Vaati niin paljon ponnisteluja aloittaa tämän viestin kirjoittaminen. Se, että myöntää, että on yksinäinen. Anteeksi, jos tämä kuulostaa hieman ahdistavalta, mutta nyt yöllä on mieli maasssa.
Mua surettaa känniset äidit ja isät ja siks en tykkää käydä baareissa edes kavereiden kanssa. Eipä mua tietenkään kukaan baarikierrokselle enää kutsukaan. Muut menee ja tutustuu toisiinsa, minä jään yksin.
Seuraavaksi ajattelen sitten aloittaa jonkun harrastuksen tutustuakseni uusiin ihmisiin. No, erilaisia urheilulajeja kokeilin. Mutta! porukka lähtee jatkoille tutustumaan toisiinsa, baareihin totta kai..aluks olin mukana mut en vaan kestäny sitä pinnallisuutta, vaikka miten yritin olla mukana menossa. Se ei vaan ollut enää hauskaa.
En jaksa enää chatteja, missä ei näe toisen kasvoja ja ei voi olla varma kenen kanssa juttelee. Tuntemattomat, jotka odottavat sinun paljastavan itsestäsi kaikkea. Mesessä on ihan kiva jutella hyvien ystävien kanssa, jotka asuu muualla Suomessa, mutta ne on siellä ja mä oon täällä ja se ei ole sama kuin kasvokkain juttelu.
Minua ärsyttää myös se, miten erilaisilla netin "kaveri"-sivustoilla ihmiset lisäävät kaveriksi, mutta eivät kuitenkaan kirjoita minulle sitten mitään, kasvattavat vain "kaveri"-listaansa. Syyllistynkö siihen itsekin, kun kukaan ei enää vastaa minun viesteihin? En mä mitään monologia halua alkaa niillä saiteilla käymään.
Nyt: yrittää kuumeisesti keksiä missä vielä voisi tutustua ihmisiin. Joihinkin harrastuksiin ei riitä rahat ja aina ei jaksa urheilla. Siis, mitä teen? Lueskelua yksin, lenkkeilyä yksin. En kestä enkä jaksa olla yksin!
No niin, helpotti vähän kirjoittaa tämä tähän. Kertokaa mielipiteitä, mutta älkää kiltit kirjoittako mitään ikävää minusta, sillä olen juuri nyt melko herkkä.
Mua surettaa känniset äidit ja isät ja siks en tykkää käydä baareissa edes kavereiden kanssa. Eipä mua tietenkään kukaan baarikierrokselle enää kutsukaan. Muut menee ja tutustuu toisiinsa, minä jään yksin.
Seuraavaksi ajattelen sitten aloittaa jonkun harrastuksen tutustuakseni uusiin ihmisiin. No, erilaisia urheilulajeja kokeilin. Mutta! porukka lähtee jatkoille tutustumaan toisiinsa, baareihin totta kai..aluks olin mukana mut en vaan kestäny sitä pinnallisuutta, vaikka miten yritin olla mukana menossa. Se ei vaan ollut enää hauskaa.
En jaksa enää chatteja, missä ei näe toisen kasvoja ja ei voi olla varma kenen kanssa juttelee. Tuntemattomat, jotka odottavat sinun paljastavan itsestäsi kaikkea. Mesessä on ihan kiva jutella hyvien ystävien kanssa, jotka asuu muualla Suomessa, mutta ne on siellä ja mä oon täällä ja se ei ole sama kuin kasvokkain juttelu.
Minua ärsyttää myös se, miten erilaisilla netin "kaveri"-sivustoilla ihmiset lisäävät kaveriksi, mutta eivät kuitenkaan kirjoita minulle sitten mitään, kasvattavat vain "kaveri"-listaansa. Syyllistynkö siihen itsekin, kun kukaan ei enää vastaa minun viesteihin? En mä mitään monologia halua alkaa niillä saiteilla käymään.
Nyt: yrittää kuumeisesti keksiä missä vielä voisi tutustua ihmisiin. Joihinkin harrastuksiin ei riitä rahat ja aina ei jaksa urheilla. Siis, mitä teen? Lueskelua yksin, lenkkeilyä yksin. En kestä enkä jaksa olla yksin!
