Suolen kiertymää hoidettiin ummetuksena, potilas kuoli
4.7.2008 10:45
Rovaniemen käräjäoikeus päätti perjantaina, että lääketieteen kandidaattina työskennellyt oululaisnainen ei joudu maksamaan häneltä vaadittuja korvauksia kuolemantuottamuksesta.
Omaisten vaatimat korvaukset maksaa Rovaniemen kaupunki. Korvausten suuruus on noin 7 600 euroa.
Rovaniemen terveyskeskuksessa vuonna 2004 työskennelleen nuoren lääkärin vastaanotolle oli tullut vatsakivuista kärsinyt iäkäs mies. Lääkäri oli hoitanut vaivaa oireiden perusteella ummetuksena. Mies oli kuitenkin kuollut seuraavana yönä. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi selvisi suolen kiertymä ja siitä johtunut kuolio.
Potilaan saama hoito ei ollut käräjäoikeuden mukaan asianmukaista. Oikeus kuitenkin katsoi, että lääketieteen opiskelija ei tahallaan toiminut huolimattomasti tai laiminlyönyt potilasta.
Oikeuden kuulemien asiantuntijoiden mukaan potilaan oireet olivat olleet sairauteen nähden vähäiset, ja hänen yleiskuntonsa oli ollut hyvä. Nuorella lääkärillä oli varsin vähän työkokemusta, minkä vuoksi hän ei tunnistanut oireita vakaviksi.
Myös syytteet tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin.
STT
(Omalla lapsellani on ollut myös suolen kiertymä ja hän kerkesi melkein kuolla siihen, kun pitihän sitä nyt katsella ja seurailla, vaikka maha oli turvonnut potkupalloksi ja potilas kipeä. Piti seurailla kuolemanporteille asti. On siinä omainen voimaton lääkärien yliviisauden edessä. Lapseni ei kerennyt kuolla, koska hänet saatiin elvytettyä vielä, mutta hapenpuutteen vuoksi vammautui kuitenkin ja menetti valtaosan suolestaan, jonka seuraukset voitte arvata. Ei tule hänelle ylipaino-ongelmia koskaan ja ruokakauppana on apteekki.)
4.7.2008 10:45
Rovaniemen käräjäoikeus päätti perjantaina, että lääketieteen kandidaattina työskennellyt oululaisnainen ei joudu maksamaan häneltä vaadittuja korvauksia kuolemantuottamuksesta.
Omaisten vaatimat korvaukset maksaa Rovaniemen kaupunki. Korvausten suuruus on noin 7 600 euroa.
Rovaniemen terveyskeskuksessa vuonna 2004 työskennelleen nuoren lääkärin vastaanotolle oli tullut vatsakivuista kärsinyt iäkäs mies. Lääkäri oli hoitanut vaivaa oireiden perusteella ummetuksena. Mies oli kuitenkin kuollut seuraavana yönä. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi selvisi suolen kiertymä ja siitä johtunut kuolio.
Potilaan saama hoito ei ollut käräjäoikeuden mukaan asianmukaista. Oikeus kuitenkin katsoi, että lääketieteen opiskelija ei tahallaan toiminut huolimattomasti tai laiminlyönyt potilasta.
Oikeuden kuulemien asiantuntijoiden mukaan potilaan oireet olivat olleet sairauteen nähden vähäiset, ja hänen yleiskuntonsa oli ollut hyvä. Nuorella lääkärillä oli varsin vähän työkokemusta, minkä vuoksi hän ei tunnistanut oireita vakaviksi.
Myös syytteet tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin.
STT
(Omalla lapsellani on ollut myös suolen kiertymä ja hän kerkesi melkein kuolla siihen, kun pitihän sitä nyt katsella ja seurailla, vaikka maha oli turvonnut potkupalloksi ja potilas kipeä. Piti seurailla kuolemanporteille asti. On siinä omainen voimaton lääkärien yliviisauden edessä. Lapseni ei kerennyt kuolla, koska hänet saatiin elvytettyä vielä, mutta hapenpuutteen vuoksi vammautui kuitenkin ja menetti valtaosan suolestaan, jonka seuraukset voitte arvata. Ei tule hänelle ylipaino-ongelmia koskaan ja ruokakauppana on apteekki.)
