Minulla on hullu ja itsekäs haave saada opiskeltua itseni lääkäriksi, koska mieheni ei suostu edes harkitsemaan lääketieteelliseen pyrkimistä. Kun perheessä olisi lääkäri, ei tarvitsisi joka asiasta olla päivystyksessä jonottamassa. Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta, joista nuorimmat ovat vielä vauvaikäiset kaksoset. Olen niin turtunut päivystyksessä istumiseen lasten kanssa. Joko meidän lapset sairastaa ylipaljon tai sitten kaksosten syntymän jälkeen perheemme on jossain sairastelukierteessä. Kuitenkaan korvatulehduksia ei ole ollut onneksi yhtään. *kop kop*
Eihän opiskelupaikan vaihtamiseen tietenkään muuta estettä ole kuin päästä sisään ja menestyä opinnoissa. Kuvittelen kuitenkin sisäänpääsyn vaikeaksi ja opinnot erityisen raskaiksi. Nyt luen yhteen tenttiin 800-1500 sivua, mutta se on ihan eri tyylistä tekstiä kuin lääkiksessä opiskellaan. Se on kuivaa teoriaa ja välillä lakipykäliä (lastensuojelulaki, toimeentulotuki yms.) eikä sen väärin muistamisella tai heikosti lukemisella riskeeraa yhdenkään ihmisen henkeä. Nyt siis opiskelen yhteiskuntatieteellisessä tavoitteena sosiaalityöntekijän pätevyys. Ei sosiaalityöntekijyyskään huono homma ole. Huonosti palkattu se kyllä on. Mutta yhtä kaikki, siitä ei valmistu lääkäriksi eikä siitä ole mitään hyötyä terveydentilan tai sairauksien diagnosoinnissa ja hoitomääräyksissä.
Sen verran sain tänään aikaiseksi, että kävin lainaamassa kirjastosta kaikki lukion kemian ja fysiikan kurssien kirjat. Biologian kirjat ovat vielä tallella lukiosta. Kemiaa ja fysiikkaa en lukiossa opiskellut kuin yhdet pakolliset kurssit tyyliin evvk. Lainasin myös Galenoksen vuodelta 2003 ajatellen, ettei kai sen sisältö niin radikaalisti ole voinut muuttua viidessä vuodessa, ettei se silmäilyä kestä. Selasin sen läpi todeten, että lähestulkoon mahdoton urakka päivittää pohjatiedot sille tasolle, että selviäisin Galenoksen opiskelusta. Tarkoitan lähinnä laskutehtäviä tai niitä kemian hiilisidoskaavojakin vai miksi niitä nimitetäänkään. Siis ihan kaikki pitäisi kerrata ja opiskella. Alkuaineiden lyhenteetkin oli päässyt unohtumaan yleisimpiä (kulta, hopea, kupari, sinkki, kalsium, pii jne.) lukuun ottamatta. Opiskellakseni minun tulisi jättää nykyiset opinnot tauolle, koska raja se on lukemisellakin...tai sellaisella lukemisella, jossa tarttee oivaltaa, tajuta ja muistaa. Elämä on valintoja, mutta tässä tapauksessa myös kovia riskejä.
Eihän opiskelupaikan vaihtamiseen tietenkään muuta estettä ole kuin päästä sisään ja menestyä opinnoissa. Kuvittelen kuitenkin sisäänpääsyn vaikeaksi ja opinnot erityisen raskaiksi. Nyt luen yhteen tenttiin 800-1500 sivua, mutta se on ihan eri tyylistä tekstiä kuin lääkiksessä opiskellaan. Se on kuivaa teoriaa ja välillä lakipykäliä (lastensuojelulaki, toimeentulotuki yms.) eikä sen väärin muistamisella tai heikosti lukemisella riskeeraa yhdenkään ihmisen henkeä. Nyt siis opiskelen yhteiskuntatieteellisessä tavoitteena sosiaalityöntekijän pätevyys. Ei sosiaalityöntekijyyskään huono homma ole. Huonosti palkattu se kyllä on. Mutta yhtä kaikki, siitä ei valmistu lääkäriksi eikä siitä ole mitään hyötyä terveydentilan tai sairauksien diagnosoinnissa ja hoitomääräyksissä.
