Kuinka lopettaa

mä alan olee tosi epätoivonen tän bulimia suhteen ja oikeesti mielessä pyörii jo ties mitä vaihtoehtoja. mä päätin että mun on nyt pakko saada tää elämä kuntoon. mut mä tarvisin siinä niin paljon tukea, joltain joka olis samassa tilanteessa. Mä niin kaipaisin nyt jotain ketä mun kanssa vois alkaa taistelee tätä vastaan ihan oikeesti niin tosissaan ku vaan voi, koska ton äskeisen oksentamisen jälkeen päätin et tän on nyt loputtava (niinku joka kerta ajattelen) mut nyt mä teen kaikkeni. olis oikeesti ihanaa jos joku samassa tilanteessa oleva lähtis munkaa tähän taisteluun messiin, niin sais kannustusta ja tukea koko prosessiin jos vaikka sit yhessä selvittäis tästä!!

---janna kirjoitti:

mä alan olee tosi epätoivonen tän bulimia suhteen ja oikeesti mielessä pyörii jo ties mitä vaihtoehtoja. mä päätin että mun on nyt pakko saada tää elämä kuntoon. mut mä tarvisin siinä niin paljon tukea, joltain joka olis samassa tilanteessa. Mä niin kaipaisin nyt jotain ketä mun kanssa vois alkaa taistelee tätä vastaan ihan oikeesti niin tosissaan ku vaan voi, koska ton äskeisen oksentamisen jälkeen päätin et tän on nyt loputtava (niinku joka kerta ajattelen) mut nyt mä teen kaikkeni. olis oikeesti ihanaa jos joku samassa tilanteessa oleva lähtis munkaa tähän taisteluun messiin, niin sais kannustusta ja tukea koko prosessiin jos vaikka sit yhessä selvittäis tästä!!

joo tää bulimia on välil niin helvettiä.
Olin taas 12 päivää oksentamatta ja tänään kun joutu syämään ruokaa kun ei keksinyt mitään tekosyytä niin sit taas alkoi ahmiminen. Meni kaikkea paskaa ja sit oksensin. Onneksi olen melkein pääsemäs tästä oksentamisesta mä en vaan voi jatkaa kun tiiän et mulla on nätit hampaat enkä kestä jos joku päivä huomaan et hyi vittu mitä oon niille tehny.
Kuukauden sinnittelin to-kesäkuussa ja luulin jo et pääsin oksentamisesta (en ahmimisesta) mut nehän kulkee aika käsi kädessä jos on toinen sitä ei voi erottaa ilman toista.


Ja kateus laihoille ihmisille !!! tai vähän laihemmille...se on hirvee syyllisyys et "olin ennen tommonen ja nyt oon tämmöne läski "...kaipaan välil niin takas kun painoin 53kg...mut juu toivottavasti herään jonain päivänä ja aattelen et vittu tää on lyhyt elämä hukattavaks laihduttamiseen ja bulimiaan.

---janna kirjoitti:

mä alan olee tosi epätoivonen tän bulimia suhteen ja oikeesti mielessä pyörii jo ties mitä vaihtoehtoja. mä päätin että mun on nyt pakko saada tää elämä kuntoon. mut mä tarvisin siinä niin paljon tukea, joltain joka olis samassa tilanteessa. Mä niin kaipaisin nyt jotain ketä mun kanssa vois alkaa taistelee tätä vastaan ihan oikeesti niin tosissaan ku vaan voi, koska ton äskeisen oksentamisen jälkeen päätin et tän on nyt loputtava (niinku joka kerta ajattelen) mut nyt mä teen kaikkeni. olis oikeesti ihanaa jos joku samassa tilanteessa oleva lähtis munkaa tähän taisteluun messiin, niin sais kannustusta ja tukea koko prosessiin jos vaikka sit yhessä selvittäis tästä!!

Hei, olen kyllästynyt tähän sairauteeni ja enemmän kuin valmis yrittämään täysillä parantumista. Olen nuori ja kaikki periaatteessa hyvin, joten en halua tuhlata elämääni tähän. En jaksa enää parempien ja huonompien aikojen/päivien vaihtelua ja sitä miten ruoka pyörii mielessä koko ajan. Kukaan lähipiiristäni ei tiedä sairaudestani, joten jonkun toisen samaa sairastavan tuki olisi enemmän kuin tarpeen!

Vela kirjoitti:

Hei, olen kyllästynyt tähän sairauteeni ja enemmän kuin valmis yrittämään täysillä parantumista. Olen nuori ja kaikki periaatteessa hyvin, joten en halua tuhlata elämääni tähän. En jaksa enää parempien ja huonompien aikojen/päivien vaihtelua ja sitä miten ruoka pyörii mielessä koko ajan. Kukaan lähipiiristäni ei tiedä sairaudestani, joten jonkun toisen samaa sairastavan tuki olisi enemmän kuin tarpeen!

Sylin täydeltä myötätuntoa, tsemppiä ja jaksamista kaikille tästä sairaudesta kärsiville!Olen aikuinen nainen, kahden teini-ikäisen lapsen äiti ja sairastuin bulimiaan kolme vuotta sitten avioeron jälkeen.Olen hakenut asiantuntija-apua ja käytän masennuslääkkeitä, mutta silti nämä kauheat ahmimis-oksentamiskohtaukset palaavat aina uudelleen, vaikka välillä menee paremmin. Minun tilanteessani kamalaa on salata sairauteni lapsilta. Tunnen hirveää syyllisyyttä, minkälaisen mallin antaisin 17- ja 15-vuotiaille lapsilleni, jos he saisivat tietää... Voi tätä tuskaa ja häpeää, mutta silti olen päättänyt, että vielä minä tästä nousen!

---janna kirjoitti:

mä alan olee tosi epätoivonen tän bulimia suhteen ja oikeesti mielessä pyörii jo ties mitä vaihtoehtoja. mä päätin että mun on nyt pakko saada tää elämä kuntoon. mut mä tarvisin siinä niin paljon tukea, joltain joka olis samassa tilanteessa. Mä niin kaipaisin nyt jotain ketä mun kanssa vois alkaa taistelee tätä vastaan ihan oikeesti niin tosissaan ku vaan voi, koska ton äskeisen oksentamisen jälkeen päätin et tän on nyt loputtava (niinku joka kerta ajattelen) mut nyt mä teen kaikkeni. olis oikeesti ihanaa jos joku samassa tilanteessa oleva lähtis munkaa tähän taisteluun messiin, niin sais kannustusta ja tukea koko prosessiin jos vaikka sit yhessä selvittäis tästä!!

Hei - löysin viimein viestisi täältä. yritin etsiä tätä tekstiä aiemminkin, mutt hukkasin sen jossain vaiheessa. Oletko aloittanut taistelusi bulimiaa vastaan? tulisin mieluusti mukaan taistelukumppaniksesi. Oleni erittäin kyllästynyt ja rikki tästä taudista ja halua parantua. Haluan parantua itseni ja lähimmäisteni takia. Uskon, että yhdessä voimme onnistua. Kirjoittelehan, miten on mennyt tähän asti!