Haluaisin kysyä muutamaa asiaa anorektikoilta. Kun aloititte tai sairastuitte anoreksiaan miten aloitte vähentämääm ruokaa päätittekö vain alkaa syömään vähemmän vai miten se kävi ? ja kuinka nopeasti niukka ruokavalio pudotti painoa menikö painoa alas viikossa tai kuukaudessa paljon alas. Ja mitä syötte yleensä. Kiitos vastanneille ja olen vain kiinnostunut.
KYSYMYS SAIRASTAVILLE
gum
41097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä te tarkoitatte kun kirjoitatte että saitte ahmimis kohtauksen oletteko syöneet normaalisti mitä yleensä ihmisen kuuluisi vai enemmän vai oikesasti se ahmimisen määrä ei ole paljoa mutta tuntuu siltä ? Kertokaa jos vain jaksatte
No hei. Kerrotaan sitten jos sua kiinnostaa.
Mulla alkoi syömishäiriö anoreksia-ortoreksia tyyppisenä noin 1vuosi sitten: aloin ensin karsimaan KAIKEN rasvan,sokerin, kaiken ylimääräisen, mikä vois lihottaa. Lisäsin liikuntaa niin että parhaimmillaan liikuin 10 tuntia päivässä (kesällä), koulupäivinä ainakin 3h lenkkejä juosten, ja pyöräillen. Sitten aloin vähentämään vielä, ja vielä. Muistan kun en syönyt kuin puolikkaan omenan ja sekin oli liikaa. Ja aina kylmä. Aamullakin 4 aikaan lenkille mentäessä huimasi ja silti jaksoin ihmeen kaupalla vaikka olin nääntynyt jo 40kilon painoon. Siis olen 174cm pitkä. Nyt sairaus on antanut minulle voimia :) jatkaa siihen vanhaan tyyliin, eli syön kuitenkin mutta hyvin terveellisesti, joten en sanois niinkää enää sairastavani "puhdasta" anorexiaa vaan enneminkin ortoreksiaa, on tietenkin joskus ahmimista: selittyy kehon aliravitsemustilassa johtuvasta pakollisesta tarpeesta saada ravintoa äkkiä ja silloin saatan syödä enemmän kuin tarpeeksi. Puhutaan isoista määristä kasviksia, hedelmiä, jogurttia. Sitä mulla on aika usein, harmi, nyt ei ainakaan paino laske niinkuin ennen mutta en ainakaan ihan heti joudu hoitoon..toivottavasti. Elämäni on tässä-lyhyesti! :(
itse olin sairaalassa (en syömisen vuoksi vaan muun) siellä oli anorektikko ja näin kuinka laiha hän oli, silloin halusin olla samankokoinen, en syönyt sairaalassa melkein mitään. Unohdin koko anoreksian ja söin normaalisti, kunnes aloin lukemaan lehtiä, halusin syödä terveellisesti, niinpä jätin herkut pois. Laihduin 3pv kilon ja johan innostuin (vaikka en mikään läski silloin ollutkaan), sitten lopetin syömisen totaalisesti (olin tuolloin vielä sairaalassa) siellä minua alettiin punnitsemaan, paino laski tuolloin yht. 2-3kg eli olin 42kg. Paino nnousi kilon kun pääsin kotiin, siellä laihdutin olin syömättä mutta en laihtunut, jouduin sairaalaan ruokahaluttomuuden vuoksi ja nenämahaletkuun (en ymmärrä miksi en laihtunut). Sairaalassa paino kuitenkin alkoi laskemaan ja se laski 41.5kg, pääsin kotiin ja 3kk päästä taas sairaalaan, siinä vaiheessa diagnosoitiin anoreksia paino oli laskenut yhteensä 5-6kg painoin 39kg, tälläkin hetkellä laihdutan, mutta pidän hyvää huolta siitä että kukaan ei huomaa :)
minullakin on ollut syömishäiriö.. olin silloin 13 vanha.. jätin vain yhtäkkiä syömisen! osa syynä siihen oli kyllä kamala stressi ja kaikkea muuta paskaa jota en viitsi selittää,mutta takaisin syömishäiriööni. niin, olin 13 ja lopetin syömisen ns. yhtäkkiä. painoni tippui kamalasti. painoin silloin 45 kiloa ja minulla oli myös fyysisiä oireita.. esim. jos tuli haava niin verentulo ei loppunut millään, kuukautiset loppui, olin yli herkkä jne. se oli kamalaa aikaa.. kävin psykiatreilla, mutta niistä masennuin vielä enemmän.. :( sitten tuli kesä.. aloin pikku hiljaa syömään ''epäterveellistä ruokaa''.. piti syödä paljon rasvaisia ruokia, että vitamiinit imeytyisi.. ihannepainoon saavuttaminen vei oman aikansa, mutta sitten olin taas kunnossa :) nyt on taas paino tippunut lähemmäs 50 kiloa ja käyn joka päivä noin 10-15 kilometrin lenkkejä ja silloin minulla on ihanan kevyt ja mukava olo.. en ole viitsinyt puhua kenellekään tämän hetkisestä tilanteestani, sillä en halua huolestuttaa.. tiedän kyllä todella hyvin miten vaarallista laihdutus on(ja vieläpä kasvuiässä), mutta tuntuu että se on ainoa asia johon voin turvautua!