Kun ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa ystävällisille tutuille jotka kyselevät kuulumisia, niin miten niistä tilanteista voi selviytyä? Itkettää aina jälkeenpäin, ja tutut pitävät varmaan epäkohteliaana ja tylsänä kun en osaa vastata mitään mukavaa. Enimmäkseen kyllä istun yksin kotona, eikä ulkonakaan yleensä tule tuttavia vastaan, mutta joskus tulee... ja nyt kesällä pitää itse vielä matkustaa sukuloimaan... uhhuh.
"Mitä kuuluu?"
kyselyistä
9396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin johanalkaa puhe luistaa ja asiaa löytyy?
Kukaan osapuoli tuskin hyötyy niin synkästä kaveripiiristä. (?)
Tai vaikka hakeutuisinkin vertaisteni pariin, niin alkuperäinen ongelmani ei siitä muutu miksikään. Ne pirtsakat hyväntahtoiset, jo olemassa olevat etäiset tuttavuudethan ne hankaluutta aiheuttavat.
:/
Vertaisuki
Siellä on pitkään työelämässä uraihmisiäkin? kun etsii oikean vertaisryhmän hyvin koulutettujakin.
Mutta vietä sä vain kulissielämää jos tunnet sillä pärjääväsi, mutta älä täne sitten tule valittamaan, kun ei ohjeet/ neuvot kerran kelpaa.
Vertaisryhmässä tervehtynyt> Jo kaksivuotta ilman sitäkin.
olet varmasti oikeassa! Syömishäiriötaustani vain sai minut ajattelemaan, että masentuneiden kavereiden kanssa sitten tietysti tulee vaihdettua itsemurhavinkkejä ja muuta vastaavaa...
sanot vaan että tosi hyvin menee..tai jotain vastaavaa..
Ehkä sillä pääsee helpoimmalla pois tilanteesta.
Mutta mitäpä väliä sillä on millaisena ne tutut sinua pitävät?
Ole sellainen kun olet.
Ei sinun ole pakko tavata tuttuja,kävele vaan ohi.
Eikä kait ole mikään pakko niitä sukulaisiakaan nähdä.
Siis jollet halua.
Itsellä sama ongelma. Ahdistaa, kun joku kyselee mitä kuuluu, kun tekisi mieli sanoa et päin persettä menee ja masentaa kaikki! Kuitenkin hymyilen vaan ja sanon et kivasti menee, saatan joskus keksiäkin mitä kaikkea "mukavaa" olen tehnyt että antaisin kivamman vaikutelman toiselle. Ajatuskin tollasesta teeskentelystä alkaa vituttamaan, miksen voi olla oma itseni. Masennuskin on sairaus. Ja valittavat ihmiset toisilleen kaikenmaailman flunssatkin ja selkäsäryt, miksei masennusta..? Ihmisten käsitysten pitäisi muuttua, ei sinun! Ole oma itsesi vaan :) Minäki yritän.
Kulissielämä on kuin vankila> elinkautien?
Hakeuu johoki LUENNOILLE tämän asian tiimoilta> tätä asiaa sivuuttavista aiheista.
Tapaa samoin ajattelevia > samoja asioita kyseenalaistavia.
Mulla on onneksi 3 poikaa 17-23v ja aina kun mun kuulumisia kysytään kerron poikien kuulumisia ku omia ei oo.
Toinen: "mitä kuuluu?"
Sinä: "mitäs tässä, ihan hyvää. mitäs sinulle? kuinka kissasi/miehesi/puutarhasi voi?"
Toinen todennäköisesti aloittaa paasaamaan omasta elämästään, jolloin voit sulkea korvasi ja nyökytellä ja hymyillä välillä.
Tai aina voit valehdella tai kaunistella totuutta. Et sinä ole tilivelvollinen sukulaisillesi, joten ei siitä kannata stressiä ottaa.
Monet ihmiset haluavat puhua itsestään ja omasta elämästään. Toiset eivät. Hankalampaa on, jos keskustelukumppaneista kumpikaan ei halua puhua itsestään.