Selkäleikkauksen jälkeen...

selkäydinkanavan ahtautumaa...

Heippistä pitkästä aikaa kaikille!

Olen se samainen, joka kertoili siitä selkäydinkanavan ahtautumasta, joka aiheutti virtsaummen ja ns. ratsupaikkaoireet ( virtsan ja suolen toiminnan häiriöt ) ja kyseli mahd. leikkauksesta ja hoidosta...

No, se leikkaus tehtiin 11.6 ja... nyt on tilanne se, että yhä on virtsaumpi, uloste - ja ylivuotoinkontinenssit ( aikaa parantua puoli vuotta ) ja uutena on tullut ns. jäykkähalvaus vasempaan jalkaan. Se laahaa perässä kävely - yrityksessä, jalan nosto, varpaiden tai polvenkaan koukistaminen ei onnistu, ei omaehtoinen liikuttaminenkaan eli ei mene käskyt perille... seinistä ja huonekaluista kiinni pitäen yritän raahautua huoneistossa. Olen ollut yli 3 vkoa sairaalahoidossa ja nyt viimein kotona 3 krs hissittömässä talossa. Mutta onneksi saan olla täällä...! Mut kannettiin sisään. Invataksi kuljettaa minua tarvittaessa, autoa ei ole. Tarvitsen liikkumiseen pyörätuolin, mutta sitäkään ei ole saatavissa. Olen kolmantena terveyskeskuksen apuvälineiden lainaamo - jonossa, joka on arvatenkin pitkä...
Kivut on kovat ja turvotus selässä leikkausalueella.

On mahdollista, että rakko & suoli voi toimia joskus normaalisti, kunnes hermot ovat kasvaneet eli puolen vuoden kuluttua.

Ahtautuma oli ristiluussa ja painoi ko. hermoja. Selkäydinkanava oli mulla 2 mm, norm. läpimitta on 1.5 cm, miehillä n. 2 cm. Ja mulle tehtiin yli 2 cm: ksi.

Onneksi olen elossa ja pystyn liikuttaan oikeaa jalkaa. Navasta alaspäin ja vas. jalassa ei ole tuntoa lainkaan. Ja parhaansa lekuri teki leikkauksessa, niin inhimillistä ja hyvää hoitoa en ole missään saanut, kuin yliopistosairaalassa jossa mut leikattiin. Olen kiitollinen!

Mutta kaikille vastaaviin selkäleikkauksiin menijöille onnea ja luottamusta lääkäriin, voimia parantumiseen!

Näemmä en saa kuntoutusta... Neurologi olisi ollut avokuntoutuksen kannalla, fysioterapeutti sanoi, ettei ole siihen tarvetta ja lähete on vedetty pois... Olenhan eläkeläinen...

6

1074

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tottakai!

      Ole nyt varovainen kun sut on leikattu!

      Itselläni on ollut ongelmia selän kanssa kohta 3 vuotta. Kaaduin ja yksi välilevy "repesi" tai rappautui rikki ja sit kun alettiin hoitaan ja kuntouttaan tuli iso pullistuma. Pullistuma painoi hermoa, jalka oli tunnoton ja vaikka mullekkin kehittyi virtsaumpi, mua ei leikattu. Odotettiin ja odotettiin ja lääkkeitä,selän puudutusta ja taas lääkkeitä.

      Kuulemma tyypillistä et kun tarpeeksi alahaalla oleva välilevy oikkuilee niin kuulemma sen alueen hermotus vioittuu ja itselläni aina kun selkä pahempana niin pissan ja ulosteen kans ongelmia. Mut mua ei kuulemma tulla ikinä leikkaamaan,näin on sanottu.

      Eli aika tekee hermtuksen kans tehtävänsä mut mä en tule ikinä täysin kuntoon, se on pakko hyväksyä. Pääasia ettei ole kokoaika kipeä, pääsee käveleen jne...

      Mullon jatkuva saikkuli päällä, ois uudelleenkoulutusta kevyempiin hommiin eessä tai työkokeilua.

      Olkaamme onnellisia et jotenkin näistä selkäjutuista hengissä selviämme. Moni saa leikkauksesta avun, mun kohdalla se ei tullut kyseeseen vaan odotellaan...

