Mitä kieliä lääkiksessä tarvitaan? Englanti ja suomi nyt sujuvat, mutta mm. ruotsia osaan todella heikosti ja saksaa en ole koskaan lukenutkaan. Eräässä oppaassa mainittiin arvoituksellisesti, että noin puolet oppikirjoista on vierailla kielillä, pääosin englanniksi. Tuo pääosin jäi vähän askarruttamaan. Olisiko jollain lääketieteen opiskeijalla tai muulla aiheeseen perehtyneellä antaa neuvoja millaisella kieliarsenaalilla lääkiksessä pärjää?
Kysymyksiä lääkiksestä
Joku
121812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei lääkiksessä mikään kielinero tarvitse olla. Englanti tosin saisi olla aika sujuva, koska useimmat kirjat ovat englanniksi (muutama suomeksikin!) ja esim. omiin opintoihini on kuulunut kursseja, jotka ovat luennoitu englanniksi. Ruotsia ja englantia kyllä opetetaan yliopistolla, mutta vain onnettomien muutaman opintoviikon verran. Ruotsiksi ei ole tullut vielä yhtään kirjaa vastaan ja ainut saksankielinen kirja on ollut anatomian kuvasto, ja siinäkin on myös latinaksi kaikki tekstit. Latina on ihan hyvä anatomiaa opiskellessa (siinä sen oppiikin sitten, jos ei ennalta osaa), muttei oikeastaan muuten välttämätön.
moi, missä lääkiksessä sä olet, kun meillä ainakin on lähes kaikki kirjat (Duodecimin) suomeksi muutama poikkeus jota suositellaan kurssikirjaksi on englanniksi, mutta näissä erittäin harvoissa tapauksissa kirjasta löytyy suomenkielinen vastine (vaikkei välttämättä yhtä tasokas eli laaja) en ole viiden vuoden aikana ensimmäistäkään engl.kielilstä kirjaa lukenut, jos anatomian kuvastoa ei lasketa mukaan, tosin siitäkään en englanninkielistä sepustusta lukenut vaan huomion kohteena oli tietysti latinankieliset rakenteiden nimet! Myöskään ensimmäistäkään kurssia ei meillä ole englanniksi (onneksi!) pidetty, se että niitä joissakin lääkiksessä pidetään englanniksi on mielestäni vallan outoa, kun opiskelijat on suomenkielisiä niin miksi halutaan tehdä kiusaa, englanninkielinen luennointi hankaloittaa huonosti englantia osaavien opiskelua, ainakin silloin jos ko opintojaksosta ei sitten ole sitä suomenkielistä kirjaa.
Sinun viestisi antoi toivoa. Voisitko vielä kertoa missä lääkiksessä itse olet?
Oulussa olen, joten ei syytä huoleen, minä en osaa neglantia käytännössä lainkaan (yo todistuksessa pitkä enkku A ja pitkä ruotsi B) eikä sitä täällä opi, eikä ole tarvekaan, silti olen vähäiset kielikurssit läpäissyt ja opintoni selvittänyt! Menestystä siis Sinullekin!
Käytännössä tähän mennessä en ole vielä kovin moneen suomenkieliseen kirjaan törmännyt. Toksikologian ja farmakologian opus taisi olla suomenkielinen...
Muiden kurssien kirjat ovat muistini mukaan olleet englanninkielisiä. Voin luetella tässä muutamia käyttämiämme opuksia: mm. Feneis: Pocket Atlas of Human Anatomy, Moore: Clinically Oriented Anatomy, Cecil: Essentials of Medicine, Lehninger: Principles of Biochemistry, Dunphy-Way: Current Surgical Diagnosis & Treatment jne.
Käytännössä kun tuota kirjalistaa katselee, niin prekliinisen vaiheen kirjoista suurin osa on englanninkielisiä, sen jälkeen saattaa sitten jo saada niitä suomenkielisiäkin opuksia käsiinsä. Englantia on kyllä kuitenkin hyvä osata jollain tasolla, jos aikoo edes sinne kliiniseen asti selvitä.
tuttuja kirjoja nuo, mutta kuten jo sanoin suomenkielisillä luentomonisteilla hyvin selvinnyt ja klinikassa kaikki kirjat onkin ollut suomenkielisiä ja viimiselle vuodelle ei odotettavissa muutoksia joten suomenkielisillä jatketaan, englantia ei ole tarvinnut lukea!!
