Melkoisen mukaansatempaavassa monsterileffassa lähes unohtaa hetkittäin kuinka ontosta ja, no, sanotaan vaikka mielikuvituksettomasta ja keskinkertaisesta tekeleestä onkaan loppujenlopuksi kyse.
Vaikka eihän tämän genren leffat välttämäti toimiakseen paljoa tarvitsekaan.
Käsikameralla kuvattu elokuva viihdyttävyydestään huolimatta ei tarjoa muuta kuin yksiulotteisen maanisen pako- ja selviytymistarinan, kun kesken juhlien, ruususenunestaan herätetty Nykiläisjoukko joutuu tuntemattoman tahon hyökkäyksen kohteeksi, eli terapiaa (ja rahastusta) WTC-iskun muka traumatisoivalle kansakunnalle.
Keinotekoisessa turvallisuudentunteessa elävät nuoret joutuvat todistamaan kotimaisemiensa muuttumisen taistelutantereeksi, josta ohjaaja koittaa, puolittaen onnistuen, hyödyntää kontrastia joka syntyy huolettoman arjen ja salamaiskusta painajaiseksi muuttuneen elämän välillä.
Mitään suoranaista sankaria ei kenestäkään leivota (hyvä), mutta toisaalta dokumentaarisen otteen on pilata paikoin hiton kökkö, muka humoristinen dialogi, joka pisti vähän väkinäisenä silmään vaikkakaan puhetta ei suoranaiseksi ripuliksi voikaan kutsua (kiitos siitä, ettei Woody Allen saanut kameramiehen hommaa:D) ja sekin vähenee elokuvan kuluessa.
Kuitenkin vähän vakavammalla otteella elokuvassa olisi ollut aineksia pidemmälle.
Loppu puistossa kaikessa koruttomuudessa olisi sekin ollut vakuuttavampi jos turhat "i lov juut" olisi jätetty vähemmälle.
Leffan suurin miinus on se, että se turhaan yrittää luoda tunnesiteitä paperisin hahmoihin, joihin ei pirullakaan, ei hyvällätahdollakaan voi sanoa kiintyneensä, eikä heidän kohtalonsa näinollen ole kovinkaan kiintoisa - eli olisivat hyvällä jääneet statistin osaan, mutta tähän ohjaajalla ei näemmä ollut uskallusta, tai halua.
Melko lyhyt filmi josta lopputekstit nappaavat KYMMENEN MINUUTTIA pysyy kasassa ihan kiitettävästi, mutta huippukohdat jäävät uupumaan käy kertaviihteestä, eikä herätä jälkeenpäin katumuksen tunteita, mutta siitäkin huolimatta vajaa 20 euroa on liikaa, sillä 20 Euron leffan odottaisi edustavan parhautta, mutta tämä elokuva ei edusta parhautta, vaan vain hyvää keskinkertaisuutta.:)
**½
Vaikka eihän tämän genren leffat välttämäti toimiakseen paljoa tarvitsekaan.
Käsikameralla kuvattu elokuva viihdyttävyydestään huolimatta ei tarjoa muuta kuin yksiulotteisen maanisen pako- ja selviytymistarinan, kun kesken juhlien, ruususenunestaan herätetty Nykiläisjoukko joutuu tuntemattoman tahon hyökkäyksen kohteeksi, eli terapiaa (ja rahastusta) WTC-iskun muka traumatisoivalle kansakunnalle.
Keinotekoisessa turvallisuudentunteessa elävät nuoret joutuvat todistamaan kotimaisemiensa muuttumisen taistelutantereeksi, josta ohjaaja koittaa, puolittaen onnistuen, hyödyntää kontrastia joka syntyy huolettoman arjen ja salamaiskusta painajaiseksi muuttuneen elämän välillä.
Mitään suoranaista sankaria ei kenestäkään leivota (hyvä), mutta toisaalta dokumentaarisen otteen on pilata paikoin hiton kökkö, muka humoristinen dialogi, joka pisti vähän väkinäisenä silmään vaikkakaan puhetta ei suoranaiseksi ripuliksi voikaan kutsua (kiitos siitä, ettei Woody Allen saanut kameramiehen hommaa:D) ja sekin vähenee elokuvan kuluessa.
Kuitenkin vähän vakavammalla otteella elokuvassa olisi ollut aineksia pidemmälle.
Loppu puistossa kaikessa koruttomuudessa olisi sekin ollut vakuuttavampi jos turhat "i lov juut" olisi jätetty vähemmälle.
Leffan suurin miinus on se, että se turhaan yrittää luoda tunnesiteitä paperisin hahmoihin, joihin ei pirullakaan, ei hyvällätahdollakaan voi sanoa kiintyneensä, eikä heidän kohtalonsa näinollen ole kovinkaan kiintoisa - eli olisivat hyvällä jääneet statistin osaan, mutta tähän ohjaajalla ei näemmä ollut uskallusta, tai halua.
Melko lyhyt filmi josta lopputekstit nappaavat KYMMENEN MINUUTTIA pysyy kasassa ihan kiitettävästi, mutta huippukohdat jäävät uupumaan käy kertaviihteestä, eikä herätä jälkeenpäin katumuksen tunteita, mutta siitäkin huolimatta vajaa 20 euroa on liikaa, sillä 20 Euron leffan odottaisi edustavan parhautta, mutta tämä elokuva ei edusta parhautta, vaan vain hyvää keskinkertaisuutta.:)
**½
Vastaukset 3
Vanhimmat
Öh...
Tehtyy ei saa tekemättömäks. Virhe mikä virhe, meinaan kirjoitusvirheesi ?!
Melko keskinkertainen ja hätäisesti kyhätty leffa.. Esim.todella typerä virhe leffassa on se kun vapaudenpatsaan minimaalisen kokoinen pää lentää kuvaajan viereen.. todellisuudessa pää ei mahtuisi edes kadulle.