Alkoholistin vankilassa.

Aivan loppu.

Nyt tätä on jatkunut 12, vuotta. Yli kolmasosa mun elämästä. Alkoholistin kanssa elämistä. Tyhmä nuori tyttö otti itseään reilusti vanhemman alkoholistin, rakastui ja jäi satimeen. Loukkuun. Lukemattomia huolesta sairaana valvottuja öitä, valheisiin ja lupauksiin "uskomista", kaikki muuttuu paremmaksi vielä. Joo-o... Alkoholisti sa potkut töistä. Toiset. Kolmannet. Hän käryää ratista törkeillä lukemilla, toisen kin kerran. Auto menee lunastukseen. Alkoholisti raivoaa, huutaa ja itkee. Lapsuus on ollut hänellä helvettiä, ja minähän tietenkään ymmärrä, minä pumpulissakasvatettu prinsessa ( niin toki) sitä, miten helvettiä elämä on kun isä on juoppohullu! " Sä et, vittu, tajua kun et ole kokenut!" huutaa alkoholisti silmät palaen ja sinkoaa viinipullonsa olohuoneen seinään. Alkoholisti hajottaa television, stereot, imurin, lukuisia silitysrautoja, kahvinkeittimen, leivänpaahtimen, muutaman kännykän, kenkätelineitä, kirjahyllyn, keittiöpöydän, tuoleja, astioita , pulloja. Hän repii hyllymetrillisen kirjoja riekaleiksi ja kaikki hameeni ( ??). Alkoholisti huudattaa musiikkia, kusee houseen, itkee, oksentaa, lyö päänsä lattiaan, seinään, katuun. Alkoholistin silmä mustuu kompuroidessa, hän viiltelee itseään veitsellä käsiin, mahaan, kasvoihin. Tumppaa tupakan otsaansa. Uhklaa tappaa itsensä, itkee taas ja raivoaa. Kaikki on jonkun syytä, jonkun syytä!! Alkoholisti pettää lupauksensa sadannen kerran. Pitkä hyvä kausi alkoholisti rinnalla päättyi viime viikonloppuun.
Olin kotoa poissa vuorokauden. Kämppä oli sotkettu, televisio palasina. kännykkä myös. Astian siruja lattioilla. Alkoholisti horjuu sunnuntai iltana kotiin veri nenästä valuen, kusee vessan lattialle ja huutaa" Vittu sä et tiedä elämästä mitään!" Ja jos hänet jätän, hän tappaa heti itsensä. Heti. Viiltää kaulansa auki, ajaa vastaantulijoiden kaistalle niin että mahdollisimman monikin kuolee. Ja se on minun syyni, minun. Koska mä en jumalauta ymmärrä juoppoa!!
kaksitoista vuotta olen pitänyt seinät pystyssä. Helvetin harva tietää mitä näiden seinien sisällä on näytelty. Rakkaus alkaa olla loppu. Tiedän, etti viinaperkele muuta mihinkään siitä hiljaisesta ja kiltistä miehestä. Ei jumalauta mihinkään.
Jonain aamuna en enää meinaa jaksaa herätä. Elämä oli tämmöinen. En ryve itsesäälissä. Joskus tämä vaan näköjään menee näin. Minä lähden ja alkoholisti raitistuu. Niin kuin aina.
Ei koskaan.
Vankila forever.

11

1229

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • onnetonta

      Jumankauta noi alkkikset on sairaita ihmisiä, järkyttäviä sikoja! Ei sanat riitä kertomaan kunka kuvottavia voivat olla, yäk! Sitten selvinpäin niin reppanoita ressukoita! Uskomatonta! Ja sit aina pitäis ymmärtää..ja lohduttaa kun tulee katumusvaihe päälle! Tosi narsistista, niin itsekästä toisten hyväksikäyttöä! Minulla itsellä reippaasti juova kumppani, juova isä sekä juova appiukko! Joten paljon kärsijöitä kuuluu tähän yhteisöön jos kaikki osapuolet lasketaan! Paljon valvottuja öitä ja sekavia päiviä milloin kenenkin takia! Nyt pyrin johonkin ratkaisuun kumppanini kanssa, itse en aio ottaa mitään yhteyttä, katsotaan mikä on kumppanin seuraava siirto vai onko sitä ollenkaan, en tiedä. Kyllä vituttaa ja surettaa myös minua! Mutta tsemppii sulle ja rohkeutta tuleviin päiviin!!!

