Meillä esikoinen on nyt 5kk. Sekä äidillä, että isukilla on kova vauvakuume. =) Uutta tulokasta käydään varmaan tässä tulevana syksynä yrittämään. Odotan innolla uutta raskautta ja pienokaista, mutta en synnytystä... Tai en ole varma... Riippuu synnytys tavasta..
Esikoinen syntyi alakautta. Synnytys kesti 22h, ja ponnistusvaihe 2h. Lopulta tyttö autettiin imukupilla, koska ei vain tullut ulos. Kätilön ja lääkärin mukaan ponnistin todella upeasti, joten vauvan olisi pitänyt tulla ilman apua... Neiti ei siis ollut mikään iso. (3,2kg ja 50cm) Tosin en ole kyllä itsekään mikään jättiläinen...
Synnytyksen jälkeen lääkäri määräsi minut lantion kuvaukseen. Kuvissa ei näkynyt selvästi mitään ongelmaa, mutta pientä ahtautta ehkä oli havaittavissa...kuulemma...Asiaan perehdytään tarkemmin vasta kun olen uudelleen raskaana.
Vaikka alatiesynnytys oli pitkä, kivulias ja rankka kokemus, niin tahdon sen ehdottomasti kokea uudelleen. Ajatuskin, että joudun keisarinleikkaukseen, saa pelon kyyneleet silmiini. Olen sanonut miehellenikin, että entäs jos en saakaan synnyttää toista pienokaistani "normaalisti". Pelkään sektiota KUOLLAKSENI!!!!!!! En edes halua ajatella, että mahani viilletään auki... En tiedä kuinka tästä pelosta pääsisi eroon. Toisaalta on turhaa vielä murehtia, kun asiasta ei ole täyttä varmuutta. Mutta toisaalta jos sitten joudunkin sektioon, haluan olla edes jotenkin valmistautunut siihen...
En voi ymmärtää miten joku haluaa sektion alatiesynnytksen sijaan..??
Itse pelkään sitä niin paljon, etteivät sanat riitä kertomaan..
Olisiko täällä palstoilla joku muukin, joka on pelännyt/pelkää sektiota?? Jos on pelännyt, niin kuinka se on sitten mennyt?? tai onko pelko mennyt ohi jossain vaiheessa??
Olen todella kiitollinen kaikista vastauksista/ajatuksista!!! =)
Esikoinen syntyi alakautta. Synnytys kesti 22h, ja ponnistusvaihe 2h. Lopulta tyttö autettiin imukupilla, koska ei vain tullut ulos. Kätilön ja lääkärin mukaan ponnistin todella upeasti, joten vauvan olisi pitänyt tulla ilman apua... Neiti ei siis ollut mikään iso. (3,2kg ja 50cm) Tosin en ole kyllä itsekään mikään jättiläinen...
Synnytyksen jälkeen lääkäri määräsi minut lantion kuvaukseen. Kuvissa ei näkynyt selvästi mitään ongelmaa, mutta pientä ahtautta ehkä oli havaittavissa...kuulemma...Asiaan perehdytään tarkemmin vasta kun olen uudelleen raskaana.
Vaikka alatiesynnytys oli pitkä, kivulias ja rankka kokemus, niin tahdon sen ehdottomasti kokea uudelleen. Ajatuskin, että joudun keisarinleikkaukseen, saa pelon kyyneleet silmiini. Olen sanonut miehellenikin, että entäs jos en saakaan synnyttää toista pienokaistani "normaalisti". Pelkään sektiota KUOLLAKSENI!!!!!!! En edes halua ajatella, että mahani viilletään auki... En tiedä kuinka tästä pelosta pääsisi eroon. Toisaalta on turhaa vielä murehtia, kun asiasta ei ole täyttä varmuutta. Mutta toisaalta jos sitten joudunkin sektioon, haluan olla edes jotenkin valmistautunut siihen...
En voi ymmärtää miten joku haluaa sektion alatiesynnytksen sijaan..??
Itse pelkään sitä niin paljon, etteivät sanat riitä kertomaan..
Olisiko täällä palstoilla joku muukin, joka on pelännyt/pelkää sektiota?? Jos on pelännyt, niin kuinka se on sitten mennyt?? tai onko pelko mennyt ohi jossain vaiheessa??
