Yritän suojella itseäni
piilossa kaikkien katseilta
uupuneena
kun jokainen ruumiinjäseneni
tietää paikkansa nyt liiankin hyvin.
Ja sieluni näkymättömät haavat
Sinua koskemattomina
ovat silti minussa olemassa.
Kuuletko seireenit
aution saaren itkevän tuskan
minun suojaamattoman sydämeni lyönnit ?
Toivon
ettei minun tarvitsisi lausua tätä ääneen.
piilossa kaikkien katseilta
uupuneena
kun jokainen ruumiinjäseneni
tietää paikkansa nyt liiankin hyvin.
Ja sieluni näkymättömät haavat
Sinua koskemattomina
ovat silti minussa olemassa.
Kuuletko seireenit
aution saaren itkevän tuskan
minun suojaamattoman sydämeni lyönnit ?
Toivon
ettei minun tarvitsisi lausua tätä ääneen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Haavoilla, väsyneenä ja satutettuna,
on vaikea kulkea ja hymyillä.
Mutta sinä olet tehnyt senkin.
Runosi satuttavat sanat,
niistä näkee, että olet kokenut kovia.
Voimaa, sitä siirrän sinuun, en ehkä tarpeeksi
mutta sen minkä pystyn.
Kaunista ja rauhallista iltaa Sinulle!
siinä on minulle kylliksi tähän hetkeen.
Ja voimastasi olen ennenkin hengittänyt, elänyt.
Sinä olet niin paljon enemmän, kuin osaan edes
sanoa.
Rutistaen, kiittäen.
Silmät ei nää
sen sydän ymmärtää..
ei kukaan näe haavoja sisällämme
eikä niitä paranna laastari
kun on kokenut itse tuon saman
tietää mitä se on..
*lämpöä ja sanatonta yhteisymmärrystä*
ystäviä meillä ei ole koskaan liikaa
Turvallista vkl
*hymy*
olet kulkenut hetken matkaa rinnallani,
tuntenut samoja tuntoja sisälläsi kuin minäkin.
Sanoissasi on lohtua, joista minä kiitän.
..sydämeen niin helposti sattuu
ja kun kaipaa rakasta,rakkautta
niin monin kerroin sattuu.
vain rakkaus suojelisi ja parantasi
aikojen tuomat haavat,näkymättömät
maailmalle mutta ei sielullesi.
kyllä on kaunista kerrontaa
ja tätä lukijaa koskettavaa.
sitähän ne kyllä aina ovat.
hyvin hyvä,hyvä linda!!!
rakkaushan se on, joka parantaa sielun haavat.
Sydän kestää yllättävän paljon kolhuja, mutta
toipuminen niistä vie aikaa.
Niin usein tuntee itsensä pieneksi ja yksinäisek-
si näissä maailman tuulissa ja tuiverruksissa.
Läheisyys ja rakkauden kaipuu on silloin lähem-
pänä kuin koskaan.
Kiitän Sinua aina yhtä ylistävistä sanoistasi
ja toivotan lempeää pyhäpäivää.
jotka parantaa
vain rakkaus..
Kauniisti kirjoitettua,
surumielistä..
Upea runosi Lin..
olet jättänyt merkkisi runooni,
josta mie kiitän ja pokkaan.
Upeudesta nyt tuskin puhutaan,
mutta sielun syvistä tuntemuksista.
Alahan keittelemään sammakonkoipiliemii ja kata-
jaolutta vai mitä se nyt olikaan. Kas kun koskaan
ei voi tietää, jos vaikka karautan sinne.
Nyt vasta aloin lukemaan
että katsomaan uusia
runoja,ja
Sinun luin tässä,olin
jo poistumassa,kunnes
muistin sen edellisen
viestisi sanoman.
En ainoastaan sen takia,
vaan myös tämän uusimman
Runosi johdosta vastaan
heti.
Lyhyeen runoon saat tai
jokaiseen sanaan mahdutat
koko elämän haavoittavaisuuden.
