pelkään sydänkohtausta!

Minäkin harrastan myös tuota pulssin tunnustelua vähän väliä.

Monta viikkoa olen jo kärsinyt jonkinlaisista suolisto- ja vatsavaivoista, jotka ovat aiheuttaneet etovaa oloa ja heikotusta, mutta eivät varsinaista oksentelua. Menee vaan ihan veto pois.
Mulle tulee myös erittäin herkästi kramppeja pallean ja ylävartalon seudulle, henkeä ahdistaa & kaikenlaisia lihasjumeja ja sen sellaista ja välillä kipuilee ja puutuu vasen käsi ja joskus myös jalat ja aina nuo säikäyttävät ja saavat epäilemään, että onkin nyt sydämestä. Lisäksi on huimausta ja olen pelännyt, että vähintään kaulasuonet alkaa olla tukossa. Niitä ei ole varsinaisesti tutkittu. Ainoastaan röntgen otettu, jossa näkyi hermojuurikanavan ahtauma.

Sydän on kuitenkin tutkittu moneen kertaan, rasitustesti & Holter otettu, eikä todettu vikaa ja lääkärin mukaan pitäis vaan lisätä liikuntaa ja olla ajattelematta näitä. Vähän vaikeeta vaan joskus...
Olen ajatellut usein, kun epämääräisiä oireita on alkanut tulla, että jokin suoni siellä on kuitenkin jo vähintään puolittain tukossa, vaikka rasitustestissä ei VIELÄ havaittukaan ja menee jatkuvasti vaan pahemmaksi, kunnes joku kaunis päivä sitten pamahtaa päälle.
En tiedä miten tällaisesta ajattelusta pääsis kokonaan eroon.
Rytmihäiriöt provosoituvat helposti kahvista ja unenpuutteesta & stressistä. Niitä on tutkittu pariin otteeseen ihan ambulanssissakin, mutta koskaan ei ole havaittu mitään poikkeavaa.

Mulla on usein apuna, kun huono olo iskee, myös verenpainemittari.
Eikös sydänkohtauksessa saata verenpainen alkaa laskea jyrkästi, vai olenko oikeassa?
Mittarista näkee kätevästi pulssin ja onko se tasainen.
Usein hieman rauhoittaa jo tuo, jos verenpaine on normaali tai sitten ehkä enemmänkin nousu kuin laskusuuntaan. Mulla nousee hermostuessa usein yläpaine, mutta pysyy kuitenkin vielä ihan normaalilukemissa.
Pulssi on usein näissä "kohtauksissa" n. 100- 110/minuutti, mutta ei oikeastaan koskaan sen ylitse.
Joskus olen ottanut oikein tiukassa paikassa Beta-salpaajaa tai Diapamia.
Usein auttaa myös jonkun närästyslääkkeen hidas imeskely ja keskittyminen hengityksen tasaamiseen.

minulla kirjoitti:

Minäkin harrastan myös tuota pulssin tunnustelua vähän väliä.

Monta viikkoa olen jo kärsinyt jonkinlaisista suolisto- ja vatsavaivoista, jotka ovat aiheuttaneet etovaa oloa ja heikotusta, mutta eivät varsinaista oksentelua. Menee vaan ihan veto pois.
Mulle tulee myös erittäin herkästi kramppeja pallean ja ylävartalon seudulle, henkeä ahdistaa & kaikenlaisia lihasjumeja ja sen sellaista ja välillä kipuilee ja puutuu vasen käsi ja joskus myös jalat ja aina nuo säikäyttävät ja saavat epäilemään, että onkin nyt sydämestä. Lisäksi on huimausta ja olen pelännyt, että vähintään kaulasuonet alkaa olla tukossa. Niitä ei ole varsinaisesti tutkittu. Ainoastaan röntgen otettu, jossa näkyi hermojuurikanavan ahtauma.

Sydän on kuitenkin tutkittu moneen kertaan, rasitustesti & Holter otettu, eikä todettu vikaa ja lääkärin mukaan pitäis vaan lisätä liikuntaa ja olla ajattelematta näitä. Vähän vaikeeta vaan joskus...
Olen ajatellut usein, kun epämääräisiä oireita on alkanut tulla, että jokin suoni siellä on kuitenkin jo vähintään puolittain tukossa, vaikka rasitustestissä ei VIELÄ havaittukaan ja menee jatkuvasti vaan pahemmaksi, kunnes joku kaunis päivä sitten pamahtaa päälle.
En tiedä miten tällaisesta ajattelusta pääsis kokonaan eroon.
Rytmihäiriöt provosoituvat helposti kahvista ja unenpuutteesta & stressistä. Niitä on tutkittu pariin otteeseen ihan ambulanssissakin, mutta koskaan ei ole havaittu mitään poikkeavaa.