      Tsemiä sulle kuntoutumiseen! Tämän kun kerran saa, se on ikuista ;))

      • Nimetön

        Hei, löytyisikö täältä ketään, joka voisi antaa mitään neuvoja? En tiedä mitään "kanavaa", mistä niitä saisin ja nyt olen täysin toivottomuusen ja masennuksen vallassa.
        Puolitoista vuotta sitten putosin parvisängyn tikkailta lattialle suoraan ristiselän päälle. Yksinasuvana en voinut hälyyttää apua, koska en kyennyt siinä lattialla liikkumaan. Kivut olivat hirveät ja huomasin, että jalkani eivät toimi. Siinä makasin yön ja jollain lailla pääsin raahautumaan seuraavan aamuna rappukäytävään, josta joku sitten soitti ambulanssin ja sairaalaan. Viikko meni Marian sairaalassa, koska eivät "nähneet" mitään poikkeavaa rontgenkuvassa ja käskettiin vaan liikkumaan!?Vaadin päästä viikon kuluttua Töölön sairaalaan, koska Mariassa ei tapahtunut mitään ja sinne sitten siirrettiin. Töölössä tietokonekuva otettiin heti ja todettiin vakava pirstaleinen murtuma L3:ssa, yksi kookas luunkappale painoi selkäydintä ahtauttaen sen lähes täysin. Koko nikama oli ihan säpäleinä.
        Minut leikattiin heti ja nikamaa yritettiin kasata jotenkin kokoon ja selkäranka tuettiin metallitangoilla.
        Siitä alkoi pitkä ja tuskallinen toipuminen. Käveleminen piti opetella aivan uudelleen, kyynärsauvoja käytin n. vuoden verran.
        Koska hermot olivat olleet puristuksissa viikon ajan, ennenkuin leikkaus tehtiin, niin toipuminen kesti pitkään ja nikaman luutuminenkin puoli vuotta.vasta viime vuoden lopulla tunsin ensimmäisen kerran, että olen "kokonainen" ihminen, siihen saakka tuntui koko ajan, että minulla on erikseen ylä- ja alaruumis (leikkausalueen kohdalla oli ikään kuin oikosulku).
        Sain 300 pv. Kelan sairauspäivärahaa, sitten Ilmariselta kuntoutustukea huhtikuun loppuun.
        Lääkärini laittoi paperit työkyvyttömyyseläkettä varten, joka tuli hykynä takaisin ja jossa todetaan, että olen työkykyinen kaikkeen työhön ja kuntoutustuen maksaminen päättyi siihen?!

        Työkykyinen en todellakaan ole, monia toimintarajoitteita on ja en pysty olemaan ylhäällä kuin n, 4 tuntia kerrallaa, sitten on päästävä pitkälleen. Syön kahta vahvaa kipulääkettä, jotka luokitellaan huumeiksi, joten ei kai tällä lääkityksellä kukaan edes ottaisi töihin.
        Koska Kela maksoi selän takia jo sen 300 pv., niin ei maksa enää samasta sairaudesta.
        Ennen tapaturmaa olin määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä ei sitten tietenkään jatkettu, joten minulla ei ole työnantajaakaan, joka olisi velvollinen osallistumaan tulevaisuuden suunnitteluun työkyvyn osalta.
        Vime joulukuussa(07), kun kuntoutustukipäätös tuli Ilmariselta, mukana oli nippu papereita ja esitteitä, mutta olin silloin vielä pääosin sänkypotilas, enkä ymmärtänyt/jaksanut tutkia niitä tarkemmin. Muistan vaan, että mukana oli kaavake työkokeilua tms.varten, mutta eihän sellainen edes käväissyt silloin mielessäni, koska olin täysin toipilas vielä.

        Kun sain hylkypäätöksen, menin shokkiin ja lähimmälle lääkärille kysymään, mitä tämä tarkoittaa. Hän kirjoitti s-lomaa depression vuoksi ja siitä Kela nyt sitten maksaa päivärahaa.
        Kävi ilmi, että Ilmarinen rankaisee minua nyt, kun en joulukuussa lähettänyt sitä kuntoutushakemusta. Kela sanoo, että se kuuluu Ilmariselle ja Ilmarinen, että Kelalle!!!
        Teetätin päätöksestä valituksen lakimiehellä, mutta kaikki vie aikaa ja tulos todennäköisesti taas hylkäävä päätös.
        Olen täysin epätoivoinen, tipahtanut jonnekin pimeyteen.
        Kukaan ei hoida asiaani, kaikki instanssit siirtelevät sitä toisilleen.
        Nyt olen henkisesti loppu, s-loma päättyy syyskuun lopussa, ja lääkäri sanoi, ettei Kela maksa tästäkään diagnoosista pidempään, joten nyt on lähete kai menossa johonkin mielenterveystoimiston moniammatilliseen arviointiin...?!
        Ei näköjään riitä, että selkä vammautui, vaan tällaisella systeemillä kyllä olen haudassa jonkun muun syyn takia.