Olen todella kiitollinen kaikista vastauksista/ajatuksista!!! =)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luulisi, että neuvolasta löytyisi tukea myös tässä tapauksessa, jos pelkää sektiota! Niillehän löytyy jos jonkinlaista keskusteluapua ja terapeuttia, jotka pelkäävät alatiesynnytystä =)
Ota yhteyttä neuvolaa ja kerro tuntemuksistasi!
Tai sinähän käyt esikoisen kanssa kuukausittain vielä neuvolassa, joten ota asia puheeksi silloin.
Kun viimeksi käytin tyttöä neuvolassa, niin sanoin asiasta "neuvolan-tädille". Totesi vain minulle, että "ei ole ajankohtainen asia vielä pitkään aikaan, joten turha sitä on vielä vatvoa..." Kun kerroin, että pelko alkaa jo vaikuttaa seuraavan lapsen yritykseen, niin tokaisi siihenkin, että "siihenkin on vielä niin kauan aikaa, että jutellaan sitten tuonnempana, jos asia sinua sitten vielä häiritsee"... Että näin mieltä lämmittäviä sanoja sain meidän neuvolasta... =/
ekan synnytys oli suht helppo ja nopea, vaikkakin kivulias ja jälkitoipuminen kesti repeämisten takia toodella kauan. Toinen lapsi syntyi sektiolla perätilan takia.
Olen aina ollut todella leikkaus- ja lääkärikammoinen, ja olin kauhusta kankea ja vatsa sekaisin siitä asti kun selvisi kakkosen perätila ja että mentäisiin sektioon. Näin loppuviikot painajaisia joka ikinen yö verestä ja sensemmoisesta.
Itse leikkauspäivänä kauhistutti niin, että itkua vääntäen kävelin leikkaussaliin. Rauhoittavaa ei anneta ennen sektiota äidille, koska se vaikuttaa vauvaan myös. Kun puudutukset oli laitettu, kaikki pelot ja jännitys katosivat kuin tuhka tuuleen. Missään vaiheessa en tuntenut kipua, enkä nähnyt verta roiskuvan tai muutakaan vastaavaa. Vauva syntyi nopeasti ja täysin terveenä, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun tikkejä ommeltiin ja pitelin vauvaa sylissä, viimeisetkin pelot sektiosta karisivat. Tunnelma salissa oli todella rauhallinen koko ajan ja henkilökunta hyvin sympaattista.
Toivuin leikkauksesta kävelykuntoon sata kertaa nopeammin kuin alatiesynnytyksestäni (kävelin sektion jälkeen normaalisti jo seuraavana päivänä). Kipulääkkeitä en tarvinnut lain ja haava parani nopeasti, eikä ollut ede kuvottavan näköinen, kuten aluksi pelkäsin. Maito nousi hyvin myös.
Summasummarum.: jos vielä kolmannen lapsen saan, saa hänkin syntyä sektiolla. Oli se sen verran nopeampi, kivuttomampi ja "helpompi" kokemus kuin alatiesynnytys, vaikken olisi uskonutkaan. Ja ennen kaikkea, ei tarvinnut pelätä, että vauva vaurioituisi synnytyksessä.
Minä olen todella tyytyväinen sektiooni, ja näin jälkeenpäin jopa hieman nolottaa,kuinka hysteerinen olin viikot ennen leikkausta. Mutta eihän sitä silloin voinut tietää kuinka hyvin kaikki voi parhaimmassa tapauksessa mennä. Paljon positiivista mieltä mukaan ja muistat vain avoimesti jutella peloistasi. Niidenkin yli voi päästä.
Todella mukavaa luettavaa, että sinulle on käynyt noin ihanasti!!! Olen vilpittömästi iloinen, että sektio kokemuksesi on ollut noin positiivinen!!
Onneksi sentään on muitakin, jotka pelkäävät hurjan paljon kyseistä tapahtumaa...
Moikka!
Ymmärrän ajatuksiasi ja pelkoasikin. Itselleni tehtiin sektio kuukausi sitten eikä kokemusta nyt varsinaisesti mukavaksi voi sanoa. Olisin itsekin mielummin synnyttänyt alateitse jos se olisi ollut vauvan kannalta turvallista.
Voisitko kokeilla ajatella asiaa vauvan kannalta? Siis että kyllä sen aikuisena kestää ettei pieni joudu ahdinkoon? Itse tsemppasin itseäni noin.
