Psykologien ja psykiatrien tutkimusten mukaan fundamentalistiseen uskonlahkoon sosiaalistava kasvatus on lapselle psyykkisesti raskas ja vammauttava asia.
Monet lestadiolaiset kokevat lapsuudessa vakavaa heitteille jättöä kun vanhemmilla on voimiinsa nähden aivan liian suuri määrä lapsia. Lapset joutuvat näkemään äidin taakan jota he eivät voi helpottaa, vaan he syyllistyvät. Lapsethan ne vievät vanhempien voimat. Erityisesti suuren lapsikatraan vanhimpien keskuudessa on tunnistettu tämä läpi elämän jatkuva syyllisyys, joka syntyi kun piti kantaa aikuisen vastuuta aivan liian varhain.
Tässä mielessä lestadiolaisen lapsen kokemusta voidaan verrata alkoholístikodin ristiriitoihin.
Erityisesti, jos vanhempien pakkouskonto ei satukaan tuntumaan lapsen mielestä itselle sopivalta, seuraa ongelmia. Moni vl-lapsi joutuu käymään terapiassa aikuisiällä vuosikaudet.
Tämä ihmisryhmä on yhteiskunnassamme vaiettu, kun vl-liike osaa taitavasti markkinoida itseään niin että kirkon piispat ja talouselämän keulakuvat heitä kehuvat julkisuudessa.
Kukaan ei kuule sitä murhetta joka on kiillotetun julkisivun takana. Ihmisoikeuksien polkeminen, yksilöllisten oikeuksien ja henkilökohtaisen vakaumuksen mitätöinti sekä hengellinen painostus ja kiusaaminen on käytännön arkipäivää vanhoillislestadiolaisuudessa.
VL-liikkeen painostukesta ei puhuta julkisuudessa. Miksi? Jehovan todistajien paljon pienempi ryhmä on herättänyt julkisuudessa kritiikkiä. Nokia Missiossa on ehkä 3000-5000 henkilöä, ja se joutui eroamaan kirkosta suht.pienten opillisten erimielisyyksien takia. VL-oppi poikkeaa jyrkästi luterilaisesta opetuksesta!
Mutta edes kirkon piirissä ei ole yksikään piispa uskaltanut nostaa esiin vanhoillislestadiolaisten yli 100 000 ihmisen ihmisoikeuksia sortavaan mielivaltaan.
Monet lestadiolaiset kokevat lapsuudessa vakavaa heitteille jättöä kun vanhemmilla on voimiinsa nähden aivan liian suuri määrä lapsia. Lapset joutuvat näkemään äidin taakan jota he eivät voi helpottaa, vaan he syyllistyvät. Lapsethan ne vievät vanhempien voimat. Erityisesti suuren lapsikatraan vanhimpien keskuudessa on tunnistettu tämä läpi elämän jatkuva syyllisyys, joka syntyi kun piti kantaa aikuisen vastuuta aivan liian varhain.
Tässä mielessä lestadiolaisen lapsen kokemusta voidaan verrata alkoholístikodin ristiriitoihin.
Erityisesti, jos vanhempien pakkouskonto ei satukaan tuntumaan lapsen mielestä itselle sopivalta, seuraa ongelmia. Moni vl-lapsi joutuu käymään terapiassa aikuisiällä vuosikaudet.
Tämä ihmisryhmä on yhteiskunnassamme vaiettu, kun vl-liike osaa taitavasti markkinoida itseään niin että kirkon piispat ja talouselämän keulakuvat heitä kehuvat julkisuudessa.
Kukaan ei kuule sitä murhetta joka on kiillotetun julkisivun takana. Ihmisoikeuksien polkeminen, yksilöllisten oikeuksien ja henkilökohtaisen vakaumuksen mitätöinti sekä hengellinen painostus ja kiusaaminen on käytännön arkipäivää vanhoillislestadiolaisuudessa.
VL-liikkeen painostukesta ei puhuta julkisuudessa. Miksi? Jehovan todistajien paljon pienempi ryhmä on herättänyt julkisuudessa kritiikkiä. Nokia Missiossa on ehkä 3000-5000 henkilöä, ja se joutui eroamaan kirkosta suht.pienten opillisten erimielisyyksien takia. VL-oppi poikkeaa jyrkästi luterilaisesta opetuksesta!
Mutta edes kirkon piirissä ei ole yksikään piispa uskaltanut nostaa esiin vanhoillislestadiolaisten yli 100 000 ihmisen ihmisoikeuksia sortavaan mielivaltaan.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Puhut asiaa. Julkisivun takana tapahtuu häpeällisiä asioita.
Mutta eihän mitään tapahdu jollemme me itse tee jotain!
Olen itse ex-vl ja käynyt läpi usean vuoden terapian.
Itseni lisäksi tiedän varmuudella monta muutakin saman kokenutta.
Miten se on mahdollista, että kirkkomme piirissä tomii tällainen yhteisö, joka sairastuttaa jäseniään?