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mutta sairaus tappaa, ei antamatta jäänyt hoito :(
Noinko hoitovirheet opetetaan käsittelemään itsensä kanssa? Ei mitään vastuuta. Annettu hoito olisi pelastanut.
Se, että parjataan ihmisiä näillä palstoilla ei tuo ketään takaisin. Vaikka kyseinen tapaus onkin anteeksiantamaton, niin täytyy ymmärtää, että lääkäritkin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät joskus virheitä. Niin ikävää ja surullista kun se onkin.
Se, että sairaus tappaa on totta. Maailmassa kuolee vuosittain paljon ihmisiä siihenkin, että maallikon antama ensihoito on väärin annettua tai sitä ei ole osattu antaa. Koskaan ei kuitenkaan puhuta, että kukaan olisi tappanut potilaan.
Ihmiset toimivat sen hetkisen tietämyksensä ja taitojensa puitteissa. Täydellistä ei olekaan, vaikka jotkut niin kuvittelevat.
Jos asenne on kuten sinulla herää kysymys, miksi tarvitaan lääkäreitä ollenkaan? Lääkärit siis hoitaa, jos hoitaa ja jos eivät hoida, niin tautihan se tappoi eikä lääkäri.
Toivottavasti et ole lääkäri tai lääkäriksi opiskeleva, koska tuolla työmoraalilla olet ammattikuntasi häpeäpilkku!
Lääkäri hoitaa jos osaa hoitaa. Ei se lääkärikään mikään robotti ole.
Samalla voisi syyllistää ne kaikki ihmiset, joista olisi voinut tulla lääkeitä, mutta joista ei lääkäreitä tullut. Hehän olisivat voineet pelastaa potilaan, jos olisivat osanneet.
Ei se lääkärin työ ole niin yksinkertaista, että jokaiseen vaivaan on täysin vedenpitävät litaniat oireista ja hoidosta. Ja ihmiset epäonnistuvat, koska eivät ole robotteja. Se on surullista, mutta se on ikävä kyllä totta.
Aihe ei suoraan liity lääketieteen opiskeluun; kyllä myös valmistuneet tekevät virheitä. Suomessa tapahtuu vuodessa miljoonia lääkärikäyntejä, siihen nähden vakavia virheitä tapahtuu harvoin. Uutisen mukaan sitäpaitsi miehen oireet olivat lievät, eli niihin nähden lääkäri on voinut tehdä aivan oikeat ratkaisut. Minkään taudin oireluettelot eivät ole idioottivarmoja, esimerkiksi aivoinfarkteista osa löydetään sattumalta vasta paljon myöhemmin, kun oireet ovat olleet niin harhaanjohtavia alunperin. Ei todellakaan ole lääkärien vika, että taudit eivät usein käyttäydy niinkuin oppikirjoissa väitetään.
Kokemuksen puute on asia sinänsä, mutta kyllä professoristason konkaritkin satunnaisesti missaavat tärkeitä juttuja ja aiheuttavat potilasvahinkoja. Inhimillistä tekijää ei koskaan saada kokonaan lääketieteestä karsittua.
Ilman lääketiedettä ei lapsellasi olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Tämä on se systeemi, joka meillä on, ja on se nyt tyhjää parempi ainakin.
Tekee ne lääkäritkin virhitä, ne vain ei saa niin paljon huomiota kuin opiskelijan mokat. Onhan huomattavasti mediaseksikkäämpää ottaa esille kaikki opiskelijoiden mokat, kun valmiiden lääkäreiden. Olen kohtuu varma, että moni valmiskin lääkäri olisi voinut tehdä saman mokan.
veljelleni kävi tosi huono mäihä on munuaissiiränne lääkärin mielestä on juonut itsensä kun jalat ei toimi ja puhe on pelkkää örinää itse arvasin heti että kyseessä on aivoinfrakti mutta sitäkös on arvon tohtorin vaikea myöntää ,ja hoito tietysti alkoi väärällä diakn.joten tilanne vain paheni ei tohtorit ymmärtänyt että nyt on kyseessä ihan eri sairaus ,kun mitä on vipoja käynyt viinan takia.tämä on ollut raskasta taitelua meille omaisille ,että hän saa edes jonkin laisen perus hoidon ja olisi varmaan jo kuollut sängyn pohjalle jos me ei oltais aktiivia puhuttamaan ja syöttämää ja nyt jo istuu rulla tuolissa, että päivä kerrallaan .hyvää kesää kaikille lukioille.