      • norse

        Nyt pyrin johonkin ratkaisuun kumppanini kanssa..

        tuo saa asiat jatkumaan ihan kuten ennenkin. mikä siinä on eri tavalla kuin ennen ?

        jos et halua olla marttyyri lopun ikääsi tai niin kauan kuin on joku jonka takia olla marttyyri, niin lähde ja lujaa omille teillesi taaksesi ikinä katsomatta.

        juoppo pilatkoon vain oman elämänsä.
        vai mitä mieltä sinä olet ? kuinka monen elämää ja elämän juoppo saa mielestäsi hajottaa ?

        ja sama juttu aloittajalle. tee päätös ja toteuta se. lähde !
        tai lopeta valitus ja nauti siitä mitä et haluakaan muuttaa.
        asia on nytkin ihan oma valintasi.


      • norse
        norse kirjoitti:

        Nyt pyrin johonkin ratkaisuun kumppanini kanssa..

        tuo saa asiat jatkumaan ihan kuten ennenkin. mikä siinä on eri tavalla kuin ennen ?

        jos et halua olla marttyyri lopun ikääsi tai niin kauan kuin on joku jonka takia olla marttyyri, niin lähde ja lujaa omille teillesi taaksesi ikinä katsomatta.

        juoppo pilatkoon vain oman elämänsä.
        vai mitä mieltä sinä olet ? kuinka monen elämää ja elämän juoppo saa mielestäsi hajottaa ?

        ja sama juttu aloittajalle. tee päätös ja toteuta se. lähde !
        tai lopeta valitus ja nauti siitä mitä et haluakaan muuttaa.
        asia on nytkin ihan oma valintasi.

        täällä on juttuja ja linkkejä al-anoniin liittyen.
        löytyiskö sieltä tarvittavaa rohkeutta muutokseen ?

        http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&q=al-anon


    • ei se auta

      eikä hänen tekemisensä ole sinun syytäsi

      lähde hiljaa kun hän nukkuu, äläkä enää ikinä palaa

      lähde vaikka yöpaidassa ilman mitään tavaroita

      sinä olet tärkeä, sinut pitää pelastaa

    • ex-juoppo

      Tuo oli kuin minun juopotteluhistoriaani. Onneksi se minun osaltani on jo tosiaankin historiaa.

      Tiedän kuitenkin, että olet pahassa kusessa. Et itse varmaan edes näe koko tilanteen kaameutta, kuten ulkopuoliset sen näkisivät.

      Te juovan alkoholistin puolisot, lapset ja läheiset syytätte itseänne sen yhden juopottelusta!!!
      Jostain ihmeen syystä te teette näin, vaikka teillä ei todellakaan ole mitään syytä syyllistää itseänne.

      Sitten te vielä yritätte auttaa sitä yhtä, sen "vaikeuksissa". Siivoatte sotkut, selvittelette sekoilut ja vahingot, valehtelette ja vähättelette sen juomisesta, ja sitten vielä yritätte ymmärtää sitä, kun "sillä on ollut niin vaikea lapsuus ja vielä nytkin niin helvetin kovaa..."

      Sitä minä en ymmärrä, eikä sitä ymmärrä kukaan muukaan, mutta kukapa paniikki-tilanteessa tai todellisessa hädässä osaisi käyttäytyä rationaalisesti. Ei kukaan.
      Siksi en voi sinua tilanteestasi syyttää, vaan haluan luoda sinuun uskoa.