Sen verran sain tänään aikaiseksi, että kävin lainaamassa kirjastosta kaikki lukion kemian ja fysiikan kurssien kirjat. Biologian kirjat ovat vielä tallella lukiosta. Kemiaa ja fysiikkaa en lukiossa opiskellut kuin yhdet pakolliset kurssit tyyliin evvk. Lainasin myös Galenoksen vuodelta 2003 ajatellen, ettei kai sen sisältö niin radikaalisti ole voinut muuttua viidessä vuodessa, ettei se silmäilyä kestä. Selasin sen läpi todeten, että lähestulkoon mahdoton urakka päivittää pohjatiedot sille tasolle, että selviäisin Galenoksen opiskelusta. Tarkoitan lähinnä laskutehtäviä tai niitä kemian hiilisidoskaavojakin vai miksi niitä nimitetäänkään. Siis ihan kaikki pitäisi kerrata ja opiskella. Alkuaineiden lyhenteetkin oli päässyt unohtumaan yleisimpiä (kulta, hopea, kupari, sinkki, kalsium, pii jne.) lukuun ottamatta. Opiskellakseni minun tulisi jättää nykyiset opinnot tauolle, koska raja se on lukemisellakin...tai sellaisella lukemisella, jossa tarttee oivaltaa, tajuta ja muistaa. Elämä on valintoja, mutta tässä tapauksessa myös kovia riskejä.
Vastaukset 59
Vanhimmat
ja sanon sen suoraan kiertelemättä!
ei ole mitään järkeä lähteä edes yritäämänn lukea kursseja ko.aineista toivossa päästä lääkikseen: sen takia VAIN että sun lapset sattuu TÄLLÄ HETKELLÄ sairastelemaan, jos muuten EI mielenkintoa alalle ole tai mitään hinkua/himoa! motivaatiota täytyy löytyä rutkasti ennen kuin siihen urakkaan pystyy (puhun koko ajan pääsykokeisiin valmistautuimisesta). vaikuttaa, että et tiedosta ollenkaan, mitä se vaatii. ei sitä noin vain kolmen lapsen äitinä napsauteta sormia ja päätetä vaihtaa alaa tuosta vain (noin vaativaan/täyspäiväseen hommaan)!!!! koska pääsykokeista selviämiseenkin menee monella lukeneella monta vuotta! lapsesi olisivat sitä paitsi jo teini-ikäisiä siihen mennessä kun valmistuisit (ja melkein teinejä kun pääsisit kouluun)!!!!
pääset TUHAT kertaa helpommalla kun kuljetat vaan ne lapses siellä lääkärissä. pian lääkiksessä huomaisitkin, kuinka väärin esim. olet heitä syöttänyt jne. oletko tullut ajatelleeksi, että tosiaankin saatat ruokkia heitä liian yksipuolisesti ja etkä kerkeä ulkoiluttamaan tarpeeksi (-> jott vastustuskyky kasvaisi)? mietippä ensin nuita.
sun idea kuulostaa suhteellisen järjettömälle :p
Ensinnäkin kiitos kommentistasi, arvostan suoria mielipiteitä, vaikka tästä saattaisi jo loukkaantua, jos olisin sitä tyyppiä. En todellakaan ole tullut ajatelleeksi, että syöttäisin heitä mitenkään väärin, koska meillä syödään erittäin terveellisesti ja monipuolisesti. Ja ulkoilutusta (miellän lähinnä koiriin tuon käyttämäsi sanan) tulee ainakin tarpeeksi. Keskosuus kai tuon sairastelun takana on ja alun BPD, mutta eihän sitä ole toteen näytetty missään. Ja toinen kaksosista sairastaa takuulla koko elämänsä, ei vain nyt. Mutta siis mitä näitä tähän laittamaan, alkaa vaikuttaa koomiselta inttämiseltä ja omien asioiden repostelemiselta.
