Olet aina mielessäni ja sydämessäni. Miksi en vain voi mennä ja kertoa sinulle tunteistani ja suuresta ikävästä? En uskalla, en pysty vaikka haluaisin. Tunteistasi taas en tiedä, vaikka haluaisin tietää enemmän kuin mitään muuta.
Muistatko kun kerran keskustelimme, minä vastasin, ja olen myöhemminkin usein vastannut vain muminalla mmmmm... tai jotain epämääräistä myöntyväää nyökyttelyä? Huomasin tämän jäähdyttävän keskustelumme ja välimme, ja voi miten kipeältä kaikki tämä minusta tuntuu. Olet vain kertakaikkiaan niin suloinen, sinun läsnäolosi niin huumaava, että en kuule enkä ymmärrä mitään, näen vain sinut, toisaalta puhut niin hiljaisella äänellä, en tiedä miksi. Ja vaikka näytän ehkä ulkoapäin tyyneltä, sisällä myrskyää ja kuohuu. Olet varmaan ihmetellyt tällaista käyttäytymistä ja reaktiota, etkä syyttä. Toivottavasti kuitenkin voit ymmärtää minua, tiedän että olet ymmärtäväinen ja fiksu, enhän muuten sinua rakastaisi niin paljon. Kauniskin olet. Ikävöin niin...
Muistatko kun kerran keskustelimme, minä vastasin, ja olen myöhemminkin usein vastannut vain muminalla mmmmm... tai jotain epämääräistä myöntyväää nyökyttelyä? Huomasin tämän jäähdyttävän keskustelumme ja välimme, ja voi miten kipeältä kaikki tämä minusta tuntuu. Olet vain kertakaikkiaan niin suloinen, sinun läsnäolosi niin huumaava, että en kuule enkä ymmärrä mitään, näen vain sinut, toisaalta puhut niin hiljaisella äänellä, en tiedä miksi. Ja vaikka näytän ehkä ulkoapäin tyyneltä, sisällä myrskyää ja kuohuu. Olet varmaan ihmetellyt tällaista käyttäytymistä ja reaktiota, etkä syyttä. Toivottavasti kuitenkin voit ymmärtää minua, tiedän että olet ymmärtäväinen ja fiksu, enhän muuten sinua rakastaisi niin paljon. Kauniskin olet. Ikävöin niin...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sinua taitaa ohjata järki ja tunteet, minua ohjaa tahto ja tunteet. Kirjoituksesi ei ehkä ole minulle, mutta saahan sitä kuvitella. Toivon, että vielä rohkaistut. Minä aion vielä ottaa häneen yhteyttä, muuten en jaksaisi. Ajattelin rauhoittaa kesän hänen vuokseen en itseni. Pelkään, että sotken asiat innokkuudellani. Sinä olet niin järkevä. Johtuu ehkä ammatistasi ja koulutuksestasi.
sorry, muistin vasta liian myöhään...
mitä muistit liian myöhään? Nyt olet niin salaperäinen ja uteliaisuuteni herätit. Eli voisit vähän valaista kun tuonkin verran aukenit.
yritin olla. Voin valaista, meninpä kuule soittamaan ja kesää on vielä jäljellä...
menevät hukkaan. Laita ne sähköpostiin tai kirjeeseen. Kirjoitat niin tunteikkaasti, ettei tuollaista viestiä voi vastustaa.
Itsekin puhun joskus hiljaa hänen lähellään, mutta jännitän vain jollain tapaa niin paljon. Sitä olisi niin paljon sanottavaa, kysyttävää ja kerrottavaa, mutta pitää yrittää pysyä tyynenä ja huijata ainakin itseään - jos ei enää muita.
ei ole hänen sähköpostiosoitettaan. Sitä paitsi pelkään menettäväni Hänet edes ystävänä, jos hän ei välitä, jos ei olekaan mitään vastarakkautta. Onhan minulla vielä haaveeni Hänestä, meistä yhdessä, onhan minulla jäljellä kaunis mielikuva Hänestä ihanana ja suloisena ihmisenä, ainoana naisena joka koskaan on minulta pyytänyt anteeksi. Pelkään sitä, että ei sen jälkeen enää voida olla ystäviä ja nähdä toisiamme.
Hän on minun ainoa, jota ajattelen sillä tavalla. Jos minun pitäisi valita, se olisi Hän epäilemättä, vaikka vielä olisi muita paljon kauniimpia, vaikka niin ei voi olla. Voi meitä, miten tämäkin ratkeaa, miten saada viesti Hänelle. Jospa tämä nainen tietäisi mitä Hän merkitsee minulle. Ehkä ei Hän pystyisi kuitenkaan tajuamaan.