      Sinun alkoholisti miehesi syyttää vaikeata lapsuutta juomisestaan, vaikka se on valhe.
      Jokainen ihminen (myös pumpulissa kasvanut) löytää tarvittaessa lapsuudestaan syytä juomiseen!!!
      Mutta kaikista ihmisistä vain alkoholisti silti juo, eli todellinen syy miehesi juomiseen on hän itse ja hänen alkoholismi-sairautensa.
      Ja hän joutuu vielä juomaan lisää, lisääntyvään tahtiin, niin kauan kunnes tiedostaa oman todellisen tilanteensa ja lopettaa itselleen valehtelun.

      Sinä et voi häntä auttaa, et mitenkään. Kaikki apu ja tuki mitä hänelle annat, mahdollistaa häntä vain juomaan lisää!!!
      Siksi autat häntä parhaiten jättämällä hänet oman onnensa nojaan, sillä vain tällä tavoin hän joutuu kohtaamaan oman todellisen minänsä. Sen juopon, jonka kohtaamiselta sinä toimillasi olet häntä tietämättäsi varjellut.

      Jokainen juoppo yrittää eron häämöttäessä uhkailla tappavansa itsensä. Se on oljenkorsi, johon juoppo tarttuu, koska pelko kulissien menettämisestä on kova, ja koska jokainen juoppo tarvitsee ympärilleen mahdollistajia omalle juomiselleen!!!

      Jos jokainen itsemurhalla uhkaava juoppo sen myös tekisi, meillä tehtäisiin kutakuinkin parisataatuhatta itsemurhaa vuodessa.
      Eli juoppo ei kuitenkaan toteuta uhkaustaan, koska itsemurha vaikeuttaisi huomattavasti juomista. Juomisen jatkumisen takia juoppo joutuu jopa nielemään ylpeytensä ja jättämään itsariyrityksen toistaiseksi. Tämä on fakta.
      Väitän, että alkoholisti onnistuu tappamaan itsensä vain vahingossa, kun jokin ajoitus teatraalisessa itsemurhassa menee pieleen.

      Sinä et saa jäädä suhteeseen siksi, että toinen osapuoli uhkailee sinua.
      Jo pelkkä itsekeskeinen juopottelu riittää lähdön syyksi, mutta itsekäs uhkailu on vielä pahempi
      (vaikka senkin jotkut haluavat nähdä avunpyyntönä).

      Sinä tarvitset itsellesi apua, ja alkoholistin läheisille hyvää apua kykenevät antamaan muut saman elämäntilanteen kokeneet.
      Yksin sinun on vaikeata selvitä tilanteesta järjissäsi.
      Toivotan sinulle voimia ja tsemppiä vielä sen verran, että kykenet hakemaan itsellesi apua.

      • norse

        siinähän oli hienosti koko asia.

        aloittaja on tosiaan kusessa mutta uimataito on kaikilla.

        nyt pitää vaan lähtee uimaan kohti uutta elämää ja jättää nykyisyys kokonaan taakse, lopullisesti, ilman jos-mutta-ehkä vaihtoehtoja.

        kusen ja viinanhajun saa yllättävän äkkiä pois sitten suihkussa, täysin uudessa elämässä.


    • 30v

      Alkoholisti keksii aina syyn, syyllistämisen ja keinon rypeä itsesäälissä sekä parantaa itseään juoden ja loputtomasti. Ainut pelastus on täysraittius, ilman keskushermostoon vaikuttavia aineita mukaanlukien lääkkeet.

      Minnesotasta voisi saada apua, mutta se vaatii että miehesi itse haluaa sitä ja täysraittiutta.

      Vaikuttaa että oma roolisi tässä yhtymässä on juomisen mahdollistaja, huomaatko miten pidät kulisseja yllä ulkomaailmaan?

    • oöjgödfkjöldfkj

      lainaa alkoholismia käsitteleviä kirjoja niist voi olla apua,

      • Aivan loppu yhä...

