Peruutuspaikkojen määrä

Mutta se on vaan tappion jälkeen paljon helpompaa elää päivä kerrallaan, kun on jotakin, mitä odottaa. Toivon antaminen ei mielestäni ole kanssaihmisiltä paljon vaadittu.

Harva tosiaan jättää sen paikan ottamatta, mutta ei voi koskaan tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Ymmärrän, että harva luopuu paikasta, koska sen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Silti voin jokainen päivä kotiin palatessani miettiä, olisiko kirje sittenkin tullut.

Mielestäni sihteereiltä ja ihmisiltä yleensäkin puuttuu kyky tajuta toisen tilannetta, kun viedään suoraan unelmilta pohja alta. Siinä ei paljon tunteita ajatella. Kyllähän ne kokemuksen perusteella voivat tietää, ja ovatkin todennäköisesti oikeassa, mutta tämä elämä on kuitenkin niin arvaamatonta.

toivo elää yhä kirjoitti:

Mutta se on vaan tappion jälkeen paljon helpompaa elää päivä kerrallaan, kun on jotakin, mitä odottaa. Toivon antaminen ei mielestäni ole kanssaihmisiltä paljon vaadittu.

Harva tosiaan jättää sen paikan ottamatta, mutta ei voi koskaan tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Ymmärrän, että harva luopuu paikasta, koska sen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Silti voin jokainen päivä kotiin palatessani miettiä, olisiko kirje sittenkin tullut.

Mielestäni sihteereiltä ja ihmisiltä yleensäkin puuttuu kyky tajuta toisen tilannetta, kun viedään suoraan unelmilta pohja alta. Siinä ei paljon tunteita ajatella. Kyllähän ne kokemuksen perusteella voivat tietää, ja ovatkin todennäköisesti oikeassa, mutta tämä elämä on kuitenkin niin arvaamatonta.

suhtautua elämään realistisesti kuin elätellä unelmia. Nuori ihminen tietysti unelmoi, mutta jos sisään otetaan jotain 100 ja on varasijalla 26, niin toivon voi heittää heti ja ryhtyä tekemään jotain muuta.

Ajatteles, jos sanottaisiin, että ihan hyvät mahdollisuudet päästä kuitenkin sisään, ja sitten jäisit siitä unelmoimaan ja odottelemaan - se olisi paljon pahempi.

Paljon parempi tosiaan on suhtautua elämään realistisesti ja unohtaa turhat haaveilut.

parempi kai kirjoitti:

suhtautua elämään realistisesti kuin elätellä unelmia. Nuori ihminen tietysti unelmoi, mutta jos sisään otetaan jotain 100 ja on varasijalla 26, niin toivon voi heittää heti ja ryhtyä tekemään jotain muuta.

Ajatteles, jos sanottaisiin, että ihan hyvät mahdollisuudet päästä kuitenkin sisään, ja sitten jäisit siitä unelmoimaan ja odottelemaan - se olisi paljon pahempi.

Paljon parempi tosiaan on suhtautua elämään realistisesti ja unohtaa turhat haaveilut.

Tiedän, tiedän. Usein ihmiset ovat vain pessimistisiä, vaikka kuvittelevat olevansa realistisia. Ei tästä maailmasta voikaan tulla parempi paikka elää, jos asialle ei tee mitään. Uskoa täytyy aina riittää. Eikä mielestäni toivoa sovi menettää.

Ja en missään tapauksessa aio luopua toivostani. Ensi vuonna uusi yritys. Ja jos ei tärppää, niin sitten sitä seuraavana vuonna. Vaikka olenkin useampaan kertaan hakenut, niin mielestäni unelmista luopuminen on pahinta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Vähän sama kuin myisi sielunsa.

toivo elää yhä kirjoitti:

Tiedän, tiedän. Usein ihmiset ovat vain pessimistisiä, vaikka kuvittelevat olevansa realistisia. Ei tästä maailmasta voikaan tulla parempi paikka elää, jos asialle ei tee mitään. Uskoa täytyy aina riittää. Eikä mielestäni toivoa sovi menettää.

Ja en missään tapauksessa aio luopua toivostani. Ensi vuonna uusi yritys. Ja jos ei tärppää, niin sitten sitä seuraavana vuonna. Vaikka olenkin useampaan kertaan hakenut, niin mielestäni unelmista luopuminen on pahinta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Vähän sama kuin myisi sielunsa.

sen perusteella miten paljon lasket uskon ja toivon varaan voisit pikemminkin sopia teologiseen tiedekuntaan

toivo elää yhä kirjoitti:

Mutta se on vaan tappion jälkeen paljon helpompaa elää päivä kerrallaan, kun on jotakin, mitä odottaa. Toivon antaminen ei mielestäni ole kanssaihmisiltä paljon vaadittu.