Toivottavasti Hän naisen vaistollaan tajuaa mistä on kysymys, naiset sen hallitsevat, toivottavasti tässä tapauksessa. Aurinkoista kesää toivon rakkastamalleni naiselle, lämpöä sydämeesi.
vinkkaan, että tiedät kai hänen nimensä. Tuolta enirosta voisit kai yrittää etsiä hänen puhelinnumeronsa ja laittaa tekstiviestin. Ymmärrän kyllä ettet uskalla. Tottahan se on, että naiset uskaltaa nämä hommat paremmin. Toivotaan, että hän tuntee samoin ja kertoo sen sinulle. Minä muuten pyysin anteeksi siltä, jota kohtaan tunnen samoin kuin sinä. En ehkä noilla sanoilla, mutta kuitenkin. En kylläkään ikipäivänä kuvittelisi viestisi olevan minulle, noin ihanaa minusta ei kukaan saa edes haaveissaan. =) Hyvää jatkoa.
koska ei ole tarvinut keneltäkään pyydellä anteeksi no tämäkin oli hänelle.
koska tapasit tämän naisen viimeksi?
- oli satanut lunta, taisi sataa lunta juuri silloin. Sinulla oli musta pusero päällä, näin muistan.
ja minä jäin?
päinvastoin siinä kävi.
se meni, hän lähti ensin ja minä vasta sitten. Oli huonot kelit.
olisin jo siellä. kaapannut sinut mukaani. nyt vaan pilvet taivaanrannassa odottaen.. =)
jos on sinulle. Kuka tietää ettei olisi sinulle? Tosiasiassa vaikeata täällä on sitä oikeata henkilöä tavoittaa.
olisin hiljainen myrskysi, silmät hiekkaa täynnä..? :)
vaikka olisit minulle hiekkamyrsky, joka pöllyäisi silmiini niin etten näkisi sinua. Tärkeämpää on läsnäolosi vielä sitäkin, ymmärrätkö.
Missä kaupungissa tai paikassa naisesi asuu?
että oltaisiin pahemmin keskusteltu,mutta eihän tämä ollutkaan minulle,voi kun saisin joltain viestin josta voisin tunnistaa,että se kuuluisi varmasti minulle,mutta ei,ei tuu viestiä:(
etkö tiedä missä hän asuu?
elo-joulukuu....
Muistatko kun viimeksi tavattiin, lähtiessäsi toivotit turvallista matkaa.
Vähän höpsöhän olen kun tänne tällaisia kirjoittelen, mutta jonnekin haluan tämän pakahduttavan tunteeni purkaa ja kertoa rakkaastani ja rakkaudestani. Myönnettäköön, höpsö olen, mutta vain sinun takiasi. Olen todella aidosti iloinen joka kerta kun saan tavata Sinut, siksi hymyilen Sinulle, hymyilen kun tervehdin Sinua. Ja on ollut niin uskomatonta havaita, että keskustelet MINUN kanssani, myös siitä häkeltyminen ym. Istuisin kyllä kanssasi vaikka viikon ja katselisin sinun siinä kertovan omia juttujasi, vaikka en kuulisi mitään. Sinä itse merkitset minulle, Sinun läsnäolosi ja muua ihana Sinussa.
Se että pyysit anteeksi minulta oli varmaankin ratkaiseva tekijä sille, että rakastuin sinuun lopullisesti. Huomasin, ettet ole kuka tahansa, vaan aivan harvinainen nainen, tosin jo kyllä monesta muustakin syystä. Se tapahtui jo vuosia sitten, en muistakaan kuinka monta vuotta sitten.
Sen verran olet vallannut minun sydämeni, että näen jopa untakin Sinusta, positiivista sellaista, siksikin tämä "yöt ja päivät". Mutta nyt tilanne on vain sellainen, että pelkään nolaavani itseni, jos lähden kertomaan tunteistani ja ajatuksistani Sinulle, enkä tiedä kestäisinkö kieltävää vastausta Sinulta. Enhän voisi kuvitella toista sellaista kuin Sinä.
Ehkä et voisi kuvitella jonkun rakastavan niin syvästi, ehkä et usko olevasi minulle niin rakas, ehkä et voisi kuvitella olevasi minulle täydellinen, mutta sen vakuutan että olet todella, ja enemmänkin, vaikka et kokisikaan itseäsi täydellisenä. Ei ole toista sellaista, sen voisin vaikka vannoa. Siksi haaveilen Sinua rinnalleni kulkemaan yhdessä elämän tietä eteenpäin kohtaamaan kaiken sen mitä eteen tulee, sekä hyvän että pahan, niin kuin elämässä näitä on. Yhdessä katsoisimme eteenpäin rinnakkain, ja antaisit minun katsella itseäisi aina silloin tällöin hyvän aikaa, muutakin. Kaikkea hyvää sinulle!