        Olen hakenut apua alkoholismiin niin itselleni kuin miehellenikin kaikkialta. Koko kirjo on käyty läpi ihan sieltä a-klinikalta alkaen. Ko. paikka on muuten yhtä tyhjän kanssa, kehtaavat vielä avokatkon nimissä jakaa alkoholisteille rauhoittavia ja unipillereitä. Sekakäyttäjäksi siis a-klinikan kautta, meilläkin. Kuukauden mittainen kuntoutus Kalliolan klinikalla oli täysin turha, raittius kesti tasan 2 päivää. Aika valheellinen ympäristöhän tuollainen klinikka on, kaukana tavallisesta alkoholistin/narkkarin maailmasta. Helppohan siellä on heittäytyä raittiiksi kun kaikki pelaa, ruoka kannetaan naaman eteen ja ympärillä on vertaistukea, keskustelua ja terapiaa tarjolla pilvin pimein. Ja valvontaa... Paluu normielämään on rankka, ja retkahduksia tapahtuu tosi paljon.Osallistuin itsekin ko. paikassa 5 pv mittaiselle läheiskurssille, joka oli mielenkiintoinen, muttei auttanut itseäni juuri mitenkään.

        Ja kirjallisuus... Olen lukenut aiheesta kaiken mahdollisen. Olen itse myös kirjoittanut tästä saatanan riippuvuudesta lehtiin, nettiin, joka puolelle. Olen puhunut JOILLEKIN HARVOILLE ihmisille, mutta suurimmalle osalle jättänyt kertomatta. Olen käynyt Al-Anonissa, ja pakottanut ( turhaa hommaa, pakottaminen...) miehen AA-kerhoon. Olen rukoillutkin rystyset valkoisina. Ja jumalauta, kulisseja olen pystyssä pitänyt hampaat irvessä! Kun mies kerran kiidätettiin verisenä ja sekopäisenä yöllä sairaalaan ( puukotti itseään fileerausveitsellä) minä tartuin moppiin. Siivosin aamu viiteen asti hullun kiilto silmissä. Lattialistoja myöten hankasin joka paikan, melkein kuusi tuntia. Siinä tuskin kämppää siivosin, niin kuin en muulloinkaan kun imuria huudatan, elämäänihän minä siivoan.
        Ja mitä enemmän on ollut ongelmia, ja tullut paskaa niskaan, sitä enemmän minä olen pinnistellyt. En kulje variksenpelättimenä ympäriinsä. Mitä kauemmin on naamaa maalattu ja vaatteita valittu, sitä enemmän on mies humalassa mesonnut. Ulkokuori, ulkokuori, jumalauta... Kerran, 8 vuotta sitten avasin suuni ensimmäistä kertaa mieheni alkoholismista , ja ilmeisen väärässä ympäristössä. Vastaanotto oli jäinen, ja eräs ihminen ilmoitti, että ei halua kanssani asiasta puhua, koska " en halua kantaa vastuuta toisten ongelmista!" Ämmä ei ollut sukulainen, ystävä eikä muukaan läheinen, tunsimme harrastuksen kautta. Sen jälkeen opinkin pitämään kuononi kiinni, ja hakemaan TURHAAN apua ja tukea ammattilaisilta. Turhaan, koska pullonhenki ei miehestä irti päästä eikä mies pullonhengestä. Enkä minä kai miehestä, saatana...
        Paskimpana pisteenä huojuvan iin päälle, olen havainnut viimeisen parin vuoden aikana alkaneeni itsekin pikkuhiljaa juoda. Aika normaali jatkumo, vuosien saatossa juopon akan selkäranka lopulta alkaa murentua, ja sietääkseen elämäänsä ja miestään paremmin alkaa juoda. Kun ei saa lähdettyäkään! Tiedättekö, joskus toivon hartaasti että mieheni löytäisi toisen naisen. Voisin hänelle sellaisen jopa järjestää! Saisi joku kannettavakseen tämän ristin, ja minä voisin jatkaa "hyvällä omallatunnolla"... Sairaita kuvitelmia, läheisriipuvaisen, vahvuuteensa sairastuneen ihmisen sairaita aatoksia.

        Jonain päivänä minä lähden. Outoa, olen jo pitkään kuvitellut, että kun lähden, laitan punaiset korkokengät jalkaan. Ja niiden kenkien korot kopisee kadulla jossa ei kulje kukaan muu kuin minä. On täysin hiljaista muutoin. Ja minä olen vapaa.