Jos ihminen todella näin
kokee tuskansa,sitä terveemmän
on vaikea sisäistää itseensä
sen tuskan ja kivun määrän.
Tuo loppu on -Timantti-
joka pukee runon
- Satuttavaksi.
Niinkuin Sinä sen koet.
Jos Kiittäisin tästä Runostasi,
tuntuu kuin kiittäisin
tuskasi määrän eikä se olisi
oikein.
Mutta Kiitän Runon sanoista
ja sen välittävästä
sanomasta - Lukijalle,
tässä tapauksessa
minulle.
Kiitos Linda ja Hyvää Yötä
kuin vielä parempaa
Aamua.
toivon että runoni on ollut kriteeri, jonka pe-
rusteella olet kommentoinut eikä eilinen keskus-
telumme.
Runoni on kaksiulotteinen, synnytetty erilaisissa
hetkissä ja tuntemuksissa. Eilisen totaalisista
kivuista, edellispäivän tunnoista joita koin.
Luulen että tapoihini kuuluu dramatisointi lähes
kaikissa runoissani. Se on eniten varmaan minua,
tumma teksti.
Timantti, se on varmaan kaunein ilmaisu runoni
sisällöstä jota olen koskaan saanut.
Tärkeintä on se, jos runoni sanoma on tavoittanut
lukijan - se on kiitos kirjoittajalle jo sinänsä
mielestäni.
Mitä parhainta päivän jatkoa Sinulle ja lämmin
kiitos niin täyteläisen analysoivasta palauttees-
tasi.
Hei ja Huomenta,vastaan heti,ettei
jää vastaamatta.
Juuri kuten ilmaisit,sillä
Runosi oli vahvin kriteeri,
jonka vuoksi yöllä vastasin.
Minuakin on ainakin aikoinani
viehättänyt tavallaan tehdä
tummaa tekstiä.
Olinko taipuvainen siihen,vaiko
tarkoituksella,ehkä molempia.
Mutta jos ne osaa taiten ja
hyvin sommitella,eikä hirveästi
yli dramatisoi,niin eihän siinä
mitään...-kyllä niitä silloin
lukee.
Kuitenkaan ei saisi jäädä ja
juuttua sinne jo oman miel.terv.
puolesta...huom.- nyt en
välttämättä tarkoita Sinua,
vaan yleisesti.
KYLLÄ-se loppu osui tunne
hermon sisimpäiseen osaan.
Yksi pyyntö tai toive minulla
olisi...-voitko harkita edes
joskus tehdä valoisan runon.
-siihen minulla on omat syyni-
Oikein valoisaa päivää Sinulle.
olenhan minä kirjoittanut valoisiakin runoja,
ehkä ne ovat menneet silmiesi ohi.
No miellyttävää kuulla, että runoni oli kuitenkin
kriteeri jolla olet lähtenyt liikkeelle.
Kuten Sinäkin, myös minä olen taipuvainen ollut
aina tummiin teksteihin. Jotenkin ne vain sopivat
pirtaani paremmin. Mutta kuten sanoin, valoisia
runoja olen ihan varmasti tänne tuonut ja
vastakin niitä varmaan synnytän.
Asia on vain niin, että sisikuntahan runojen sie-
lun synnyttää ja mielialat.
Enkä suinkaan ole juuttunut syviin vesiin, vaikka
niissä viivynkin.
' KYLLÄ-se loppu osui tunne
hermon sisimpäiseen osaan ' kiitos !
Auringon kultaamaa päivää Sinullekkin, ja kiitos
huomiostasi tänäänkin.
Näinkö on käynyt...sorry,ehkä
kaikkea en nyt muista,kun on
niin paljon.
Minulla on aina Runo tärkein,
en oikein osaa tai halua
vaikka hyvä ystävä kirjoittaisi
runon,joka ei säväytä...niin
että vastaisin siihen tutun
perusteella.
Eri juttu,jos on jostain
erityisestä kyse eikä
palvonnasta.
Varmaan huomasitkin tekstistäni,
että kirjoitin- Yleistasolla.