        Haluaisin vain olla rauhassa ja elää näillä resursseilla, mitä on jäljellä, mutta tämä järkyttävä paperisota, odottelu, epävarmuus ovat nyt vieneet lopullisesti voimat.
        Nytkään ei yhtään lohduta, että saan Kelalta korvauksia syyskuun loppuun, jos se mielenterveystoimiston tapaaminen ei järjesty sitä ennen ja jatkavat sieltä s-lomaa. Olen siinä tapauksessa taas kaikkien tukien ulkopuolella.
        Auttakaa joku, jos jollakin on kokemuksia.
        Käyn tätä prosessia yksin läpi, kun ei ole perhettä tai sukuakaan tukemassa.
        Kiitos, että jaksoit lukea.


      • selkävammaisen äiti
        Nimetön kirjoitti:

        Hei, löytyisikö täältä ketään, joka voisi antaa mitään neuvoja? En tiedä mitään "kanavaa", mistä niitä saisin ja nyt olen täysin toivottomuusen ja masennuksen vallassa.
        Puolitoista vuotta sitten putosin parvisängyn tikkailta lattialle suoraan ristiselän päälle. Yksinasuvana en voinut hälyyttää apua, koska en kyennyt siinä lattialla liikkumaan. Kivut olivat hirveät ja huomasin, että jalkani eivät toimi. Siinä makasin yön ja jollain lailla pääsin raahautumaan seuraavan aamuna rappukäytävään, josta joku sitten soitti ambulanssin ja sairaalaan. Viikko meni Marian sairaalassa, koska eivät "nähneet" mitään poikkeavaa rontgenkuvassa ja käskettiin vaan liikkumaan!?Vaadin päästä viikon kuluttua Töölön sairaalaan, koska Mariassa ei tapahtunut mitään ja sinne sitten siirrettiin. Töölössä tietokonekuva otettiin heti ja todettiin vakava pirstaleinen murtuma L3:ssa, yksi kookas luunkappale painoi selkäydintä ahtauttaen sen lähes täysin. Koko nikama oli ihan säpäleinä.
        Minut leikattiin heti ja nikamaa yritettiin kasata jotenkin kokoon ja selkäranka tuettiin metallitangoilla.
        Siitä alkoi pitkä ja tuskallinen toipuminen. Käveleminen piti opetella aivan uudelleen, kyynärsauvoja käytin n. vuoden verran.
        Koska hermot olivat olleet puristuksissa viikon ajan, ennenkuin leikkaus tehtiin, niin toipuminen kesti pitkään ja nikaman luutuminenkin puoli vuotta.vasta viime vuoden lopulla tunsin ensimmäisen kerran, että olen "kokonainen" ihminen, siihen saakka tuntui koko ajan, että minulla on erikseen ylä- ja alaruumis (leikkausalueen kohdalla oli ikään kuin oikosulku).
        Sain 300 pv. Kelan sairauspäivärahaa, sitten Ilmariselta kuntoutustukea huhtikuun loppuun.
        Lääkärini laittoi paperit työkyvyttömyyseläkettä varten, joka tuli hykynä takaisin ja jossa todetaan, että olen työkykyinen kaikkeen työhön ja kuntoutustuen maksaminen päättyi siihen?!

        Työkykyinen en todellakaan ole, monia toimintarajoitteita on ja en pysty olemaan ylhäällä kuin n, 4 tuntia kerrallaa, sitten on päästävä pitkälleen. Syön kahta vahvaa kipulääkettä, jotka luokitellaan huumeiksi, joten ei kai tällä lääkityksellä kukaan edes ottaisi töihin.
        Koska Kela maksoi selän takia jo sen 300 pv., niin ei maksa enää samasta sairaudesta.
        Ennen tapaturmaa olin määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä ei sitten tietenkään jatkettu, joten minulla ei ole työnantajaakaan, joka olisi velvollinen osallistumaan tulevaisuuden suunnitteluun työkyvyn osalta.
        Vime joulukuussa(07), kun kuntoutustukipäätös tuli Ilmariselta, mukana oli nippu papereita ja esitteitä, mutta olin silloin vielä pääosin sänkypotilas, enkä ymmärtänyt/jaksanut tutkia niitä tarkemmin. Muistan vaan, että mukana oli kaavake työkokeilua tms.varten, mutta eihän sellainen edes käväissyt silloin mielessäni, koska olin täysin toipilas vielä.