      • kulissit pystyssä
        Aivan loppu yhä... kirjoitti:

        Olen hakenut apua alkoholismiin niin itselleni kuin miehellenikin kaikkialta. Koko kirjo on käyty läpi ihan sieltä a-klinikalta alkaen. Ko. paikka on muuten yhtä tyhjän kanssa, kehtaavat vielä avokatkon nimissä jakaa alkoholisteille rauhoittavia ja unipillereitä. Sekakäyttäjäksi siis a-klinikan kautta, meilläkin. Kuukauden mittainen kuntoutus Kalliolan klinikalla oli täysin turha, raittius kesti tasan 2 päivää. Aika valheellinen ympäristöhän tuollainen klinikka on, kaukana tavallisesta alkoholistin/narkkarin maailmasta. Helppohan siellä on heittäytyä raittiiksi kun kaikki pelaa, ruoka kannetaan naaman eteen ja ympärillä on vertaistukea, keskustelua ja terapiaa tarjolla pilvin pimein. Ja valvontaa... Paluu normielämään on rankka, ja retkahduksia tapahtuu tosi paljon.Osallistuin itsekin ko. paikassa 5 pv mittaiselle läheiskurssille, joka oli mielenkiintoinen, muttei auttanut itseäni juuri mitenkään.

        Ja kirjallisuus... Olen lukenut aiheesta kaiken mahdollisen. Olen itse myös kirjoittanut tästä saatanan riippuvuudesta lehtiin, nettiin, joka puolelle. Olen puhunut JOILLEKIN HARVOILLE ihmisille, mutta suurimmalle osalle jättänyt kertomatta. Olen käynyt Al-Anonissa, ja pakottanut ( turhaa hommaa, pakottaminen...) miehen AA-kerhoon. Olen rukoillutkin rystyset valkoisina. Ja jumalauta, kulisseja olen pystyssä pitänyt hampaat irvessä! Kun mies kerran kiidätettiin verisenä ja sekopäisenä yöllä sairaalaan ( puukotti itseään fileerausveitsellä) minä tartuin moppiin. Siivosin aamu viiteen asti hullun kiilto silmissä. Lattialistoja myöten hankasin joka paikan, melkein kuusi tuntia. Siinä tuskin kämppää siivosin, niin kuin en muulloinkaan kun imuria huudatan, elämäänihän minä siivoan.
        Ja mitä enemmän on ollut ongelmia, ja tullut paskaa niskaan, sitä enemmän minä olen pinnistellyt. En kulje variksenpelättimenä ympäriinsä. Mitä kauemmin on naamaa maalattu ja vaatteita valittu, sitä enemmän on mies humalassa mesonnut. Ulkokuori, ulkokuori, jumalauta... Kerran, 8 vuotta sitten avasin suuni ensimmäistä kertaa mieheni alkoholismista , ja ilmeisen väärässä ympäristössä. Vastaanotto oli jäinen, ja eräs ihminen ilmoitti, että ei halua kanssani asiasta puhua, koska " en halua kantaa vastuuta toisten ongelmista!" Ämmä ei ollut sukulainen, ystävä eikä muukaan läheinen, tunsimme harrastuksen kautta. Sen jälkeen opinkin pitämään kuononi kiinni, ja hakemaan TURHAAN apua ja tukea ammattilaisilta. Turhaan, koska pullonhenki ei miehestä irti päästä eikä mies pullonhengestä. Enkä minä kai miehestä, saatana...
        Paskimpana pisteenä huojuvan iin päälle, olen havainnut viimeisen parin vuoden aikana alkaneeni itsekin pikkuhiljaa juoda. Aika normaali jatkumo, vuosien saatossa juopon akan selkäranka lopulta alkaa murentua, ja sietääkseen elämäänsä ja miestään paremmin alkaa juoda. Kun ei saa lähdettyäkään! Tiedättekö, joskus toivon hartaasti että mieheni löytäisi toisen naisen. Voisin hänelle sellaisen jopa järjestää! Saisi joku kannettavakseen tämän ristin, ja minä voisin jatkaa "hyvällä omallatunnolla"... Sairaita kuvitelmia, läheisriipuvaisen, vahvuuteensa sairastuneen ihmisen sairaita aatoksia.