Olen miettinyt asiaa paljonkin. Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että ehkäisykielto näyttelee aika isoa tässä sopassa, koska onhan niin, että ihmisiä on erilaisia ja voimavarat eivät kaikilla ole kovin isot ja silti kaikilta vaaditaan valtavan lasimäärän synnyttämistä. Joillekin naisille tämä sopii ihan hyvin mutta on paljon naisia ja perheitä joilta kertakaikkiaan ei pitäisi pitäisi pistää siihen tilanteeseen että lapsia on niin paljon.
En tiedä miksi kirkko ei tee asialle mitään. Ehkä osaksi johtuu suomalaisesta kulttuuristakin, että ihmiset halutaan jättää rauhaan. Syökööt keittämäänsä soppaa rauhassa!
Lisäksi suomalaiseen kulttuuriin kai kuuluu jonkinlainen "totteleminen". Ei uskalleta kovin helposti nousta vastarintaan asioista.
että apua tarvitsevia on vaikka kuinka paljon. On vaan ollut ennen kynnys kovin korkea lähteä hakemaan apua.
Uskonnon uhreja löytyy hyvin monista "lahkoista".
Ei ole häpeä hakea apua! On hyvä muistaa, että vaikenemalla saattaa ottaa "mahdollistajan" roolin, hyväksyy kauheudet sillä, että on hiljaa. Niin ne saavat jatkua...
Kaikki väkivalta tai hyväksikäyttö, olipa se fyysistä, psyykkistä, hengellistä, seksuaalista... on tuotava ilmi, jotta se voi loppua.
Tulkaa ihmiset esiin!
Vl-lahkon jota parhaiten tunnen, on varmaan muissakin, mainittua väkivaltaa on ollut kautta aikojen paljon.
Hei terapeutti,
millaista apua tarjotaan uskonnon uhreille. Omasta kokemuskesta voi sanoa, että kehoitetaan jättämään tuo elämän tärkein asia, eli usko.
Olen sitä mieltä, että uskonnolliseen kriisiin joutunut ei saa minkäänlaista ammatillista apua.
Ei ole terapeutteja, jotka auttavat vanhoillislestadiolaisen uskonnon kanssa henkisiin vaikeuksiin joutuneita.
Kyllä lahkoista eroon pääsee, mutta ei uskosta haluakaan eroon päästä. Ei tätä terapeutit ymmärrä.
Olen uskossa ja tullut tälle paikalle monen tuskan läpi. Kukaan ei osannut minua auttaa
silloin, kun olin lapsi ja nuori...
Kun halusin kuitenkin itse osaltani tarttua asioihin, halusin löytää menetelmät, jotka toimivat käytännössä. Ja löysinkin, kiitos Jumalalle.
Olen saanut nähdä kuinka hyväksikäytetyt perustavat perheen ja saavat lapsia tai uskonnon uhrit ylistävät Jumalaa - vapaudesta käsin.Riippuvuudet hellittävät...
Jumalsuhteesta tulee henkilökohtainen suhde Jeesukseen.
Eihän se koskaan ole yhden yön prosessi, mutta se, että saa alkaa elää omaa elämäänsä yhä enemmän sellaisena ihmisena kuin miksi Jumala sinut ja minut tarkoitti. Se on jotain!!!
Haluan kannustaa jokaista lähtemään eheytymisen tielle, vaikka kokemuksesta tiedän, että päätöstä ei ole helppo tehdä.
"Kyllä lahkoista eroon pääsee, mutta ei uskosta haluakaan eroon päästä. Ei tätä terapeutit ymmärrä."
Minä ainakaan en näkemystäsi ymmärrä ensinkään. Lahko se on joka vammauttaa, ei usko. Riittää kun jättää lahkon ja lakkaa noudattamatta sen vammauttavia opetuksia. Miksi omakohtaisesta uskosta pitäisi luopua, jos ei kerran halua?
että monet uskomattomat, ei-hengelliset terapeutit suosittelevat juuri uskosta luopumista, koska heillä ei ole oma hengellisyys avautunut.
Kun rikkinäinen, haavoitettu ihminen on auki ja joutuu sellaisiin käsiin, vammat vaan syvenevät.
Useinmiten hengellistä voi auttaa vain hengellinen, poikkeuksiakin voi olla.
Jaa minkähälainen terapeutti mahdat olla. Ainakaan koulutettu psykoterapeutti tuskin alkaa jaella mitään ohjeita. Ainakaan uskonasioissa.
Meitä jo lapsena ankaran vl-uskon yhteisön ja vl-kasvatuksen lyömiä on paljon. Olemme "kotivammaisia", sitä sanaa ehkä voisi käyttää.
Olen kärsinyt mielenterveysongelmista varmaan koko ikäni, masentuneisuudesta ja ahdistuneisuudsta lähinnä.
