Kai tää niistä kaiken maailman hormooneista johtuu ku mielialat vaihtelee niin pirusti! Kaikkein pahin tähän mennessä on tää kaiken aikanen panetus! mikä määrä seksiä ei riitä, sitä pitäs saada koko ajan. Ja jatkuva vonkaaminen rupee vituttaa sekä minuu että varmaan myös miestä. Rasittavaa ku kadulla kävellessäkin tekee mieli melkein hyökätä ventovieraiden miesten kimppuun siinä toivossa et ne helpottas oloa edes hetkeks!
Mies ottaa päähän ku se ei huomioi tarpeeks. Tai siis huomio ihan normaalisti mutta kun kappas vaan kun se ei nyt enää riitäkkään. Riidellään joka ***vetin päivä ja se rasittaa niin paljon. Häät ens viikolla, välillä mietityttää onko järkee ku vaan tapellaan koko ajan, mut yritän pitää mielessä et tää on hetkellistä piinaa.
Sit ku vitutus yksinkertasesti käy ylivoimaseks ni purskahdan itkuun,mitä en normaalisti tee ku omassa rauhassani enkä koskaan kenenkään nähden, on häiritsevää pillittää melkein päivittäin ja mieskin vaan vaivaantuu asiasta. onneks se ei nyt oo täällä! kyllä taas perkeleet lenti ja nyt itken silmät päästäni ku on yksinäinen olo.
Ja se että tää raskaus on erittäin toivottu ja pitkän yrityksen tulos ei auta siihen etteikö välillä ottas päähän koko raskaana oleminenkin! Kaikkien on pakko myöntää että ei tää niin hehkeetä oo! Ja vielä on piiiitkä aika edessä. Mut onneks mieleen tulee aina et miks tän on valmis kestämään ja se helpottaa oloa.
Jos ketä vaivaa saman asteinen tunnehelvetti niin kertokaa kokemuksia. Jostain syystä nautin siitä ku kuulen muitten kärsimyksistä ;D helpottaahan se ku tietää ettei oo yksin. Ku vielä tuo ukko tajuais miten vaikeeta tää välillä on ni kaikki olis paremmin. Tai voihan se olla että se tajuaa, mut mie en vaan ymmärrä sitä ku mietin vaan et millon se riisuu housut et päästään hommiin.
Mies ottaa päähän ku se ei huomioi tarpeeks. Tai siis huomio ihan normaalisti mutta kun kappas vaan kun se ei nyt enää riitäkkään. Riidellään joka ***vetin päivä ja se rasittaa niin paljon. Häät ens viikolla, välillä mietityttää onko järkee ku vaan tapellaan koko ajan, mut yritän pitää mielessä et tää on hetkellistä piinaa.
Sit ku vitutus yksinkertasesti käy ylivoimaseks ni purskahdan itkuun,mitä en normaalisti tee ku omassa rauhassani enkä koskaan kenenkään nähden, on häiritsevää pillittää melkein päivittäin ja mieskin vaan vaivaantuu asiasta. onneks se ei nyt oo täällä! kyllä taas perkeleet lenti ja nyt itken silmät päästäni ku on yksinäinen olo.
Ja se että tää raskaus on erittäin toivottu ja pitkän yrityksen tulos ei auta siihen etteikö välillä ottas päähän koko raskaana oleminenkin! Kaikkien on pakko myöntää että ei tää niin hehkeetä oo! Ja vielä on piiiitkä aika edessä. Mut onneks mieleen tulee aina et miks tän on valmis kestämään ja se helpottaa oloa.
Jos ketä vaivaa saman asteinen tunnehelvetti niin kertokaa kokemuksia. Jostain syystä nautin siitä ku kuulen muitten kärsimyksistä ;D helpottaahan se ku tietää ettei oo yksin. Ku vielä tuo ukko tajuais miten vaikeeta tää välillä on ni kaikki olis paremmin. Tai voihan se olla että se tajuaa, mut mie en vaan ymmärrä sitä ku mietin vaan et millon se riisuu housut et päästään hommiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noh kyllä täälläki mielialat vaihtelee aika tiuhaa tahtii. Mies ei meinaa pysyä kärryillä ku ensin kaikki on hyvin ja sitte suutun jostain pikku asiasta ja huudan pää punasena :D
Meki tapellaa jatkuvasti. Enkä yleensä ees enää muista jälkeenpäin että mistä tapeltiin. Välillä sitä jo miettii eroa ku kaiken pitää olla niiiiiiiin vaikeeta. Mut toisaalta taas sitte en halua olla yksin. Ehkä tää tästä sit jossai vaihees helpottaa. Helpottaahan???