        Jonain päivänä minä lähden. Outoa, olen jo pitkään kuvitellut, että kun lähden, laitan punaiset korkokengät jalkaan. Ja niiden kenkien korot kopisee kadulla jossa ei kulje kukaan muu kuin minä. On täysin hiljaista muutoin. Ja minä olen vapaa.

        Kirjoitit hyvin mitä se elämä alkoholistin tai minun tapauksessa tuurijuopon kanssa on.
        Meillä ei koti ole kovin paljon osumia saanut,mutta minu henkinen ja joskus fyysinenkin puoli sitä enemmän.
        Elämä on suunnittelua ja jännittämistä milloin toinen alkaa juoda,kassit pakattuna karkuun omasta kodista.
        Miljoona kertaa minäkin olen lähtenyt ja aina palanut,raukka olen.
        Pilaam oman elämäni tässä sivussa,koti on aina meillä siisti ja mies ei kännissä kamalaa siivoa ole vielä tehnyt.Soittaa musiikkia ja juo ja juo.
        Minä odotan että hän sammuu,nukkua en uskalla kun ei tiedä milloin se sänkystä pomppaa.
        Aikani yritrttiin hoitoon saada,ei onnistunut.
        Nykyään toivon että hänelle tapahtuisi jotain,kamala sanoa mutta niin asia on.
        En uskalla itse silloin ottaa kun hän juo,koska suoraan sanoen voisin tehdä jotain mitä joutuisin katumaan.
        Sinulle toivon parempaa elämää ja myös itselleni,ehkä joskus me vielä lähdetään korot kopisten pois.
        Kohti vapautta.


      • ex-juoppo
        Aivan loppu yhä... kirjoitti:

        Olen hakenut apua alkoholismiin niin itselleni kuin miehellenikin kaikkialta. Koko kirjo on käyty läpi ihan sieltä a-klinikalta alkaen. Ko. paikka on muuten yhtä tyhjän kanssa, kehtaavat vielä avokatkon nimissä jakaa alkoholisteille rauhoittavia ja unipillereitä. Sekakäyttäjäksi siis a-klinikan kautta, meilläkin. Kuukauden mittainen kuntoutus Kalliolan klinikalla oli täysin turha, raittius kesti tasan 2 päivää. Aika valheellinen ympäristöhän tuollainen klinikka on, kaukana tavallisesta alkoholistin/narkkarin maailmasta. Helppohan siellä on heittäytyä raittiiksi kun kaikki pelaa, ruoka kannetaan naaman eteen ja ympärillä on vertaistukea, keskustelua ja terapiaa tarjolla pilvin pimein. Ja valvontaa... Paluu normielämään on rankka, ja retkahduksia tapahtuu tosi paljon.Osallistuin itsekin ko. paikassa 5 pv mittaiselle läheiskurssille, joka oli mielenkiintoinen, muttei auttanut itseäni juuri mitenkään.