Oma käsitykseni psyyken ongelmien syistä on vanhoillislestadiolaisuus. Miksi? No, minäpä kerron. Ensinnäkin puutteellinen vanhempien hoiva ja kasvatus. Lapsia oli paljon ja äiti väsynyt. Uudelle vauvalle riitti aina hoivaa ja huolenpitoa, mutta kun kasvoi ulos vaipoista niin tavallaan "unohtui", seuraava huolehdittava oli jo syntynyt.
Kukaan ei opettanut käsittelemään omia erilaisia tunteita, ne piti yksinkeertaisesti aina tukahduttaa. Omat tunteet piti sivuuttaa. Semmoisesta seuraa että ihminen kadottaa YHTEYDEN OMAAN SISIMPÄÄNSÄ. Kun sillä ei ollut arvoa mitä tunsi.
Nyt aikuisena on aivan hukassa kun ei osaa käsitellä tunteita. On hukassa itseltään.
Ja elämä oli lapsena pääosin hyvin kaoottista ja turvatonta, kukaan ei lohduttanut kun oli huolia. Äidillä oli aina muuta tekemistä.
Psyykeni heiveröisyyden pohjimmainen syy on se että en saanut lähimmän hoivaajan hoivaa enkä huomiota. Koska äiti oli aina väsynyt ja sairas. Aina hänellä oli uusi vauva hoidettavanaan. Ilman hoivaa vauva olisi tietysti menehtynyt. Me muut lapset saivat selviytyä itseksemme miten taisimme. Olimme käytännössä heitteillä.
Veljet tappelivat ja kiusasivat meitä tyttöjä. Me yritimme suojella äitiä ja autoimme kaikessa missä osasimme ja mihin pystyimme kotona. Muistan, miten lapsena päätin että kun minusta tulee iso, hankin valtavan säkillisen rahaa ja annan kaiken äidille, että häneltä ei enää koskaan puutu mitään. Vaikka tosiasiassa minultaha sitä puuttui turvallisuutta ja rakkautta!! Mutta lapsi ajattele näin, että sitten äidillä on aikaa minullekin kun annan hänelle rahaa ja taloudellista turvaa. Äiti oli aina huolissaan, ja se tarttui minuun kun olin velvollisuudentuntoinen ja surin äidin kohtaa.
Sitten kun tajusin, parikymppisenä, että poishan tällaisesta yhteisöstä on päästävä, niin uskon jättämisen jälkeen sittenpä ei ollut enää sukulaisuussuhteita. Olosuhteet meinasivat tuhota minut kokonaan. Hain sitten mielenterveystoimiston kautta KELAn terapiaan ja pääsin.
Usein olen miettinyt, mitenkähän paljon meitä on.
jaella ohjeita vaan antaa työkaluja toipumiseen.
on yhtä riskaabelia kuin naimisiinmeno. Toinen saattaakin olla itselle väärä ihminen, mutta se paljastuu vasta ajan mukana, ja ehkä suuriakin vahinkoja on jo tapahtunut.
Terapeutit eivät saisi suositella asiakkailleen yhtään mitään. Terapeuttien joukossa taitaa olla paljon vallanhaluisia ihmisiä, mutta sitähän ei myönnetä.
Voihan siinä aina niin käydä että terapeutti on väärä. Kyllä ainakin itse luottaisin pätevän koulutuksen saaneisiin psykoterapetteihin, tämä koulutushan kestää vuosia.
Kyllä väärinkäytöksiäkin varmaan joskus tapahtuu, mutta en usko että tämä joukko olisi jotenkin vallanhaluinen. Ammatti se on muiden joukossa ja vallanhalua varmaan samanverran kuin muissakin ammateissa.
Itse olen käynyt läpi psykoterapian ja enemmänkin ajattelisin että psykoterapeutti oli pelastava enkelini. Lempeä ymmärtäväinen ja ehdottoman luotettava.
Lisäksi olen tavannut paljon muitakin ammattiauttajia ja kokemus on aina ollut että ovat ihmisiä paikallaan ja empatiakyky kohdallaan. Ehkäsitä kovia kokenut ihminen haluaisi epäillä näistä ihmisistä jotakin muuta kuin ovat.
Vl-joukoissahan hyväksyntä on ehdollista. Tämä ulottuu läheisiin perhesuhteisiin asti. Niinkauan kun olet samanlainen kuin me olet hyväksytty. Tämä on aika haavoittava kokemus ihmiselle.
Kokemuksen hyväksyttynä olemisesta riippumatta siitä mitä olet tai ajattelet olen saanut vasta lähdettyäni vl-liikkeestä.
Samoin kävi minulle. Olen kokenut suurta rakkautta ja itseni hyväksyntää - mutta täysin muiden taholta - VL-liikkeessä en sitä koskaan saanut kokea.
"Vl-joukoissahan hyväksyntä on ehdollista. Tämä ulottuu läheisiin perhesuhteisiin asti. Niinkauan kun olet samanlainen kuin me olet hyväksytty. Tämä on aika haavoittava kokemus ihmiselle."