Olihan tämä provokatiivisesti otsikoitu, olen siitä jo vähän pahoillani. Anteeksi! Ei kandit/lääkärit tietenkään tapa ketään, mutta hoitovirheeseen voi kuolla. Hoitovirheen tekijä taas on se diagnoosin antaja, johon moni - vanhempi ihminen varsinkin - luottaa kuin peruskallioon. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että jos tietää tietävänsä aika vähän, pitäisi lähteä olettamaan diagnoosinsa kanssa pahimmasta eikä kevyimmästä päästä. Aina voi ohjata erikoissairaanhoitoon vaikka päivystyslähetteellä, tai ainakin voi painottaa potilaalle, että oireiden pahetessa on heti hakeuduttava uudelleen tutkimuksiin. Aina ei voi olettaa, että potilas tajuasi sen itse. Tuokin vaiva olisi uskoakseni ehkä selvinnyt mahan röntgentutkimuksella heti kättelyssä. (Ainakin oman lapseni röntgenkuvasta täysin ummikkomaallikkona heti näin, ettei suoli todellakaan näyttänyt siltä kuin sen olettaisi normaalitilassa näyttävän)
Yleensä niitä kyllä katsotaan todennäköisimmän mukaan. En ole lääkäri (haen parin vuoden päästä), mutta olen aika varma, että se noin menee. Eihän sairauksia voi aina pahimman mukaan katsoa, jos se on vaikka harvinainen. Ummetus nyt on paljon yleisempää kuin suolisolmu.
Ei aina voi toimia pahimman mukaan. Mietipä vähän, mitä siitä tulisi, jos jokainen vastaanotolle tuleva potilas altistettaisiin röntgensäteille "varmuuden vuoksi" ja lähetettäisiin vielä päivystyksenä kuormittamaan keskussairaalan ensiapua! En tiedä tarkemmin tuosta alussa kuvatusta tapauksesta, mutta jos omalle vastaanotolleni tulisi potilas, jolla ei ole kuumetta, ei pahemmin kipuja, ei yleistilan laskua, ei veriulosteita eikä mitään muitakaan hälyttäviä oireita, kakka vaan ei ole tullut pariin päivään, niin kyllä minäkin ensimmäisenä epäilisin ihan tavallista ummetusta ja kehottaisin ottamaan vaikka Levolacia, syömään kuitua, juomaan reilusti ja palaamaan asiaan jos oire ei helpota - koska tavalliset taudit ovat tavallisia. Ja noin mitättömät oireet sopivat tavalliseen ummetukseen paremmin kuin mihinkään volvulukseen. Tietysti jos oireet ovat pahemmat, niin tutkimuksetkin ovat aivan toista luokkaa. Natiivimaharöntgen kuuluu vatsakipuisen perustutkimuksiin, mutta ei aivan jokaiselle pikkukolotuksen valittajalle.
Päivystyshommissa kannattaa olla varovainen akuutin vatsan kohdalla vaikka oireet ovat vähäiset kuten yllä mainitussa tapauksessa. Kuitenkin lievää vatsakipua oli ja vatsa ei toiminut. Nämä olivat uusia oireita tällä potilaalla ja siksi vakavasti otettavia. Varsin lieviä oireet voisivat olla myös esimerkiksi mesenteriaalitrombin kohdalla (tietenkin eteisvärinä ekg:ssa tavallisesti), umpisuolen puhjettua ennen peritoniittivaihetta ja miksei kipuileva aortta-aneurysmakin voi olla välillä lievempioireinen.
Omana opiskeluaikanani korostettiin että akuutti vatsa diagnoosilla potilas lähetetään aina sairaalaan kirurgin tutkittavaksi mutta käytännön elämässä näin ei varmaan tehdä jos vatsakivut ovat lievät. Tämän vuoksi olisi erityisen tärkeää kysyä kirurgin mielipidettä jatkohoidosta ja seurannasta vaikka puhelimitse ennen kotiuttamista. Vaikea on uskoa että kukaan kirurgi kieltäytisi ottamasta tällaista potilasta tutkittavakseen tai että päädyttäisiin ummetusdiagnoosiin vain vatsaa painelemalla ilman kuvantamistutkimuksia.
