Olen elänyt laput silmillä noin 40 vuotta. Nyt vaihtaessani työpaikkaa, huomasin kuinka pösilö todellakin olen. Oireet:
- Ärsyynnyn helposti pienistäkin vastoinkäymisistä
- En viitsi aloittaa mitään pitkäkestoista tehtävää, koska tiedän kokemuksesta innostuksen loppuvan pian.
- Asioiden tekeminen pelottaa. Pienetkin arjen asiat
jäävät usein tekemättä, jos en ota itteäni niskasta kiinni.
- Tunnen itseni erilaiseksi ja välttelen ihmisten seuraa, en ole kuitenkaan ujo.
- unohtelen asioita
- mikään ei kiinnosta , kuin hetken. esim. Televisio ohjelmia harvoin jaksaa katsoa loppuun.
- alkoholi tuo rauhan. saan nukuttua ja mieli pysyy rauhallisena.
- puhun sekavia. keskustelu rönsyilee. Nonstop puhetta, joka leikkaa ja liimaa.
- välillä lennän ja sitten saatan olla sukelluksissa monta päivää. Maanisdepressiivisyyttä.
- syytän itseäni ja tarkkailen epätavallisen paljon käyttäytymistäni. Usein häpeän itseäni.
- ihmiset pitävät minusta ja olen ilmeisesti heidän mielestään jotenkin mainio. Itse en kyllä ymmärrä?
- Päästelen sammakoita suustani.
- Olen yliempaattinen.
- Olen nopea, mutta en ehdi tehdä mitään. Työtehtävissä pyrin tekemään kaikkea samanaikaisesti ja välillä unohdan mitä teen.
- Teen ennen kuin ajattelen.
- mielikuvitus on valtava, mutta en kykene kanavoimaan sitä mihinkään. Usein nauran omille huomioilleni. Ihmiset pitävät minua outona...kai.
- Ärsyynnyn helposti pienistäkin vastoinkäymisistä
- En viitsi aloittaa mitään pitkäkestoista tehtävää, koska tiedän kokemuksesta innostuksen loppuvan pian.
- Asioiden tekeminen pelottaa. Pienetkin arjen asiat
jäävät usein tekemättä, jos en ota itteäni niskasta kiinni.
- Tunnen itseni erilaiseksi ja välttelen ihmisten seuraa, en ole kuitenkaan ujo.
- unohtelen asioita
- mikään ei kiinnosta , kuin hetken. esim. Televisio ohjelmia harvoin jaksaa katsoa loppuun.
- alkoholi tuo rauhan. saan nukuttua ja mieli pysyy rauhallisena.
- puhun sekavia. keskustelu rönsyilee. Nonstop puhetta, joka leikkaa ja liimaa.
- välillä lennän ja sitten saatan olla sukelluksissa monta päivää. Maanisdepressiivisyyttä.
- syytän itseäni ja tarkkailen epätavallisen paljon käyttäytymistäni. Usein häpeän itseäni.
- ihmiset pitävät minusta ja olen ilmeisesti heidän mielestään jotenkin mainio. Itse en kyllä ymmärrä?
- Päästelen sammakoita suustani.
- Olen yliempaattinen.
- Olen nopea, mutta en ehdi tehdä mitään. Työtehtävissä pyrin tekemään kaikkea samanaikaisesti ja välillä unohdan mitä teen.
- Teen ennen kuin ajattelen.
- mielikuvitus on valtava, mutta en kykene kanavoimaan sitä mihinkään. Usein nauran omille huomioilleni. Ihmiset pitävät minua outona...kai.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunnistan lähes kaikki nuo ranskalaisin viivoin kirjoittamasi asiat. Kaikissa työpaikoissa on ongelmia erityisesti tarkkuutta vaativien tehtävien kanssa. Pösilö olo välillä, vaikkei kuitenkaan välttämättä ihan pösilö. En vain aina itse pysty kontrolloimaan mitä puhun, vaan löpisen kaikenlaista kuin automaatista. Äh, ongelmat ikäänkuin kasaantuvat, eivätkä ruoki itsetuntoa hyvällä.
En muuta osaa sanoa, kuin sen että helpottaa huomata, etten välttämättä ole ainoa ongelmieni kanssa.
Jospa olet vain tullut vaihdevuosi-ikään?
Minulta on myös alkanut löytyä juuri kuvaamiasi "oireita".
Mikään ei huvita.
Ei jaksa keskittyä.
