Oon 28-vuotias ja bulimikko jo viidettä vuotta. Eikä loppua näy. Mulla on ollut terapian ja lääkehoidon ansiosta kausia kun en ole oksennellut kuukauteen, pariin, mutta nyt taas on meneillää "jokapäiväparikinkertaakausi". Triggerinä on koettu lihavuus (oon normaali-ylipainon rajoilla, kuten lähes koko elämäni) ja syyllisyyden tunne siitä kun en liiku tarpeeksi. Oon nyt kesätöissä autististen lasten päiväleirillä, joten en oikein kotiin tultuani jaksaisi enään salille mennä. Sitäpaitsi inhoan salitreenausta. Yleensäkin lähes kaikki liikunta tuntuu pakkomaiselta ja tottapuhuen tosi vittumaiselta. Kunpa vaan ei tartteis miettiä painoasioita ja sitä että onko "muffin top" pursuilevampi tänään kuin viikko sitten. Ironista kyllä, olisin silloin varmaan hoikempi.. Kunpa voisi muuttaa maalle ja hankkia kauheen kasan eläimiä, joita hoidellessa (ja lantaa luodessa) kyllä sais kunnon muskelit. Mutta kun ei ole rahaa. En jaksa oottaa milloin elämä alkaa. Alkaako koskaan? Vaan mietinkö alleja loppuiän oksennellen optimistisella hetkellä ostettua mysliä.
bulimia ei mene pois
kaikuinen
2365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tästä vielä parannutaan, usko nyt vaan. USKO! USKO!
Koska...
Ei tämä voi olla ikuista, ei todellakaan voi.
Ensin sairastin pitkään anoreksiaa, myöhemmin bulimiaa, ja ortoreksiaa ja taas nyt anoreksiaa. Niin ja olen 17vuotias! SILTI, jaksan uskoa että parantuminen on mahdollista. Rankkaa se on, mutta kai sen täytyykin olla.
Ja kaikille muillekin syömishäiriöistä kärsiville: Me voitetaan tämä! Eikö niin?!
niinkuin omasta kynästäni kirjoitettua.. on kurjaa kun meitä sairastuneita on niin älyttömän paljon, mutta et ole siis yksin..
sitä tosiaan niinkuin odottaa elämän alkamista, ja unohtaa että se elämä on tässä ja nyt.. ja päivä toisensa jälkeen satuttaa itseään ja tekee olemisestaan kurjaa.. sen tajuaa, muttei kuitenkaan voi asialle mitään.. sitten ahdistuu ajatuksesta että aika loppuu kesken, eikä ole tehnyt elämällään oikeastaan mitään.. ikää pian jo 30.. kipeetä! niin kovasti tahtois parantua.. tsemiä ja jaksamista sulle, ja kaikille muillekin näiden juttujen kanssa painiville! tää me vielä joskus selätetään =)