No kyllä tyhmempikin kandi tajuaa lähettää akuutin vatsan eteenpäin, mutta kyseisessä tapauksessa oireet olivat ilmeisesti olleet erittäin lieviä.
Uskomattomalta kuulostaa kyllä ilmeisesti suosittelemasi jokaisesta-vatsasta-röntgen-tai-kirurgille-metodisi. En suosittele koittamaan ainakaan kesäkandina ;)
Lievät olivat varmaan potilaan oireet mutta potilaan kotiutus johhti kuolemaan kun ei ollut ilmeisesti otettu natiivivatsan röntgenkuva vaan tartuttiin ummetusdiagnoosiin. Sääliksi käy omaisia ja hoitoa antanutta kandidaattia.
Kysyn vaan että jos tulee rintakipuinen potilas niin olisiko pitänyt jättää ottamatta vaikka sydänentsyymit, ekg ja/tai thorax-kuva ja olettaa että kyseessä on närästysvaiva? Ei ne oireet aina sydäninfarktissakaan kovin voimakkaat ole.
Jos on nuha ja/tai kuumetta pitääkö ottaa kaikki potilaat osastolle meningiitti epäilynä? Järkeä saa käyttää. Voin vaikka lyödä vetoa, että sinäkin tulet vielä kirjoittamaan monta K59.0:aa ilman kuvantamista.
kandit/lääkäritkin ovat VAIN IHMISIÄ. ei sitä voi mennä syyttämään, että tahallaan olisi tappanut!
kelle vain kokemattomuus voi koitua kohtaloksi. mutta siitä oppii ja nyt varmasti tulevaisuudessa tämä lääkäri pelastaa yhden kuolleen ihmisen johdosta monta muuta.
kantapään kautta oppii.
täydellisiä, harva kuolisi.
Mun mielestä nimenomaan voidaan olettaa, ettei lääkäri tee virheitä. Jos tekee, niin ei ole silloin palkkaansakaan ansainnut. Ei ole pakko lähteä lukemaan lääkäriksi, jos ei kykene puhtaaseen suoritukseen.
Jokainen lääkäri mogaa työuransa varrella, ehkä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Ihmiset eivät ole mitään koneita, edes lääkärit. :P
Ja tosiaan jostain se kokemus on hankittava. Suomessa on siinä mielessä ainutlaatuinen systeemi että päästään kunnon töihin jo ennen valmistumista. Tämä on todella hyvä asia sillä kokemusta saadaan varhaisessa vaiheessa. Jos näin ei olisi niin sitten vastavalmistuneina lääkäreinä olisi sama edessä. Kyllä siinä vaiheessa kun pääsee töihin (4 vsk jälkeen) on jo hyvä käsitys niin monesta elinjärjestelmästä että voi monia potilaita onnistuneesti hoitaa.
Mun mielestä voidaan olettaa, että kukaan ei tee virheitä. Kummasti silti saan Hesessä kerroshampurilaisen ilman pihviä ja verovirasto laittaa minulle tuplaverot, Kela ei maksakaan asumistukea oikealle tilille, taloa rakennettaessa jostain puuttuu eriste ja bussikuski ajaa kolarin.
Ja kukaan ei sano että palkka pois ja pää pölkylle. Miettikääpäs ensin itse montako kertaa olet kämmännyt töissäsi jotain, entäs iskäsi tai äitisi tai naapurin täti? Ja kenen oli syy ja tulikohan tehtyä epäpuhdas suoritus. Sen jälkeen voi mölistä siitä miten lääkärit on surkeita ja niiltä pitäisi ottaa palkka pois.
Eli syytön heittäköön ensimmäisen kiven jne. Lääkäritkin on ihmisiä ja uskallan väittää, että ihan jokainen ihminen kämmii töissänsä jotain tai ainakin joskus tekee jotain epätäydellisesti.
Tuo on eri asia,ihmishenkien kanssa virheitä ei saa sattua!
