Kyllä on kamalia nuo lääkkeet!
kokemusta on jo useita vuosia ja tässä diagnoosi:
Ensin cipralex: puolen tunnin päästä kohosi päähäni sillä tavalla että oli parempi olo kuin humalassa.
Tuolille istuessaankin rinnassa tuntui ihana hyvä olo.
Nousi kahden päivän ajan päähän kunnes kolmantena päivänä tuli sama pahaolo takaisin eikä enää edes vuoden käytön jälkeen auttanut. Kuvitelkaa se tunne kun lääke ei enää kohonnut päähän.
Ehdin ekoina päivinä ylistää tätä lääkettä
ties kuinka monella eri palstalla, kumpa saisi ne viestit pois..
Seromex: päivälleen 2viikon päästä lääke teki saman: eli nousi päähän. ja sehän tuntui upealta. Sama tunne kuin Cipran eka ja toka päivänä.
Hyvä olo kesti peräti 4päivää kunnes teki saman romahduksen kuin mitä cipralex kun ei kohonnut päähän.
Seroquel: nukuttaa vähän aikaa kunnes pian herää ja ei enää uni tule.
Zolpidem Gea: todellinen paskalääke jonka vaikutuksen alaisena tekee ja puhuu semmoista ettei halua enää ottaa.
Mirtzazapin: Ei nukuta,ei nosta mielialaa.
Painajaisia kyllä näkee mutta ne ei ole mitään verrattuna mitä olen kokenut.
Tenox: Nukkuu muutaman yön kunnes nousee tole
ja ei enää nukuta.
Lamictal: (tällä hetkellä)
Käytetty 3viikkoa ja olisi kuulemma pitänyt tasata mielialaa mutta ajatukset lentää pahemmin kuin ennen ja ei pysty keskittymään mihinkään ja pakkooireet on sietämättömiä.
Diapam: tästä olen kuullut kuinka se tuo hyvän olon. Määrättiin-Ei mitään vaikutusta. 15minuutin ajan jäädyn siihen paikkaan enkä jaksa tehdä mitään.
Opamox: Ei apua.
Efexor: No help.
Alkaa olleen keinot vähissä.
Lähtöhän tässä tulee pian.
Mitä muut on mieltä?
vieläkö pumpataan eri paskalääkettä kurkkuun vai mitä tekisi?
................
kokemusta on jo useita vuosia ja tässä diagnoosi:
Ensin cipralex: puolen tunnin päästä kohosi päähäni sillä tavalla että oli parempi olo kuin humalassa.
Tuolille istuessaankin rinnassa tuntui ihana hyvä olo.
Nousi kahden päivän ajan päähän kunnes kolmantena päivänä tuli sama pahaolo takaisin eikä enää edes vuoden käytön jälkeen auttanut. Kuvitelkaa se tunne kun lääke ei enää kohonnut päähän.
Ehdin ekoina päivinä ylistää tätä lääkettä
ties kuinka monella eri palstalla, kumpa saisi ne viestit pois..
Seromex: päivälleen 2viikon päästä lääke teki saman: eli nousi päähän. ja sehän tuntui upealta. Sama tunne kuin Cipran eka ja toka päivänä.
Hyvä olo kesti peräti 4päivää kunnes teki saman romahduksen kuin mitä cipralex kun ei kohonnut päähän.
Seroquel: nukuttaa vähän aikaa kunnes pian herää ja ei enää uni tule.
Zolpidem Gea: todellinen paskalääke jonka vaikutuksen alaisena tekee ja puhuu semmoista ettei halua enää ottaa.
Mirtzazapin: Ei nukuta,ei nosta mielialaa.
Painajaisia kyllä näkee mutta ne ei ole mitään verrattuna mitä olen kokenut.
Tenox: Nukkuu muutaman yön kunnes nousee tole
ja ei enää nukuta.
Lamictal: (tällä hetkellä)
Käytetty 3viikkoa ja olisi kuulemma pitänyt tasata mielialaa mutta ajatukset lentää pahemmin kuin ennen ja ei pysty keskittymään mihinkään ja pakkooireet on sietämättömiä.
Diapam: tästä olen kuullut kuinka se tuo hyvän olon. Määrättiin-Ei mitään vaikutusta. 15minuutin ajan jäädyn siihen paikkaan enkä jaksa tehdä mitään.
Opamox: Ei apua.
Efexor: No help.
Alkaa olleen keinot vähissä.
Lähtöhän tässä tulee pian.
Mitä muut on mieltä?
vieläkö pumpataan eri paskalääkettä kurkkuun vai mitä tekisi?