        Ja kirjallisuus... Olen lukenut aiheesta kaiken mahdollisen. Olen itse myös kirjoittanut tästä saatanan riippuvuudesta lehtiin, nettiin, joka puolelle. Olen puhunut JOILLEKIN HARVOILLE ihmisille, mutta suurimmalle osalle jättänyt kertomatta. Olen käynyt Al-Anonissa, ja pakottanut ( turhaa hommaa, pakottaminen...) miehen AA-kerhoon. Olen rukoillutkin rystyset valkoisina. Ja jumalauta, kulisseja olen pystyssä pitänyt hampaat irvessä! Kun mies kerran kiidätettiin verisenä ja sekopäisenä yöllä sairaalaan ( puukotti itseään fileerausveitsellä) minä tartuin moppiin. Siivosin aamu viiteen asti hullun kiilto silmissä. Lattialistoja myöten hankasin joka paikan, melkein kuusi tuntia. Siinä tuskin kämppää siivosin, niin kuin en muulloinkaan kun imuria huudatan, elämäänihän minä siivoan.
        Ja mitä enemmän on ollut ongelmia, ja tullut paskaa niskaan, sitä enemmän minä olen pinnistellyt. En kulje variksenpelättimenä ympäriinsä. Mitä kauemmin on naamaa maalattu ja vaatteita valittu, sitä enemmän on mies humalassa mesonnut. Ulkokuori, ulkokuori, jumalauta... Kerran, 8 vuotta sitten avasin suuni ensimmäistä kertaa mieheni alkoholismista , ja ilmeisen väärässä ympäristössä. Vastaanotto oli jäinen, ja eräs ihminen ilmoitti, että ei halua kanssani asiasta puhua, koska " en halua kantaa vastuuta toisten ongelmista!" Ämmä ei ollut sukulainen, ystävä eikä muukaan läheinen, tunsimme harrastuksen kautta. Sen jälkeen opinkin pitämään kuononi kiinni, ja hakemaan TURHAAN apua ja tukea ammattilaisilta. Turhaan, koska pullonhenki ei miehestä irti päästä eikä mies pullonhengestä. Enkä minä kai miehestä, saatana...
        Paskimpana pisteenä huojuvan iin päälle, olen havainnut viimeisen parin vuoden aikana alkaneeni itsekin pikkuhiljaa juoda. Aika normaali jatkumo, vuosien saatossa juopon akan selkäranka lopulta alkaa murentua, ja sietääkseen elämäänsä ja miestään paremmin alkaa juoda. Kun ei saa lähdettyäkään! Tiedättekö, joskus toivon hartaasti että mieheni löytäisi toisen naisen. Voisin hänelle sellaisen jopa järjestää! Saisi joku kannettavakseen tämän ristin, ja minä voisin jatkaa "hyvällä omallatunnolla"... Sairaita kuvitelmia, läheisriipuvaisen, vahvuuteensa sairastuneen ihmisen sairaita aatoksia.

        Jonain päivänä minä lähden. Outoa, olen jo pitkään kuvitellut, että kun lähden, laitan punaiset korkokengät jalkaan. Ja niiden kenkien korot kopisee kadulla jossa ei kulje kukaan muu kuin minä. On täysin hiljaista muutoin. Ja minä olen vapaa.

        Kirjoituksesi oli ymmärrettävästi täynnä vihaa, katkeruutta ja tuskaa.

        Juopon puolison elämä on aina huomattavasti suurempi helvetti kuin itse juopon elämä. Juoppo saa säännöllisesti nollata itsensä vetämällä "perseet". Ja sen lisäksi hänellä on lähellä aina se joku joka pitää hänestä huolta ja mahdollistaa sen kaiken.

        Kirjoitit harrastus-kaveristasi, joka ei halunnut ottaa kantaa ongelmaasi. Tulitko miettineeksi, että hänellä itsellään saattaa olla myös hyvin piilotettu alkoholiongelma. Alkoholistit eivät missään nimessä halua auttaa ketään alkoholistin läheistä, he eivät uskalla tarttua sellaiseen ongelmaan.

        Kun toivoit, että miehesi löytäisi toisen naisen, uskon ettei hän halua löytää.
        Vuosia juonut alkoholisti haluaa takertua juuri siihen ihmiseen, jonka kanssa juominen on joskus ollut hauskaa. Hän yrittää epätoivoisesti löytää sinun kanssasi ne nuoruuden euforiset nousuhumalat. Ero sinusta olisi kuin märkä rätti vasten kasvoja. Se tarkoittaisi nykytodellisuuden kohtaamista, sen todellisuuden, jossa juominen tuottaa vain pahaa oloa, ja josta ei enää ole paluuta hyvään oloon.

        Kun hän nyt kumminkin on sekakäyttäjä, olen varma että Suomessa häntä kykenee auttamaan vain Minnesota-hoito.
        Jos hän sinne suostuisi menemään, hänen oma halunsa raitistua saattaisi syntyä siellä.

        Muussa tapauksessa en osaa sinulle sanoa kuin että sinä et voi hänen kanssaan kauaa enää elää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1957
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1685
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1312
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1139
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1136
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1015
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      918
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      903
    Aihe