Ja yksi tosiasiahan (vaikkakaan ei ehkä kovin lohduttava) että sektioita tehdään paljon, ne onnistuvat hyvin ja varsinkin suunniteltu sektio on turvallinen toimepide sekä äidille että vauvalle.
Alatiesynnyksessä kivun kautta tulee ihana "palkinto",sektiossa kipu on sitten jälkeenpäin. Mutta nekin kivut, kuten synnytyskivutkin saadaan hoidettua!
Joka tapauksessa, tsemppiä! Älä anna ajatuksen sektiosta jäädyttää vauvahaaveitasi!
Ymmärrän hyvin pelkosi. Itse pelkäsin ennen synnytystä sektioon joutumista todella paljon vaikka olin koko ajan menossa synnyttämään alakautta, olen piikki,- leikkaus- ja nukutuskammoinen.
Päädyttiin kuitenkin kiireelliseen sektioon joka tehtiin hereillä (ainoa hyvä asia tässä vauvan lisäksi). Leikkaushaava tulehtui todella pahasti ja olin melkein kuukauden vauvan kanssa sairaalassa. Mitään hyvää en tästä kokemuksesta keksi, kammojani koeteltiin todella paljon.
Olen kuitenkin hengissä ja vauva on myös elävä ja terve.
Sektiopelkoni on suurempi kuin ennen sektiota oli. Lääkäri sanoi seuraavankin synnytyksen tapahtuvan sektiolla.
Meijän poika on nyt 3kk ja aijon peloistani huolimatta tehdä vielä toisenkin ja mahdollisesti niin monta ku luvan vaan saa. Olen saanut neuvolan kautta keskustelu apua. Käydään läpi edellistä synnytystä ja mahdollista seuraavaakin ja monia muitakin asioita ja ajatuksia mitä päässä liikkuu.
Jos terveydenhoitajat ei ole neuvolassa valmiita sua henkisesti auttamaan niin ota yhteyttä suoraan psykiatriseensairaanhoitajaan, ei se kenestäkään hullua tee jos sellaisen luona käy juttelemassa. Suosittelen. Vaikka se ei pelkoa välttämättä poista niin se saa rauhoittumaan ja jonkin verran hallitsemaan sitä pelkoa.
Minulla siis. Pelkäsin alatiesynnytystä, mutten sektiota.Onhan se repeäminen alapäässä haava myös.
Minulle taas suunniteltu sektio tuntui turvallisimmalta. Vaistossani olin oikeassa sillä vauvani oli suurempi mitä luultiin ja olisin joutunut hätäsektioon jokatapuksessa.
Vaikka en sektiota pelännyt alkoi kyllä jännittämään juuri ennen leikkausta.
Leikkauksessa olin sermin takana ja valveilla, mutta todellakin puudutus takaa sen että mitään ei tunnu.
Selkään kun laitettiin piikki se ei sattunut ollenkaan. Verikokeen otto enemmän.
Jännitti sektio, mutta toimenpide oli todella helppo. Kuten täällä joku kirjoittikin, vaikeinta on sitten leikkaushaavasta toipuminen.
Pienen vauvan hoito on haavan kanssa hankalaa.
Kipulääkkeillä kivut hoidetaan mutta esim. vaipanvaihto on aluksi hankalaa.
Sektiosta toipumista auttaa hyvä fyysinen kunto ja ylipainoa ei kannata olla.
Mutta itse toimenpidettä ei kannata pelätä valmistautua vain jälkitoipumiseen.
Minulle on tehty 5 sectiota ja saapa nähdä tuleeko vielä se 6.
Sectiopelosta en ole kärsinyt, vaan esikoiseni leikattiin perätilan ja ahtaan lantioni vuoksi.
Itse olen toipunut sectioistani hyvin ja parin viikon päästä jo käpötellyt lähikauppaan vanuja lykkien.