Se on erittäin haavoittava kokemus ja tuhoaa itsekunnioituksen ja elämänhalun.
Irrottautuminen tuhoavasta vl-herätysliikkeestä on parasta mitä itselleni on tapahtunut.
jos on uskonnollisen yhteisön haavoittama, varmasti saakin helposti ymmärtävää apua. Se on siinä mielessä suorastaan "ihanneongelma". Nykyään on juuri sellainen henkinen ilmapiiri, että jos sanot olevasi uskonnollisen väkivallan uhri, myötätuntoa tulee ylenmäärin ja siinä samalla tulikivenkatkuiset haukkumiset sinne "syyllisten" suuntaan.
En vähättele tuolla tavalla traumatisoituneiden vaivaa, mutta jokin tuossa ammattiauttamisen maailmassa haisee. Itselläni ei ole siitä muuta kokemusta kuin pari keskustelua vuosia sitten, mutta nekin olivat masentavia. Minulla oli "väärä" ongelma. Psykologi yritti vain itsepäisesti jauhaa ihmissuhdejuttuja, vaikka selitin, että aivan muusta minun pitäisi saada puhua. Hän oli ystävällinen, mutta täysi törppö.
Tuossa ammattiauttamismaailmassa haisee semmoinen, että sen ihmiskäsitys on jotenkin liian ahdas ja vähän lapsenomainen. Se sopii kuin nappi silmään semmoiselle, joka on tullut nuijituksi ihmissuhteissaan tai vaikka hengellisesti.
Mutta entä ne, jotka ovat tulleet juuri tuon ihmiskäsityksen nuijimiksi? Tai maallisen vallanhalun nuijimiksi, kuten minä?
Älä nyt, please, vastaa mitään farisealaista, mitään semmoista, että ei se noin ole. Eihän sitä myönnetä, ja siksi se haisee.
Joka paikassa, missä olen törmännyt psykologiseen tietämykseen, on ollut juuri tuo sama henki ja mahdottoman kapea, tai pitäisikö sanoa pinnallinen, ihmiskäsitys. Ja siinä ollaan kuin säkissä eikä itse sitä tiedetä.
"Mutta entä ne, jotka ovat tulleet juuri tuon ihmiskäsityksen nuijimiksi? Tai maallisen vallanhalun nuijimiksi, kuten minä? "
Omakohtaisella kokemuksella sanon, tuosta minä olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Siellä haisee hajuton, mitä enemmän tietää sitä kauenpana haluaa pysytellä.
vl-liike. Joka sitä uskaltaa kritisoida, selitetään taidokkain sanakääntein väärässä sieluntilassa olevaksi.
Se on ottanut kirkolle ennen kuuluneen vallan määritellä ihminen ja on siinä yhtä ahdaskatseinen.
En kyllä oikeasti ymmärrä miksi ajattelet että piispan pitäisi tähän puuttua, koska ei kai piispakaan mitään tietoa asiasta saa jos kaikki vain ovat hiljaa.
Kyllä ensin pitäisi niiden ihmisten tulla "ulos" jotka kokevat väkivaltaa.
Toisaalta ihmiset jotka voivat huonosti tuskin jaksavat kauheasti kysellä (ihmis)oikeuksiensa perään.
Kyllä vl-yhteisöön mahtuu hyvinkin sairaalta tuntuvaa vallankäyttöä. Olen sitä nähnyt läheltä sekä kuullut ja lukenut tapauksista.
Piispat/Kirkkomme tehtävä on laatia selvitys kirkon sisällä tomivan herätysliikkeen väkivallasta. Siksi perään piispojen vastuuta.
Kirkkohallituksessa on vanhoillislestadiolaisia. Kirkolliskokouksen jäsenistä yli 10 % on vanhoillislestadiolaisia. Yli 150 vanhoillislestadioalista PAPPIA toimiia kirkon viroissa, saa palkkaa verovaroistamme ja opettaa vl-uskoa.
Tästä syystä piispojen on syytä puuttua asiaan. Miksi he vaikenevat? Tätä en ymmärrä.
Kai he ajattelee, että ihmiset on tyytyväisiä....
tavallisesta kansasta.
Kyllä piispan ja piispojen pitäisi tietää miten heidän laumansa jaksaa. Heidän tulisi tulla alas kansan pariin ja uskaltaa tarttua sitä "spitaalista" kädestä kiinni, eikä vain heilua kunniansa kukkuloilla ja olla kaukana siitä oikeasta kirkkokansasta.
..vaan paljon sellaista, minkä oikeudenmukaisuutta ihmiset eivät ymmärrä". Tähän malliin kirjoittaa kirjassaan "hyvä ja paha" psykoterapeutti T.Dethlefsen. Tässä täytyy vain huomioida jälleensyntyminen ja karma(syyn ja seurauksen laki). Eli, mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää vaikkapa seuraavassa maanpäällisessä ruumiistuksessa. Vl-olosuhteissa kärsimään joutunut tasoittaa aikaisempia tekemisiään.
