Meillä on tyttö, ehtii täyttää 2 vee syksyllä ennen kuin vauva syntyy. Nyt jo hirvittää hiukan ajatus sairaalassa olosta kun esikoinen, joka on oikea äitin tyttö;), odottaa äitiä ja vauvaa isin kans kotona. Miten teillä on esikoinen pärjännyt? Entäs äiti siellä sairaalassa, pärjääkö se=)? Entä kun esikoinen tulee isin kans katsomaan äitiä sairaalaan, mitä olette kertoneet?
Olen vauvasta jo tytölle puhunut "meidän" vauvana ja että yhdessä hoidetaan mutta eihän tuon ikäinen vielä käsitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa kun vauva tulee taloon...kun en tiedä itsekään;)
Kovin on ristiriitaiset tunteet, voiko sitä pikkukakkosta rakastaa yhtä paljon kun tuo esikoinenkin on jo niin valtavan rakas? Riittääkö se rakkaus? Teenkö varmasti kaikki oikein ettei vanhempi lapsi tunne itseään hylätyksi? Entäs jos joskus hermostuneena tiuskinkin jotain..jääkö lapselle ikuiset traumat? Hankalata tämä äitiys, kiitos jos joku kokeneempi äiti viitsii vähän valaista=)
Olen vauvasta jo tytölle puhunut "meidän" vauvana ja että yhdessä hoidetaan mutta eihän tuon ikäinen vielä käsitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa kun vauva tulee taloon...kun en tiedä itsekään;)
Kovin on ristiriitaiset tunteet, voiko sitä pikkukakkosta rakastaa yhtä paljon kun tuo esikoinenkin on jo niin valtavan rakas? Riittääkö se rakkaus? Teenkö varmasti kaikki oikein ettei vanhempi lapsi tunne itseään hylätyksi? Entäs jos joskus hermostuneena tiuskinkin jotain..jääkö lapselle ikuiset traumat? Hankalata tämä äitiys, kiitos jos joku kokeneempi äiti viitsii vähän valaista=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
on useampi kuin yksi lapsi, eikä me kaikki esikoiset niin kauhean traumatisoituneita olla =)
Sairaalassa tuskin pitävät normisynnytykset jälkeen montaa päivää, ja synnytyksen jälkeen todennäköisesti on mieli sen verran sekava, ettei kauheasti ehdi ikävöidä. Ja isosiskollahan on silloin aikaa touhuta isän, mummon tai muun luottohenkilön kanssa kahden, tuskin te häntä yksin kotiin jätätte, kun synnytys käynnistyy!
Epäilemättä mustasukkaisuutta tulee, kun noin pieni ikäero on, mutta esikoinen vaan mukaan vauvan hoitoon, kunhan muistatte, että hänkin on vielä kovin pieni ja tarvitsee huomiota. Koeta järkätä hänen kanssaan omaa aikaa, jolloin isä tm.hoitaa vauvaa.
Tsemppiä ja onnea koko perheelle, näin aikuisena ainakin on onnellinen "pikku"sisaruksista!
Näinhän se on, itsekin olen esikoinen enkä kovin traumatisoitunut ole=) Ja pelkästään onnellinen pikkusisaruksista!
Jotenkin sitä vain tulee epävarmaksi kun tilanne "sattuu omalle kohdalle" ja hakee varmuutta muista saman läpikäyneistä. Tottakai esikoinen on hyvässä hoidossa isin ja mummujenkin ympäröimänä kun itse olen sairaalassa mutta kun yhtään yötäkään ei olla toisista vielä erossa oltu niin hiukan hirvittää.
Isi kyllä kelpaa kotona samoihin puuhiin kuin äiti mutta kyllä lapsi varmaan jotain pienessä päässään miettii kun äiti ei ole kotona vaan vauvan kanssa sairaalassa... mutta kiitos kannustuksesta, se helpotti jo kovin! Toisaalta tiedän että kaikki menee hyvin, välillä taas epäilen paljonkin.
meidän tyttö oli 1,5 vuotta kun sai pikkuveljen. ei oltu aikaisemmin oltu erossa yöllä ennen kuin lähtö tuli. mummu tuli nukkuvan esikoisen seuraksi ja me miehen kanssa lähdettiin synnyttämään.
mietin juuri samoja asioita kuin sinäkin olet miettinyt. voinko todella rakastaa tätä vauvaa yhtä paljon kuin rakastan tyttöä. Kyllä, yhtä paljon!