        Kun sain hylkypäätöksen, menin shokkiin ja lähimmälle lääkärille kysymään, mitä tämä tarkoittaa. Hän kirjoitti s-lomaa depression vuoksi ja siitä Kela nyt sitten maksaa päivärahaa.
        Kävi ilmi, että Ilmarinen rankaisee minua nyt, kun en joulukuussa lähettänyt sitä kuntoutushakemusta. Kela sanoo, että se kuuluu Ilmariselle ja Ilmarinen, että Kelalle!!!
        Teetätin päätöksestä valituksen lakimiehellä, mutta kaikki vie aikaa ja tulos todennäköisesti taas hylkäävä päätös.
        Olen täysin epätoivoinen, tipahtanut jonnekin pimeyteen.
        Kukaan ei hoida asiaani, kaikki instanssit siirtelevät sitä toisilleen.
        Nyt olen henkisesti loppu, s-loma päättyy syyskuun lopussa, ja lääkäri sanoi, ettei Kela maksa tästäkään diagnoosista pidempään, joten nyt on lähete kai menossa johonkin mielenterveystoimiston moniammatilliseen arviointiin...?!
        Ei näköjään riitä, että selkä vammautui, vaan tällaisella systeemillä kyllä olen haudassa jonkun muun syyn takia.

        Haluaisin vain olla rauhassa ja elää näillä resursseilla, mitä on jäljellä, mutta tämä järkyttävä paperisota, odottelu, epävarmuus ovat nyt vieneet lopullisesti voimat.
        Nytkään ei yhtään lohduta, että saan Kelalta korvauksia syyskuun loppuun, jos se mielenterveystoimiston tapaaminen ei järjesty sitä ennen ja jatkavat sieltä s-lomaa. Olen siinä tapauksessa taas kaikkien tukien ulkopuolella.
        Auttakaa joku, jos jollakin on kokemuksia.
        Käyn tätä prosessia yksin läpi, kun ei ole perhettä tai sukuakaan tukemassa.
        Kiitos, että jaksoit lukea.

        Hei, sinulle on tapahtunut todella surullisia asioita tapaturman vuoksi. Ei ole helppoa Suomessa sairastua, sen kirjoituksestasikin jo pelkästään on helppo päätellä ja paperiasioden kanssa taistelevia on maa pullollaan, niin byrokraattiseksi ja hölmöksi on meidän terveysverkostomme muodostunut. Sairaalle ja yksinäiselle käsittämätön viidakko.

        Itse olen joutunut myös paperisodan tiimellykseen poikani vastaavan vammautumisen vuoksi. Oletko saanut laitettua papereita ajallaan nyt sinne vakuutusyhtiöön? Eikö sieltä kuuluisi saada kunnollista korvausta pysyvään haittaan/vammaan? Ei kannata luovuttaa heti jos tiedät mitä tarvitset. Uutta yritystä ja valitusta ja todistusta kehiin vaan.

        Kelan kanssa tappelu kuuluu myös tietenkin asiaan. Onhan sekin usein yhtä tyhjän kanssa ja toivotontakin, kun saman saisi toimeentulotuenkin kautta. Mutta kelahan onkin se ensisijainen hakupaikka. Sossu tulee mukaan viimeistään sitten kun kela ei enää maksa mitään.
        Lekuri kertoi että jos b-papereilla sinnittelee sairauden kanssa vuoden, niin tämän jälkeen kela alkaa kyselemään sitä eläkeasiaa, löytyykö tarvetta. Sitten alkaakin taas uusi paperisotakierros lääkärintodistuksineen ym. En itse enää ole varma voinko luottaa kuitenkaan näihin asiantuntijoidenkaan antamiin neuvoihin koska sama tilanne on meilläkin, umpikujaan johtava yrittäminen selviytyä ja voimavarojen riittäminen tulee vastaan. Papereiden todistusten ja pykälien setvintä on melkoista puuhaa kun sitä tekee kuukaudesta toiseen.

