Kaksivuotinen suhteeni on todella pelottavan epävarmassa tilassa, ja kysynkin nyt, onko minulla ja rakkaallani enää yhteistä tulevaisuutta? Hän käski minun muuttamaan pois asunnosta, nyt asun 4 km:n etäisyydellä hänestä ja odotan, tuleeko hän järkiinsä ja palaa takaisin luokseni. Hän rakastaa minua, minä häntä, mutta vaikeudet viime talvella saivat hänet masentumaan ja hän halusi omaa rauhaa. Mitä hän vielä odottaa? Miksi hän ei tee totaalista eroa minusta kun pystyi myös minut ulos "heittämään"? Hän on rehellinen ihminen, enkä usko että hän suunnittelee mitään "loitontumistaktiikkaakaan". Voiko joku nähdä mihin tämä johtaa? Itken ja rukoilen joka päivä, jotta saisin jo rauhan ja hän näkisi saman kuin minä, että meidät on luotu toisillemme...
Apua kaivataan
onneton ja ahdistunut
6357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaverisi on epävakaassa tilassa, niin heikossa hapessa että tuntee ( ..häpeää...?) ettei voi pitää sinua lähellänsä.
Itsesi takia sinun on nyt tehtävä seuraava siirtosi: älä tyydy enää vain odottamaan, vaan kysy mistä todella kiikastaa. Aseta sitten vielä jokin määräaika johon mennessä tuloksia ja päätöksiä olisi synnyttävä. Tue häntä, anna mahdollisuus unohtamatta itseäsi. Älä kuitenkaan enää kiusaa itseäsi, vaan jatka eteenpäin elämääsi jos et saa määräaikaan mennessä vastauksia.
..viivyttele toimissasi. Lähipäivät ovat vaa'ankieliasemassa suhteessasi.
.. näen, että epäröit, vastaukseni ei ihan miellytä sinua, et haluaisi tarttua ohjaksiin vaan mielummin pitää epävarmuudessa yllä toivoa, heikkoakin.
Älä epäröi, tiedät toisaalta itsekin ettei tätä tilannetta voi enää jatkaa. Et halua enää ensi talvena olla tässä samassa onnettomassa tilanteessa.
En voi häntä hätyyttää päätöksentekoon. Aina kun kyselen tilannetta, hän ahdistuu ja suhde menee vain huonommalle tolalle. Mielestäni hän tarvitsee nyt vielä aikaa. Ajattelin odottaa vielä elokuun loppuun. Jos siihen mennessä ei ole muutosta tapahtunut tilanteessa, totean, että tein kaikkeni ja jatkan elämääni eteenpäin omin päin. Miksi rakkaus ei riitä?
Tee hänelle selväksi takarajasi. Sen jälkeen anna hänen tehdä tarpeelliset siirtonsa.
Vasta sitten olet tehnyt itsekin tarpeeksi.
Niin, oli aivan unohtua...yksi vanha perinteinen tapa ratkoa parisuhdeongelmia, kuten teidänkin.. on tietysti vetää kunnon kännit ja vaikka hiukan pitempikin putki yhdessä.
Silloin saatte todella aidosti avauduttua toisillenne, ahdistus kaikkoaa ja asiat näyttävät valoisemmilta.