Syyllistät uhria lisää.
Onko se sinusta oikein?
Eikö pitäisi rakkaudella ja ymmärtämyksellä hoitaa? Kuunnella kun toisella on paha olla.
Siellä sitä tarjottiin uskomattoman terapeutin antikristillistä parannusmetodia.
Eli juuri niin: lyödään lyötyä ja halutaan viedä
Jeesuksen parantava ja eheyttävä voima pois.
eri tavalla uskoavia kohtaan? Ajatteletko, että vain kristinusko on oikeaa uskoa? Mitä jos vastaanotollesi tulee hindu tai muslimi, alkaako käännytys?
terapeutin tehtävä on edelleenkin antaa työkaluja ongelmaan...
jos hindu, muslimi, helluntailainen sanoo olevansa uskonnon uhri, hän saa työkaluja siihen ongelmaansa.
Jos on kysymyksessä riippuvuus, seksuaalinen hyväksikäyttö tai jotain muuta, asiakas saa työkaluja siihen ongelmaansa.
Pointti on se, että hengellistä ihmistä on erittäin vaikea tukea ja ymmärtää, jos on itse ateisti, ei-hengellinen. Silloin puuttuu se hengellinen näkökulma.
Terpautin tulee olla suvaitsevainen ja minulla on tapana sanoa, että saat kertoa mitä vain, eikä se pelota tai hämmästytä minua. Terapiaan hakeutuvahan uskoo olevansa hyvinkin kummallinen tai huono asioineen. Hämmästys voi olla suuri, kun ryhmässä ilmenee, että hei meitähän on vaikka kuinka paljon.
Terapian tarkoitushan on, että ihminen pääsee kasvamaan omaksi itsekseen ja eheytymään. Minun katsantokantani mukaan eheytynyt ihminen on aina hengellinen ihminen. Hengellisyys on viimeistäänkin seurausta eheytymisestä.
En kuitenkaan lähtisi ketään käännyttämään.
- uskova terapeutti -
..itse olemme saaneet aikaiseksi sen, mitä kohtaamme. Kärsimyksemmekin voimme paremmin kantaa, kun tiedämme luonnonlain: mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Mielihyvin sovitamme kaiken, ilman epäoikeudenmukaisuuden tuntemisia.
lapset, joita uskonnon nimissä pahoin pidetään fyysisesti ja psyykkisesti, niin ovat sen itse saaneet aikaiseksi.
Ja lapsethan varmaankin ymmärtävät, että mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.
Joopa joo. On ne sullakin aivoitukset.
Et taida tietää mitä oikeasti on kun lapsella on todellinen hätä. Siinä eivät mitkään jeesustelut auta eikä mitkään fraasit tilannetta paranna, olipa sitten kysymys uskovan perheen lapsesta tai ei-uskovan perheen lapsesta.
että epäilen, että psykologilla ovat asikkaat loppuneet. Käy välillä muillakin "lahkopalstoila" mainostamassa psykiatrista oppiasi. Voit jatkaa vaikka perheväkivalta tai alkoholismisivuilla. Lestat kyllä aina pärjää, ne on oppinut siihen.
Kirjoitit: " Lestat kyllä aina pärjää, ne on oppinut siihen. "
Lestat ovat opppineet sen, että ulospäin näytetään kuinka hyvin menee todellisuus on aivan toisenlainen. Turha sinun on tuommoista sopaa kirjoittaa, että KAIKKI lestat pärjäävät. Valehtelet röyhkeästi. Harva tuota enää uskoo, kun tietää todellisuuden olevan kaikkea muuta.
Itseäsikös vakuutellaksi noin kirjoitat?
Mulla 2 lasta he ei tiedä hitustakaan minun lapsuudestani me ollaan normaaleja suomalaisia.
Paappa se tokas kerran kotona vierailessamme lapsistani et ompa nämä iloisia lapsia ja jatkoi kyllä huomaa et näiden lasten kanssa on vietetty aikaa.
Jäljestäpäin mietin hänen sanomistaan ja kun ajattelin muiden veljien (ovat kaikki vl.)lapsia niin todella he ovat aika apaattisia en missään tapausessa haula heitä mollata/haukkua mutta yleensä ovat kuin jotain rauhoittavia olis syöneet?!.
Johan pomppas.
"...muiden veljien (ovat kaikki vl.)lapsia niin todella he ovat aika apaattisia - - ovat kuin jotain rauhoittavia olis syöneet?!."
Voi voi! Uskovaisilla lapsilla on mielen rauha. He pystyvät olemaan rauhallisia koska heidän mieltään ei saastuteta kaiken maailman televisio väkivallalla! Lasten levottomuus ja käytöshäiriöt on epäuskoisissa perheissä suuri ongelma, etkö sitä tiedä! Ovatko omat lapsesi käytöshäiriöisiä muiden lasten kiusaajia? Tiedätkö edes missä lapsesi aikansa viettää? Monet lapset kävelee perjantai-illat kadulla kaljapullo kädessä, jo kymmenvuotiaina... Siellä se ongelma on, ei uskovaisissa lapsissa!
