Onko teidän perheissä lemmikkejä? Meillä on 2kissaa ja kolmas kissa tulossa. Olen pienestä asti rakastanut eläimiä, ja niitä olen salaa hankkinut huoneeseeni ja kerran sain jopa luvan,heh.vaikka Äiti aina suuttui kamalasti :) Nyt, kun minulla on oma elämäni, lapseni, ym niin silti tunnnen häpeää siitä että otan lemmikin ilman äidin "lupaa" esim kun meille nuo 2kissaa tuli, niin äiti tuli kylään, näki kissat ja suuttui minulle aivan hirveästi ja siitä tuli yli kahden viikon riita, uskomatonta, eikö!? Nyt kun olen hankkimassa kolmatta kissa (pelastan sen piikiltä) niin en edes uskalla kertoa äidilleni, tunnen häpeää ja minusta tuntuu että teen jotain pahaa! Vaikka minä olenkin nyt se äiti, ja se joka maksaa vuokran, niin silti, tämä juttu on jäänyt lapsuudestani minulle... itse haluan kasvattaa lapsestani eläinrakkaan ihmisen ja hankkia vaikka hevosen olkkariin ilman että vieläkin pelkään äitini suuttumista! Olen kuitenkin "jo"23v ja vastaan itse itselleni.. tai niin sen pitäisi ainakin olla...
Oman äidin reagointi
mietityttää..
5531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin... nuo kissathan asuvat täällä... mutta sinä taidatkin olla vain kyläilemässä niiden talossa...
kauan sen oma äiti kävi sitä omassa kodissaan määräilemässä?
Ehkäpä äitisi mielestä sinun pitäisi käyttää kissoihisi kuluttama aika, huolenpito ja raha lapseesi.
tasan tarkkaan tunteen, mulla on ihan sama! Sillä erolla, että minun äitini ei välttämättä sano mitään, mutta mulle tulee silti huono omatunto, kun en edes lupaa kysynyt.. Useimmiten kyllä äitini ei malta pitää suutaan kiinni: ei nyt ehkä suutu, mutta arvostelee tod. rumasti.
Kun otin koiran, en edes kertonut siitä äidilleni kuin vasta jotain kk:n päästä.. ja koiran ottamista oli kuitenkin suunniteltukin melkein vuosi.. ei vain halua pahaa mieltä itselleen.
mitä äiti sanoo. Sit vaan ajattelin et hei, ei sillä oo sanomista, koska aloin olla yli 20v. Tein paljonkin asioita joita se ei tajunnu. Vuosien mittaan se sit lopetti arvostelemisen ja ei enää puutu valintoihini. Tajusi kai et ei auta...
Luulen et yksi syy oli se et olen kuopus, perheen lapsi. Hankalaa oli vissiin äidille et kuopus on aikuinen.
Jossain vaiheessa joudun sit kai käymään itse saman asian läpi. Tulee varmasti olemaan vaikeaa kun lapset kasvaa ja täytyy antaa niiden sit tehdä omat valintansa. Se on eessä meillä kaikilla!