Vertaatko sinä ihan oikeasti jotain hampuraispihviä ihmishenkeen? Et voi olla lääkiksen opiskelija, ja jos olet, toivon, etten koskaan joudu potilaaksesi.
täällä ollaan - ihmisen olemukseen kuuluu se, että joskus tulee virheitä. Täydellisen virheetöntä ihmistä kun ei ole olemassakaan.
Lääkärille minusta riittää se, ettei tahallaan eikä huolimattomuuttaan aiheuta vahinkoa. Vaikka ihmishengistä on kyse, niin inhimillisiä virheitä tulee jokaiselle, ja sen pitää omaistenkin ymmärtää, vaikka se vaikeaa onkin. Jos kandi - tai lisensiaatti - tai tohtori - toimii alan normaalisti hyväksyttyjen käytäntöjen mukaan, eli tekee sen minkä muutkin tekisivät, niin se ei ole silloin virhe eikä tohelointi. Jälkiviisaana voi kuka tahansa sanoa, että kun potilaalla sitten todettiin se ja se ongelma, niin olisi pitänyt tehdä niin ja niin - mutta kyse onkin siitä, onko toimittu niin kuin on opetettu ja niin kuin alalla normaalisti toimitaan.
Parhaansa yrittäminen ja sen hetkisen tiedon valossa toimiminen vaan nyt ihmisen kyvykkyyden rajat.
silloinhan väärät ihmiset ovat tulleet valituiksi. Jos tuolle tielle lähtee ja aikoo korkeaa palkkaa nostaa, niin kyllä silloin pitää se ansaitakin.
uransa aikana saa eteensä esimerkiksi 30000 potilastapausta ja niistä esimerkiksi 3:ssa tekee kohtalokkaan virheen, niin on huono lääkäri jonka ei olisi koskaan pitänyt uralleen lähteä.
Pientä realismia ihmisolennon mahdollisuuksista toimia odottaisi tällaisen palstan lukijoilta.
No jos palvelun tason tulee olla suhteessa lääkärin palkkaan, palvellaan potilaita tätä nykyä huimasti liian hyvin. Lääkärin palkka ei ole kaksinen; sairaalalääkärillä 2400 euroa, 4 vuoden kokemuksella 2900 euroa ja tähän tapaan.
Tuolla palkalla voi jo muutaman potilaan tappaakin vittuuksissaan:)
Jospa hoitovirhesyyte osuu vielä kohdallesi, niin viimeistään huomaat, ettet hoida mitään kasvottomia potilaita, vaan ihan oikeita ihmisiä. Potilaat ovat ihmisiä! Mutta toivottavasti noin pitkälle et joudu, vaan nöyrryt tuosta ylimielisestä ja yököttävästä asenteestasi.
ole kiinni, koska kaikki ihmiset tekevät joskus virhearvioita. Käytettävissä oleva tieto ei aina johda oikeaan johtopäätökseen. Vai tunnetko jonkun, joka on aina oikeassa? Muidenkin kuin omasta mielestään?
Kyllähän sen verran täytyy ymmärtää että on ihan eri asia tuottaa haittaa toiselle vahingossa kuin tahallaan. Vahinkoja et maailmasta eliminoitua saa. Ihmisen aivot(kaan) kun eivät ole idioottivarmoja laitteita.
Niin - ihmisiä ne potilaatkin on. Joskus menevät jokainen rikki sillätapaa ettei niitä korjaa enää kukaan tai mikään vaikka päällään seisoisi. Siinä vaiheessa usein syytetään lääkäriä unohtaen että lääkärinkin aikaansaama hyvä on usein (lähes aina) vain väliaikaista.
Vai 30 000 ? Sepä olisi helppo homma, jos vielä palkka olisi iso. Jos tekee 40 vuotta valmistumisen jälkeen töitä, tulee tuosta 750/ vuosi. Kun vuodessa lienee noin 200 työpäivää saadaan 3,75 potilasta päivälle eli potilasta kohden saa käyttää pari tuntia ja jää vielä hyvä lounastaukokin.
Itse olen tehnyt näitä töitä yli 20 vuotta ja arvioisin 100 000 pokan virtsanpylvään ohittaneeni jo. Saman verran jäljellä ?