Mulla on usein apuna, kun huono olo iskee, myös verenpainemittari.
Eikös sydänkohtauksessa saata verenpainen alkaa laskea jyrkästi, vai olenko oikeassa?
Mittarista näkee kätevästi pulssin ja onko se tasainen.
Usein hieman rauhoittaa jo tuo, jos verenpaine on normaali tai sitten ehkä enemmänkin nousu kuin laskusuuntaan. Mulla nousee hermostuessa usein yläpaine, mutta pysyy kuitenkin vielä ihan normaalilukemissa.
Pulssi on usein näissä "kohtauksissa" n. 100- 110/minuutti, mutta ei oikeastaan koskaan sen ylitse.
Joskus olen ottanut oikein tiukassa paikassa Beta-salpaajaa tai Diapamia.
Usein auttaa myös jonkun närästyslääkkeen hidas imeskely ja keskittyminen hengityksen tasaamiseen.

Ankara rintakipu ei aina ole sepelvaltimotaudin merkki. Se voi olla oire myös kiireistä hoitoa vaativasta hengitys- ja verenkiertoelimistön, ruoansulatuskanavan tai rintakehän alueen sairaudesta. Rintakipu voi liittyä myös psyykkisistä syistä johtuviin tiloihin, kuten depressioon, hyperventilaatioon tai paniikkihäiriöön.Rintakehältä peräisin olevalle kivulle on tyypillistä, että se alkaa salamannopeasti ja tuntuu pienellä alueelle terävänä tai pistävänä. Kipukohdan painaminen sattuu, ja kivun paikka, laatu ja voimakkuus vaihtelevat hengitysliikkeiden tai asennon muutosten mukaan. Kipu ei vaikuta rasituksen sietoon, ja se voi tuntua myös levossa ja jatkua tunteja tai päiviä ilman, että potilaan yleistila huononee. Nitro ei helpota kipua tai auttaa siihen hyvin hitaasti.

Sydämestä johtuva kipu/tuntemukset ovat kuitenkin hieman erilaisia. Sydän infarktissa kipu sijoittuu aika lailla keskelle rinnan keskiviivaa ja voi säteillä hyvin laajalle alueelle, esim ylä vatsaan, olkapäihin, kaulalle selkään, käsiin. Kädet voivat myös puutua.

caramelle kirjoitti:

Ankara rintakipu ei aina ole sepelvaltimotaudin merkki. Se voi olla oire myös kiireistä hoitoa vaativasta hengitys- ja verenkiertoelimistön, ruoansulatuskanavan tai rintakehän alueen sairaudesta. Rintakipu voi liittyä myös psyykkisistä syistä johtuviin tiloihin, kuten depressioon, hyperventilaatioon tai paniikkihäiriöön.Rintakehältä peräisin olevalle kivulle on tyypillistä, että se alkaa salamannopeasti ja tuntuu pienellä alueelle terävänä tai pistävänä. Kipukohdan painaminen sattuu, ja kivun paikka, laatu ja voimakkuus vaihtelevat hengitysliikkeiden tai asennon muutosten mukaan. Kipu ei vaikuta rasituksen sietoon, ja se voi tuntua myös levossa ja jatkua tunteja tai päiviä ilman, että potilaan yleistila huononee. Nitro ei helpota kipua tai auttaa siihen hyvin hitaasti.

Sydämestä johtuva kipu/tuntemukset ovat kuitenkin hieman erilaisia. Sydän infarktissa kipu sijoittuu aika lailla keskelle rinnan keskiviivaa ja voi säteillä hyvin laajalle alueelle, esim ylä vatsaan, olkapäihin, kaulalle selkään, käsiin. Kädet voivat myös puutua.

vertaappa oireita, ne ovat samanlaisia.

Paniikki- ja ahdistuskohtauksille on tyypillistä useiden seuraavien oireiden ilmeneminen:
Jännittyneisyys
Rintakipu, kohonnut sydämen syke, epäsäännöllinen syke
Hikoilu, kylmä hiki tai kuumat aallot
Vapina
Tukehtumisen tunne, hengen haukkominen
Pahoinvointi, perhosia vatsassa, vatsakipu
Sekavuus, pyörryttävä tunne
Todellisuuden tajun hämärtyminen
Kutina tai ”muurahaisia” iholla
Kuolemanpelko, kontrollin menettämisen pelko, hulluksi tulemisen pelko .

Itseäni rauhoittaa, kun luen paniikki ahdistuskohatuksen oireita ja huomaan että ne täsmäävät täysin omaan tilaani.