Minulla ona asiakas mamma, joka usein , liiankin usein puhuu, et haluaa jo täältä pois, ei jaksa enää.(84v)
Näkö on toisestakin silmästä katoamassa, ja tuntee itsensä turhaksi tähän elämään.
Puhun, et jos haluat kohdata rakkaan puolisosi, et voi itse tehdä mitään noin kamalaa, sillä et silloin voi tavata häntä.(aviomies kuoli vuosi sitten)
Nää on oletuksia, vaan mitä hyvät ihmiset mun sitten pitäisi sanoa?
Näkö on toisestakin silmästä katoamassa, ja tuntee itsensä turhaksi tähän elämään.
Puhun, et jos haluat kohdata rakkaan puolisosi, et voi itse tehdä mitään noin kamalaa, sillä et silloin voi tavata häntä.(aviomies kuoli vuosi sitten)
Nää on oletuksia, vaan mitä hyvät ihmiset mun sitten pitäisi sanoa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
aika vaikeaa keksiä viisaita sanoja, - ehkä vain että täällä on vain jokaisen elettävä kunnes se viimeinen kutsu tulee..
Tai sitten olisikohan masennuslääkkeistä apua?
Mieheni joskus sanoo, kun oikein on kipeä, että joutaisi jo kuolla pois, - ei sitä haluaisi kuulla, vaikka kuinka suututtaa välillä se käninäkin...parkinsonin tautiin kun kuuluu negatiivisuus ja voimakkaat mielialojen vaihtelut..eikähän se tieysti ole helppoa tuntea voimiensa ja taitojensa heikkenevän..
Kiitos Pirre. Tiedänpä tuostakin taudista, ja sen etenemisestä...
"Mammalleni" on toi sokeutuminen se viimonen niitti, ei en ole sukua, vaan 15v hänellä käynyt, ja onkuin oma mamma.
On ollut masiksesta juttelemassa, ja saanutkin lääkitystä, vaan mun mielestä, hän on liian paljon yksin, kun ei voi/uskalla enää lähtä ilman apua minnekään.
Olen aikas lähellä, antanut luvan soittaa ihan milloin vaan jos "seinät kaatuu", vaan kun...tää kotonakin on ..no sairautta, olen kuin "tuuliviiri" ja toki tää kotosairas on ekaksi, anteeksi nyt vaan.
Mielestäni tämän mamman paikka on esim. yksityisessä pienessä hoivakodissa, omalla huoneella ja kaikki ruoantekemiset, sun muut saisi unohtaa. Rahasta ei ole kyse, on hällä sitä.
hänellä ole omaisia, jotka järjestäisivät sen hoitopaikan?
Tai pitäisikö tehdä ilmoitus sos.viranomaislle, ja sitä kautta parempi tai virikkeellisempi asuinympäristö.
Kamalaa tulla vanhaksi, ja ainakin jos on sitten yksinäinen :(
Kuten ketjua lukeneena jo olen kertonutkin, omaisia ei ole.
No ihmiset hyvät, jo yli 100 lukenut, kai teillä jotain sanottavaa, opastavaa on?
Onhan vanhempamme suurin piirtein tän ikäsiä!
Toivon mielipiteitänne, ja vankasti, kiitos.
80 -vuotias, eikä koskaan ole puhunut halustaan kuolla, päinvastoin - itkeä tiristi kun piti ajokortista luopua.
Puhminen halustakuolla voi olla myös sellaista huomion- ja hellyyden hakua.
Halaus ja rutistus auttaa ainakin pikkuisen..:)
Omaisten kanssa.
Niitä omaisia ei ole.
Lapseton avioliitto, sisarukset kuolleet, neitejä.
Kaukaisia jotain, ei kosketusta.
älä nyt häntä pelottele "helvettiin" joutumisella, kuten aloituksessasi viittasit, ettei kuolutta miestään sitten näkisi.
En oikeesti sun sitä tarkoittaneenkaan.
Mä oon semmonen, joka uskoo asioitten järjestyvän.
Nyt varmaan parasta, ettet itsäsi hänen asioillaan rasita , sillä jokaisen pitänee elää elämänsä.
Jaksamista sulle toivon, sillä tiedän , ettei ihminen voi luonnolleen mitään.
Me naiset vallankin ollaan niin määrättömän kovia murehtimaan.
Enhän toki helvetistä puhu, vaan ettei tekisi lääkkeillään itsemurhaa. Toi on ainaskin viä "peloitteena" tepsinyt, et miehensä odottaa häntä, kun hänen tehtävänsä tää maanpäällä loppuu.
Siksihän mä kyselenkin, kun tuntuu et mun "pelukoppa" on vajaa, mut joskus ronskinpuoleinenkin puhe tehoo enempi kuin siloittelu.
Niin.. jos...mä en kestäis, etten o avittanut
vaan kun "paukut on loppu".
Olin puh.yht. mielenterv.hoitajaan, mut kuntää vaitiolo velvollisuus jne. jumankaut´kun saman ihmisen hyvinvointia hoidetaan, no lupasivat käydä.
....IkäIhmisten kanssa seurustellessani (koitin) kehitellä kaikenmaailman (aktiviteetteja):)
Juteltiin Leffoista, musiikista, juoruista, urheilusta ym jne:)
Koitin sivuuttaa (mustat) ajatukset (sopivasti).
Kun puheet olivat takeltevia, tuskin ymmärrettäviä, yritin Kasvojen ilmeiden perusteella ottaa puheesta selvän:)?