Olin myös hieman huolissani, miten isänsä kanssa sitten pärjäävät. 3 vuorokautta olin sairaalassa ja jätin ohjeita tytön päikkäriajoista ym. kun eihän mies niistä ole niin selvillä kun on päivät normaalisti töissä:) hyvin pärjäsivät isä ja tyttö.minusta tuntuu että he oikein lähentyivät tuona aikana. sairaalassa kun kävivät niin tyttö vähän katseli kummissaan minua ja vauvaa. jonkun aikaa meni kun ei minun syli ja apu kelvannut. en tiedä mitä pienessä päässään raukka mietti. itse ajattelin, että parempi niin, koska sehän olisi tuntunut kauhealta jos tyttö olisi itkenyt minun perään.
pojan syntymän jälkeen olen yrittänyt antaa tasapuolisesti huomiota kummallekin. kyllä on mahtava nyt seurata kun ne jo yhdessä jotakin touhuavat.
esikoinen on vielä pieni vaikka vauvan myötä ensimmäinen lapsi "kasvaa" hetkessä isonoloiseksi koska ei ole yhtä avuton ja äidisstä riippuvainen kun se pieni vauva. Tyttösi on kuitenkin ihan yhtä pikkuinen sairaalasta tullessasi kun sinne lähtiessäsi.
Kiitos viisaista sanoistasi! Pienihän se on tuo meijän esikoinen, alta 2-vuotias vasta. Pitää vaan muistaa että pikkukakkosen syntymän jälkeen hän on edelleenkin se sama pieni tyttönen, vaikka isompi vauvaa onkin. Tuo täytyy laittaa ihan korvan taakse ettei odota tyttöseltä missään nimessä liikaa.
Synnytin viikko sitten pienen tytön, isoveli on 1v10kk. Kovasti jo puhui vauvoista ja meille tulevasta vauvasta ennen syntymää. Kaikki vauvat kiinnostivat hirmuisesti ja jos jossain vauva itki, tuli meidän pojalle paha mieli.
Mietin kanssa aika paljon, miten pärjäämme, kun poika on ollut aikamoinen äidin sylivauva ja yhtään yötä ei olla oltu erossa.
Tuli sitten aika lähteä synnyttämään, soitin yöllä pojan kummille, että tulee meille, kun lähdimme sairaalaan. Oli poika kuulemma kerran herännyt ja laittanut saappaat jalkaan, että lähtee äitiä etsimään, oli kuitenkin mennyt takaisin sänkyyn jatkamaan uniaan.
Meillä oli kotiapuna mummu ja pappa, tutut rakkaat ihmiset, hyvin oli sujunut. Sairaalassa poika vähän vierasti minua, mutta jo pian oli oma itsensä. Aluksi ei halunnut katsoakaan vauvaa, mutta innostuikin tosi paljon siskosta, olis halunnut paijata kokoajan.
Mä en kauheest ikävöinyt kotiin, aattelin että lepään vaan ja kun tiesin että kotona on kaikki hyvin...
Esikoinen sanoo vauvaa siskoksi ja vauvaksi ja pieneksi, nopeutta vähän vaatii välillä yhteiselo, kun isoveli on niin innokas hoitamaan ja vähän kovaotteinen välillä.
Esikoisesta on tullut vähän enemmän isin poika... isi kelpaa nyt enemmän kaikenlaisiin puuhiin, hyvä niin. Imetystä vähän pelkäsin, kun veikalla on vielä tuoreessa muistissa oma "mämmä"- aika. Sekin on mennyt ihan hyvin, lähinnä veikkaa kiinnostaa toimitus, ja saattaa istua vieressä katsomassa, mutta enempää ei mustasukkaisuutta ole havaittavissa.
Mulla ainakin sellainen olo, että turhaa olin huolissani, riittääkö rakkaus, kyllä riittää, joskus tulee harmistus, kun äiti ei olekaan heti käytettävissä, mutta aika lyhyt harmi se on.
Sisko on veikan mielestä tosi ihana ja jos sisko itkee, niin isoveljellekin tulee siitä suru.
Ihana oli lukea noinkin tuore kokemus taaperon ja vauvan äiditä=) Ihanalta kuulosti! Menisipä meilläkin kaikki sitten noin hyvin! Tyttö on kovasti puhunut vauvasta ja todella kiinnostunut pienemmistään, ainakin nyt näyttäisi että sopeutuu hyvin mutta tiiä sitten kun vauva oikeasti syntyy.. Uskon ja toivon kuitenkin että hyvin lähtee sujumaan kun muistaa ottaa esikoista mukaan hoitamaan ja antaa hänelle välillä extra-aikaa=)