Ikävä kyllä, ongelma on vl-opetuksessa, ja suuri ongelma onkin. Sen nimi on EHKÄISYKIELTO.
VL-uskossa on omaksuttu taikauskoinen väärinkäsitys ihmisen lisääntymisestä.
Jumala on asettanut luonnonlain omaisen järjestyksen kaikkiin eläviin olentoihin: lisääntymiskyvyn. Missään ei ole olemassa "syntymättömiä ihmisiä" kuten ei ole syntymättömiä vasikoita, variksia tahi syntymättömiä koiranpentujakaan. Sellainen on TAIKAUSKOA, maaginen uskomus. Kristinuskossa tällaisia "sieluvarasto" -ajatuksia on pidetty harhaoppisina jo 300-400-luvulta saakka, jolloin asiaa käsiteltiin kirkolliskokouksissa. Silloin sellaiset luulot tuomittiin harhaopiksi. ktolilainen kirkkokaan ei sellaiseen usko.
Elämää syntyy ja kuolee tämän biologisen järjestelmän varassa, jonka Jumala luomisessa on meihin asettanut.
Ihmiselle Jumala antoi lisäksi muita eläviä lajeja paremmat aivot, eli järjen ja omantunnon. Niiden mukaan ihmisen tulee aina toimia, ja ratkaista asioita niin että oma ja lähimmäisen hyvä toteutuisi: Jeesuksen opettaman rakkauden käskyn mukaan.
Teknologia ja ja lääketiede ovat Jumalan ihmiskunnalle antamia siunauksellisia lahjoja, näin olemme aina uskoneet. Niidenkin avulla meidän kristittyjen tulee Jumalan sanan mukaan edistää hyvinvointia, ei pahoinvointia.
Vanhoillislestadiolainen ihmisten yksityisiin perhe- ja sukupuolielämän valintoihin saakka ulottuva kontrolli ja määräykset lisäävät valtavasti pahoinvointia. Erityisen pahaa ehkäisykielto on saanut aikaan heikoimpien eli naisten ja lasten elämässä.
Jos ehkäisykielto joillekin sopii, niin vain vahvoille ja hyvinvoiville, ja erityisesti kaikkein vahvimmille eli vl-miehille.
Eikö tämä tosiasia soita yhtän hälytyskelloja kenenkään vl:n omassatunnossa?
Ei ollut tarkoitus hyökätä mutta reaktiosi oli sanoisinko voimakas!!
Minä tiedän missä minun lapseni ovat jokaikinen hetki. Iloisuus ja leikki kertoo terveestä lapsesta vai väitätkä muuta? luemme lapsille satukirjoja ja leikimme heidän kannssa, haluan lapsilleni onnellisen lapsuuden. Oma kokemus omasta lapsuudestani motivoi toimimaan niin!.
Nimittäin haluan olla ikäloppunakin (jos elän)omien lasten kanssa läheisissä väleissä
Se on sääli että yritetään olla jotain erikoista ja julkikuva siloitetaan luodaan tällaisella toiminnalla ikäänkuin standardi että kun ollaan vl. on perheelämä esimerkillistä ja kaunista. Toki sellaisiakin on varmasti olemassa, itse olen nähnyt näitä ikäviä tapauksia vanhenpieni tuttuja perheitä joissa perheväkivaltaa riittää vaikka muille jakaa ja ovat v.lessuja. Ei pidä jakaa meitä ryhmiin vl=ei ongelmia ja normaalit= ongelmia.
Se vaan sattuu näkymään proidien muksuista että laatuaikaa ei vaan heillä vietetä kysyn vaan tuleeko sellaisista lapsista tasapainoisia suomalaisia joita lapsuus ahdistaa?
omat lapsemme muuten ovat 4v ja 6v. ja osaan erottaa käytöshäiriön ja ilosen reippan käytöksen
kirjoitit asiasta.
Minäkin olen olevinani vl kun en muuta voi ja monikaan ei pysty kuvittelemaan kuinka RASKASTA elämäni on. Meidän molempien suku on äärimmäisen vanhoillista eivätkä suvaitse poislähtemistä liikkeestä.
ON SE OUTOA ETTEI KUKAAN JOKA ASIALLE JOTAIN VOISI TEHDÄ ARVOVALLALLAAN VAIN KEHUVAT LIIKETTÄ JA VÄHÄT VÄLITTÄVÄT KUN IHMISIÄ KÄRSII ITSETUHON PARTAALLA.
Mutta kun. JOkainen aikuinen ihminen todellakin VALITSEE itse, jääkö vl-liikkeeseen vai ei.