Jään pälättämään naapurin, tuttavan tms. kanssa ihan joutavia. Jälkeenpäin nolottaa.
Autolla ajokin nostaa monesti kiukun pintaan. Kun ei saa autoa mahtumaan parkkiruutuun tms.
Nyt olen alkanut vältellä kiertoliittymiä kun en mukamas opi ajamaan niissä.
Auton pesuun vienti vaati kahden kuukauden pähkäilyn.
Ennen olin räväkkä ja näppärä monessa asiassa.
Nyt en jaksa edes ajatella minkään uuden opettelua.
Ystävätkin ahdistavat ajatuksena.
Pitäisi jaksaa seurustella, kutsua kylään, lähteä kylään tms.
En jaksa edes ajatella. Ystävyyssuhteet rapistuvat.
Haluan olla yksin, möllötellä ja köllötellä.
En ole koskaan ollut epäsosiaalinen. Nyt olen.
Jo pelkästään kotona siivoaminen vaatii pitkän suunnittelun.
Ikkunat ovat vieläkin pesemättä tältä "keväältä".
Mattopyykki odottaa aikaa parempaa.....
Terve,
Itselläni oli oikeastaan lähes aivan samat oireet olleet koko ikäni. Olen nyt noin 30-vuotias mies ja sain viime tammikuussa diagnoosin ADD:sta. En ole koskaan ollut ylilevoton fyysisesti siis, mutta keskittymiskyky on ollut kauniisti ilmaistunu kammottava. Olen myös yliempaattinen, kärsin huonosta itsetunnosta, sammakoita on tullut usemmankin ranskanlaisen ravintolan tarpeiksi, tavarat milloin missäkin jne.
Sain diagnoosin ja lääkityksen ja monet oireet varsinkin keskittymiskyvyn kanssa helpottivat huomattavasti. Terapia voi toimia myöskin, mutta itselläni ei ainakaan ole aikaa, eikä oikein varaakaan pitkiin terapioihin.
Suosittelisin sinua käymään puhumussa asiasta lääkärille. Monesti epäillään ensin masennusta tai stressiä, mutta tekemällä muutaman testin pystyt samaan keskusteluihin hiukan kättä pitempää.
Mikäli englannin kieli taipuu on tässä linkki jolla pääset alkuun:
http://counsellingresource.com/quizzes/adhd/index.html
Näissä asioissa on vain otettava itseään niskasta sen verran kiinni, että saa sen ensimmäisen askeleen otettua.
Tsemppiä!
Mielestäni kyllä, olet perus ADHD tapaus! Ainoa, mikä on ongelmana, on se,että ainakaan kunnallinen puoli ei hoitanut tai edes suostunut mitenkään ottamaan kantaa asiaan.
Menin yksityiselle psykiatrille, joka on erikoistunut ADHD:n hoitoon ja hoitaa nimenomaan aikuisia. Heti ensimmäisellä käynnillä kyseinen psykiatri totesi,että olen ADHD aikuinen (33v,nainen) ja sain concerta depot kapseleihin reseptin. Kokeilin n.kuukauden ajan kyseistä lääkettä ja muutos entiseen on ihan valtava! Kävin nyt äskettäin uudelleen vastaanotolla ja sain vuoden reseptin Concertaan. Resepti jää apteekkiin,joten itse sovin lähimpänä minua olevan apteekin kanssa,että haen sieltä jatkossakin lääkkeeni.
Älä epäröi,vaan mene rohkeasti yksityiselle puolelle! Ei hintakaan ole mikään katastrofi,ainakin itse voin sanoa,että oli ainakin sen arvoista!Elämänlaatu on parantunut oleellisesti, koska nyt pystyn mm.keskittymään opiskeluun normaalisti.
vaan tabletti... depottabletti
Sie kirjoitit miun elämästä paitsi,että olen hieman nuorempi.Elämäni todellakin juuri tuollaista.8 vuotiaalla pojallani on diagnostoitu ADHD vuonna 2007 ja mietin vaan,et mistäköhän se periytyy!?!?Vai periytyykö se?
Nyt pitää lopettaa,kun on lanttukukko uunissa, keskuspölynimuri huutaa seinässä,astianpesukone pitää tyhjentää,tupakalla pitää käydä,pojille laitettava välipalaa,muistettava kirjottaa kauppalappu(jota ei muista kaupassa katsoa tai se jää kuitenki kotiin)ym,ym..Mie taidan käydä siel tupakalla ensin ja katon sit mihin seuraavaksi ryhdyn.