Ettekö te lue milloinkaan suomalaisia kirjailijoita?
Tai jos niin ketä muistatte lukeneenne?
Tai jos niin ketä muistatte lukeneenne?
Ettekö lue suomalaisia kirjailijoita enää?
Mira
241694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
joskus myos suomalaista: Jorma Kapari-vainaa, en juuri muita. Suomalaiset kirjailijat eivat ole prioriteettilistani alkupaassa, pikemmin painvastoin.
Tietenkin luen.Suomestakin löytyy hyviä kirjailijoita kuten esim.Laila Hietamies,jos tykkää sota-ajan kirjoista, Arto Paasilinna,hyviä kirjoja ja tosi huumoria löytyy varsinkin Hirnuvasta maailman lopusta ja tietenkin on vielä Leena Lehtolainen ja Tuija Lehtinen,erikoistunut nuorten kirjoihin osaa kuitenkin kirjoittaa tosi hyvin.
Minulle voi lähettää mailia,jos tykkäät saman tyyppisestä kirjallisuudesta.
Elikä se on Mika Waltari.Shinuhe Egyptiläinen oli aivan loistava teos.Suosittelen lukemista!!!!
Totta kai luen suomalaista. Esimerkiksi Mika Waltarin hirstoriallisia romaaneja - Sinuhe egyptiläisen, Mikael Karvajalan (ja Mikael Hakimin, joka on edelliselle jatkoa) - täytyy minun melkeinpä sanoa, että pidin jopa Sinuhea enemmän Karvajalasta. Myös muita, Turms kuolematon on myös ihan OK; älä ikinä koske Johannes Angelukseen tai Nuoreen Johannekseen - hirveää.
Huumorilinjalla: Veikko Huovinen on suhteellisen hupaisa; mieleen on jäänyt erityisesti Havukka-Ahon ajattelija ja Jutta Kraanin mies. Varsinkin viimeksi mainittu on ASIAA!
Voitaneen vielä mainita Arto Paasilinna, vaikka nämä viimeaikaiset liukuhihnaromaanit ovatkin vähän puisevia. Jollet ole lukenut, niin kaksi ylitse muiden ovat vuonna yksi ja kaksi kirjoitetut Onnellinen mies ja Jäniksen vuosi.
Joskus olen yrittänyt Kalle Päätaloa. Yritykseksi kyllä jäikin. Monet ristiinnaulitsevat minut, kun sanon näin, mutta ihan helvetin tylsää.
Nykykirjailijoista Jari Tervo ei myöskään ole onnistunut vakuuttamaan sillä ainoalla teoksellaan, jonka olen lukenut, eli Minun sukuni tarina.
Mutta henkilökohtainen suosikkini on kyllä Kari Hotakainen - jotkut hänen novelleistaan ovat täysin erinomaisia. Muuta: vaikka Lastenkirja (ihan pimeä, ovatko nämä novelleja, vai onko tämä olevinaan romaani - ihan täyttä pönttöilyä joka tapauksessa) tai Bronks. En kuitenkaan suosittele aloittamaan tuosta Finlandia-palkitusta Juoksuhaudantiestä - ei läheskään parasta Hotakaista, ei minusta.
Näin muutamia mainitakseni.
...on kyllä helvetin hyvä, ei kuitenkaan ihan Klassikon veroinen.
Viimeksi tuli luettua vanha klassikko, G.J. Ramstedtin Seitsemän retkeä itään. Suosittelen.
Jutta Grahnin mies on kyllä jäänyt mieleen jostain vuosien takaa. En enää muista, mistä kirjasta se löytyy. Jos ei asiaa niin absurdia. "Mikset sä koskaan tee mitään erikoista? Menisit vaikka sängyn alle tupakalle ja huutelisit sieltä jotain jännää?" :)
Kakarana piti lukea Paskaa Lapsille, kirjoittanut setä Topelius. Sitten pakotettiin lukea jotain saamarin Mälskärin Kertomuksia. Siihen se sitten jäi. Kallea ja Jallua nyt isona sitten.
Meikäläiselle kouluaikana Seisemän Veljestä oli paha pala. Mutta myöhemmin kun siihen taas paneutui niin johan kolahti - hieno kirja! Itse asiassa aivan samoin kävi mm. J.Ahon Rautatielle ja myöskin sille mälskärin kertomuksille!
Niin sitä ukkona muuttuu..
Koulun harjoittama pakkosyöttö masensi minut kotimaisen kirjallisuuden suhteen. "Tuntematon sotilas" luettiin peruskoulun 9:llä, lukion 1:lla ja vielä kerran lukion 3:lla - se kun sattui olemaan koulun kirjastossa. Yksipuolista ja mielikuvituksetonta. Sittemmin olen tutustunut mm. Kalle Päätaloon, ja pidän hänen ajankuvaustaan varsin avartavana.
Oikeinko teidän PITI lukea Tuntematon? Meitähän opettajat nimenomaan VAROITTIVAT lukemasta sellaista epäisänmaallista roskaa, jossa vielä kiroiltiinkin niin kauheasti! Totta kai me innolla ryntäsimme sitä lukemaan, mikäs sen helpompaa, kun ainakin joka toisessa perheessä isä oli saanut sen joululahjaksi. Suomen ennätys taisi olla 8 kpl suuren perheen isälle.
Sissiluutnantti ja Juhannustanssit eivät kai enää olleet lahjakirjoina yhtä suosittuja, mutta nehän löytyivät kohta kirjastosta.