Mutta mitä sitten on se himo/hinku. Eiköhän jokaisella ole omat syynsä alalle kuin alalle hakeutumiseen. Onko toinen syy toista heikompi, ei kai. Siinä olet oikeassa, että iso urakka valmistautuminen on ja opiskelu myös. Se, minkä ikäisiä lapseni olisivat valmituessani on taas täysin toisarvoinen seikka. Enemmänkin painoarvoa on sillä, minkä ikäinen itse olen.
Motivaatiota on aina, jos edessä on motivoiva päämäärä. Ehkei tässä suunnitelmassa ole mitään järkeä, mutta olen sen luokan istumalihaksilla varustettu, ettei se takuulla ole mahdotonta. Iltalukion kursseilla vaikka, jos ei itse saa tajuntaansa fysiikan kaavoja. Mikä kiire tässä elämässä oikeastaan on yhtään minnekään, hautaa kohti me jokainen kuljetaan. Jos vaikka ensin valmistuu maisteriksi, menee töihin ja sitten on uusein pääsykokeiden aika. Lääkärin vastaanotoilla ramppaaminen ei vielä sittenkään ole osaltani ohi.
Olen kanssasi samaa mieltä, suunnitelma on pähkä hullu! Olen vaihtanut ammattia neljän lapsen äitinä, motiivina oli halu tehdä opettajan työtä. Opiskelun mahdollistajana oli siis motivaatio tulevaan työhön ei esim. se, että sitten voin opettaa kaikkia lapsia!
...mutta älä nyt kuitenkaan pelkästään sen vuoksi lääkäriksi ala lukemaan, että saisit hoidettua omat perheenjäsenesi - mikä kieltämättä kuitenkin on ihan näppärää.
Mutta jos ala muutoin kiinnostaa ja siihen on sosiaaliset sekä taloudelliset edellytykset (viisi ensimmäistä vuotta olet täysin tukien ja puolison tulojen varassa) niin eikun vaan. Kyllä se lääkiksessä opiskelu muiltakin alanvaihtajilta ja perheellisiltä on sujunut, jopa paremmin kuin monelta muulta nuoremmalta. Lääkärintyössä elämänkokemuksen merkitys erityisesti korostuu. Juuri siksi en henk.koht. pidä siitä, että yhä nuorempia opiskelijoita haalitaan lääkiksiin suoraan lukionpenkiltä. Välivuosi tai pari on vain hyvästä lääkäriopiskelijalle.
kokeneelta: Keskity lapsiisi nyt muutaman vuoden ajan kun he ovat vielä pieniä. Ne vuodet menevät nopeasti ohi eivätkä palaa koskaan, ja ne ovat lastesi elämän tärkeimmät vuodet.
Nykyisissä opinnoissasi on toistaiseksi aivan varmasti tarpeeksi muuta puuhaa. Millä ehtisit istua lastesi kanssa edes päivystyksessä, jos sinulla olisi vielä tiukempi opintoputki päällä?
Jos vielä muutaman vuoden kuluttua lääkärinopinnot sinua kiinnostavat, niin sen kun menet pyrkimään.
eivät yleensä hoida omia lapsiaan vaan vievät heidät lääkäriin. Omien hoidossa ovat tunteet kuulemma liiaksi mukana, ei pysty tekemään järkeviä päätöksiä. (Sama juttu varmaan olisi jos lääkiksiin pääsisi liian tunteenomaisesti potilaisiin suhtautuvia ihmisiä.)
