Eilen (9.päivä tätä kuuta, 2 vuotta ja 8 kk täyttävä pojanpoika), siirsi tietokoneella kursorin ja napautti auki haluamansa http://www.youtube.com/watch?v=92wAk81k9jM&feature=related
Hän rakastaa J. Karjalaista ja juuri tuota kappaletta.
(Miniä kertoi, Juniorin osanneen tuon jo 2-3 kk, kursorin siirron ja klikkaamisen oikeaan kohtaan)
:>) mummulta meni varmaan viikko, sinnikkäällä harjoittelulla, (ikä oli silloin 54v.) ennen kuin käsi ja silmä pelasivat yhteen, tuossa toiminnossa :D
Oli pakko todeta: ”Juniori ei varmaan tiennyt,_ se olevan vaikeaa! “
Omien (-75-78) ollessa pieniä, minulla oli "Lapsen ohjekirja" ;D kirjassa oli listattuna lapsen kehityksen vaiheet ja niiden "haarukka ikärajat".
Kääntyminen, etusormipeukalo ote, seisomaan nousu, ja niin edelleen kaikki fyysinen kehitys aina tasapaino aistin kehittymiseen, jota edellytetään pyöräilyssä ilman apupyöriä. ( tasapaino aistin haarukka oli 3,5-5 v.) Perheen koira söi kirjan :(
Olisiko niin, että vain fyysinen toiminta on ikään sidottua kehitysaikaan? "Kotona" asiat ovat, neuvomisella ohjaamisella hauskuudella ja halulla saada itse jotain?(vertaan ensiaskeleisiin) Kaikki mieheni ovat lähteneet kävelemään jonkun karanneen perään.
Juniorille moni asia menee kuin itsestään "perille" selität tänään ja huomenna asia on Juniorilla "kotona". Huomiokyky on ekstra luokkaa, Juniori tunsi kotikerrostalon jo vaunuissa 7-8kk iässä, samoin Laulavanlintukirja CD-levyn äänet; lintujen liverrys, luonnossa ensimmäisenä keväänä silmien iloinen pilke; “tuttu ääni jookos mummu!”
Esimerkiksi:
Mummu hankki 12 tuumaisin polkupyörän, jossa satula oli hieman ylhäällä. (mummulla ei ruuviavainta. Juniorin jalat eivät ylettäneet polkimille, vaikka kuinka kurkotti ;) satulaa oli varaa laskea.
Mummu: “Tämä täytyy laskea alas, tuossa on ruuvi, se avataan ruuviavaimella ja satula painetaan alas,(mummu näytti alas painamista) tämä laskee 3 cm sitten Sinun jalat ylettävät polkemaan “;D
Juttelustamme oli viikko. Menimme pyörän huoltoliikkeeseen pyytämään Ammattimiehen apua ;D Juniori on arka vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin nähden ja mummu pulisi kaikesta mitä nähtiin rauhoittaakseen poikaa. Heti kun Ammattimies oli laskenut satula, Juniori ymmärsi tarkasti; nyt saan poljettua polkupyörää, Juniori hyppäsi pyöränsatulaan ja lähti polkemaan, huoltamon sisällä. ;D (ohjaaminen ei onnistunut vielä)
Nyt mummu miettii, koska Juniori oppii seuraamaan juonta piirretyssä elokuvassa. esim. Röllin Sydän, Kaunotar ja Kulkuri?
Mummu on ostanut DVD- elokuvina Disneyn http://www2.homeenter.com/cds/showpage.asp?nodeid=353393 tuotantoa antaakseen niitä tuliaisina sitten kun katselu alkaa luonnistamaan.
Kirjoja luetaan, niiden kiinnostavuus ratkaisee luetaanko kirja loppuun. Mummu on täydentänyt aina lukemansa ja siirtänyt asioita “kotikentälle”. Sellainen; auto, vaate, jokin tavara, kuin sulla - isillä - äidillä - mummulla - mummilla - ukilla jne..
