Ihan pihalla

rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.sillä pääsee pitkälle

Ensimmäisen kerran aloin pelätä helvettiä noin viisivuotiaana kun naapurin vl-poika sanoi, että kun tulee maailmanloppu maa alkaa palaa. Pelkäsin aina että maa alkaa palaa. Pelkäsin helvettiä lapsena aina, koska luulin joutuvani helvettiin jos en kunnioita vanhempiani. Monesti tunsin suuttumusta ja vihaa vanhemmilleni ja luulin että tästä tunteesta joudun helvettiin. Niinpä elin jatkuvassa syyllisyydessä ja helvetipelossa.

Ja vapauduin! Kerroin eräälle ihmiselle (ei-vl)johon suuresti luotan ja kunnioitan näistä tuntemuksistani. Siitä alkoi vapautuminen. Minulla helvetin pelko liittyi enemmänkin tunteisiin ja oli psykologista ja sain niihin apua ihmiseltä joka edusti toisenlaista maailmankuvaa, aikuisempaa ja turvallisempaa.

Enää en ole pelännyt helvettiä kymmeneen vuoteen. Tavallaan se helvetinpeko oli kai joku äärikeino kasvattaa lapsia uhkailemalla helvetillä jos ei tottele. Minusta helvetti on enemmänkin jotakin joka on jo täällä.

Luotan siihen, että Jumala on hyvä ja Jumala on antanut ihmisille älyn ja tunteet jotta voimme täällä auttaa toinen toistamme ja itseämme jotta elämämme olisi elämisen arvoista. Ja lähimmäisen rakkaus on tietysti niistä suurin. Näin hyvän Jumalan kasvot lähimmäisessä joka minua auttoi.

En lähtenyt koskaan etsimään helvetinpelkooni apua mistään uskonnosta, vaan sain avun ymmärtäväisten ihmisten tuella. Jos olet syntynyt vl-perheeseen, voi olla että helvetin pelko juontaa sieltä lapsuudesta ja siihen apu löytyy muualta kuin uskonnosta tai hyvässä lykyssä löydät hyvän Jumalan rankaisevan jumalan tilalle.

sillä sinulla on synnintunto jäljellä.Usko vain vapaasti kaikki synnit anteeksi rauhaan iloon ja vapauteen asti ja lähde seuraamaan omantunnonääntä.Omatunto neuvoo mihin joukkoon kuulut.Minä olen vanhoillislestaadiolainen ja saanut parnuksen armolahjan.Toivon sinunkin rakasystävä ottavan tämän armolahjan vastaan nöyrästi.Tätä suurta taivaanlahjaa ei kannata hyljätä,vaikka sielunvihollinen sitä tarpeettomana pitääkin.Tässä on kysymys meidän jokasen omakohtaisesta uskosta sillä toisten uskolla ei taivaaseen pääse perille.Sinä kuuntele omantuntosi ääntä ja rukoile jumalata nöyrästi ,että se oikelle tielle johdattais

Kehoittaisin seuraamaan Jeesusta..

Helvetin pelko on hyvin huono lähtökohta uskovaisuudelle. Pelko kun tahtoo väkisinkin tehdä silmänpalvelijaksi ja lisäksi Jumalalle ei kelpaa kuin rakkauden palvelus.

Miksi uhraisit ajatustakaan helvetille? Koska Kristukseen turvaavilla ei kadotustuomiota ole.

Jumala on herättänyt sinussa synnin tunnon ja siten myös helvetin pelon. On uusi etsikkoaikasi.

Tee parannus ja usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä aina iloon ja vapauteen asti. Näin pääset kunnian taivaaseen, jos jaksat kilvoitella tällä kaidalla polulla loppuun asti.