Älä turhaan kielistä stressaa. Pääsykokeessa niitä ei tarvita, ja sisälle päästyä lähes kaikki tarvittava opetetaan.
Englantia on hyvä osata lukea kohtuullisen sujuvasti. Lääketieteellinen sanasto kuitenkin poikkeaa niin paljon "normaalista" kielestä, että se on jokaiselle enemmän tai vähemmän uutta. Ensimmäisenä vuonna opetetaan varmasti joka lääketieteellisessä perus jippoja ja kikkoja, miten pärjätä kirjoja lukiessa.
Jos siis osaat englantia kohtuullisesti, kaikki muu on opittavissa! En suosittelisi käyttämään suomenkielisiä opuksia. Vaikka alussa varmasti on englannin kahlaaminen vaivalloista, niin työ tuottaa kuitenkin tulosta. Monet alan uusimmat löydökset julkaistaan juuri englanniksi, joten tulevaisuuden kannalta on lääketieteellistä englantia varsin hyvä osata.
Ainakin hesassa täytyy kai suorittaa sekä englannin että ruotsin kielen kurssit lääkiksessä, eli niitä on osattava kohtalaisen hyvin.
kaikkien yliopisto-opiskelijoiden on suoritettava virkamiesruotsi sekä vieraan kielen kurssi, joko suullinen tai kirjallinen tai molemmat. Nämä eivät ole mikään ongelma yleensä kenellekään, sillä kaikki pääsevät näistä kursseista käytännössä läpi. Sen takia ei kannata jättää menemättä opiskelemaan, ettei ole hyvä kielissä.
No ei niistä nyt ihan noin vaan pääse läpi, kun esimerkiksi kirjallisen kokeen vieraassa kielessä saa suoraan lukea hyväkseen vain sellainen jolla oli e tai l sen kielen yo-kokeessa.
Mutta se on totta, ettei tällaisten asioiden takia kannata jättää pyrkimättä lääkikseen, jos tiedot muuten on riittävät. Kyllä siellä sitten apua saa jos sellaista tarvitsee.
Siis kielikoe on eri asia kuin kurssin käyminen. Käytännössä esim. suullisen taidon kurssit pääsee läpi kaikki osallistujat, rima on matalalla. Sen sijaan jos ei halua istua kurssilla,voi yrittää läpäistä erillisen kokeen, joka on huomattavasti vaikeampaa. Siis vaikeaa on vain, jos haluaa välttää kielikurssin käymisen. Useimmat opiskelijat kuitenkin valitsevat suosiolla pakolliset kieliopinnot ihan normaalina kielikurssina, joista kyllä pääsee läpi kuka tahansa.
Esim. virkamiesruotsi tai englannin suullinen ja kirjallinen ei ole kuulemani mukaan ollut kenellekään erityisen vaikea, ei myöskään lääkiksessä. Omasta mielestäni lukiossa oli vaikeampi päästä kokeista läpi kuin esim. virkamiesruotsi yliopistossa.
Mitä sitten tulee oman alan kirjallisuuteen, ei sitä voi oppia muuten kuin lukemalla. Esim. lääkiksen sanasto on sellaista, ettei sitä kukaan tullessaan osaa. Turha etukäteen huolehtia, opiskelemallahan sitä oppii.
Ei se kielitaidosta jää kiinni. Ekaa kertaa kun luet lääketieteellistä matskua englanniksi, pitää joka toinen sana kuitenkin tarkistaa sanakirjasta; toisella kerralla jo vähemmän, kolmannella pärjää ilman:)
Ruotsia ei itse opiskeluun tarvitse ollenkaan, jos nyt virkamiesruotsin onnistuu jossain vaiheessa suorittamaan. Surkeimmat pääsevät kuulemma n. 10:nnen yrityksen jälkeen säälistä läpi, koska tiedekunta ei halua pitää listoillaan ikikandia jonka paperit on vain ruotsista kiinni.
Muistaakseni joskus aikojen alussa omalla kurssillani sai vapautuksen "lääketieteellisen englannin perusteista" kun laittoi nimensä paperiin jossa vakuutti osaavansa kohtalaisesti englantia.... (enkun maikka oli hävittänyt tenttitulokset eikä viitsinyt pitää uutta.)
Punainen lanka: jos pääset sisään, homma ei varmasti tyssää kielitaidon puutteeseen jos osaat edes välttävästi suomea.