kun luulee kaiken olevan
juuri tässä
kämmenellä
silmät avoimina
sydän pakahtumassa
onni on tullut
viimein
kun se kaikki
siinä kämmenellä
tuulen lennättämänä
katoaa
tai
kämmen puristuu nyrkkiin
niin että
se kaikki suloinen ja kaunis
se onni
se lämpö
se rakkaus
pusertuu
pienksi möykyksi
pakahduttaa sielun
se koskee
silloin
rakkauteen voi kuolla
juuri tässä
kämmenellä
silmät avoimina
sydän pakahtumassa
onni on tullut
viimein
kun se kaikki
siinä kämmenellä
tuulen lennättämänä
katoaa
tai
kämmen puristuu nyrkkiin
niin että
se kaikki suloinen ja kaunis
se onni
se lämpö
se rakkaus
pusertuu
pienksi möykyksi
pakahduttaa sielun
se koskee
silloin
rakkauteen voi kuolla
Vastaukset 13
Vanhimmat
..ja kuinka monesti koettua.
sinä puit tuo tunteen
loisteliaasti sanoiksi.
hyvin kirjoitettu
ja lukuelämys vailla vertaa
koskettavuudessa.
hyvin hyvä,hyvä 1violetti!!!
ensimmäinen tuotokseni tällä ilmaisun saralla ikinä, olen kiitollinen, jos pystyin edes hieman koskettamaan jotakuta, purkaa edes hieman sanoiksi tätä pakahduttavaa tunnetta
Vahva tunne runosi,jossa on
helppoa sanoissasi matkustaa.
Tuota hurjaa tunnetta-suurempaa-
ei maailmassa ole.
Sitä olen itse myös elämässäni
kokenut,jonka palautit
mieleeni.
Tiedätkö mikä siinä on
vaikeinta ja pelottavinta:
Jos sen menettää ja sitäkin
täytyy pelätä- Elämän pelkoa.
Lämmintä hyvää Rakkaudellesi.
Elämän pelkoa, hylätyksi tulemisen pelkoa, satutetuksi tulemisen pelkoa, pelkoa siitä, että maailmasta häviävät värit, äänet, tulee vain tyhjyys
Pelolla on hirvittävä
voima tuhota jopa
luontaista omaa
persoonaa
- kuluttavaa
energiaa,joka on
hyvästä pois.
on kammottava, se syö ihmisestä niin ison osan, että elämästä tulee pelkkää olemassaoloa. Erittäin hienosti sanoit.
...- on jotenkin pientä tuntemusta
tuosta,vaikkei ehkä juuri
tuosta alueesta...noin
niinkuin yleensä...-
oli tämä runosi. Saman olen tuntenut minäkin ja siksi voin vain sanoa, että ethän anna sille valtaa.
kun se tunne ei mene pois. Aika parantaa haavat (naurettava sanonta), mutta arvet jäävät ja kuori paksunee, se tuntuu niin pahalta
..siltä, että Hän ei kohtele hyvin minulta varastamaansa sydäntä vaan puristaa sen nyrkissään kasaan. Niin paljon sattuu ikävöidessä. Silloin on pakko kirjoittaa iloisempi runo tai muuten siirtää ajatukset johonkin väkisin.
Jaksellaan näiden pakahtumisen kanssa ilman kuolemista.
Mukava oli runosi : )
kiitos,
tämä kaiketi kuuluu elämään tämäkin, mutta yritän ajatella niin, että se ei saa nujertaa minua, toivottavasti sinäkin jaksat
Erittäin koskettavaa,
huh, voin kuvitella miltä tuntuu
miten rakkauden voi menettää,
miten rakkauteen voi kuolla.
Toistan vielä, koskettavuudessaan erittäin hyvä runo, pidin!
tästäkin palautteesta, ja tietysti myös kiitollinen. Tämä tunne pitää saada jotenkin ulos ja hämmästyksekseni se tulikin näin runomuodossa. Alan vahvasti uskoa siihen, että runous on oikeasti rakkauden kieli.