        Kun kaikille elämä ei ole tasa-arvoinen terveydessä ja jaksamisessa. Sitä seikkaa ei byrokraattisuunnittelijat ole ottaneet huomioon. Systeemi on erittäin raskas, liian raskas monille apua oikeasti tarvitseville.
        Toivottavasti asiat muuttuvat vielä ja paperisodat yhtenäistyvät, sitä jo väläyteltiin että sosiaalitoimi lakkaisi ja homma menisi kokonaan kelalle tai jotain siihen suuntaan..

        Sairaus, kivut ja lappujen lähettely vakuutusfirmaan, kelaan, sossuun ja ties minne vieläpä uskomattoman moneen kertaan, plus tiedustelut ym päivämäärien muistamiset ja hommaamiset sekä arvuuttelu siitä, onko kaikki voitava jo tehty, on TODELLA turhauttavaa. Eikä se todellakaan paranna huolta siitä itse ongelmasta eli terveydentilasta ja toimeentulemisesta. Mutta koitetaan tosiaankin jaksaa ja tehdä vaikka pikkuisen kerrallaan sitä mitä pakko tehdä on. Munkin on tosi surullista tehdä se mitä vammautuneen, mutta jaloillaan silti onneksi kävelevän omaisena tehtävä on, vaikken edes aina tiedä olenko oikeilla jäljillä laisinkaan näissä paperiasioissa, kaikkeni autan häntä mitä jaksan.

        Voisit myös kysyä itsellesi sosiaalitoimesta ihan konkreettista apua mainitsemiisi asioiden hoitoon ellet ole vielä kysynyt, ei kannata arkailla yhtään. Eivät hekään ihmeitä tee, mutta aina voi apua tarvitseva jostakin sitä kysellä. Toivottavasti jaksatkin sinnikkäästi kysyä apua vaikkei tulosta tuntuisi syntyvän!
        Voimia paperisotiin ja kivun kanssa elämiseen.


      • tsemppaamisesta
        selkävammaisen äiti kirjoitti:

        Hei, sinulle on tapahtunut todella surullisia asioita tapaturman vuoksi. Ei ole helppoa Suomessa sairastua, sen kirjoituksestasikin jo pelkästään on helppo päätellä ja paperiasioden kanssa taistelevia on maa pullollaan, niin byrokraattiseksi ja hölmöksi on meidän terveysverkostomme muodostunut. Sairaalle ja yksinäiselle käsittämätön viidakko.

        Itse olen joutunut myös paperisodan tiimellykseen poikani vastaavan vammautumisen vuoksi. Oletko saanut laitettua papereita ajallaan nyt sinne vakuutusyhtiöön? Eikö sieltä kuuluisi saada kunnollista korvausta pysyvään haittaan/vammaan? Ei kannata luovuttaa heti jos tiedät mitä tarvitset. Uutta yritystä ja valitusta ja todistusta kehiin vaan.

        Kelan kanssa tappelu kuuluu myös tietenkin asiaan. Onhan sekin usein yhtä tyhjän kanssa ja toivotontakin, kun saman saisi toimeentulotuenkin kautta. Mutta kelahan onkin se ensisijainen hakupaikka. Sossu tulee mukaan viimeistään sitten kun kela ei enää maksa mitään.
        Lekuri kertoi että jos b-papereilla sinnittelee sairauden kanssa vuoden, niin tämän jälkeen kela alkaa kyselemään sitä eläkeasiaa, löytyykö tarvetta. Sitten alkaakin taas uusi paperisotakierros lääkärintodistuksineen ym. En itse enää ole varma voinko luottaa kuitenkaan näihin asiantuntijoidenkaan antamiin neuvoihin koska sama tilanne on meilläkin, umpikujaan johtava yrittäminen selviytyä ja voimavarojen riittäminen tulee vastaan. Papereiden todistusten ja pykälien setvintä on melkoista puuhaa kun sitä tekee kuukaudesta toiseen.

        Kun kaikille elämä ei ole tasa-arvoinen terveydessä ja jaksamisessa. Sitä seikkaa ei byrokraattisuunnittelijat ole ottaneet huomioon. Systeemi on erittäin raskas, liian raskas monille apua oikeasti tarvitseville.
        Toivottavasti asiat muuttuvat vielä ja paperisodat yhtenäistyvät, sitä jo väläyteltiin että sosiaalitoimi lakkaisi ja homma menisi kokonaan kelalle tai jotain siihen suuntaan..

