Kävin tyttären pojan rippijuhlissa Taavetin kirkossa 29.6.2008. Kirkonmenot alkoi kello 10,00 aluksi hento naispappi kertoi rippijuhlan kulun ja nuorten osallistumisesta kokojuhlaan. Olin tietoinen, että tyttären poika soittaa kirkossa rumpuja. Ensi hämmästys oli se, että virsitaululla oli vain kaksi virttä, joista laulettiin kappale nuorten puheiden jälkeen (puhe lyhyt raamatunjae) useampi nuori esiintyi varmaan ensikertaa täpötäydelle kirkko väelle. Toinen hämmästys oli se, että kahden nuorenmiehen orkesteri soitti niin lähellä hevimusiikkia nuorten sanoittamaan virsiin. Nuorten rippileiriläisten kuoro oli pitkälle pääosassa niin tytöt, kuin pojatkin. Ehtoollisella avustivat nuoret nuoriso ohjaajat jakaen viintä ja toisella kierroksella ehtoollisleipää. Urkuja ei juurikaan tarvittu hevimusiikki kirkkoon kai sopivaksi soivaksi. Rituaali kesti kaikkineen käänteineen yli kaksi tuntia samaan menoon.
Pani miettimään kuinka paljon on kirkko muuttunut niin musiikin, kuin rippisaarnojen osalta. Poistuessamme ulos rippikoululaisten sekaan onnittelemaan moni vanhempi henkilö päivitteli uutta kirkon tulemista. Olihan se erinlainen kokemus, kuin armeijassa suoritettu rippikoulu. Siellä piti osata katkismus kannesta kanteen. Rippikoulu kesti useita kuukauden ennen, kuin sotilaspappi päästi oppilaansa ehtoolliselle. Ei sitä köyhän pienentalon poika (12 lasta oli meitä) päästetty jokivarteen rippikouluun. Siellä sai käydä vain isojentalojen lapset ja varakkaammat kait oli jonkinlainen ylöspitomaksu suoritettava. Kuitenkin vaativan Sotilaspastorin lähes armeijantasoinen kuri ja järjestys opasti nuoriamiehiä elämäntaipaleelle. Mottona tuli mitä tahansa elämässä vastaan tulee periksi ei anneta. Tämä sitkeys on ollut minulla aina mielessä jota olen vaalinut rikkaassa moni muotoisessa elämässäni.
Arto Hirvonen
Pani miettimään kuinka paljon on kirkko muuttunut niin musiikin, kuin rippisaarnojen osalta. Poistuessamme ulos rippikoululaisten sekaan onnittelemaan moni vanhempi henkilö päivitteli uutta kirkon tulemista. Olihan se erinlainen kokemus, kuin armeijassa suoritettu rippikoulu. Siellä piti osata katkismus kannesta kanteen. Rippikoulu kesti useita kuukauden ennen, kuin sotilaspappi päästi oppilaansa ehtoolliselle. Ei sitä köyhän pienentalon poika (12 lasta oli meitä) päästetty jokivarteen rippikouluun. Siellä sai käydä vain isojentalojen lapset ja varakkaammat kait oli jonkinlainen ylöspitomaksu suoritettava. Kuitenkin vaativan Sotilaspastorin lähes armeijantasoinen kuri ja järjestys opasti nuoriamiehiä elämäntaipaleelle. Mottona tuli mitä tahansa elämässä vastaan tulee periksi ei anneta. Tämä sitkeys on ollut minulla aina mielessä jota olen vaalinut rikkaassa moni muotoisessa elämässäni.
Arto Hirvonen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirkko on löydettävä oma roolinsa tässä kiihtyvässä maalimassa. Varsinkin nuoret saa mukaan Hevillä tuntemaan myös kirkon sanoman heitä koskettavaksi. Onhan siellä esiintynyt myös Loirikin.
Kirkkokin joutuu markkinoimaan itseään ja mielestäni myymään itsensä halvalla, kosiskellessaan ihmisiä milloin milläkin. JOKU roti pitäisi olla, tietty kirkonkin on muututtava, mutta tietyllä arvokkuudella.
Perinteitä pitää kunnioittaa ja arvostaa, ei aina täydy lähteä jokaiseen humputukseen mukaan. Kirkko ei ole, eikä siitä saa tulla mikään konserttisali tai markkinapaikka. Monella paikkakunnalla konsertit tuntuvat olevan jo tärkeämmässä asemassa kuin kirkon perinteinen toiminta.
Itse olin siunaamassa kummipoikani Pyhtään kirkossa ja pastori Nykänen piti arvokkaan saarnan, joka kunnioitti perinteitä, mutta ei ollut vanhakantainen. Nykänen oli silloinkin kun kun itse kävin rippikoulua, kuri oli tiukkaa, mutta oikeudenmukaista. Ei se kuri ja tietty tapakasvatus haittaa nykyäänkään näitä nulikoita yhtään.
Harmi, että Pyhtää menettää Nykäsen pohjanmaalle, jonne hän muuttaa.
Raul Lehto
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000000079&posting=22000000036373015
Palstalta kysymys Hirvoselle, Eerolalle, ym.. Kun työpaikkani on Heinolassa jossa käyn päivittäin tulee työpäivä venymään 10-13 tuntia en pysty vastaamaan, kuin illalla.