Heippa rakkaat kanssasisareni!! Olen 25v ja vietän tänä vuonna bulimiani 10v synttärijuhlia. Tähän ajanjaksoon sisältyy vain muutamia viikkoja jolloin en ole oksentanut päivittäin. Välillä mukana ollut myös anoreksia erityisen isona osana elämääni, mutta sitten taas kontrollin pettäessä on tapahtunut paluu bulimiaan. Ulostuslääkkeet ovat tulleet tutuksi myöskin jo useammalta vuodelta, samoin kuin kaikki päihteet mitkä vain vie ruokahalua pois. Kaikesta tästä huolimatta kuitenkin olen, muutamaa hampaissa olevaa reikää lukuunottamatta, fyysisesti täysi terve. Mutta henkisesti kaikkea muuta.. ;( Oksentaminen/syöminen hallitsee koko elämääni. Hävettää asua kerrostalossa, koska naapurit varmasti ovat hyvin tietoisia harrastuksestani. En voi lähteä esim kaveriporukalla mökkeilemään, koska en kertakaikkiaan pysty enää olemaan vuorokautta oksentamatta. Urheilen pakonomaisesti joka päivä, vaikka niin paljon mielummin olisin kihlattuni kanssa ne vähäiset tunnit mitä töiltä jää. Lääkärissä olen käynyt, avuksi sain reseptin. Ikävä kyllä lääkkeiden kanssa ei oksentaminen onnistu, joten en ole edes uskaltanut ensimmäisen kokeilun jälkeen enää jatkaa, oma pahin painajaiseni kun on se, etten saa ahmimisen jälkeen ruokia tulemaan millään ylös.. Vihaan elämääni, vihaan itseäni ja vihaan 10v mitkä olen heittänyt jo tämän takia hukkaan!!!!!!
Hätä rakkaasta bulimiasta
Kaikkeen kyllästynyt
4529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heips!
Olen erittäin iloinen, että löysin tämän palstan ja tajuan etten ole yksin. Koin jälleen suuren herätyksen, kun sylkirauhaseni tulehtui pahasti - - johtuen tietysti ystävästämme Bulimiasta. Olen sairastanut tautia lähemmäs 10 - vee, enkä ole asiasta ylpeä vaan erittäin loppuunkulunut, masentunut ja surullinen - kuten ilmeisesti suurin osa meistä. Olen kokenut lääkehoidon ja terapiaa on takana useita vuosia . . . En halua antaa periksi, vaikka oksentelu onkin nyt loman kunniaksi pahentunut sekä masentuneisuus lisääntynyt.
Aiemmissa viesteissä joku nakkasi ilmaan haasteen, että yritetään yhdessä eroon tästä riivauksesta - rakkaimmasta ystävästämme Bulimiasta. En valitettavasti löytänyt nimimerkkiä enää, mutta vastaanottaisin mieluusti Haasteen. Ehdotankin rakkaat kanssasisareni, että muutetaan yhdessä asenteemme Riivaukseen. Kyllä me siitä eroon pääsemme, kun halua riittää ja onnistumisen elämykset tuovat varmuutta. Ehdotan suunnitelmallista taistelua Bulimiaa vastaan. Voisimme aloittaa ensi viikon alusta - pitämällä yllä ruokapäiväkirjaa, sekä alkuun vaikka yhtä päivää viikkoon, jonka päättäisimme yhdessä voimin "oksenteluvapaaksi" . Voisimme pitää yhteyttä tämän foorumin kautta; sopia yhteisistä pelisäännöistä, sekä jakaa kokemuksiamme. Tarvitsemme nyt uskoa parempaan, sekä ehdottomasti toisiamme. Mitä mieltä olette? Aloitetaanko uusi elämä lapsen askelin ensi viikon alusta? Alkuun vain 1 - 2 päivää viikkoon ilman oksennusta, ja siitä hiljalleen jatkaen. Toivo Elämään!!!!
Minäkin olen jo jonkin aikaa seuraillut tätä palstaa, mutten ole ennen kirjoittanut... Itse olen reilut kolme vuotta elänyt bulimian kanssa.... Nyt alkaa olla mitta täysi. koko elämä tuntuu menevän pieleen ellei paranemista tapahdu. Vihdoin tajusin etten pysty parantumaan yksin, ja ei minusta ole puhumaan asiasta.... täältä varmasti löytyy ymmärtäviä ihmisiä? minä olen valmis ottamaan haasteen vastaan, ja yrittämään paranemista yhdessä!
Hienoa, että haasteeseen tarttujia löytyy. Aloitin itse tervehtymisen tuossa viikko sitten. Olen erittäin iloinen, että muutamia päiviä meni ilman oksentamista. Olo oli heti parempi, virkeämpi ja terveempi. Ongelmanan oli se, että vatsa tuntui koko ajan turvonneelta ja olo hieman raskaalta. Jäi ikävä tyhjentämisen tunnetta. En päässyt nettiin, joten tämä vertaistuki jäi saamatta. Ehkäpä se ajoi minut takaisin oksentamaan. Toisena suurena syynä on kuvitelma siitä, että laihdutan pari kiloa oksentamisen avulla. Kaikkihan tietävät, että asia ei ole näin. Lopulta Bulimia ei laihduta ketään. Haluan edelleen parantua ja lopettaa oksentelun. "Kuivakausi" loi uskoa siihen, että kykenen olemaan ainakin muutaman päivän oksentamatta. Tarvitsen kuitenkin Teidän apuanne. Kertokaahan omista kokemuksistanne - ja erityisesti niistä Tervehtymiselämyksistä - - - olen saanut jo apua ja voimia muutamista tervehtyneiltä bulimikoilta. En pidä siitä, että palstalle leviää nyt sairaanloista informaatiota bulimialla laihduttavilta. Bulimia ei lopulta laihduta ketään. Se on vakava sairaus, joka alkaa turvottamaan ja lopulta lihottamaan kehoasi. Apua kaivaten!!! Voihan tästä parantua - uskon niin (:
Oletko käynyt psykoterapiassa? Se varmasti auttaisi.. psykoterpapia prosessi on pitkä,ainakin 2 vuotta. Siihen alle 26- vuotiaat saa helposti Kelan tukea, ehkä jopa kokonaan Kelan maksamana. Otapa asiasta selvää nopeasti, kun olet vielä 25 :)