Mutta jokainen pyrkiköön minne haluaa. Se kuitenkin on aika outo peruste, että pyrkii itse kun mies ei halua pyrkiä. Voi yhden kerran sentään, olisko jotain muutakin syytä?
Ja siellä lääkiksessä menee kuusi vuotta ennen valmistumista, ja nyt menee vielä vuosi ennen kuin voi pyrkiä, siis seitsemän vuotta. Lapset kasvavat siinä aika monta vuotta jo ennen kuin voi heitä alkaa hoitaa.
"Mutta jokainen pyrkiköön minne haluaa. Se kuitenkin on aika outo peruste, että pyrkii itse kun mies ei halua pyrkiä. Voi yhden kerran sentään, olisko jotain muutakin syytä?"
No tuo nyt oli laitettu vitsinä, heittona vaan, ettei joku välkky ala ehdottaa, että laita miehes lääkikseen tmv.
"Ja siellä lääkiksessä menee kuusi vuotta ennen valmistumista, ja nyt menee vielä vuosi ennen kuin voi pyrkiä, siis seitsemän vuotta. Lapset kasvavat siinä aika monta vuotta jo ennen kuin voi heitä alkaa hoitaa."
Tiedän tasan tarkkaan mitä siellä opiskellaan. Käytin pari tuntia joka ikisen kurssin sisältöjen lukemiseen ja reflektointiin, onko minusta tuohon ja riittääkö rahkeet. Opinto-oppaat kun ovat vapaasti luettavissa WebOodista myös lääketieteellisen kohdalta. Omilla tunnuksillani vain kirjauduin tavanomaiseen tapaan sisään ja luin. Vaikka taitaa se opinto-oppaan lukeminen onnistua nykyään ilman tunnuksiakin, ei vain ole ollut tarvetta käyttää WebOodia tunnuksitta koskaan.
Aloitus oli tarkoituksella provokatiivinen, ja se olisi saanut täysin erilaisia vastauksia, jos olisin jättänyt ensimmäisen kappaleen kokonaan laittamatta. Olisin siis vaan keskittynyt pohtimaan, uskallanko kolmen lapsen äitinä alkaa toteuttaa uutta suunnitelmaa varsin heikoin pohjatiedoin ja millä aikataululla. Harva kuitenkaan tipahtaa suoraan huipulle, ruohonjuuritasosta on yleensä aloitettava.
"Käytin pari tuntia joka ikisen kurssin sisältöjen lukemiseen ja reflektointiin, onko minusta tuohon ja riittääkö rahkeet." Niin siis yhteensä pari tuntia tuohon opinto-oppaaseen. En yhden kurssin sisältöön sentään paria tuntia :D
Lapsesi ovat lapsia vain hetken ja lienet heidät halunut. Ole heidän kanssaan ja nauti elämästä heidän kasvaessa.
On äärimmäistä itsekkyyttä ja tunteettomuutta käytännössä hylätä heidät oman päähänpistosi takia.
Jos taas haluat olla kunnon bitch, niin eroa, jätä lapsesi heidän isälle ja hanki itsellesi vapaus opiskella kunnolla.
ettei opinto-oppaan lukemisella ja sen reflektoimisella ole mitään tekemistä sen kanssa oppiiko ne asiat.
Juu, ei tarvitse web-oodia, kuka tahansa sinne pääsee - tällainen ei-lääkiksessäkin oleva kävi ne lukemassa.
Millainen pätevyys sinulla on käydä vakuuttelemassa mitään, jos kokemuksesi puuttuu? Mutta ei liene pahasta aloittaa projektia realistisesta suunnasta, vai mitä? Lukemisella ja reflektoimisella on vissi ero. En näe ainoatakaan syytä, miksei asioita oppisi, jos elämänpuitteet on muuten ajankäytöllisesti ok.
aloittaa opiskelut kun lapset ovat pieniä kuin vaikka se että saa lapsen kesken opiskelujen ja jatkaa sitten vuoden jälkeen opintoja (näinhän todella monet opiskelijat tekevät)?