Naurua ja Huumoria kehiin...Sopivalla hetkellä=D
Sinullapa on kaunis takki tänään, onko ihan uusikin?...ym=D
Lapsuus ja Nuoruus ynnä PerheMuistot puhuttavat kaikkia IkäIhmisiä=D
Sillainhan tässä on menty, ei vain enää pure!
Jokainen joka ahdistuksen on kokenut , ahdistuu lisää jos liikaa hössötät, tämänhän me tiedetään.
Joten ole, älä siltikään ole ja siltä väliltä jotain. Kiitos namis, tajusin mitä tarkoitat.
ajatuksissa itsemme siihen tilaan, että koko ajan voimat vähenee, liikunta heikkenee, näkö huonontuu, läheinen kuolee; ei siinä enää paljon elämäniloa löydy.
Ehkä mun isä on onnellisessa asemassa, kun käyn hänen luona joka viikonloppu ja vietän lomat hänen kanssa. Tuhlasin kaikki isän rahat ja ostin hänelle sähköpyörätuolin, että hän pääsee liikkumaan, käyn hänen kanssa ongella ja ajellaan autolla katsellen maisemia.
Olispa kaikilla vanhuksilla eronnut yksinäinen tytär!
Miten hienosti hoidatkaan isääsi, näinhän sen pitäisi mennä, vaan meneekö?
Mut kun ei ole KETÄÄN omaista ollaan ns. tuuliajolla.
Hän ei ole mitään sukua minulle, ihan kotihoidon kautta tutustuttu ja toisiimme tykästytty.
Toi sokeutuminen hälle on nyt suurin pelko, et joutuu toisten armoille, ja silloin minä en esim. voi enää häntä samalla tavoin avittaa.
Sanon kyllä, et tulen aina sua kattoon, ja ulkoiluttaan , vaan tajuaahan hän et minullakin on oma elämä, ja uudet mammat tulee tilalle.
Miettii ja toivoo pääsevänsä siitä kidutuksesta mihin
he pelkää joutuvansa kun kunto entisestään huononee.
Joskus..niin joskus olen sanonut, jos tiedän ettei
taustalla ole kovin peljättävää itsetoimintaa
asian auttamiseksi.
-Elä sie hättäile, ootellaan toisiakkii, jotta
ehtiivät sammaan mukkaan.
Tossa onkin lähelle samaa ikää oleva mamma ja
hälläkin kuoli mies jokunen vuosi siten.Oikea
silmä on käytännössä sokea ja vasemmastakin vain
30% on enää tallella, heikkenee koko ajan.
Iski vielä keväänkorvilla muitakin vakavia
sairauksia.Hän on kuitenkin niin tässä elämässä
kovasti kiinni, ei suostu kun viranomaisten
pakolla ottamaan apua vastaan.Haluais vain kaiken
vielä itse hoitaa ja touhuta vaikkei enää näekkään.
Omaisten kuuluu huolehtia että sairaat/yksinäiset
vanhukset saa hoitoa/valvontaa joko heiltä tai
kaupungin/kunnan vanhusten huollolta kun heitä on
ensin informoitu tilanteesta.
Sitten jos ei olekkaan omaisia huolehtimassa, se
onkin jo vähän kinkkisempi juttu.
Viranomaiset ovat vähän ynseitä ulkopuolisten
tekemille ilmoituksille havannoistaan ko vanhuksen tilanteesta.
Omakohtaisena kokemuksena on paikkakunnan
diakonista ollut ensi vaiheen apua jossain
tapauksissa. Jos heidät saa liikkeelle, niin
heillä on vaikutus valtaa ja velvollisuuskin viedä
asiaa eteenpäin heille ilmoitetuista ja
havaitsemistaan yksinäisistä ja vallankin
sairaista vanhuksista,asianmukaiseen tutkimuksiin
ja hoitoon saattamiseksi.
Tämä kertomus nyt ei varmaan sinua paljon auttanut,
kerroinpahan vain jos vaikka jollekkin oli jotain vihjeen poikasta tässä ollut.
Kiitos Otto-Vaan, olihan se toisenlainen, mut toi et kerroit diakonista, osui kuin nappi silmään.
Serkkulikkani on e-p tässä tehtävässä ollut tietenkin jo kauan, vaan soitinpa hälle ja kyselin mitä, miten jne.
Kun ihminen ei halua ottaa apua vastaan, siinä on pelut pieniä myös heidän taholtaan.
Pitkään "lämmittelyllä" saadaan edes joskus, ovi raolleen, mut onko aikaa???
Hurtilla huumorilla saadaan paljon enempi aikaan, kuin voivottelulla, sen tiedän.
Kiitos teille kaikki kirjoittelijat, olette lohduttaneet paljon katsantokannoillanne, "lisbet*"
Vielä kerron, täällä on diakoneilla suorat puhelin numerot,
joihin he voivat soittaa sen parituntisen päivittäisen
ajan ulkopuolella kaupungin vanhusten huoltoon.
Jos ja kun he ovat saaneet yhteyden oton/tiedon,
vaikkapa sairaasta(oli se nyt sitten mielenterveys
tai jokin muu epäilty sairaus)yksinäisestä vanhuksesta.
Jos heillä ei ole mahdollisuutta tulla käymään
itse paikalla jututtamassa ko. henkilöä, niin he
joka tapauksessa ilmoittavat kaupungin vanhusten
huoltoon ja sieltä lähetetään sairaanhoitaja
paikanpäälle kotia tarkistamaan tilanne.
Tämä prosessi ei käynnisty aivan hetkessä,
se kestää useasta päivästä jopa viikkoihin.
Riippuen miten hyvin on informoitu tilanteen todellisuudesta.