Siinä valinnassa ei piispa voi suoraan yksityisiä kristittyjä auttaa. Mutta vertaistukea saa keskusteluista samoja ongelmia miettiviltä nykyisiltä ja entisiltä vanhoillislestadiolaisilta. He keskustelevat ja tukevat toisiaan täällä:
www.hakomaja.net
Ole kasvaneet sisäisesti aikuisiksi, kun antavat sukulaisille vallan määrätä esim. mihin täytyy/saa uskoa.
Sitä useimmat ihmiset valitettavasti odottavat, että toiset ihmiset hoitaisivat ne ongelmat pois päiväjärjestyksessä, mitä itsellä on.
Jos / Kun jätät vanhoillislestadiolaisuuden:
1. Todennäköisesti menetät entiset ystäväsi ja sosiaaliset tukiverkostosi, ehkä jopa perheesi. Myös perintöösi voidaan vaikuttaa. Omat lapsesi voivat menettää isovanhemmat ja yhteydet muihin sukulaisiinne. Mieti, onko nyt hyvä aika lähteä vai jäädä. Aikataulun päätät sinä itse.
2. Pysyminen samassa naapurustossa tai työpaikassa voi olla vaikeaa, jos ympärilläsi on jatkuvasti entisen uskonyhteisösi jäseniä. Ole siis valmis muuttamaan ja vaihtamaan työpaikkaa.
3. Muut uskonsuunnat saattavat aluksi tuntua oudoilta ja heppoisikta. Haluat ehkä odottaa muutaman vuoden, löytää itsesi ja sulatella erilaisia uskonnollisia kulttuureja ennen mahdollista liittymistä johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön.
4. Syyttely ja entisten uskonystävien osoittama eristäminen voivat olla tuhoisia lapsillesi. Harkitse ammattiapua lapsillesi. Opeta heille, kuinka puolustaa itseään ja tee selväksi omalle vl-perheellesi ja -ystävillesi, ettet siedä lasten tunteiden väärinkäyttöä. Et voi estää tuomioita ja eristämistä, mutta sen voit valita, miten reagoit.
Neuvot löytyvät Hakomajan Ex-vl-foorumisa:
http://www.hakomaja.net/keskustelu?func=view&catid=21&id=800#800
asiaa on vaikea tai mahdoton ymmärtää käytännössä, eikä sitä tarvitse edes (kaikkien) tietää.
Sanoisin että V.Lestadiolaisuus on vakava harjoitus ja askel henkisen tien matkalle, jos sen aidosti elää todeksi.
Omien tuntemusten ja ajattelunsa tarkkailu on ensimmäisiä ja tärkeitä, jopa tärkeimpiä tekoja elämässämme.
Myös oman pöydän puhdistaminen on tervettä, samoin ihmiselämän ymmärtäminen vakavaksi ja korjattavaksi asiaksi, jota kovin moni ei osaa tai kykene rehellisesti tekemään.
"Maailmassa ei ole mitään epäoikeudenmukaisuutta vaan paljon sellaista, minkä oikeudenmukaisuutta ihmiset eivät ymmärrä". Tähän malliin kirjoittaa kirjassaan "hyvä ja paha" psykoterapeutti T.Dethlefsen. Tässä täytyy vain huomioida jälleensyntyminen ja karma(syyn ja seurauksen laki). Eli, mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää vaikkapa seuraavassa maanpäällisessä ruumiistuksessa. Vl-olosuhteissa kärsimään joutunut tasoittaa aikaisempia tekemisiään".
Osuitpa kipeään asiaa! Minulla on 12 sisarusta ja lapsuudenkoti vanhoillislestaadiolainen. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja minuuteeni kasvoi häpeän tunne. Minulla ei ole yhtään muistikuvaa siitä että olisin istunut vanhempieni sylissä tai kokenut aitoa välittämistä. Rangaistuksen ja Helvetin pelko piti meidät kurissa. Viidellä sisaruksellani on mielenterveysongelmia.Minä itsekin olen läpikäynyt psykoterapian päästäkseni häpeän tunteesta joka johti omanarvontunteen menetykseen ja masennukseen.
Olemme kaikki jo perustaneet oman perheen ja vain muutaman sisaruksen kaikki lapset "ovat säilyttäneet lapsuudenuskon" kuten yhteisössä asia ilmaistaan. Nykyisin yhteisössä hyväksytään jopa avioero silloin kun se tapahtuu esimerkiksi lastensuojelun nimissä. Toinen puoliso,"ei uskovainen"on luopunut "lapsuudenuskosta" ja on esimerkiksi päihdeongelmainen,väkivaltainen tai peliriippuvainen. Vanhoillislestaadiolaisen on vaikea käsittää ihmisen elävän ilman lapsuudessa opetettua uskoa. Sama ilmiöhän liittyy myös vaikkapa islamilaisuuteen.Minunkin puolesta on varmasti monet "esirukoukset" rukoiltu jotta sieluni pelastuisi. Vuosikymmenten ajat minua on muistutettu kuinka tärkeästä lahjasta olen luopunut kun olen lapsuudenuskon kieltänyt.