Ja jos joku on joskus sanonu että tää on sitä ihaninta aikaa nii valehtelee varmasti. Mä en nää tässä mitää ihanaa. Paitsi se ihana lopputulos sitte. :)
pelastava enkelini,en siis oo ainut! :D joo välillä tulee oikeesti sellanen olo et vois vaan lähtee kävelee ni vois olla helpompaa. Ja se ottaa päähän ku mies ei tajua että jos se tekis tietyt asiat oikein ni niistä ei tartteis suuttua. ja se on vielä hyvin hyvin HYVIN pitkällä kesälomalla,eli kotona melkein 24h vuorokaudessa.alan kimpoilla seinille pikkuhiljaa...
mut mihinkään en ite jksa lähtee ku väsyttää niin paljon koko ajan. Tai jos johonkin uskaltas mennä vaik töitten jälkeen ni järjetön kuulustelu alkaa heti! ja itte luuhaa jossain kaverin luona pelaamassa tietokonepelejä vaikka vaimoke odottaa puutteessa kotona! Oon varmaan jonkun mielestä aikamoinen ämmä mut näkisin et miulla on siihen oikeus.
Tekis mieli pamauttaa miehelle suoraan vaan et pelaile vaan nörtti pelejäs, on tässä maailmassa sellasiakin miehiä jotka okeesti HALUU panna!
täälläkin, tosin mä oon ollut taas niin pirun haluton koko sänkypuuhiin että ei ole tosi eikä mies meinaa ymmärtää mua et näinkin päin voi olla. Ja sit pinna pamahtaa välillä niin herkästi että ihan ittiäänkin ihmetyttää. Ekaks olen kun naantalin aurinko ja sit löytyy vaikka jokin roska vasta imuroidulta lattialta niin johan on helvetti irti. Mä vaan toivon että mun perhe jaksaa ymmärtää vielä tämän neljännen kerran.
Ja sit vielä nää pirun loppuraskauden vaivat, suonenvedot, närästykset, kusela juoksut, selkäkivut, ahdistukset, jaksamattomuus ja kun maha on niin iso ettei taivu enään mihkää ja on niin avuton olo välillä että oksat pois.
Kyllä tosiaan ei ole kaikki kamarit lämpösinä ihmisellä joka väittää tätä ihanaksi ajaksi. T:rv35
kohtalontovereita! Täs just soffallan istuskelen hyvillä mielin, vaikka äsken miehen kans taas vuosisadan riita. Vituttaa ja päähän ottaa ja varsinkin itkettää. Jos asiat ei mene niin kuin mä haluan, itku siinä tulee. Ja mies paralla on jo loppunut kärsivällisyys ainaiseen itkemiseen. Jos mies yrittää lohduttaa, se on sillä hetkellä väärin, jos taas se vaan kävelee pois, sekin on väärin silloin. Että en ihmettele, että ymmärrystä ei piisaa ihan joka hetki. Oikeesti oon miettinyt onko päässä vikaa, taitaa olla, mutta ihanaa kuulla että kohtalontovereita löytyy. Sen verran täytyy vielä sanoa, että viikkoja 26 5. Supistelee kivuttomasti aika lailla, mutta tänään neuvolalääkäri ja kaikki ok, kohdunsuu ei ole auennut. Vähän rupee töissä olo oleen jo raskasta, mutta niin kauan mennään ku jaksetaan:)
"osaatteko" käyttäytyä muiden kuin miestenne läheisyydessä. Ts tuleeko teille näitä kiukkukohtauksia ja purkauksia muulloinkin kuin kotona ja miehen edessä? Raivoatteko pomollenne?
Siis ihan aidosta mielenkiinnosta kyselen, kun itselläni ei ole lainkaan näitä hormoonimyrskyjä. Musta vaan tuntuu näitä palstoja lukiessa, että suurin osa raivoaa ainoastaan miehelleen. Jos muulloin pystyy hillitsemään käytöstään, niin eikö se oma mies ansaitsisi saman?
mm. neuvolan tädille ;o) mut se onneksi ymmärtää. Ja mahan kokoa ihmettelevillekkin kiukustun enkä osaa peittää yhtään tunteitani.
mä en oo missään vaiheessa raivonnut miehelle eikä me olla otettu yhteen kertaakaan raskauden aikana. nyt siis 24 6. töissä tuli poksahdeltua alkuraskauden aikana, johkai vkolle 16 asti oli muidenkin hermot kireellä. :) pyytelin kyllä tiuhaan anteeksi ja varoitin kaikki jos tuntui pvä erityisen huonolta.
itkeskellyt oon senkin edestä, mutta nykyään vähentynyt. sitä ei mies oikeen oo voinu ymmärtää että miksi vaan itken, joskus täysin ilman mitään syytä.
seksiä tekee mieli niin p'''eleesti että..... ja äijä ei tahdo pysyä tahdissa mukana :) se onkin ainoa asia minkä takia voisin miehen kanssa yhteen ottaa. joskus tulee pakit niin tylysti että itku tulee ja kyllähän se miestäkin sitten vituttaa. mutta onneksi omistan näppärät sormet xD