Missä päin ja minkä ikäinen hän on? Pyydän kertomaan, jotta ei tarvitsisi elää "olenkohan se minä" arvailujen varassa.... en kestä enää omaa tilannettani.
omasta tilanteestasi hieman, edes pieni vinkki, tai pikemminkin jotain Hänestä tai kohtaamisesta Hänen kanssaan. Se voi auttaa. Minä olen jo tässä paljastanut jo aivan liian paljon.
Voisin kertoa Hänestä (sinusta?) enemmänkin, mutta katsotaan. En todella tiedä Hänen tarkkaa ikäänsä, kahdenkympin ja kolmenkympin välillä noin ylimalkaisesti sanottuna. Tiedän toki tarkemmankin iän, mutta en vuodelleen.
että näistä kirjoittamistani viesteistä sinun pitäisi jo tunnistaa itsesi ym. On mahdotonta, että yhtä monta samanlaista juttua tapahtuu kahdelle tai useammalle ihmiselle.
hki 23, sinä?
ei asu Helsingissä. Sori.
luin viestisi. Ei varmaankaan minulle, mutta voin kuvitella itseni hänen tilanteeseensa. Varmasti hän on ajatellut sinua enemmän kuin luuletkaan, jos hän pyysi sinulta anteeksi. Joskus tilanteet eivät keskustelun kannalta vaan ole parhaat mahdolliset, sisäiset ja ulkoiset tekijät voivat estää sen syntymistä. Mutta alkukangertelun ei mielestäni pitäisi antaa liikaa häiritä, onhan se kuitenkin aika ymmärrettävää, varsinkin jos on tunteita mukana. :)
Varmasti hän miettii paljonkin syitä vaikenemiseesi ja sitä miksi et ota häneen yhteyttä, se tuntuu minustakin hiukan hämmentävältä kun kuitenkin kirjoitat tänne tällä tavalla?
Uskon, että hän kuitenkin ymmärtää sinua ja toivottavasti sinäkin häntä. Toivotan onnea seuraavaan kohtaamiseenne, olkoon se pian, ettei enää tarvitsisi ikävöidä.
Oli hienoa saada lukea noin hienoa kirjoitusta, on mukavaa saada positiivista palautetta. Toivottavasti tunne ei ole ollut yksipuolista, sitä todella toivon. Aikakin tässä rientää, jotain pitäisi saada aikaan.
niin ikävää täällä, kun en ole saanut tietää, mitä oikein ajattelet..siis minusta tai meistä yleensä.
Silloin kun tavattiin ensimmäisen kerran, ei puhettakaan viileydestä, sillä se oli lämminhenkinen kohtaaminen mutta..
No, en jaksa rypeä miettimällä jäähdyttäviä välejämme koska minuunkin on sattunut niin paljon.
En halua syyllistää sinua ja ymmärrän että sinullakin on varmaan omat ongelmasi jos niitä nyt sitten sulla on..en oo paljoo niistä kysellyt...
Jokatapauksessa, minäkin ikävöin niin että syvälle sydämeen sattuu.
Ja, en ole Hesasta ;)
siitä että mikä luetaan siksi eka kohtaamiseksi. Kauan ollaan tunnettu. Lämminhenkinen se on saattanut ollakin, ehkä sinulle, ehkä minulle. Jossain vaiheessa se sitä on ainakin minulle ollut enemmän kuin lämminhenkistä.
Jos olisit Hän, tuntisit minun ongelmakohdan/t aika hyvin, jostain syystä, syystä, josta en nyt oikein tiedä. Anteeksipyyntökin liittyi paljolti siihen. Hän tietäisi kyllä. Koko tapahtuma merkitsi minulle paljon, vaikka ei se minun kannaltani ollut niin vakava sattumus Hänen puoleltaan, siis josta se anteeksipyyntö.
Mutta tuskinpa Hän näille palstoille sattuu. Ja jos Hän ei välitä minusta, asia ei etene vaikka sattuisikin. Mistä voin tietää. Paljon on viitannut siihen suuntaan, että voisi välittääkin, sehän tässä onkin rassaavaa, se piinaa tavattomasti, tietämättömyys ja sietämätön jännitys. Ehkä Hänellä on joku toinen. Tosin mitään sellaista en ole kuullut, en nähnyt, toivottavasti ei ole ;). Jospa Hänkin odottaa minua. Ajatuskin siitä riipaisee syvältä. Miksi asiat ovat näin? Voivatko asetelmat enää vaikeammiksi tulla? Toivon kuitenkin, että Hän voi viettää hyvän ja virkistävän kesän, Hän tarvitsee sitä. Lämpimän kesän.