Juniori tuntee; autojen merkit, värit, numerot jopa kymmenissä, kirjaimet yksittäisinä, erottaa oikean ja vasemman, osaa kertoa mitä on tehnyt esim. päiväkodissa tai viikonloppuvierailulla. Kertoa kaikista tekemisistä ja olemisistaan, jopa muististaan vanhasta asiasta jopa kk sitten.. :D.
Huomauttaa on nälkä ja pyytää ruokaa ja juotavaa janoisena, solakka poika tullut Miniään.
Mummu on myyty, tuntuu kuin Juniori olisi jotain todella erikoista.
Mummu vertaa vain isiin/senioriin, setään, serkkuihin ja mummun veljiin samassa iässä…
Kyllä perimä on pääsääntöisesti Miniältä. Hän on Hyvä Äiti ja hyvä kasvattaja.
Löytyykö jostain netistä “Lapsenohjekirjaa”
(Jokainen koiranpentu saa mukaansa pennun kehitysoppaan, missä on lapsenkehityskirja?)
Hän rakastaa J. Karjalaista ja juuri tuota kappaletta.
(Miniä kertoi, Juniorin osanneen tuon jo 2-3 kk, kursorin siirron ja klikkaamisen oikeaan kohtaan)
:>) mummulta meni varmaan viikko, sinnikkäällä harjoittelulla, (ikä oli silloin 54v.) ennen kuin käsi ja silmä pelasivat yhteen, tuossa toiminnossa :D
Oli pakko todeta: ”Juniori ei varmaan tiennyt,_ se olevan vaikeaa! “
Omien (-75-78) ollessa pieniä, minulla oli "Lapsen ohjekirja" ;D kirjassa oli listattuna lapsen kehityksen vaiheet ja niiden "haarukka ikärajat".
Kääntyminen, etusormipeukalo ote, seisomaan nousu, ja niin edelleen kaikki fyysinen kehitys aina tasapaino aistin kehittymiseen, jota edellytetään pyöräilyssä ilman apupyöriä. ( tasapaino aistin haarukka oli 3,5-5 v.) Perheen koira söi kirjan :(
Olisiko niin, että vain fyysinen toiminta on ikään sidottua kehitysaikaan? "Kotona" asiat ovat, neuvomisella ohjaamisella hauskuudella ja halulla saada itse jotain?(vertaan ensiaskeleisiin) Kaikki mieheni ovat lähteneet kävelemään jonkun karanneen perään.
Juniorille moni asia menee kuin itsestään "perille" selität tänään ja huomenna asia on Juniorilla "kotona". Huomiokyky on ekstra luokkaa, Juniori tunsi kotikerrostalon jo vaunuissa 7-8kk iässä, samoin Laulavanlintukirja CD-levyn äänet; lintujen liverrys, luonnossa ensimmäisenä keväänä silmien iloinen pilke; “tuttu ääni jookos mummu!”
Esimerkiksi:
Mummu hankki 12 tuumaisin polkupyörän, jossa satula oli hieman ylhäällä. (mummulla ei ruuviavainta. Juniorin jalat eivät ylettäneet polkimille, vaikka kuinka kurkotti ;) satulaa oli varaa laskea.
Mummu: “Tämä täytyy laskea alas, tuossa on ruuvi, se avataan ruuviavaimella ja satula painetaan alas,(mummu näytti alas painamista) tämä laskee 3 cm sitten Sinun jalat ylettävät polkemaan “;D
Juttelustamme oli viikko. Menimme pyörän huoltoliikkeeseen pyytämään Ammattimiehen apua ;D Juniori on arka vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin nähden ja mummu pulisi kaikesta mitä nähtiin rauhoittaakseen poikaa. Heti kun Ammattimies oli laskenut satula, Juniori ymmärsi tarkasti; nyt saan poljettua polkupyörää, Juniori hyppäsi pyöränsatulaan ja lähti polkemaan, huoltamon sisällä. ;D (ohjaaminen ei onnistunut vielä)
Nyt mummu miettii, koska Juniori oppii seuraamaan juonta piirretyssä elokuvassa. esim. Röllin Sydän, Kaunotar ja Kulkuri?
