on tärkeää että sulla on riittävästi hoitoa: hoitosuhde, mahdollisesti lääkitys ja paljon liikuntaa ja harrastuksia. Ne on ihan hemmetin tärkeässä asemassa, ja jos joku olis tän mulle kertonut kun itse olin kipuileva sekoileva nuori, niin en ehkä olis käynyt niin pohjalla. Liikunta ja harrastukset - erittäin tärkeää! Samoin koulutus, jotta osaat jotain ja voit ryhtyä ammattilaiseksi ja elättää itseäsi. Olla riippumaton ja vahva.
Eli mieti mikä sua kiinnostais ja mitä liikuntaa voisit harrastaa. Musta tuntuu että oot myös jollain tapaa yksinäinen. Edellämainitut asiat auttaa siihen huomattavasti. Liikunnasta mieliala kohoaa, terveys kohoaa, ulkonäkee paranee (ryhti paranee, selluliitit kaikkoo, muodot paranee, paino on terve ja iho heleämpi) vireystaso kohoaa jne. On itsevarma olo kun tallustelee tuolla maailmassa. Sulle sopis varmaan myös luovat harrastukset... ota selville mitä kaikkea sun koulun kautta voi järjestyä, tai mitä sun opiskelupaikka tarjoaa. Toivotan innostusta elämään!
Kun nyt pystyisit rauhoittumaan. Ottamaan rennosi. Asettamalla itselle REALISTISET tavoitteet. Kiinnostuksen mukan> OMAT! > ei muiden asettamat. > Ja kun ne tavoitteet selkiytyy olet paljon rikkaampi(hekisesti) kuin sellainen joka ei ole käynyt läpi kasvun kriisiä.
Tämä kaikki kun selkiytyy olet onnellisten ihmisten joukkoon kuuluva. Kirjoitin ämän kokemuksella, niin kuin tuo oinenkin kirjoitaja.
"Elä tätä päivää" > Ei mennyttä, eikä vielä ulevaa(siitä ei tiedä KUKAAN, mitään)
ONNEA> Toiv. kriisin kokemuksella kasvanut MIES
http://search.live.com/results.aspx?srch=105&FORM=IE7RE&q=kriisikeskus
Vaan haetaan apua..ja mietitään asioita yhdessä.
Jaa miksikö yritetään estellä..
Jokaisen ihmisen velvollisuus on yrittää
estää toista vahingoittamasta itseään tai muita.
>hymilin ja nauroin, pompin suurinpiirtei ilosta.. yhtäkkiä kaikki vaa muuttu >
Minkä takia kaikki muuttui? mitä tapahtui?
Kirjoita minulle niin mietitään asioita: [email protected]