Suomalaiset talouspäättäjät näyttävät nukkuvan ruususen unta, kun laman tai vähintään kasvun hidastumisen merkit huutavat ilmassa.
Yksi konkreettinen esimerkki oli Helsingin musiikkitalon urakkahinnan putoaminen kymmenillä miljoonilla euroilla viime syksystä. Muutetuilla ratkaisuilla selittyy vain osa alennuksesta. Epäileekö rakentaja, että huonot ajat ovat tulossa, ja haluaa ison urakan pienemmälläkin katteella?
Kansainvälisen valuuttarahaston johtaja varoitti muutama päivä sitten koko maailmantaloutta uhkaavasta pankkikriisistä. Amerikkalaiset kuluttajat ovat menettäneet uskonsa talouteen. Kiinalainen valtiollinen sijoitusrahasto ostaa osuuksia halventuneista yhdysvaltalaispankeista.
Suomessa osakkeiden arvot ovat pudonneet jopa sellaisissa yhtiöissä, joiden talous näyttää edelleen olevan mallillaan. Usko alkaa loppua. Ja kun se loppuu, alamäki alkaa.
Talouden alamäki on vähän kuin tsunami: se näyttää laajalla merellä pieneltä asialta, mutta rantautuessaan saa suuria tuhoja aikaan.
Talouden käänteen ennustaminen on erittäin vaikeaa. Esimerkiksi 90-luvun alun lamaa ennustajat eivät pystyneet ennakoimaan.
Asuntojen hintojen nousu on pysähtynyt ja myyntiajat ovat palanneet normaaleiksi. Työllisyystilanne näyttää toistaiseksi pysyvän hyvänä, mikä on tietysti kansalaisten kannalta hyvä asia. Yhtiöt joutuvat maksamaan osaajille hyviä palkkoja, mikä myös on hyvä asia. Paitsi tietysti yritysten mielestä.
Metsäteollisuudella on pakko pian ryhtyä koviin toimiin tuotannon rajoittamiseksi, jos mitään positiivista kehitystä venäläisen puun tullikiistassa ei tule. Vain optimistit odottavat Suomen kannalta hyvää ratkaisua. Pessimistit ovat usein realisteja.
Yhdysvaltain uusi presidentti on maan ja kansainvälisen talouden suhteen keskeisessä asemassa. Todennäköisesti vaalit ratkeavat talousasioihin, sillä yhdysvaltalaisten kuluttajien luottamus maansa talouteen on alhaisimmillaan 16 vuoteen.
Ensi töikseen uusi presidentti aloittanee massiivisen talouselvytyksen ja maan keskuspankki vie koron lähelle nollaa. Jos tämä ei nopeasti auta, niin ovella on taantuman ikävämpi muoto eli lama.
Venäjän ja Aasian talouden hyvä veto auttaa Suomen vientiä ja toimii siten puskurina hiipumista vastaan.
Täällä lintukodossamme selviämme toivottavasti vain taantumalla, mutta tohdin sitä epäillä.
Tänä vuonna esim. konkurssien määrä on kääntynyt isoon nousuun.
Yksi konkreettinen esimerkki oli Helsingin musiikkitalon urakkahinnan putoaminen kymmenillä miljoonilla euroilla viime syksystä. Muutetuilla ratkaisuilla selittyy vain osa alennuksesta. Epäileekö rakentaja, että huonot ajat ovat tulossa, ja haluaa ison urakan pienemmälläkin katteella?
Kansainvälisen valuuttarahaston johtaja varoitti muutama päivä sitten koko maailmantaloutta uhkaavasta pankkikriisistä. Amerikkalaiset kuluttajat ovat menettäneet uskonsa talouteen. Kiinalainen valtiollinen sijoitusrahasto ostaa osuuksia halventuneista yhdysvaltalaispankeista.
Suomessa osakkeiden arvot ovat pudonneet jopa sellaisissa yhtiöissä, joiden talous näyttää edelleen olevan mallillaan. Usko alkaa loppua. Ja kun se loppuu, alamäki alkaa.
Talouden alamäki on vähän kuin tsunami: se näyttää laajalla merellä pieneltä asialta, mutta rantautuessaan saa suuria tuhoja aikaan.
Talouden käänteen ennustaminen on erittäin vaikeaa. Esimerkiksi 90-luvun alun lamaa ennustajat eivät pystyneet ennakoimaan.
Asuntojen hintojen nousu on pysähtynyt ja myyntiajat ovat palanneet normaaleiksi. Työllisyystilanne näyttää toistaiseksi pysyvän hyvänä, mikä on tietysti kansalaisten kannalta hyvä asia. Yhtiöt joutuvat maksamaan osaajille hyviä palkkoja, mikä myös on hyvä asia. Paitsi tietysti yritysten mielestä.