        Sairaus, kivut ja lappujen lähettely vakuutusfirmaan, kelaan, sossuun ja ties minne vieläpä uskomattoman moneen kertaan, plus tiedustelut ym päivämäärien muistamiset ja hommaamiset sekä arvuuttelu siitä, onko kaikki voitava jo tehty, on TODELLA turhauttavaa. Eikä se todellakaan paranna huolta siitä itse ongelmasta eli terveydentilasta ja toimeentulemisesta. Mutta koitetaan tosiaankin jaksaa ja tehdä vaikka pikkuisen kerrallaan sitä mitä pakko tehdä on. Munkin on tosi surullista tehdä se mitä vammautuneen, mutta jaloillaan silti onneksi kävelevän omaisena tehtävä on, vaikken edes aina tiedä olenko oikeilla jäljillä laisinkaan näissä paperiasioissa, kaikkeni autan häntä mitä jaksan.

        Voisit myös kysyä itsellesi sosiaalitoimesta ihan konkreettista apua mainitsemiisi asioiden hoitoon ellet ole vielä kysynyt, ei kannata arkailla yhtään. Eivät hekään ihmeitä tee, mutta aina voi apua tarvitseva jostakin sitä kysellä. Toivottavasti jaksatkin sinnikkäästi kysyä apua vaikkei tulosta tuntuisi syntyvän!
        Voimia paperisotiin ja kivun kanssa elämiseen.

        On ihana tietää, että joku oikeasti ymmärtää, mitä tämä taistelu käytännössä on.

        Mitään tahoa ei palvele se, että sairaita pompotellaan näin. Osana elämää tulee kuulumaan jatkuva omaehtoinen kuntouttaminen, että jo saavutettu nykyinen kunto säilyy. Minun kohdallani se vie n.kolme tuntia päivittäin.
        Jos joutuisin olemaan työssä (niin kuin vak.yhtiö on päättänyt), niin millä ajalla tekisin nuo kaikki:

        Työn, kuntouttamisen ja vielä pitäisi kai olla oikeus jonkinlaiseen mieltä virkistävään vapaa-aikaan...?

        Nyt voimavarat eivät riitä kuntoilemiseen säännöllisesti ja se tuntuu kyllä fyysisessä voinnissa: kivut lisääntyneet, lihakset jumissa jne.

        Hartain toiveeni on olla "rauhassa", tehdä asioita omien voimien mukaan ja etsiä uusia harrastuksia tms., jolla saisi mielekkyyttä elämään.
        Nyt kuitenkin ainainen epävarmuus painaa, stressi kasvaa ja elämisestä ei löydy syytä, miksi olla olemassa.

        Jos voisin vaikuttaa jotenkin, niin tapaturma-asioissa pitäisi heti jo sairaalassa tehdä jatkosuunnitelma ja antaa ihmisille tietoa, tukihenkilö ja varmistaa, että kukaan ei jää yksin. Kaikilla ei ole perhettä tai omaisia lähellä (niin kuin minun kohdallani), joten kyllä silloin pitäisi olla joku systeemi tukemassa. Yksinäisyys, elämän muuttuminen kertaheitolla ja vaikea toipumisaika viranomaisten vaatimusten keskellä on aika vaarallinen yhdistelmä.

        Olisi mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi, mutta ei näillä palstoilla uskalla antaa omaa osoitetta...
        Kiitos sinulle paljon, vastauksesi oli todella rohkaiseva, vaikka tilanteeni ei tästä muuttunutkaan, muttä tärkeintä on tietää, että ymmärrät.


      • työvoimatoimistoonko
        Nimetön kirjoitti:

        Hei, löytyisikö täältä ketään, joka voisi antaa mitään neuvoja? En tiedä mitään "kanavaa", mistä niitä saisin ja nyt olen täysin toivottomuusen ja masennuksen vallassa.
        Puolitoista vuotta sitten putosin parvisängyn tikkailta lattialle suoraan ristiselän päälle. Yksinasuvana en voinut hälyyttää apua, koska en kyennyt siinä lattialla liikkumaan. Kivut olivat hirveät ja huomasin, että jalkani eivät toimi. Siinä makasin yön ja jollain lailla pääsin raahautumaan seuraavan aamuna rappukäytävään, josta joku sitten soitti ambulanssin ja sairaalaan. Viikko meni Marian sairaalassa, koska eivät "nähneet" mitään poikkeavaa rontgenkuvassa ja käskettiin vaan liikkumaan!?Vaadin päästä viikon kuluttua Töölön sairaalaan, koska Mariassa ei tapahtunut mitään ja sinne sitten siirrettiin. Töölössä tietokonekuva otettiin heti ja todettiin vakava pirstaleinen murtuma L3:ssa, yksi kookas luunkappale painoi selkäydintä ahtauttaen sen lähes täysin. Koko nikama oli ihan säpäleinä.
        Minut leikattiin heti ja nikamaa yritettiin kasata jotenkin kokoon ja selkäranka tuettiin metallitangoilla.
        Siitä alkoi pitkä ja tuskallinen toipuminen. Käveleminen piti opetella aivan uudelleen, kyynärsauvoja käytin n. vuoden verran.
        Koska hermot olivat olleet puristuksissa viikon ajan, ennenkuin leikkaus tehtiin, niin toipuminen kesti pitkään ja nikaman luutuminenkin puoli vuotta.vasta viime vuoden lopulla tunsin ensimmäisen kerran, että olen "kokonainen" ihminen, siihen saakka tuntui koko ajan, että minulla on erikseen ylä- ja alaruumis (leikkausalueen kohdalla oli ikään kuin oikosulku).
        Sain 300 pv. Kelan sairauspäivärahaa, sitten Ilmariselta kuntoutustukea huhtikuun loppuun.
        Lääkärini laittoi paperit työkyvyttömyyseläkettä varten, joka tuli hykynä takaisin ja jossa todetaan, että olen työkykyinen kaikkeen työhön ja kuntoutustuen maksaminen päättyi siihen?!

        Työkykyinen en todellakaan ole, monia toimintarajoitteita on ja en pysty olemaan ylhäällä kuin n, 4 tuntia kerrallaa, sitten on päästävä pitkälleen. Syön kahta vahvaa kipulääkettä, jotka luokitellaan huumeiksi, joten ei kai tällä lääkityksellä kukaan edes ottaisi töihin.
        Koska Kela maksoi selän takia jo sen 300 pv., niin ei maksa enää samasta sairaudesta.
        Ennen tapaturmaa olin määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä ei sitten tietenkään jatkettu, joten minulla ei ole työnantajaakaan, joka olisi velvollinen osallistumaan tulevaisuuden suunnitteluun työkyvyn osalta.
        Vime joulukuussa(07), kun kuntoutustukipäätös tuli Ilmariselta, mukana oli nippu papereita ja esitteitä, mutta olin silloin vielä pääosin sänkypotilas, enkä ymmärtänyt/jaksanut tutkia niitä tarkemmin. Muistan vaan, että mukana oli kaavake työkokeilua tms.varten, mutta eihän sellainen edes käväissyt silloin mielessäni, koska olin täysin toipilas vielä.

        Kun sain hylkypäätöksen, menin shokkiin ja lähimmälle lääkärille kysymään, mitä tämä tarkoittaa. Hän kirjoitti s-lomaa depression vuoksi ja siitä Kela nyt sitten maksaa päivärahaa.
        Kävi ilmi, että Ilmarinen rankaisee minua nyt, kun en joulukuussa lähettänyt sitä kuntoutushakemusta. Kela sanoo, että se kuuluu Ilmariselle ja Ilmarinen, että Kelalle!!!
        Teetätin päätöksestä valituksen lakimiehellä, mutta kaikki vie aikaa ja tulos todennäköisesti taas hylkäävä päätös.
        Olen täysin epätoivoinen, tipahtanut jonnekin pimeyteen.
        Kukaan ei hoida asiaani, kaikki instanssit siirtelevät sitä toisilleen.
        Nyt olen henkisesti loppu, s-loma päättyy syyskuun lopussa, ja lääkäri sanoi, ettei Kela maksa tästäkään diagnoosista pidempään, joten nyt on lähete kai menossa johonkin mielenterveystoimiston moniammatilliseen arviointiin...?!
        Ei näköjään riitä, että selkä vammautui, vaan tällaisella systeemillä kyllä olen haudassa jonkun muun syyn takia.

        Haluaisin vain olla rauhassa ja elää näillä resursseilla, mitä on jäljellä, mutta tämä järkyttävä paperisota, odottelu, epävarmuus ovat nyt vieneet lopullisesti voimat.
        Nytkään ei yhtään lohduta, että saan Kelalta korvauksia syyskuun loppuun, jos se mielenterveystoimiston tapaaminen ei järjesty sitä ennen ja jatkavat sieltä s-lomaa. Olen siinä tapauksessa taas kaikkien tukien ulkopuolella.
        Auttakaa joku, jos jollakin on kokemuksia.
        Käyn tätä prosessia yksin läpi, kun ei ole perhettä tai sukuakaan tukemassa.
        Kiitos, että jaksoit lukea.

