On kulunut n. 4kk kun viimeksi tänne avauduin. Välillä on parempaa ja kuten niin monesti viikonlopun jälkeen ahdistus on aivan saatanallinen. Uneton yö on taas tulossa, kun ei voi tehdä muuta kuin itkeä ja miettiä, että miksi vitussa minulle ei voida suoda edes yhtä ainoaa ilonaihetta.
Taas yksin koko viikonloppu ja "paras" kaverikaan ei voi käydä edes moikkaamassa, vaikka on käymässä samassa kaupungissa. Kai sekin jo ajattelee, että tuota luuseria kehtaa käydä edes kattomassa.
Miksi vitussa kaikki on niin vaikeaa? Olisikko liikaa pyydetty edes yksi hyvä asia 24 ikävuoteen. Ei tässä oikein mitään positiivista löydä taas mistään.
Ei muuta kun nukkumaan ja huomenna sama vitun tekovirne päälle ja vastenmieliseen työpaikkaan kuuntelemaan onnistuneista viikonlopuista.
Taas yksin koko viikonloppu ja "paras" kaverikaan ei voi käydä edes moikkaamassa, vaikka on käymässä samassa kaupungissa. Kai sekin jo ajattelee, että tuota luuseria kehtaa käydä edes kattomassa.
Miksi vitussa kaikki on niin vaikeaa? Olisikko liikaa pyydetty edes yksi hyvä asia 24 ikävuoteen. Ei tässä oikein mitään positiivista löydä taas mistään.
Ei muuta kun nukkumaan ja huomenna sama vitun tekovirne päälle ja vastenmieliseen työpaikkaan kuuntelemaan onnistuneista viikonlopuista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samat on tuntemukset täällä, en mä edes tajua miksi vitussa mä vielä olen tällä planeetalla.
Itse en kuitenkaan ole ollut työelämässä kahteen vuoteen. Mutta mitään diagnoosia mulla ei ole ja vuosia on ollut saatanallisen ahdistavaa.
Itse kärsinyt yksinäisyydestä jo useita vuosia ja se aiheuttaa unettomuutta ja valvon toisinaan lähes koko yön. Kun ei ole ketään kenen viereen mennä iltaisin. Valvomista yksin yön pimeydessä, sitä on mun elämäni.
Elämässä ei tunneta kohtuuta, unohda siis sanonta että "kellekkään ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa" Monellekkin on annettu paljon enemmän kuin jaksaa kantaa, katteleppa vaikka itsemurha tilastoja, kannattaa ennemmin muistaa että ongelmat yleensä kasautuvat ja tulevat samaan aikaan, ja vieläpä samalle ihmiselle. Kannattaa kuitenkin koittaa vaan löytää pienistä asioista ilon aiheita vaikka ne eivät pitkäaikaisia olisikaan niistä voi saada kerättyä isomman kokonaisuuden... tai sitten ei mutta toiset jaksavat elämässä eteen päin liikunnan avulla toisille taas se perjantaipullo voi olla henkireikä jolla jaksetaan vuosia eteen päin vaikka muutoin olisikin vedetty naru kaulaan ajat sitten.