Itsekästä olisi sitten ylipäätään kaikki muu paitsi monivuotinen kotiäitiys. Ei saisi mennä töihin äitiysloman jälkeen eikä tehdä mitään muutakaan.
Tottakai on hienoa jos joku voi ja haluaa jäädä kotiin moneksi vuodeksi mutta mielestäni on aivan turhaa syyllistää ketään siitä että menee töihin tai opiskelemaan ennen kuin kotihoidontuki loppuu..
tuskin johtaa mihinkään
Ohessa muutama miettimisen aihe
- sinulta puuttuu kaikki tiedeaineiden perusteet, joten (iltalukiossa) pitäisi lukea hyvällä menestyksellä laajana matematiikka, fysiikka ja kemia. Vähintään kahden vuoden ponnistelu muun ohessa. Kaikki eivät koskaan opi näitä aineita matemaattisen lahjakkuuden puutteen vuoksi.
- Jos em. "menee kaaliin", niin huolellinen pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii käytännössä lukuvuoden tai useamman vuoden huolimaton valmistautuminen.
- Siis vähintään kolmen vuoden (hyödytön) päätoiminen opiskelu ilman takeita onnistumisesta. Siis mahdollisesti täysin tyhjään hukattua aikaa.
- Jos pääset sisään, niin opiskelu on alkuvuosina kurssimuotoista, työlästä ja siellä on käytännössä läsnäolopakko. Harjoitteluvaiheessa paljon päivystyksiä (ml. ei-virka-aikana). Lasten lääkärissä käyttäminen tai hoitaminen heidän ollessaan sairaana ei ole syy olla poissa...
- haluaako miehesi ottaa kymmeneksi vuodeksi vastuun kasvavien lasten kaikista ilta- ja viikonloppupuuhista, kun sinä toteutat unelmaasi (ts. pönkität egoasi). Vai katseleeko helpompaa naista itselleen? Jos vaihtaa, niin onnistuuko opiskelu yksinhuoltajana? vai annatko lapset isälle? kannattaako ???
- riittääkö motivaatiosi vähintään kymmenen vuoden egon pönkitykseen???
Herää tähän maailmaan! Arpasi olet itse heittänyt ja tyydy siihen!!! Sioilla ei ole siipiä tässä maailmassa.
Mistä keksit tuon egon pönkittämisen? Onko se kenties itselläsi päämääränä? Ja muuten mitä pahaa siinä lopulta on, jos sitä oikein tarkkaan mietit? Joillakin on kamala tarve pönkittää egoaan, mutta luulisi sen olevan raskasta, kun ei voi elää itselleen vaan pitää elää näyttääkseen, eikä lopultakaan ketään oikeasti kiinnosta. Nuoruuden harmaa, josta jotkut eivät herää koskaan.
Nykyään yhä usemmat opiskelevat itselleen vielä aikuisina toisen ammatin. Se on historiaa, että ollaan yhdessä ja samassa koko ikänsä eikä uuteen alkuun ole mahdollisuutta tai uskallusta. Jos ensimmäiseen ei ole tyytyväinen, on itse tehtävä jotain saavuttaakseen tyytyväisyyttä tuovan päämäärän. Nykyään ainakin sosiaalipolitiikassa puhutaan empowermentista (valtaistaminen). Herää nykyaikaan.
Lääkiksessä opiskelee ihan menestyksellä yksinhuoltajia tai parisuhteessa olevia lapsellisia. Miten ihmeessä he voivat mitenkään selviytyä opinnoistaan? Ylläripylläri sulle, vuoropäiväkoteja on olemassa virka-ajan ulkopuolella töitä tekevien vanhempien lapsille. Ja useammalla on tukiverkosto, joka koostuu sisaruksista ja mummoista tai kavereista, ja joka apuaan antaa yllättävien tilanteiden koittaessa esim. sairastumistapaukset tai yllättävät työvuorojen muutokset. Minullakin on sellainen, sellainen olisi hyvä olla jokaisella. Yksin ei kovassa maailmassa ole hyvä olla.