Hyvä kun tarkennat,jos tuntuu,
että haluat esim.minulle
esittää näkökantojasi...se on hyvä.
Täällähän ollaan kaikki yhtä,
eikä haalita kukin kohdallaan
omaa kannattaja joukkoja
- eihän linda.
näin on päässyt kaiketi käymään.
Etsin tuolta muistista jonkun, jonka ainakin itse
tuohon valoisien kategoriaan laittaisin ...
En ymmärtänyt
kuinka silmäsi voisivat nähdä
hiusteni hopeassa
materiattomana sädehtivän kruunun.
Rintojeni muodossa
kypsien tähkäpäiden täyteläisyyden.
Enkä kuvitella sitä
miten kiihkeissä huokauksissa
kaikkien galaksien räjähtäessä
voi hämärtyä sykähtelevien ihojen ääret.
Juovuta minut vielä, vielä
ravisuttavien nautintojen nektariineilla
kunnes sisintäni raastanut kipu
palaa väkevissä käsissäsi rakkaudeksi.
Toivottavasti Sinäkin näet tämän sellaisena. Ei
ole kyllä kaikkein valoisimpiani, mutta eilistä
paljon keveämpi.
Omat intressini kommentointiin lähtee AINA runos-
ta. Ei milloinkaan persoonasta eikä sukupuolesta-
kaan. Ei myöskään kommenttiriippuvuudesta, jota
muutamat täällä harrastaa. Eli ajatuksesta
' jos Sä kommentoit mun runoa, mäkin kommentoin
Sun '
Olen matkan varrella kommentoinut valtaisan
määrän sellaisten runoilijoiden runoja, jotka ei-
vät ole omistani sanoneet koskaan mitään. Minulle
se ei ole siis kommentointilähtökohta vaan itse
runo. Ja uskon että meillä jokaisella on täällä
mieluisat runoilijat, joiden runoja ei tule kos-
kaan ohitettua.
Ei kai me itse voida haalia mitään
kannattajajoukkoja, eiköhän lukijat itse päätä
sen ketä kommentoivat ja ketä eivät - niin uskon.
Kiitos mielipiteistäsi taas Dolan.
Kiitän upeasta että tyhjentävästä
vastauksestasi,ja juuri noinhan
sen pitäisikin olla ja pitää.
Toisinaan on joskus pikku
pakko tarkentaa joitain
mielipiteitä jatkoakin
silmällä pitäen.
Minultakin jää paljon lukematta,
kuin myös kommentoimatta,jos sen
tekisin...-itse en tekisi yhtäkään
runoa.
Mm. äskeisen tein pikku pakolla,
että nyt olisi yritettävä jotain
kirjoittaa,etten ole liiaksi
muiden teksteissä kiinni.
Nytkin täytyy lopettaa joksikin
aikaa.
Oli todella hyvä että vastasit,
että osaan vähän ns.jäsentää.
Runo on hyvä,jos on...-mielimakuja-
ei se katso,kuka sen on tehnyt
ja millainen on.
Itse pidän kyllä kaikista,enkä tule
karsinoimaan ketään sisään tai ulos
...-jos sen tekisin,paikkani olisi
aivan toinen...huonoa henkeä ei
saa luoda-se pitäisi olla ehdottomuus
täällä.
Tavataan Runojen merkeissä uudelleen.
hyvä jos vastaukseni oli tyhjentävä.
Minä kyllä avaan tällä saitilla lähes jokaisen
kirjoituksen nykyään, kommentit saa ne jotka mi-
nua jollakin tapaa koskettavat. Joko niin, että
niissä on jotain omaa elämääni koskevaa tai muu-
ten vain kaunista tai liikauttavaa.
En itse voi sanoa pitäväni kaikista, ja kuten
aiemmin sanoin - minulla on ne muutamat joiden
runoja en yksinkertaisesti pysty ohittamaan. Sit-
ten on aina silloin tällöin näitä positiivisia
yllätyksiäkin, joita mielusti kommentoin.