Mummu on ostanut DVD- elokuvina Disneyn http://www2.homeenter.com/cds/showpage.asp?nodeid=353393 tuotantoa antaakseen niitä tuliaisina sitten kun katselu alkaa luonnistamaan.
Kirjoja luetaan, niiden kiinnostavuus ratkaisee luetaanko kirja loppuun. Mummu on täydentänyt aina lukemansa ja siirtänyt asioita “kotikentälle”. Sellainen; auto, vaate, jokin tavara, kuin sulla - isillä - äidillä - mummulla - mummilla - ukilla jne..
Juniori tuntee; autojen merkit, värit, numerot jopa kymmenissä, kirjaimet yksittäisinä, erottaa oikean ja vasemman, osaa kertoa mitä on tehnyt esim. päiväkodissa tai viikonloppuvierailulla. Kertoa kaikista tekemisistä ja olemisistaan, jopa muististaan vanhasta asiasta jopa kk sitten.. :D.
Huomauttaa on nälkä ja pyytää ruokaa ja juotavaa janoisena, solakka poika tullut Miniään.
Mummu on myyty, tuntuu kuin Juniori olisi jotain todella erikoista.
Mummu vertaa vain isiin/senioriin, setään, serkkuihin ja mummun veljiin samassa iässä…
Kyllä perimä on pääsääntöisesti Miniältä. Hän on Hyvä Äiti ja hyvä kasvattaja.
Löytyykö jostain netistä “Lapsenohjekirjaa”
(Jokainen koiranpentu saa mukaansa pennun kehitysoppaan, missä on lapsenkehityskirja?)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omista ei ehdi huomata tätä huimaa oppimista. Vasta nyt käsittää, että lapsi opettelee 24 h/vrk.
Hän kuuntelee, vaikka on keskittynyt leikkeihinsä. Hänen aivonsa ovat valmiustilassa vastaanottamaan tietoa.
Jos lapsen kanssa leikkii muistipeliä, jää useinmiten toiseksi.
Omillani ei ollut vielä tietokonemahdollisuutta ihan noin pienenä, mutta kyllä he ovat taitavampia ja tietävät ilman muuta paljon enemmän ohjelmista kuin mummiparka, jolle jokainen uusi asia on olevinaan kamalan vaikea opittava.
Muistan, kun ystäväni kertoi 2-3-vuotiaastaan, että tämä katseli aina auton korjaamista tarkasti vieressä. Kerran isä makasi auton alla ja jupisi tarvitsevansa nyt senjasen työkalun. Eipä tarvinnut ryömiä auton alta, sillä poika osasi vikkelästi hakea tarvekalun työkalupakista.
Sanotaan, etä 3 ensimmäistä ikävuotta ovat hyvin tärkeät oppimisen ja sosiaalisuuden kannalta. Kyllä sen uskookin, nyt kun katsoo sirkeäsilmäistä leikki-ikäistä, jolla on nin paljon puhuttavaa, että sanat menevät päällekäin, ja vauhti on niin kova, että mummulla ei ole mitään mahdollisuutta pysyä vauhdissa.
Oma pojanpoika osasi myös alle vuoden vanhana kaikki kävelyreitin yllätykset: koirapihan, puiston, parkkeeratut kuorma-autot ja sillan, jonka alta meni kulkuväylä. Käsi kävi ja kannustushuudot kaikuivat, kun lähestyttiin näitä tärkeitä etappeja.
Voi kullanmuruja!
" Eilen (9.päivä tätä kuuta, 2 vuotta ja 8 kk täyttävä pojanpoika),"
ei ole ylpeilynaihe, vaan minä ainakin olisin huolestunut,
ei tietokone ole olut enää 10 vuoteen mikään elintason merkki.
ainakin me olemme hyvin onnellisasia kun kolme, 5-6 vuotiaat eivät ole yksin lainkaan tietokoneella,
pääasiassa viettävät aikansa
kavereiden luona, harrastuksissa ja lukevat paljon,