No niin, helpotti vähän kirjoittaa tämä tähän. Kertokaa mielipiteitä, mutta älkää kiltit kirjoittako mitään ikävää minusta, sillä olen juuri nyt melko herkkä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voimia sulle, joskus on tosiaan kauheen vaikea löytää saman henkisiä ystäviä varsinkin jos asuu vähänkin pienemmällä paikkakunnalla. :< Saanko muuten kysyä missä päin Suomea asut..?
Kiitos. Itä-Suomessa, paikkakuntakaan ei ole liian pieni, mutta mistään harrastuksista ei tunnu löytyvän oikeita, pysyviä ystäviä.
Ulkona yritän nyt olla mahdollisimman paljon, koska eihän ketään tapaa ainakaan jos on kotona tietokoneen ääressä, mutta alkaa tuntua, että eipä oikeen muualtakaan.
Mutta oon vielä toiveikas, että jossain tutustuisi juuri niinkuin sanoit: 'saman henkisiin' ihmisiin ja saisi lähempää uusia ystäviä.
MORO! Tuu pois siältä jostain s-rajalta.
Lähre kuule Tampereelle. Täälä etoo yksi, ihan
varmaa löyrät kaveri ja elämäkumppani.
Ens viikola alkaa Tammerfestit n.80000 kävijää
jos et löyrä kaveria, nii johaon perkule.
Jännää, miten samankaltaisia ajatuksia omassa päässänikin pyörii. Melkein kuin olisin itse kirjoittanut nuo ajatukset. On todella vaikeaa löytää samanhenkisiä ihmisiä, se on totta. En ole vielä itse törmännyt yhteenkään sellaiseen. Mutta mielluummin yksin, kuin huonossa seurassa. Vaikka kaipaisi kovasti sosiaalistakin elämää. Itse en ole kiinnostunut alkoholin kanssa läträämisestä, joten ehkä myös siinä yksi syy miksi olen yksin jäänyt.
On se vaan jotenkin niin helppoa kaikilla amiksilla ja massateineillä, ei tarvi kauaa ettiä toista samanlaista. Harmi kun pitää olla niin erilainen. No ei vaa, mieluummin vaikka sitten yksin. :D Mäkään en alkoholilla läträile ja kyllähän siinä pahasti ulkopuoliseksi jää kun muiden seuraelämä keskittyy lähinnä baareihin ja ryyppyreissuille...
Vaikia usoa et hesan kaltases suurkaupungis ei löytäis samanhenkisii. Vaik oiski alaikäne eikä pääsis kaikkii tiettyihi mestoihi.
Eikä sil raittiudel oo merkitystä.
Mut sit o tietyst netti jonka kautta voi koittaa onneesa.
Ite ainaki huamannu et hesas löytää kyl, ja Turuski löytää, mut se on sitten Turussa asia eriksee et onnistuuko niihi tutustua, sillä se huhu sisäsiittosist ja sisääpäilämpeevist Turukulaisist ei oo huhu. Samaa sanotaa Lahtelaisistaki, mut sen paikkansapitävyydest en tie.
Tampereel löytää ehkä parraite ja siel onnistuu kans tutustumine.
sinusta kirjoittaa? Vaikutat fiksulta nuorelta, jolla on OMAT aivot. Et ole mikään lammas, joka matkii jatkuvasti jotakuta toista. Hyvä niin.
Tietenkin samoihin juttuihin kyllästyy, esim. nämä meset ja chatit. Mutta niin kauan kun ei ole ihanaa henk.kohtaista seuraa, sitä on etsittävä. Käytävä treffeillä, kauppakeskuksissa, kirjastoissa, uimahalleilla, lenkkipolulla:) jne. Ei voi tietää, kehen törmää missäkin nurkilla. Juuri siksi ei saa luovuttaa. Toivottomankin tuntuisesta yrityksestä voi tulla yllättäen jotain hyvinkin merkittävää loppuelämän kannalta. Ei voi etukäteen tietää, kuka olisi se oikea :)