Harva tosiaan jättää sen paikan ottamatta, mutta ei voi koskaan tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Ymmärrän, että harva luopuu paikasta, koska sen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Silti voin jokainen päivä kotiin palatessani miettiä, olisiko kirje sittenkin tullut.

Mielestäni sihteereiltä ja ihmisiltä yleensäkin puuttuu kyky tajuta toisen tilannetta, kun viedään suoraan unelmilta pohja alta. Siinä ei paljon tunteita ajatella. Kyllähän ne kokemuksen perusteella voivat tietää, ja ovatkin todennäköisesti oikeassa, mutta tämä elämä on kuitenkin niin arvaamatonta.

erittäin myötätuntoisia ja kilttejä jos muotoilivat täysin mahdottoman asian muotoon "lähes mahdotonta". Kyllä se vaan on aivan täysin mahdotonta, ikinä ei ole tuolta varasijalta kukaan päässyt eikä tule pääsemään ellei hakuprosessia jotenkin ratkaisevasti muuteta. Niin kauan kuin vain yhteen lääkikseen saa hakea kerrallaan, tulee olemaan "lähes mahdotonta" päästä jopa ekalta varasijalta sisään.

Itse olen jonossa kai 7. mutta ei kyllä tullut mieleenkään että sieltä mihinkään pääsisin, ainoa toivo on oikaisupyyntö. Siltäkään en kyllä odota mitään sillä niin mahdotonta on sitäkään saada läpi.

Ei se ole ilkeää kertoa mikä on totuus, hölmöhän sitä on jos aivan turhasta unelmoi.

toivo elää yhä kirjoitti:

Mutta se on vaan tappion jälkeen paljon helpompaa elää päivä kerrallaan, kun on jotakin, mitä odottaa. Toivon antaminen ei mielestäni ole kanssaihmisiltä paljon vaadittu.

Harva tosiaan jättää sen paikan ottamatta, mutta ei voi koskaan tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Ymmärrän, että harva luopuu paikasta, koska sen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Silti voin jokainen päivä kotiin palatessani miettiä, olisiko kirje sittenkin tullut.

Mielestäni sihteereiltä ja ihmisiltä yleensäkin puuttuu kyky tajuta toisen tilannetta, kun viedään suoraan unelmilta pohja alta. Siinä ei paljon tunteita ajatella. Kyllähän ne kokemuksen perusteella voivat tietää, ja ovatkin todennäköisesti oikeassa, mutta tämä elämä on kuitenkin niin arvaamatonta.

26. varasija tosiaan on selkeä tilanne, mutta sanoisin että 1. varasijalta pääsy on täysin mahdollista. Itse pääsin Turkuun, mutta en ole elämäntilanteeni vuoksi varma otanko kuitenkaan paikan vastaan...

Unto123 kirjoitti:

26. varasija tosiaan on selkeä tilanne, mutta sanoisin että 1. varasijalta pääsy on täysin mahdollista. Itse pääsin Turkuun, mutta en ole elämäntilanteeni vuoksi varma otanko kuitenkaan paikan vastaan...

Varasija 26 tarkoittaa sitä että esimerkiksi 120 sisäänpäässeestä 26 kpl peruu tulemisensa eli noin 22 % ei tulisi lääkikseen. Tämän lisäksi kukaan takanasi olijoista ei saisi päästä oikaisupyynnöllä sisään. Koskaan ei ole näin paljon jäänyt tulematta, maksimit ovat juuri näitä 1 /120 eli alle 1 %. Historian valossa sihteerit ovat täysin oikeassa ja sinä elät aika naivissa maailmassa.

toivo elää yhä kirjoitti:

Mutta se on vaan tappion jälkeen paljon helpompaa elää päivä kerrallaan, kun on jotakin, mitä odottaa. Toivon antaminen ei mielestäni ole kanssaihmisiltä paljon vaadittu.

Harva tosiaan jättää sen paikan ottamatta, mutta ei voi koskaan tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Ymmärrän, että harva luopuu paikasta, koska sen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Silti voin jokainen päivä kotiin palatessani miettiä, olisiko kirje sittenkin tullut.

Mielestäni sihteereiltä ja ihmisiltä yleensäkin puuttuu kyky tajuta toisen tilannetta, kun viedään suoraan unelmilta pohja alta. Siinä ei paljon tunteita ajatella. Kyllähän ne kokemuksen perusteella voivat tietää, ja ovatkin todennäköisesti oikeassa, mutta tämä elämä on kuitenkin niin arvaamatonta.