Metsäteollisuudella on pakko pian ryhtyä koviin toimiin tuotannon rajoittamiseksi, jos mitään positiivista kehitystä venäläisen puun tullikiistassa ei tule. Vain optimistit odottavat Suomen kannalta hyvää ratkaisua. Pessimistit ovat usein realisteja.
Yhdysvaltain uusi presidentti on maan ja kansainvälisen talouden suhteen keskeisessä asemassa. Todennäköisesti vaalit ratkeavat talousasioihin, sillä yhdysvaltalaisten kuluttajien luottamus maansa talouteen on alhaisimmillaan 16 vuoteen.
Ensi töikseen uusi presidentti aloittanee massiivisen talouselvytyksen ja maan keskuspankki vie koron lähelle nollaa. Jos tämä ei nopeasti auta, niin ovella on taantuman ikävämpi muoto eli lama.
Venäjän ja Aasian talouden hyvä veto auttaa Suomen vientiä ja toimii siten puskurina hiipumista vastaan.
Täällä lintukodossamme selviämme toivottavasti vain taantumalla, mutta tohdin sitä epäillä.
Tänä vuonna esim. konkurssien määrä on kääntynyt isoon nousuun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sillä SDP ei uskonut sen enempää kuin Kokoomuskaan, että taantuma tulee. Rahaa pankit syytivät persaukisille ja kilpailivat siitä, kuka luotottaa enemmän. Liikanen ja Koivisto tyytyväisinä myhäilivät. Holkeri oli pelkkä sätkynukke, koska eduskunnan suurin puolue oli SDP ja SDP:llä oli eniten ministereitä Holkerin tai siis SDP:n hallituksessa.
Nyt tilanne on ihan toinen. Kukaan ei ole saanut enempää lainaa, kun vakuudet edellyttävät. Valtion talous on ylijäämäinen. Suomen talous kestää kenties parhaiten taantuman verrattuna muiden maiden talouksiin. Inflaatio ei ole kuin neljän prossan kantturoissa. Talouskasvu on ensivuonna 3 prossan luokkaa plussalla. Työllisten määrä kasvaa kaiken aikaa. En siis usko, että monikaan edes huomaa pientä taantumaa, kun ollaan jo noususuhdannekiidossa.
Tässäpä sinulle kertomus Matti Virtasesta:
Matti muistelee lamaa
1990-luvun taitteen laman ja 1970-luvun öljykriisin haamut valvottavat Mattia öisin. Samanlaisia elementtejä on ilmassa, myöntää Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander.
– Maissa, joissa asuntojen hinnat nousivat voimakkaasti ja laskevat nyt, on yhtymäkohtia 90-luvun alun kehitykseen.
Kianderista maailmantalouden tilanne muistuttaa kuitenkin enemmän 70-lukua: silloinkin öljyn, raaka-aineiden ja ruuan hinnat nousivat voimakkaasti. Seurauksena oli pitkäaikainen inflaation ja hitaan kasvun kausi.
Toisaalta lamaa muistuttava velkakriisi on Kianderin mukaan käynnissä enemmänkin Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Englannissa. Suomessa sen sijaan on jo opittu jotakin.
Miten Matin käy?
Kiander on tulevaisuuden suhteen rauhallinen.
– Tilanteemme on olennaisesti parempi kuin 1989. Ulkomaista velkaa ei ole, vaihtotaseemme on ylijäämäinen ja kotitalouksien varallisuustilanne sekä yritysten kilpailukyky ovat hyvällä tolalla. Tulevaisuuden haasteita ajatellen kestokykymme on kenties maailman paras.
Kianderin mukaan stagflaatio, inflaation ja taantuman yhdistelmä, on todellinen riski.
– Mutta se on vakava paikka kehitysmaille, joissa koko palkka menee nykyäänkin ruokaan. Rikkaat maat tulevat selviämään hyvin.
Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen puolestaan torppaa s-sanan heti alkuunsa.
– 70-luvun stagflaatiokeskustelussa inflaatio laukkasi kymmenessä prosentissa, nyt puhutaan neljästä. Minusta rinnastus on hieman historiatonta.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/07/13003&ext=rss
kaikki kunnossa. Mitä nyt punikit ja persukset aukovat päätään.
Suomessa ei koeta juuri minkäänlaista ongelmaa lyhyen ja nopeasti ohi menevän taantuman takia.
Hallitus keventää tuloverotusta kaikkien palkansaajien osalta ja alentaa ruoan alv:tä vuonna 2009!