Ihan sivuhuomautuksena, mitä ihmettä luulet nykyisten opintojeni olevan, jos ei äärimmäisen kuivaa teoriaa ja käytännössä läsnäolopakkoa?
Pitkä matematiikka minulla on suoritettuna lukiosta. Kemian ja fysiikan kurssien opiskeluun tuskin menee kahta vuotta keltään, paitsi tietenkin laiskotellen. Miten muuten kukaan ehtisi oppia lukion oppimäärän noin. 2,5 vuodessa, jos jo pelkkiin luonnontieteisiin menisi pari vuotta. Kolmea vuottahan lukioon ei mene, kun kolmas vuosi katkeaa jo sydäntalvella penkkareihin.
Mutta haaveeni, anteeksi egon pönkitykseni, on tässä vaiheessa elämää ehkä järjetöntä. Täytyy valmistua ensin nykyisestä. Mikään ei estä harrastamasta kemian opiskelua iltalukemisina sängyssä. Onko sen sen kummempaa kuin jonkun tylsien tieteenfilosofian kirjojen lukeminen, voi olla jopa mielenkiintoisempaa. Ja mielestäni mikään opiskelu ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa. Jos näin ajattelet, niin ketä varten sinä itse opiskelet? Yliopistoako? Minä opiskelen ainakin itseäni varten ja tietopankkini kasvattamista varten, sivistyäkseni ja avartaakseni maailmankuvaani.
Ja mitä mieheeni ja lasten isään tulee, hän ei ole mikään vastuuta tai kodin- ja lastenhoitoa pelkäävä vellihousu, joka on alistettu kotona äidin apulaiseksi. Että skenaariosi avioerosta pelkästään opiskelun tai työn vaatiman ajankäytön pohjalta on täyttä huuhaata. Naisen kuuluu kestää ja hoitaa, mutta miehellehän se on suuri uhraus, eikö niin? Joopa joo.
Kasva aikuiseksi, ymmärrä tilanteesi ja ota vastuu teoistasi. Nyt olet tuossa tilanteessa ja uusi mahdollisuus ehkä lasten kasvettua isoiksi...
Fysiikka ja kemia eivät ole reaaliaineita, joita kuka tahansa lukukykyinen voi lueskella pikavauhtia. Niiden pohjana täytyy olla pitkän matematiikan osaaminen, niitä täytyy opiskella tietyssä järjestyksessä sekä ymmärtää opiskelemansa ts. laskea, laskea ja laskea. Logiikkasi on tekstisi perusteella sellaisella tasolla, että sopii epäillä matemaattista lahjakkuuttasi ts. pärjäämistäsi...
Et ymmärrä lääketieteellisestä opiskelusta mitään eli opinto-oppaan lukeminen meni harakoille, joten turha jatkaa tästä...
Vain luuserit hankkivat itselleen useampia tutkintoja. Fiksut ihmiset hankkivat kerrasta kunnollisen ammatin (vrt. sosiaaliala :D), josta saa kunnon korvauksen ja menestyvät työssään tarvitsematta opiskella uutta ammattia. Toki omaa ammattitaitoaan joutuu jokainen kehittämään...
Kirjoittamasi perusteella olet varsinainen naispuolisen peter panin ja femakon risteytymä ja miestäsi ja lapsiasi tulee sääli. Oikeasti!
Luvallasi hymyilen sinulle.
luen tätä, saa kyllä veren kiehumaan. Mitä hemmetin itua on moralisoida toisen ihmisen valintoja? Kukaan ei sillä saavuta mitään , muuta kuin sinä voit tuntea itseäsi pykälän paremmaksi. Vaikka moraaliselta kantilta heikommilla oletkin, aiheuttamalla tarkoituksella mielipahaa.