Turussa nousi joskus jonkinlainen kärhämä siitä, että Alpo Ruuthin Kämppää oli luettu jossain koulussa kirjallisudentunnilla. Varmaan senkin suosio olisi lisääntynyt, jos siinäkin olisi ollut se kielletyn hedelmän maku?
Nyyh. Voi me rukolimmmme että saisimme edes lukea.
Meilä oli niin kurja lapsuus että kirjoja ei saanut, ne piti ite kirjottaa.
- Taisin olla vähän *vaikutuksen* alaisena, kun kirjoitin tuon.
Totta kai se Kämppä nimenomaan SAI lisäpotkua siitä kielletyn hedelmän mausta.
Jos ei muual ni Turuus.
Entäs Pohjosen kirjailijat?
Minä olen lukenut Timo K. Mukkaa ja viime aikoina Rosa Liksomia.
Lukekaapa tuota Rosaa.
On ne niin sattuvia kuvauksia ne pienet novellit joita hän kirjoittaa.
Sitten se Bama Lama, joka on melkein kuin naisen kirjoittamaa Charles Bukowskia.
Ja Eeva Kilpi ja Anja Kauranen.
Taitaa olla enemmistö täällä miespuolisia kirjallisuudesta kiinnostuneita.
Ei siinä mitään vikaa ole, ihmettelen vain missä naiset kuuhaa, kun todistetusti naiset harrastavat kirjallisuutta enemmän kuin miehet.
olen lukenut Kaari Utrion, Laila Hietamiehen, Ursula Pohjolan-Pirhosen, ja tietenkin Leena Lehtolaisen kirjat. Lisänä vielä Eeva Kilpi Ja Orvokki Autio. Ja onhan näitä nuorempiakin naiskirjailijoita. Yleensä luen kaiken mitä käsiini saan. Romantiikkaa, jännitystä, kauhua, elämänkertoja yms.
Jotta lukemaan vaan kaikki!
Ja tietysti luen myös mieskirjailijoiden kirjoja mutta Päätaloa en ole enää vuosiin lukenut. Aiemmin luin jokaisen uuden kirjan mutta sitten ne alkoivat toistaa itseään, joten kyllästyin.
(Tervo, Hotakainen, Raittila yms.), vaikka niillä on hyvätkin hetkensä, niin enimmäkseen tuntuvat vain jankkaavan niitä iänikuisia suomalaisuusmiehisyysklisheitä, vuorineuvoksia, jäyhiä perusinsinöörejä, armeijamuisteloita ja
viinaa ---> EVVK.
Löytyykö Suomesta mitään omaperäisempiä, klisheistä ja tylsistä traditioista vapaampia kirjailijoita?
tämä: Antti Hyry.
Siis sitä meidän ainoaa Nobel-kirjailijaa, Frans Eemil Sillanpäätä?
Mutta esim. Haanpää on tuon aikakauden nimistä paljon kiinnostavampi.
Lue ihmeessä, et tule katumaan.
Ja luen pian sen uudelleen, edellisestä kerrasta kun on PAAAALLJJOOOOON aikaa.
Tässäpä jotain ajatuksia suomalaisista kirjailijoista:
Kurvisen (inho)realistinen sodankuva vetoaa minuun paremmin kuin. esmes Pentti H. Tikkasen "vielä kerran pojat" mentaliteetti.
Dekkaripuolelta maininnan ansaitsevat ainakin Harri Nykänen ja Juha Numminen. Remeksellä on Clancymaisia ongelmia: Tekniset detaljit ovat kyllä kunnossa, mutta tarina ja kerronta ontuvat jonkin verran. Luettavia kuitenkin nekin.
Päätalotkin on tullut luetuksi. Osa jopa pariinkin kertaan. Mielenkiintoisia ja antavat kuvan millaista elämä oli 60-80 vuotta sitten. Teksti sujuvaa, joten itseäni ei haitannut vaikka tarina ei aina huimaa vauhtia etenekään. Yleisilmeeltään hieman ahdistavia.
Skiftesvikin teokset yleisesti ottaen erinomaisen mielenkiintoisia, sävyltään tummia nämäkin.
V.Huovisella joitakin loistavia teoksia (Ihmisten puheet, Kylän koirat, Puukansan Tarinoita!!!) ja joitakin himmeämpiä tarinoita (Talvituristi..)
Kyllä luetaan suomalaista.
Sekalaisessa järjestyksessä; Linna, Päätalo, Huovinen, Säisä, Paasilinna, Rintala, Turunen ...
Eikä pidä unohtaa Pentti Haanpäätä. Loistava kirjailija. Lukekaa ihmeessä.
ei tule suomalaista juuri suosittua. Paitsi Saisiota, se on must, koska se on NERO! Jos Väikki Linna nousis kuolleista ja kirjoittaisi jatkoa Täällä pohjantähden alle, kylläpä lukisin ;)
parhaita ovat milestäni Anni Polvan kirjat esim Rakasta minua hiukan hauskaa ja kevyttä luettavaa Kaari Utrio on myöskin mihinkä uppotuu vie mukanaan,Laila Hietamis Sonja sarja aivan ihana sarja.Pirjo Tuomisen kirjat kiinostavia ja mielyttäviä lukea ja tarina vie mukanaan .mika waltari sinuhe egytptiläinen mielenkiintoinen kirja.Arto paasilinnan Herranenaika ja iso isää etsimässä.
Suosittelen: Ala-Harjan Stripiä, Alasalmen Metsäläisiä, Sammalkorven Paulaa ja Klausia, Aron Harmia lämpöpatterista, Peuran On rakkautes ääretön. Skarppia ja tuoretta otetta.