En ymmärrä. Ehkä Hän ei ymmärrä, tiedä, tai edes rohkene arvata mitä ajattelet, miten paljon olet ajatellut Häntä, kuinka valtavasti ikävöit... Elämässä on turha murehtia mennyttä. Usein olennaisempaa on valinnat joita teemme nyt ja erityisesti ne jotka teemme huomenna. Valinnan sisältö sinällään ei välttämättä ole se merkittävin asia, vaan se että valinta, päätös, tehdään. Sinäkin voit murehtia ja ikävöidä elämäsi merkityksellisintä ihmistä hamaan tulevaisuuteen, mutta oletko miettinyt kuka kantaa vastuun onnettomista päivistäsi kun huomaat että aika on tehnyt valinnat puolestasi? Olet selvästikin jo päättänyt välittää - ja rakastaa. Miksi et siis jatkaisi samalla polulla pelosta huolimatta ja päättäisi ottaa selvää millaisia valintoja Hän haluaa tehdä? Toisen puolesta et luonnollisesti voi valita, mutta muistathan silti, että tällä hetkellä Hän tekee jatkuvasti päätöksiä ilman sinun myötävaikutusta? Sitäkö sinä haluat...?
halua että Hän saisi päättää ilman minua, ja ylipäätään viettää elämänsä ilman minua. Ei, en todella. Nyt tämä tilanne on vain jumiutunut tähän, en voi asialle mitään. Näin vain on. Ehkä näin on tarkoitettu, vaikka en halua niin uskoa, en halua luovuttaa. Nämä kortit haluaisin pelata loppuun. Toisaalta Hän ei ole antanut tilaisuutta minulle, ei ole ollut aikaa eikä tilaa sellaiselle, ja onko se ollutkaan Hänestä kiinni. Ehkä ei, siitäkään en voi tietää mitään. Yksi mahdollisuus olisi se, että Hän rohkaisisi minua, ottaisi edes pienen askeleen minun suuntaani. Joku on joskus sanonut, että epätietoisuus on kaikkein pahinta, ja sitä tämä hämäryys tässä asiassa on totisesti minulle ollut.
Naiselle lähestyminen käy helpommin ja luontevammin, en vain tiedä varnmuudella tässä tapauksessa onko niin.
En käy tässä kaikki yksityiskohtia selittämään, eikä siinä kyllä olisi mitään mieltäkään, sanon kuitenkin sen, että jotenkin tämä ongelma kohdallani tai välillämme on sellainen onnettomien yhteensattumien summa, jota on jo itsessään tosi vaikea mitenkään rationaalisesti selittää. Elämä on joskus, ehkä turhan useinkin selittämätöntä, tapahtuu asioita, joita ei vaan saa haltuunsa. Toivoansa ei kuitenkaan tällaisten syiden takia saa heittää ja ruveta virittelemään itkuvirsiä. Täytyy katsoa tulevaisuuteen. Hänelle ja Hänen kohdallaan ihan samalla tavalla. Eiköhän kaikki järjesty.
asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella... mun pointti oli ehkäpä se, että jos haluaa että asioilla on edes mahdollisuus järjestyä niinkuin omasta mielestä paras olisi, niin todennäköisyydet paranee selvästi jos jotenkin itse avittaa etenemää siihen haluttuun suuntaan. Ei muuta:)
Välillä tosin sitä on ainakin itse niin umpisolmussa omien juttujen, asioiden ja tunteiden kanssa että ei tiedä mistä aloittaa... siis solmunselvitystä. Nojoo, taas näitä.
Toivottavasti sun asiat selkenee mukavalla tavalla ja yhteensattumat on jatkossa vähän vähemmän onnettomia.
Mun tie tältä erää päättyy mukavasti peiton alle, noin viiden minuutin sisällä:)
sinulle kun kuljit minun rinnallani hetken matkaa, ja kiitos hyvistä neuvoista ja kannustamisesta. Elämä on tällasta, varsinkin toisille vähän enemmän. Hyvien öiden toivottaminen on jo myöhäistä, mutta toivotetaan hyvää päivän jatkoa!
Kyllä se aika-ajoin kaikille on juuri sitä itseään-
Tsemppiä vielä ja hauskoja kesän jatkeita...