Satuin katsomaan erään luontodokumentin jossa valtaisan luonnonkatastrofin, eli suuren myrskyn, seurauksesta dokumentissa tarkasteltava merileijonayhdyskunta kuoli.
Dokumentti oli varsin epämiellyttävää katseltavaa.
Siinä näytettiin muunmuassa kohta jossa nälkiintynyt merileijonanpoikanen vaeltaa rannalla hitaasti välillä pysähtyen voimattomana lepäämään.Samalla haaskalinnut syövät ympärillä jo kuolleita merileijonanpoikasia.
Haluaisinkin nyt herättää keskustelua siitä tekivätkö dokumentin tekijät väärin seuratessaan sivusta eläinten tarpeetonta kärsimystä ja kuolemaa?
Missä kulkee raja jolloin sivustaseuraajan on luvallista tai pakollista puuttua tapahtumien kulkuun?
Dokumentin tekijäthän eivät saa puuttua esimerkiksi ravintoketjun kulkuun, mutta oliko merileijonien kuolema luonnonkatastrofista johtuen osa ravintoketjua?
Kuinka pitkälle on moraalisesti oikein viedä ihmisten sananvapaus ja tiedottaminen?
Dokumentti oli varsin epämiellyttävää katseltavaa.
Siinä näytettiin muunmuassa kohta jossa nälkiintynyt merileijonanpoikanen vaeltaa rannalla hitaasti välillä pysähtyen voimattomana lepäämään.Samalla haaskalinnut syövät ympärillä jo kuolleita merileijonanpoikasia.
Haluaisinkin nyt herättää keskustelua siitä tekivätkö dokumentin tekijät väärin seuratessaan sivusta eläinten tarpeetonta kärsimystä ja kuolemaa?
Missä kulkee raja jolloin sivustaseuraajan on luvallista tai pakollista puuttua tapahtumien kulkuun?
Dokumentin tekijäthän eivät saa puuttua esimerkiksi ravintoketjun kulkuun, mutta oliko merileijonien kuolema luonnonkatastrofista johtuen osa ravintoketjua?
Kuinka pitkälle on moraalisesti oikein viedä ihmisten sananvapaus ja tiedottaminen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ehkä ravintoketjun mukaista, mutta luonnonmukaista kylläkin.
Kyllä Dinosauruksetkin kuoli... kaikki otukset kuolee ja kuolee sukupuuttoon, mutta turha siihen on sekaantua, jos ei itse ole tilannetta aiheuttanut.
Ja jos tekijät olisivat tehneet asialle jotain he olisivat manipuloineet kuvauksensa kohdetta ja siten menettäneet dokumentaarisen näkökulmansa.
Sananvapauden saa viedä niin pitkälle, kuin se on luonnon mukaista. Siitä eteenpäin joutuu sitten pohtimaan.
mutta kuitenkin esimerkiksi suomen laki velvoittaa auttamaan kärsivää eläintä, joko hoitamalla sille apua tai lopettamalla sen.
Eläintä ei saa jättää luontoon kitumaan jos on paikalle sattunut, vaikka ei itse sen kärsimystä olisikaan aiheuttanut.
Dokumentin tekijät olivat dokumenttia tehdessään tietoisia eläimen hädästä mutta eivät tehneet asialle mitään.
Jos löydät lenkkiretkeltäsi esimerkiksi linnun jota joku toinen eläin on vahingoittanut pahasti, et saa jättää lintua kitumaan tielle vaikka et ole sille kärsimystä aiheuttanut.
Lintu on vähintään lopetettava.
Linnun kärsimys kuuluu olennaisesti luonnon kiertoon mutta kuinka moni pitäisi moraalisesti oikeutettuna pitkittää eläimen kärsimystä koska haluaa saada aitoa dokumentaarista materiaalia siitä kuinka nopeasti/hitaasti lintu kuolee?
Mielestäni näiden kahden tosiseikan välillä on ristiriita.
Eikö minkä tahansa luontokappaleen tarpeettoman kärsimisen salliminen ja sen pitkittäminen ole vielä julmempaa jos se tehdään median tai taiteen nimissä, dokumentaarisen näkökulman säilyttämiseksi?
Tämän saman periaatteen mukaan dokumentintekijä menee kameransa kanssa liikenneonnettomuuspaikalle kuvaamaan.
Ei soita apua paikalle, ei mene itse auttamaan onnettomuuden uhreja näiden avunpyynnöistä huolimatta.
Dokumentintekijä kuvaa kärsivien ihmisten viimeisiä hetkiä ja antaa näiden lopulta kuolla.
Jotta dokumentaarinen näkökulma ei häviäisi.
Teoriassahan tämä on sama asia.
Ihmisen etiikka- ja moraalikäsitykset nyt vaan on sellasia, että kaikki on jees jollain tekosyyllä paitsi ihmisiä kohtaan.
Ja mites ne elukat sitten jotka syö niitä raatoja. Ei niiltä saa viedä ruokaa pois.
Ihan mielenkiinsta, missä laissa tuo
määritellään/sanotaan , jos toinen eläin on
vahingoittanut toista (luonnossa)
että vahingoittunut eläin pitää lopettaa ihimsen toimesta/ toimittaa hoitoon ?
Jari