................
Vastaukset 7
Vanhimmat
ni voi joiutua kokeilee erilaisia yhdistelmiä ja viedä pitkään löytää sopiva "coktail", ollaan kuitenkin yksilöitä. Mulla seuraavat lääkkeet käytössä: seronil, lamictal, seroquel ja tarvittaessa opamox ja imovane yöksi. Mikään näistä lääkkeistä ei yksinään auttanut ja sairaalahoidossa eri kokeilujen kautta päästiin suht.hyvään tulokseen. Ihan terveeksi en näilläkään oloani tunne, mutta huomattavasti on elämäni näillä helpottunut ja esim. itsetuhoisuutta ei ole enää lainkaan. Onhan se raskasta, kun vuosiakin voi joutua etsimään sopivaa lääkitystä ja vielä sopivia annostuksia. Voimia sinulle ja älä luovuta!
vaikutuksesta että se nousi päähän.
kyllä se vaan teki kahtena eka päivänä ja tuntui
kävelykin niin kevyeltä ja pystyi menemään kauppaan ja kehoa viilsi hyvänolon tunne teki mitä tahansa.
Sanovat että olen muka kuvitellut tuon olon.
Ei kai se mitään kuvittelua ole jos joutui melkein
yksin hymyilemään kuinka ihana olo on ja niinhän teinkin ja muut ihmetteli kuinka olin niin erilainen. Tahdon kuolla enkä nähdä enää yhtäkään päivää.
uskon tohon sun kertomukseen,mulla oli vähän samanlainen tapaus,mutta eri masennuslääkkeellä,muutama päivä autuas olo,mutta sitten lysähti,ehkä elimistö rupesi vaatimaan suurempaa annosta.Lopetin ajoissa ennen kuin jäisin pahempaan koukkuun sillä vieroitusoireet on karseita,sekin on koettu kun jouduin lopettamaan erään neuroleptin kun aiheutti fyysisiä vaivoja.Eihän lääkärit mitään usko kun he eivät itse ole sitä kokeneet,sen tähden minä uskon enemmän lääkkeiden käyttäjiä kun lääkäreitä.
Minulle Cipramil ja sen rinnakkaisvalmiste Sepram tekivät saman. Kun aikoinaan aloitin Cipramilin, kaurapuuron keittäminenkin tuntui joltain todella mahtavalta. Oikein miellyttävä hyvä olo valtasi kehon ja mielen. Noin kaksi päivää sitä kesti.
Tuli myös esille vähän lievempänä myöhemmin kun annosta nostettiin kahteen kertaan.
Minä olen itse sietänyt lääkkeitä hyvin, edes Edronaxista ei tullut huonovointisuutta, päin vastoin se nosti minut ylös kun en jaksanut muuta kuin nukkua, keskellä talvea joulun alla.
Cipramil vaihdettiin Efexoriin kun tuli ihmissuhdeongelma ja vaihto meni todella hyvin. Olen nyt reilun vuoden ollut Efexorilla. Minusta tuntuu että Efexor leikkaa masennuksesta sen terävimmän piikin, silloin kun se tulee ja masennuskausi kestää lyhyemmän aikaa.
Minulla ei ole mitään muistikuvaa, kuinka monioa lääkkeitä olen kokeillut 80-luvulta saakka.
Kysynkin siis: kun sivuvaikutukset tulevat kestämättömiksi, mikset yksinkertaisesti lopeta koko lääkettä, siinä se? Itse en olisi ainakaan pystynyt käymään työssä, jos olisin niitä myrkkyjä syönyt. Jonkun sairaslomapäivän olen joutunut pitämään niiden kammottavimpien kanssa, että ne ovat häipyneet elimistöstäni.
Useamman kerran soitin myrkytyskeskukseen, mutta opin, että ei sitä sitten enää saanut pois, kun se oli jo ehtinyt imeytyä.
Suosittelen, että luet kirjan: "SSRI - onnenpilleri vai aikapommi."
Sitä myy kirjakaupat ja lainaa kirjastot
.. vaikka aina ei siltä tunnu!
Vahvasti uskon - itsekin valtaisan lääke-arsenaalin jo läpi käyneenä ja edelleen myös täällä "hieman hukassa" - että kyllä tämä tästä.
On parempia "coctaileja", huonompia sellaisia. Mutta varmasti vielä löytyy se sopivakin.
Varmasti myös omalla mielellä, motivaatiolla, ylipäätään elämäntilanteella on suuri vaikutus lääkityksen onnistumiseen.
Toivotaan meille kaikille onnea lääkkeiden metsästyksessä :)