Itse koen etten ole kieltänyt mitään. En koskaan tuntenut kuuluvani lestaadiolaisyhteisöön. Lapsuus oli ahdistavaa aikaa. Se olisi varmasti ollut ahdistavaa ilman uskontoakin. Helvetillä pelottelu ja jatkuva "lopun päivät ovat lähellä" toitotus olivat ahdistusta lisääviä tekijöitä rakkaudettomassa kodissa. En syytä vanhempiani.Ymmärrän heidän olevan oman aikakautensa vankeja,itse vanhoillislestaadiolaisessa kodissa kasvaneita ja heillä ei ollut muuta mallia omaan elämään.
Sukupolvien mukana tulevia malleja on työlästä muuttaa olipa kyseessä ahdasmielinen uskonnollisuus,väkivalta tai päihderiippuvuus.
Vanhoillislestaadiolaisuus on yksi esimerkki fundamentalistisesta uskonlahkosta.
Vanhempiaan ei voi valita. Onneksi uskonnonvapaus on kuitenkin olemassa. Yhteisöstä irtaantuminen ei vaan ole helppoa. Sen tietää varmasti jokainen joka siitä yhteisöstä on irti halunnut.
Hyvä koskettava kirjoitus ja hyvin tutunoloinen myös itselleni. Et ole ainoa uskonnonuhri, mutta tärkeä yksilö silti. Oikea elämä irrallaan raa'asta ja ahdistavasta lahkolaisuudesta on vapaata, todellista ja onnellista.
Voimia ja valoa tulevaisuuteen :)
Sydämelliset kiitokset sinulle Nelia hyvin koskettavasta kirjoituksesta. Meitä lapsuudesta saakka ankarasta uskonnollisuudesta kärsineitä ja psyykemme lestadiolaisuudessa haavoittaneita on varmasti tuhansia jos ei kymmeniä tuhansia Suomen maassa. Tästä häpeästä, kivusta ja väkivalllasta ei ole julkisuudessa puhuttu. Piispakin menee SRK:n vieraana suviseuroihin ja käy kehumassa puheessaan joukon, jonka piirissä lapset joutuvat sivuutetuksi ja väheksytyksi!
Kaikkea hyvää sinulle, Nelia, onnellista elämä ja hyviä hetkiä. Ja mukavaa että olit tullut Hakomajaan. Minäkin liikun siellä mieluiten. Saa sinen muutkin tulla: wwww.hakomaja.fi
Tapasipa minut taas erreys, anteeksi, korjaan osoitteen:
www.hakomaja.net
On mukava kokea jonkun ymmärtävän mistä kirjoitan.
Hakomaa oli löytö.
olenko aina niin hyvä ;).
Sympatia terkut sinulle! Taidat ymmärtää mistä kirjoitin. Iloa ja lämpöä myös sinun elämään!
Miksi nuo hengellisestä väkivallasta haavoittuneet ovat itse juuri samanlaisia kuin ne, jotka ovat heitä alistaneet? Tällä palstallakin näkyy kauhea viha ja lynttäyshalu niitä "pahoja" kohtaan. Infantiilia, lapsen musta-valkoista maailmaa.
Minne on jäänyt henkinen kasvu? Se, että ymmärtää, tai ainakin edes yrittää ymmärtää, ihmistä sisältäpäin. Varsinkin niitä, jotka ovat erilaisia kuin itse, ja varsinkin niitä, joita pitää pahoina.
ni osaaksä sen jälkeen tehdä oikeesti jotain muuta?
..osasit koskettaa yhden kohtalotoverin sisintä. Ja ymmärsin todellakin mistä kirjoitit ja mitä tarkoitit.
Mekö ei muka oltais tarpeeksi hyviä? Ollaan sentään parhaita tai ainakin just niin hyviä kuin itse päätetäänkin olla ;)
Hauskaa päivän jatkoa!
Mitähän sinä oikein tarkoitat? Sanot, että palstalla näkyy kauhea lynkkaushalu "pahoja" kohtaan. Itse kyllä erottaisin ihmisten ja SRK:laisen opin arvostelemisen. Tällä palstalla kyllä näkee rajua arvostelua srk:laista oppia kohtaan, se on totta. Mutta opetuksen arvostelu on eri asia kun ihmisten haukuminen.
Kyllähän jokainen vanhoillisletadiolaisen kasvatuksen saanut tietää, että se jos mikä on mustavalkoista. Maailma on jaettu kahtia epäuskoisiin ja uskovaisiin, valkoiseen ja mustaan. Ei tällaisesta ajattelumaailmasta ihan heti pääse irti vaikka vl:n jättäisikin, mutta ei se ole merkki siitä että on infantiili, jos on infantiilin opin aivopesemäksi joutunut. Vapautuminen vie aikaa ja ajtustyötä.