Voiko itse lopettaa?

Niin no, olemme ystäpiirissä keskustelleet asioista yhdessä. Sain miehellekin sanottua mitä mieltä olen ainakinn siitä että menee kaikki rahat hetkessä päihteisiin ja sitten itketään kun ei ole rahaa jne... Sääliksi käy. Olimme ulkona ja valitettavasti minulle tuli olo ettei kaikki ole kohdallaan.. Tuntui siltä että jotkut ihmiset välittävät siitä että on hetki kivaa, vaikka seuraavana päivänä olisi toisella silmät mustana ja hengen lähtö ei todellakaan kaukana. Pelkään että jopa vihaan ystäviäni, kun he vetävät ja minä olen jo sivusta seuranneena nähnyt moneen kertaan mitä siitä seuraa. Ja minun oloni, kun en ole vetänyt, se ei ole paras mahdollinen ollut. Joudun syömään psykoosilääkkeitä... Jos en söisi lääkkeitä olisin aivan maassa, itkisin, raivoaisin, mutta luulen että toipuisin kyllä ennemmin tai myöhemmin siitäkin. En haluaisi että minun on käytettävä jotain kemikaalia, että pystyn valehtelemaan kaikille että kaikki on hyvin. Niin, siltä minusta tuntuu että minun täytyy esittää että kaikki on hyvin... Onneksi minulla on muutama hyvä ystävä, jotka eivät käytä. Mutta voiko tätä ymmärtää normaali ihminen jolla ei ole kokemusta? Koen olevani yksin, täysin yksin, en voi kertoa vanhemmilleni oikeastaan mitään, en voi puhua työntekijöille, en uskalla enää puhua ystävilleni, pelkään että minusssa on niin paljon huolta ja murhetta sisällä etten kohta osaa enää ajatellakaan normaaleja asioita. Perheeni on rikkinäinen jo muutenkin, minulla on huonot välit vanhempiini, tuntuu että ne eivät anna mulle tilaa elää, mutta eivät kuitenkaan välitä.. Hirvee taakka niskassa, mitä ei voi jakaa toisille. Tai voihan sitä yrittää, mutta kun näistä asioista ei saisi puhua, kun pelkää että joku tulee tutkimaan vielä oman kodinkin ja joudut seuraavaksi selittelemään poliisille mitä ihmettä taas et ole tehnyt.

Ja missä on raja kirjoitti:

Niin no, olemme ystäpiirissä keskustelleet asioista yhdessä. Sain miehellekin sanottua mitä mieltä olen ainakinn siitä että menee kaikki rahat hetkessä päihteisiin ja sitten itketään kun ei ole rahaa jne... Sääliksi käy. Olimme ulkona ja valitettavasti minulle tuli olo ettei kaikki ole kohdallaan.. Tuntui siltä että jotkut ihmiset välittävät siitä että on hetki kivaa, vaikka seuraavana päivänä olisi toisella silmät mustana ja hengen lähtö ei todellakaan kaukana. Pelkään että jopa vihaan ystäviäni, kun he vetävät ja minä olen jo sivusta seuranneena nähnyt moneen kertaan mitä siitä seuraa. Ja minun oloni, kun en ole vetänyt, se ei ole paras mahdollinen ollut. Joudun syömään psykoosilääkkeitä... Jos en söisi lääkkeitä olisin aivan maassa, itkisin, raivoaisin, mutta luulen että toipuisin kyllä ennemmin tai myöhemmin siitäkin. En haluaisi että minun on käytettävä jotain kemikaalia, että pystyn valehtelemaan kaikille että kaikki on hyvin. Niin, siltä minusta tuntuu että minun täytyy esittää että kaikki on hyvin... Onneksi minulla on muutama hyvä ystävä, jotka eivät käytä. Mutta voiko tätä ymmärtää normaali ihminen jolla ei ole kokemusta? Koen olevani yksin, täysin yksin, en voi kertoa vanhemmilleni oikeastaan mitään, en voi puhua työntekijöille, en uskalla enää puhua ystävilleni, pelkään että minusssa on niin paljon huolta ja murhetta sisällä etten kohta osaa enää ajatellakaan normaaleja asioita. Perheeni on rikkinäinen jo muutenkin, minulla on huonot välit vanhempiini, tuntuu että ne eivät anna mulle tilaa elää, mutta eivät kuitenkaan välitä.. Hirvee taakka niskassa, mitä ei voi jakaa toisille. Tai voihan sitä yrittää, mutta kun näistä asioista ei saisi puhua, kun pelkää että joku tulee tutkimaan vielä oman kodinkin ja joudut seuraavaksi selittelemään poliisille mitä ihmettä taas et ole tehnyt.

Kun et käytä niin et myöskään rahoita toisen käyttöä. Ei edes lainoja ja tarkoitan myös miestäsi.

Minä olen tuntenut nuo samat tunteet kuin sinä.
Kun aivot alkaa heräämään ja näkee todellisen maailman se ei yleensä miellytä.
Luota tunteisiin. Kun ajattelit että kaikki ei ole kohdallaan niin ne ei ole.
Mielestäni vihantunteesi on oikeutettuja ja en ymmärrä miten hillitset itsesi. Eli sinulla on rautaa päässä vaikka käytätkin tukena lääkkeitä.
Miksi juuri psykoosilääkkeitä?
Kun näet kaverisi kamoissa tulee varmaan mieleen että tuollainenko olen itsekin ollut.

Olisiko ympäristönvaihdos täysin mahdoton ajatus?
Pelottava ajatus eikö :) Sama pelko oli minullakin.
Saisit tilaa hengittää ilman kenenkään painostusta. Tilanteestasi tulee mieleen ruuvipenkki jota kiristetään koko ajan.
Sinä olet siinä leukojen välissä.

Rajasi sinä tulet kyllä huomaamaan. Toivon vain että menee positiiviseen suuntaan.
Sinulla lienee jonkunlainen hoitosuhde koska lääkitys päällä. Kysele mahdollisuuksiasi päästä terapiaan.

Voimia sinulle.
t: jeans'