Mietippä, jos sihteerit sanoisivat jokaiselle varasijalla olevalle, että he pääsevät sisään, aika paljon valituksia tulisi...
Mahdotonta ei kannata luvata, turha idealismi pois ja realismia kehiin. It's just not gonna happen!
Kannattaa odottaa huonointa mahdollista, niin saattaa yllättyä pienistäkin myönteisistä asioista ;) no joo, ei aina kuitenkaan...

toivo elää yhä kirjoitti:

Mutta se on vaan tappion jälkeen paljon helpompaa elää päivä kerrallaan, kun on jotakin, mitä odottaa. Toivon antaminen ei mielestäni ole kanssaihmisiltä paljon vaadittu.

Harva tosiaan jättää sen paikan ottamatta, mutta ei voi koskaan tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Ymmärrän, että harva luopuu paikasta, koska sen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Silti voin jokainen päivä kotiin palatessani miettiä, olisiko kirje sittenkin tullut.

Mielestäni sihteereiltä ja ihmisiltä yleensäkin puuttuu kyky tajuta toisen tilannetta, kun viedään suoraan unelmilta pohja alta. Siinä ei paljon tunteita ajatella. Kyllähän ne kokemuksen perusteella voivat tietää, ja ovatkin todennäköisesti oikeassa, mutta tämä elämä on kuitenkin niin arvaamatonta.

sitten parempi juttu, kuin totuuden kertominen. Sinulle pitäisi siis valehdella, että on mahdollista, jotta sinulle tulisi parempi mieli ja voisit elää väärässä luulossa?

Jos et totuutta kestä, et kestä lääkärin ammattia, joten unohda koko lääkis!

toivo elää yhä kirjoitti:

Tiedän, tiedän. Usein ihmiset ovat vain pessimistisiä, vaikka kuvittelevat olevansa realistisia. Ei tästä maailmasta voikaan tulla parempi paikka elää, jos asialle ei tee mitään. Uskoa täytyy aina riittää. Eikä mielestäni toivoa sovi menettää.

Ja en missään tapauksessa aio luopua toivostani. Ensi vuonna uusi yritys. Ja jos ei tärppää, niin sitten sitä seuraavana vuonna. Vaikka olenkin useampaan kertaan hakenut, niin mielestäni unelmista luopuminen on pahinta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Vähän sama kuin myisi sielunsa.

Jos olet jo useamman kerran yrittänyt, niin pitäisi ymmärtää tilanne. Lahjakkuutesi, älykkyytesi, tietosi ja/tai motivaatiosi tai kaikki yhdessä ei riitä lääketieteelliseen.

Unelmistaan on hyvä pitää kiinni, mutta on hyvin lapsellista ja tyhmää kuluttaa elämänsä tavoittelemalla "kuuta taivaalta". Maailmassa on monta muuta mielenkiintoista ammattia. Joko täysin muulta alalta tai alemmalla koulutustasalla terveydenhuollon alalta...

Peruskoulussa varmaan opetettiin kaiken olevan kaikille mahdollista ja vanhempasi epäilemättä kertoivat sinulle samaa. Mutta, mutta joulupukkiakaan ei oikeasti ole... :D

on mielestäsi kirjoitti:

sitten parempi juttu, kuin totuuden kertominen. Sinulle pitäisi siis valehdella, että on mahdollista, jotta sinulle tulisi parempi mieli ja voisit elää väärässä luulossa?

Jos et totuutta kestä, et kestä lääkärin ammattia, joten unohda koko lääkis!

Peruskoulussahan kaikki ovat hyviä, vaikka osa osaakin vain 50 %:sesti. Kyllä em. häntäpään oppilaat tietävät tilanteensa, mutta ovat oppineet "valehteluun".

Kaikki ovat yhtä hyviä... :D

Kauppatieteilijänä eksyin lukemaan näitä lääkispalstoja ja ei voi muuta kuin lausua suuret kiitokset ilmaisesta viihteestä! Tämä ketju ja toinen, jossa joku haluaa lukea lääkäriksi kun ei jaksa rampata usein sairastavien lastensa kanssa päivystyksessä sai minut rankan päivän jälkeen nauramaan oikein vedet silmissä.

Ne kaikki 26 (ja miksei enemmänkin, montako otetaan varasijoille?) varasijalaista, jotka tietysti ovat vahvoja uskossaan ja toivossaan päästä sisään voisivat harkita jonkun sketsishown perustamista. Nyt kun Spede ja kumppanit ovat olleet aika kauan poissa kuvioista, uutta verta kaivattaisiin kotimaisen laatuviihteen saralla.