Varmasti varaat itselläsi oikeuden tehdä omaa onnellisuuttasi edistäviä valintoja. Samalla joudut kuitenkin antamaan sen oikeuden muillekin, tai sitten joudut olemaan avoimesti tekopyhä. Lääkärin kantilta ihmisarvon sitominen koulutukseen tai uudelleenkoulutukseen (luuserit) on myös aika hemmetin hieno teko. Onnittelut.
Epäilen, ettet ole päässyt lääkikseen, jos olet, niin nöyrry edes vähän hyvä ihminen! Useampi tutkinto ei todellakaan ole luuseriutta, se on moniosaajuutta ja tarpeellista nykypäivänä. Sitten on luku sinänsä nämä, joiden on pakko kouluttautua uudelleen, vaikka olisivat valinneet kuinka kunnollisen ja hyväpalkkaisen työn heti alkuun. Lääkisläisenä sinun luulisi ymmärtävän, ettei ihminen ole kone, vaikka nykyaika sitä vaatii. Monien on pakko hankkia uusi koulutus, jos ei halua jäädä makaamaan yhteiskunnan olemattomille tuille. Moni ei halua.
Ja naureskelusi sosiaalialalle on kerrassaan uskomatonta, koska tuskin pystyt lääkärin työtä tekemään varsinkaan sairaalassa näkemättä sosiaalityöntekijää/tekemättä joidenkin potilaiden kohdalla yhteistyötä sosiaalityöntekijän kanssa. Aikuinen ja vastuunsa tunteva, jollaista itse painotit heti ensimmäisessä kappaleessa, ei kirjoita noin. Kuikahan siedät kotiutuskeskusteluja moniammatillisessa joukossa potilaan kanssa, jos inhoat kaikkia muita kuin lääkäreitä. Miten muuten on fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, sairaanhoitajien yms. sairaalassa työskentelevien niin kovin ala-arvoisten ihmisen laita, huvittavatko hekin sinua? Ovatko kovinkin paljon huonompia ihmisiä kuin sinä? Kuinka kalseasti suhtaudut potilaisiin, pelottaa ajatellakin.
Näyt vetäneet koko pussillisen herneitä nenään, yritä rauhoittua. Maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä. Maailmassa on monenlaisia toimintatapoja, joita saa kritisoida, mutta junttimaista on solvata. Ja vielä lisättäköön, että lapseni eikä varsinkaan mieheni sääliäsi kaipaa. Mieheni korkeintaan nauraa sinulle. Ja nauroikin, kun kerroin tästä, mutta se hänelle sallittakoon.
kuin että pisti silmään naurettava väitteesi että fysiikan pohjana pitäisi olla pitkä matikka (Tai no ihan varsinaisesta fysiikan opiskelusta yliopistossa en mene väittelemään, siitä en tiedä. Oletan että nyt oli kyse kuitenkin lääkikseen pyrkimisestä).
Tiedoksesi vain että lääkikseen vaadittava fysiikka (tai kemia) ei tosiaankaan vaadi mitään ihmeellisiä matikan taitoja eikä varsinkaan pitkää matikkaa. Tietynlaista ymmärryskykyä täytyy olla mutta matikan osa-alueesta nyt vain riittää ihan normi trigonometria, potenssit, logaritmit sun muut jakolaskut. Ei niitä kaikkia integrointeja tai muita vaikeampia juttuja tarvi osata tai ymmärtää että pystyy laskemaan vaadittavat laskut.
Ei ihme että ihmisillä on käsitys lääkiksestä yli-ihmisten opinahjona jos tuollaisia typeryyksiä lauotaan ympäriinsä.
Luehan kirjoituksesi ja pohdi kuka on laukoilla.
Luvallasi nauran sinulle nyt!!!