Myönnän toki, että olen ns. bulkkihommissa eli paljon päivystelen.
Terveyskeskuksen etupäivystys on vaativuuteensa nähden aliarvostettua hommaa. Siellähän ne karuimmat virheet sattuvat joko ruuhkan keskellä tai yön pimeinä hetkinä. Sitähän Rovaniemenkin tapaus osoittaa ja muut, joita viime talvenakin iltalehdissä riepoteltiin. Vuosia vanhoja juttuja. En kyllä asianosaisia kadehdi.
Homman paradoksi on siinä, että kukaan ei kiitä hidasta lääkäriä, vaikka olisi kuinka tarkka. Eikä sellaista, joka lähettää "kaikki" varmuuden vuoksi. Tk-päivystyksen optimivauhti on ehkä 5-6 potilasta tunnissa. Jos menee pitkään nopeampana, voi olettaa alkavan tulla virheitä.
Siperia opettaa optimoimaan. Etupäivystäjä ei voi yleensä tarjota kaikille parasta osaamistaan, vaan on tyydyttävä usein siedettävään minimiin. Muuten työ käy liian raskassoutuiseksi.
Eniten itseäni pelottaisi se, jos terveysasemat ja sairaalat olisivat täynnä vastavalmistuneita lääketieteen lisensiaatteja, jotka eivät päivääkään olisi olleet tekemisissä potilaiden kanssa ennen varsinaiseen työhön astumista. Jostain se kokemus on hankittava. Niin julmalta kuin kuulostaakin. Varmasti tämäkin aloittajan lainaaman tekstin kandi tulee muistamaan tapauksen loppuelämänsä.
En silti hyväksy sitä, että potilaat ovat täysin kokemattomampien kandien vastuulla. Diagnoosi ja hoito pitäisi aina viime kädessä tarkistuttaa kokeneella lääkärillä. Vaikkei se kaikkia vastoinkäymisiä poistakaan rajoittaa se edes niitä.
sen diagnoosin ja hoidon kokeneemmalla lääkärillä, jos sellaista ei ole saatavilla. Kandina voi soittaa sille kokeneemmalle, joka hurjistuu puhelimessa että pane sille ummetuslääkettä ja lähetä kotiin, älä häiritse minun vapaa-aikaani.
Tai voin lähettää mielestäni parempaa hoitoa tarvitsevan potilaan sairaalaan, josta hänet tuodaan paluupostina takaisin vihaisin kommentein, ettei tuollaisia tarvitse tänne lähettää.
Niin että ei se aina loppujen lopuksi ole sen kesäkandinkaan vika.
Ja lisäksi: jos se kesäkandi ei olisi siellä terveyskeskuksessa, niin siellä ei ehkä olisi silloin ketään. Potilas saattaisi joutua matkustamaan toistasataa kilometriä päivystykseen, ja kyllä sekin voi tappaa.
Onpas sinun itsetuntosi matala! Ajattelet etupäässä itseäsi tuossa, et potilaan etua.
valitettavasti kokemuksen tuomaa tietoa siitä, kuinka kesäkandia voidaan joissain terveyskeskuksissa kohdella, eli sitä kokeneemman lääkärin neuvoa ei aina todellakaan ole saatavilla. Ja vika ei ole sen kandin vaan sen kokeneemman lääkärin, jonka PITÄISI olla tukena vaan ei ole. Potilaan etu olisi se, että kandi saisi tätä asetuksenkin edellyttämää tukea, jota ei kuitenkaan siis aina saa.
Ja nyt tiedetään jo sekin, että kun tämä uusi asetus lääkäreistä tuli, niin joihinkin terveyskeskuksiin ei ole saatu lääkäreitä lainkaan, joten potilaan pitää päivystysaikana lähettää pikkuasioissakin hyvin kauas toiseen terveyskeskukseen.
Jos aloittaa päivystystyöt terveyskeskuksessa niin pitää olla tietty taitotaso ja nöyryys hallussa. Jos epäilee diagnoosiaan tai on epävarma niin pitää kysyä neuvoa joko omalta takapäivystäjältä tai sitten sairaalasta puhelimitse erikoisalan kokeneelta lääkäriltä (ei kesäkandilta). Jos päivystäjä päätyy kotiuttamaan potilaan niin nämä konsultaatiot on syytä kirjata potilaskertomukseen oman oikeusturvan vuoksi ja jatkohoidonkin takia kun potilaan tilanne voi muuttua nopeastikin.