Itselleni sectiot ovat olleet ikimuistoinen ja positiivinen kokemus:)
Olet ilmeisesti sitten toipunut hyvin sektioista? Itselläni kohta edessä, ja vaikkei ainakaan vielä pelota itse leikkaus, niin jännittää mahdolliset seuraavat raskaudet. Olen kuullut ettei kohtu kestäisi montaa sektioita, mutta Ilmeiseti onkin tapauskohtaista kuinka monta lasta "saa luvan" tehdä kun on sektioitu.
samoin, pelkään kuollakseni alatiesynnytystä.esikoiseni syntyi sekstiolla, aluksi se jännitti mutta vain ja ainoastaan jäi positiivinen kuva koko operaatiosta.. mitään kipuja ei ollut paitsi silloin jos nauratti tai joutu muuten käyttämään olemattomia vatsalihaksia.. eikä sekään mikään sietämätön kipu ollut (pahempi päänsärky on). nyt odotan toista pienokaista ja toivon todella että saisin hänetkin maailmaan sektiolla :)
Mitään ongelmia ei raskauksissani ole section vuoksi ollut ja vatsanpeitteet ovat kestäneet hyvin. Oletin viimeisessä leikkauksessa, että sterilisaatio tehtäisiin, mutta... lääkäri kertoi kohtuni kestävän vielä hyvin 6 raskauden, joten sitä sterilisaatiota ei sitten tehtykään.
Ap:lle vielä, ymmärrän toki pelkosi leikkausta kohtaan, onhan tuo iso operaatio, itse jännitin ensimmäistä sectiotani todella paljon... aivan turhaan.
Vuosien varrella on kaikki muuttunt paljon kivemmaksi sectioäidin kannalta, käpöttelin itse leikkaussaliin, puudutus selkäytimeen ei sattunut ollenkaan esipuudutuksen saatuani, katetri laitettiin vasta leikkaussalissa puudutuksen vaikutuksen alettua joten sekään ei tuntunut miltään ja kivunlievityksetkin ovat parantuneet todella paljon, viimeisimmässä sectiossani sain morfiinia, eikä kipuja tunnon palattua jalkoihin tullut ollenkaan reiluun vrk. sitten riittikin parina iltana burana ennen yöunia:)
Oli kiva kuulla, että sinulla on sektiot menneet hyvin. olen pelännyt sektioita ja joudun siihen, koska en vtodennäköisesti voi synnyttää alateitse. Ensimmäinen synnytys oli vaikea imukuppisynnytys ja kesti käynnityksineen useita päiviä. Haluaisin useamman lapsen, jos niitä minulle suodaan. Oli todella mukava kuulla, että voi kuusikin lasta saada sektiolla. Meillä olisi kolme "tavoitteena" sektiolla. Toki kaikki yksilöllistä, mutta toivoa siis on. Olin jo miettinyt riskien ottamiesta alatiesynnytksellä, mutta nyt voin turvallisin mielin mennä sektioon.
Kiitos kaikille vastanneille!!
Mukava kuulla, että noin monelle on ollut hyvä kokemus! Ensi viikolla on lapsukaisen lääkärin-neuvola, ja ajattelin kysyä lääkäriltä, että mihin suuntaan kääntyä. Kait osaa johonkin ohjata.. :)
Kaikki kolme tytärtäni on syntynyt sektiolla. Eka kerralla oltiin käynnistämässä synnytystä mutta ei ehditty vaan oli tehtävä hätäsektio. Se tehtiin nukutuksessa ja siitä herättyä oli tosi kauhea olo johtuen säikähdyksestä, jonka tilanteen dramaattisuus oli aiheuttanut. Toisella kertaa sektiopäätös tehtiin hyvissä ajoin ja tyttö syntyi puudutuksessa. Se oli suoraan sanottuna kamala kokemus, kun puudutus ei aliksi ollut riittävä ja kesken kaiken aloin tuntea kipua. Kolmatta odottaessa oli patti tilanne. Tiesin että en pysty synnyttämään alakautta, nukutusta pelkään eka kerran jälkeen ja puudutusta toka kerran kokemusten vuoksi. Jollakin lailla vauva oli kuitenkin saatava ulos. Kun olin vauvan syntymää ennen osastolla seurannassa sain jutella synnytyspelkopolin hoitajan kanssa. Siitä oli käsittämättömän paljon apua. Sain myös keskustella anestesialääkärin kanssa ja leikkausta varten tehtiin suunnitelma, minulle laitettiin kaksi eri puudutusta. Kaikki meni onnellisesti ja kokemus oli aivan erilainen kuin eka kerralla. En tiedä auttaako nämä kertomukseni sinua vai pelottavatko paremminkin mutta ajatukseni oli että puhu neuvolassa peloistasi ja pyydä päästä pelkopolilla käymään. Olet sairaalassa varmasti hyvissä käsissä ja ammattitaitoiset ihmiset sinua hoitavat. Toivon että uskallat antaa uudelle vauvalle elämän mahdollisuuden pelostasi huolimatta.