Olisin kiinnostunut lestadiolaisen herätysliikkeen suhtautumisesta lähetykseen. Kertoisitteko liikkeen kantaa, toteutetaanko lähetyskäskyä ja jos toteutetaan, niin miten. Mitkä suunnat toteuttavat? Rauhanyhdistyksen kanta erityisesti kiinnostaa. Jos jumalan valtakunnan lapsia ovat ainoastaan Rauhanyhdistyksen jäsenet, mitä tapahtuu lestadiolaiseuuden oppien mukaan afrikan ja muun maailman pienille lapsille, jotka eivät ole koskaan Lestadiuksesta kuulleetkaan?
lähetys ja lestadiolaisuus
sirkkunen
6764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...linkki!
http://www.srk-oulu.net/sivu4.htm
tekevät lähetystä mm. eri puolilla Venäjää, Virossa, Liettuassa, Latviassa, nähtävästi jonkun verran tanskasssa, seuroja on ollut myös Saksassa,Englannissa...ja yhdysvaltalaiset tekevät "lähetystä" omassa maassa alueille missä pysyviä seurakuntia ei ole.(Ruotsalaisten ja Norjalaisten osuudesta lähetystyössä en osaa sanoa..)
Mun mielestä lähetystyö on aktiivista, eli seuroja järjestetään esim. Venäjän karjalassa noin. kerran kuukaudessa ja sinne on muodostunut seurakuntia, karjalassa on suuri jumalan sanan nälkä ja he ovatkin pyytäneet että seuroja voisi alkaa järjestää jopa viikoittain...
Esikoiset tekevät yhteistyötä luterilaisen kirkon kanssa, jolloin olemme saaneet käyttää kirkkoja seuroihin ja jumalanpalveluksiin. Myös useita kirkon rakennus projekteja vetävät esikoislestadiolaiset suunnittelijat.
Lähetystyön ohessa teemme myös humanitaarista työtä, tosin sitäkin on vaikeutettu eikä viemis nyssyköitä katsota hyvällä tullissa..
Lähetystyö toimii lahjoituksina ja hyväntekeväisyyden turvin, siihen voi osallsitua järjestämällä erillaisia rahaankeruu tapahtumia, esim. myyjäisiä tai toimimalla kuskina lähetysmatkoilla.
Saarnaajillamme on oikeus jakaa ehtoollista ja mm. puhua jumalanpalveluksissa..
Järjestämme myös mm. nuortenleirejä.
Suomen sisäistä lähetystyötä ei käytännössä katsoen ole, emme koe sitä "tarpeelliseksi", kaikki ovat tervetulleita seruoihimme.
Uskomme mukaan, lapsi pääsee taivaaseen kastamattomanakin ja käsittääkseni näin uskovat myös vanholliset.
Meillähän on kotimaan lähetystyö hyvinkin vilkasta. Lähetysseuroja eli isoja seuroja on hyvin monilla paikkakunnilla neljästi vuodessa. Pääkaupunkiseudullakin kolmesti vuodessa.
Mut mä ajattelin lähinnä jehovalaistyyppistä käännytyslähetystyötä, mitä me ei tosiaankaan tehdä suomessa!!!
Ei kai me "jehovalaistyyppistä käännytyslähetystyötä" tehdä missään päin maailmaa! :)
Ehkä Lilli tarkoitti sellaista lähetystyötä, jossa mennään ulos maailmaan? Suomessa järjestettävät esikoislestadiolaisten "lähetysseurathan" järjestetään useimmiten esikoislestadiolaisten omissa rukoushuoneissa, ja periaatteena on, että "tänne voi sitten jokainen tulla kuuntelemaan, jos on kiinnostusta, onhan tästä lehdessä ilmoitettu". Ja kyllä ihmisiä joskus tuleekin, mutta minusta tuntuu, että tässä olisi vähän parantamisen varaa, ennen kuin siitä todella tulisi ulospäinsuuntautuvaa lähetystyötä.
Ulkomailla, ainakin Venäjällä ja Baltiassa, esikoislestadiolaisten lähetystyöllä on enemmän ulospäin suuntautuva luonne. Käydään mm. vankiloissa, sairaaloissa ja muissa sen tyyppisissä paikoissa, joissa valtaosa on vielä ilman uskoa. Tällaista ei ainakaan kovin suuressa määrin tapahdu Suomessa.
Mutta lähetystyönhän ei tarvitse välttämättä olla mitään järjestettyä lähetystyötä. Jokaisella olisi varmasti yllin kyllin lähetyskenttää ihan omassa lähipiirissäänkin, mutta kun ei saa sanaa suustaan...