Jos potilas tarvitsee päivystyksellisen arvion sairaalassa niin potilas pitää lähettää sinne ajatellen potilaan parasta ja perustellen eikä arastellen peläten palautetta. Sairaalaan lähettäminen on oikeutettua erityisesti jos diagnoosi jää epäselväksi terveyskeskuksen keinoin ja vaikuttaa siltä että päivystyksellinen selvittely on tarpeen. Jos potilaalla ei mitään vaivaa sitten todetakaan niin sittenhän potilas voidaan kotiuttaa sairaalasta ja siirtää jatkohoito tarvittaessa terveyskeskukseen.
Jos aikoo päivystystöitä tehdä terveyskeskuksessa niin kannattaisi ajatella nimenomaan potilaan parasta ennemmin kuin pelätä haukkuja joko sairaalapäivystäjän tai oman takapäivystäjän toimesta. Nämä kollegat ovat työssä saaden palkkaa ja heidän nimenomainen velvollisuutensa on auttaa nuorempaa ja kokemattomampaa ammattilaista.
Juu, niinhän ne kandit tappaa ja teloo potilaita - onneksi enempi vaan kesäisin.
Kandin ja kokeneemman lääkärin ainoa ero on siinä että kokenut on tunaroinneistaan jo ehtinyt oppia. Ei mistään koulusta tule mestareita suoraan putken suusta ulos - jokainen on aluksi kokemattomampi alalla kuin alalla.
Eikä yhdenkään potilaan otsassa lue oikeaa diagnoosia. Akuutin mahan oikea diagnosointi voi olla vaikeaa - jokaista mahaa ei pidäkään avata heti kun tuntuu kipeältä ja pullealta.
Tekevälle sattuu. Virheistähän sitä parhaiten oppii, eikö?
Kiinnostuneena kyselisin, että olikos tuossa lapsesi tapauksessa kysymyksessä invaginaatio (suolen tuppeuma) vai volvulus (kiertymä akselin ympäri).
Täytyy vaan todeta, että on taitovirhe ottaa mahan röntgenkuva vatsaoireiselta lapselta liian herkästi. Maallikko ei voi tietenkään tietää, että efektiivinen sädeannos on mahan röntgenkuvauksessa noin 50 kertainen tavalliseen kkeuhkokuvaan verrattuna ja sitten lapset ovat vielä suunnilleen 10 kertaa sädeherkempiä kuin aikuiset. Toki tuo röntgenkuva on vahvassa epäilyssä oikea tutkimus.
Olisihan tuossa voinut käydä vielä huonomminkin ja
oli jollain lapsella valitettavasti Satakunnassa käynytkin. Tuollaiset on aina tosi ikäviä juttuja.
Diagnoosi ei ole varsinkaan alkuvaiheessa helppo, mutta pitää aina olla huolellinen. Helposti sitä epäilee jotain tavallisempaa asiaa alkuun.
Lapselleni tuli midgut volvulus. Hän kärsii lyhytsuolisyndroomasta. Suoli lakkasi toimimasta äkisti. Maha turposi parin tunnin aikana kymmeniä senttejä ja lapsen iho marmoroitui (kai se on oikea termi sellaiselle sinisenkirjavalle elottoman näköiselle erittäin kipeälle lapselle). Ensimmäinen leikkaus tehtiin jotenkin käsipalkeiden varassa mahan kovan turvotuksen vuoksi, koska hengityskone ei suostunut toimimaan, siis jotenkin toimittamaan hengitystä väkisin. Jotenkin noin se hoitaja asian selitti. Ekana päivänä maha aukaistiin ja mustana oleva suoli käännettiin oikeaan asentoon. Seuraavana aamuna uusi leikkaus ja nekroosiin mennyt suolen osa poistettiin, joka tarkoitti yli 50% ohutsuolesta ja paksusuolen kohdalta vain umpilisäkettä. Tästä toipuminen ns. normaaleille ruoille vei vain kaksi viikkoa, joka on käsittääkseni älyttömän hyvin.