        Kerronpa kohtalotovereille myös oman tarinani, vaikka ei siinäkään apuja ja vastauksia kysymyksiin löydy. Itsellåni on ollut rintarangassa n.20 vuotta hankalia kiputiloja, mitkä vuoden 2006 sydämen ohitusleikkauksen jälkeen ovat olleet jatkuvia ja viimeiset 2 v olen syönyt päivittäin temgesic 0,4 mg x 4 ja joskus niitä on tarvinnut jopa 6-8, jotta kivut on saanut siltä päivältä asettumaan.
        Töissä siirryin osatyökyvyttömyyseläkkeelle 2009. No 2010 meillä oli yt- neuvottelut ja kuten arvata saattaa "arpa" iski jostain syystä minuun. olin työpaikallani kokenein, en tietysti välttämättä enää osaavin, olenhan jo liki kuusikymppinen vaari ja nuoret tuppaa menemään taidoissa ja fyysisessä kunnossa edelle. Yt:n tuloksena jouduin lähtemään töistä pois ja itse tulkitsen sen niin, että minut potkittiin pois terveyssyistä. Eikä ihme; työpanokseni oli kyllä olematon. Entinen työpaikka lääkäri tiesi tilanteeni ja työkyvyttömyyseläkettä haettiin 1.2.2011 alkaen. Se tuli hylkynä takaisin. Valitus on meneillään. Asiani pihvi on siinä, että vaikka olen todettu kahden lääkärin ja työnantajan taholta työkyvyttömäksi, siis vakutuusyhtiö katsoo edelleen, että työkykyäni on 60 % jäljellä. Vakuutusyhtiö siis tuomitsee minut työvoimatoimiston asiakkaaksi ja sille tielle ihminen sitten jääkin. Kukaan eikä mikään ole kertaakaan missään vaiheessa puhunut mistään kuntoutuksista tai työkykykartoituksista esim. työterveyslaitoksella tai muussa vastaavassa, missä työkykyni voitaisiin puolueettomasti tarkistaa. Tämä järjestelmä kaikkine byrokratioineen ei toimi. Kukaan ei ota kokonaisvastuuta asioista potilaan lisäksi, kuin työpaikkalääkärin tasolle asti. Jos olet työelämästä ulkona näyttää, että mitään ei ole tehtävissä.
        Vakuutusyhtiöille on poliitikot antaneet ylimaallisen vallan ottaa tai päästää ja jättää ihminen heitteille. Olenkin varma, että tässä on tehty poliittine ratkaisu. Systeemi on ohjeistettu tekemään asiat näin. On varmistettava, että työkyvytön ihminen laitetaan työvoimatoimiston tai muun vastaavan luukulle vakuutusyhtiön luukun sijaan, jos vähänkin mahdollista. Onhan suomessa jo pitkään poliittiset päättäjät ja virkamiehet miehitetty tietyn poliittisen suuntauksen mukaan. Ja tulevaisuus näyttää siinä suhteessa entistäkin ankeammalta. Nykyiset päättäjät profiloituvat ennenkaikkea tavallisen palkansaajan eläke-etujen alasajajina, vaikka eläkkeitä kukin on työelämässä koko ikänsä maksanutkin siinä toivossa, että työkyvyttömyyden iskiessä olisi takataskussa jokin turva odottamassa. Tähän ei voi enää Suomessa luottaa. Luulisi päättäjillä olevan tähdellisempääkin tekemistä.


    • vaari savosta

      Kyllä se on kuulkaas ystävätkalliit niin että, kun ollaan eläkkeellä eikäole paksuapussia niin sivuun vaan nykymenolla eläkeläiset on pohjasakkaa . Eimeitä muisteta kun vaalien alla kun tarvitseva ääniä päästäkseen itse päättäjiksi. Olen itse liikunta esteinen selkä leikattu 3 kertaa niska 2 kertaa sydämmessä 3 pallolaajennusta niskaa ja selkää särkee kokoajan kipuihin tramalia ja morfiini johdannaisia Tämä on kohtalo vaarille 71 v.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1968
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1694
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1318
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1145
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      925
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      909
    Aihe