Tavataan taasen. Oikein leppoisaa iltaa Sinulle
Dolan ja kiitokseni olet ansainnut.
t. lintsi
Kun tuota mielipide tekstiäsi
luen,niin kyllä siinä on
samankaltaisuuden leimaa
omani kanssa.
Ja - Yksinkertaisesti kaikkea
ei ehdi lukea ja samalla
kommentoida.
Silloin vain on tehtävä
valinta,eikä se mikään
vähättelevä muita kohtaan,
jos ei kommentoi.
Kyllä me tavataan,siitä ei
ole epäilystä ja hyvin
ollaan mekin tultu
toimeen,eikä sellaiseen
kukaan aikaansa viitsi
edes tuhlata.
Toivotan hyvää yötä
kuin myös huomista
aamuakin.
huomaan että olemme samoilla linjoilla.
Ei tietenkään ehdi kaikkia kommentoimaan, mutta
kuten taisin eilen sanoa - luen lähes kaikki
runot muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja
kommenttiperustelunikin jo eilen kerroin.
' tullaan, tullaan toimehen me tullaan '
niin kuin vanha iskelmäkin sanoo :=)
Hyvää huomenta ja mitä parhainta päivän jatkoa
Sinulle Dolan.
Päiviä tähänkin päivään Sinulle,
ja niissä asioissa ollaan
samaa mieltä,ei tarvitse
viedä EUn tuomio
istuimeen.
Tapaillaan jutun kuin runon
juurien kasvaessa uudelleen.
Hyvää kuin kivutonta Päivää Sinulle.
ei tarvitse EU:n tuomioistuimia näissä asioissa,
onneksi ei ole tarvettakaan.
Niin ja päivää todella.
' hauska tappa vanha tuttu ' tänäänkin, ja
jatketaan runojen maailmassa. Toivon, että tuo
tämänpäiväinen runoni nyt on sitten valoisa myös
Sinun mielestäsi. Kirjoitin sen ihan Sinun toi-
veestasi.
Hyvää päivän jatkoa Dolan ja kiitos.
Suojamuuri
sydämen ympärille rakennettu
voisi helpottaa tuskaa
voisi tahdittaa sydämen lyöntejä.
Kipeä on tuskasi, sävelen soinnut runossasi.
Lukijalla liikuttavaa, sydämelle koskettavaa.
niin kuin tuossa Dolanille sanoin, tapani on
pinttyneitä. Tässä tapauksessa se koskee runon
dramatiikkaa. Vaikka siinä onkin kipua ja tuskaa,
se on varmaan liian voimakkailla sanoilla ja
lauseilla ehkä ilmaistu.
Mutta kiitän empatiastasi ja siitä, kuinka
palautteesi minua koskettaa.
Olen kaivannut
sanojasi,
sitä yhtä ainoaa
sanaa.
Sieluni, sydämeni
janoaa,
kaipuun laineet
lyövät
sisälläni.
Anna minun,
edes kerran,
rakastaa,
tuntea sylisi
hehku
ja kuulla
seireenien
kutsu.
Sinun sielu ja sydämesi
kaipaus sanoihini
laineiden lyönnit sisimmässäsi
ovat lohtuni tässäkin päivässäni
odotuksen hetket
kaipaus suloisiin kuiskauksiisi
käsiesi lämpö ihollani
sydämesi lyönnit rinnoillani
ovat sitä mitä eniten tarvitsen kivussani
ja sylisi turva
Sydämesi laulaa,
käteni rinnallasi
kuulee,
uneksivat sävelet
yössä.
Kuljen
tuomitun tietä,
tuomittuna
rakastamaan,
tuomittuna
tuntemaan.
Avaa sylisi
minulle,
suo hetken
unohdus
käsivarsiesi
turvassa.
tiedäthän
kuinka suloista on laskea pää
lämpimään syliin
ja unohtaa kaikki maailman murheet
oman elämän kipupisteet
kuin siipien suojassa sylissäni
Sinä olet kuin uinuva lapsi
ja minä
silitän hiustesi pilven
kuuntele
kuuntele hiljaisuutta
käteni satua ihosi pinnalla
olet turvassa luonani edes hetken