Vakavasti vielä; miksi ylipäätään mainita noin kauas valituista jääneelle hakijalle hänen varasijansa lukumäärä tai että hän edes on millään varasijalla? Sehän jo sinänsä on turhan toivon kylvämistä.

huumoria piisaa kirjoitti:

Kauppatieteilijänä eksyin lukemaan näitä lääkispalstoja ja ei voi muuta kuin lausua suuret kiitokset ilmaisesta viihteestä! Tämä ketju ja toinen, jossa joku haluaa lukea lääkäriksi kun ei jaksa rampata usein sairastavien lastensa kanssa päivystyksessä sai minut rankan päivän jälkeen nauramaan oikein vedet silmissä.

Ne kaikki 26 (ja miksei enemmänkin, montako otetaan varasijoille?) varasijalaista, jotka tietysti ovat vahvoja uskossaan ja toivossaan päästä sisään voisivat harkita jonkun sketsishown perustamista. Nyt kun Spede ja kumppanit ovat olleet aika kauan poissa kuvioista, uutta verta kaivattaisiin kotimaisen laatuviihteen saralla.

Vakavasti vielä; miksi ylipäätään mainita noin kauas valituista jääneelle hakijalle hänen varasijansa lukumäärä tai että hän edes on millään varasijalla? Sehän jo sinänsä on turhan toivon kylvämistä.

Eli siis laskenut olevansa 26. riman alle jäänyt ja tulkinnut sen varasijaksi.

huumoria piisaa kirjoitti:

Kauppatieteilijänä eksyin lukemaan näitä lääkispalstoja ja ei voi muuta kuin lausua suuret kiitokset ilmaisesta viihteestä! Tämä ketju ja toinen, jossa joku haluaa lukea lääkäriksi kun ei jaksa rampata usein sairastavien lastensa kanssa päivystyksessä sai minut rankan päivän jälkeen nauramaan oikein vedet silmissä.

Ne kaikki 26 (ja miksei enemmänkin, montako otetaan varasijoille?) varasijalaista, jotka tietysti ovat vahvoja uskossaan ja toivossaan päästä sisään voisivat harkita jonkun sketsishown perustamista. Nyt kun Spede ja kumppanit ovat olleet aika kauan poissa kuvioista, uutta verta kaivattaisiin kotimaisen laatuviihteen saralla.

Vakavasti vielä; miksi ylipäätään mainita noin kauas valituista jääneelle hakijalle hänen varasijansa lukumäärä tai että hän edes on millään varasijalla? Sehän jo sinänsä on turhan toivon kylvämistä.

päädyin tänne lueskelemaan, koska oli tylsää ja täällä aina yhtä hauskaa viihdettä;)Luin myös sen omien lapsien lääkäriks haluavan ketjun, hihi, hauskaa. Humanistisessa opiskelen ja olen onnellinen siitä, tällaiseen porukkaan en edes haluais Lisäksi harvemmin kukaan minulta on asiantuntijaneuvoja pyytäny, korkeintaan muutamia hassuja vuosilukuja välilä.
Ei meillekään pääsee varasijoilta, ei edes ekalta, saati sitten siltä 26.. Toki, jos ensijärkytyksen saa torjuttua sillä, että kuvittelee pääsevänsä vielä sisään, niin mikäs siinä, mutta yleensä muille voi valehdella, ei itselleen.

Itse aloitin lääkisopiskelun 10 vuotta sitten ja silloin ainakin oli sellainen systeemi, että joku suunnilleen 5 kappaletta paikoista täytettiin vasta oikasisupyyntöjen käsittelyn jälkeen.

Sinä vuonna kun itse pääsin sisään oli vissiin kaksi henkilöä, jotka luopuivat opiskelupaikastaan. 26. sijalta ei kyllä ole pienintäkään mahdollisuutta päästä.

SV 36XXXXX kirjoitti:

Itse aloitin lääkisopiskelun 10 vuotta sitten ja silloin ainakin oli sellainen systeemi, että joku suunnilleen 5 kappaletta paikoista täytettiin vasta oikasisupyyntöjen käsittelyn jälkeen.

Sinä vuonna kun itse pääsin sisään oli vissiin kaksi henkilöä, jotka luopuivat opiskelupaikastaan. 26. sijalta ei kyllä ole pienintäkään mahdollisuutta päästä.

Ehkä se intti on kuitenkin pakollinen F*cking daijut..!

Nimetön kirjoitti:

Ehkä se intti on kuitenkin pakollinen F*cking daijut..!

täysjärkinen luovu opiskelupaikastaan, jos on kerran sellaisen onnistunut saamaan! Sitä ottaa opiskelupaikan vastaan, ja ilmoittaa samalla lykkäävänsä opintojen aloitusta vuodella. Uusia paikkoja ei siis vapaudu millekään varasijalaisille ja suurinpiirtein saman verran edellisenä vuonna hyväksyttyjä, intin käyneitä tulee tilalle. Daiju...