PS. On hyvin inhimillistä ja oikein sääliä pulassa olevia ihmisiä, kuten miestäsi ja lapsiasi.
antaa ihmisille väärää kuvaa.
Lyhyellä matematiikalla ei pysty kirjoittamaan laudaturia fysiikasta ja lääketieteelliseen pääsy ilman pitkää matematiikkaa hankaloituu oleellisesti.
Totta kai on aina onnenkantamoisia suorituksien joukossa. Tavoitteena pitäisi kuitenkin olla sisäänpääsyn varmistaminen, ei heiluvan riman mahdollinen ylitys. Kyllä siihen vaaditaan pohjaksi pitkää matematiikkaa.
Mikä tarve sinulla on ajaa harhaista naista umpikujaan nostamalla perusteettomia toiveita.
Nautitko hänen kiusaamisestaan???
näitä sikiää?! "Siis vähintään kolmen vuoden (hyödytön) päätoiminen opiskelu ilman takeita onnistumisesta."
Tiedoksesi vain että vaikka sinä et kykenisikään johonkin niin se ei tarkoita sitä etteikö joku muu voisi onnistua. En voi kehua omalla onnistumisellani sillä sisäänpääsy jäi 1,5 pisteestä kiinni. Tuo 1,5 pistettä olisi kuitenkin voinut ihan hyvin voinut tulla mistä vain eli käytännössä vuoden (ei päätoiminen) opiskeluni olisi voinut minut sisään päästää. Aloitin siis aivan nollasta, 1 fysiikan kurssi oli käytynä joskus 10 vuotta sitten. Vuoden aikana en tosiaan opiskellut päätoimisesti, alkuun oli parikin viikkoa väliä että edes avasin kirjoja ja siitä pikkuhiljaa kiristin tahtia. Ainoastaan viimeisen kuukauden opiskelin n. 6t päivässä.
Lisäksi tuo vaatimus laajasta matikasta on aivan naurettava, uskomatonta että edelleenkin tuollaista hölynpölyä kuulee. Lääkikseen vaadittava fysiikka tai kemia ei ole niin korkealentoista että sen ymmärtäminen vaatisi laajaa matikkaa, riittää kun opiskelee tarvittavat asiat lyhyen matikan kirjoista, niistäkään ei siis tosiaan kaikkea tarvi käydä läpi.
Tietenkin ihmiset on erilaisia ja toiset vaativat pidemmän opiskeluajan kuin toiset. Tyhmää silti yleistää säännöksi tuollaista mitä sanoit, todella harva tarvitsee noin pitkän ajan omaksuakseen tarvittavat tiedot ja taidot.
Jos minä, kouluja käymätön monen lapsen äiti onnistuin sairasteluistani, ajanpuutteesta ja muista vastoinkäymisistä huolimatta yltämään noin hyviin pisteisiin vuoden lukemisella niin ei ole mitään syytä miksei kuka tahansa muukin voisi samaan pystyä.
mitään kirjoittamassakaan vaan pyrkimässä lääkikseen. Lukiot on varmaan siinä vaiheessa jo kaikilta käyty. Pitkästä matikasta on se hyöty että se antaa lisäharjoitusta matemaattiseen ajatteluun ja sen kirjoittamisesta saa lisäpisteitä lääkikseen haettaessa. Tottakai se siis osaltaan voi auttaa lääkikseen pääsyssä mutta ei ole mikään ehdoton edellytys läheskään.
Kaiken tarvittavan tiedon ja taidon pystyy hankkimaan myös ilman pitkän matikan tunneilla istumistakin, se on moneen kertaan todistettu ihan käytännössä kun lyhyen matikan opiskelleet on päässeet sisään.
Mikä tarve sinulla on päteä omalla matikanosaamisellasi, kiukuttaako jos joku pääseekin sisään ilman että on tarvinut raataa yhtä paljon kuin sinä? Jos joku oppiikin asiat helpommin?
"Mikä tarve sinulla on ajaa harhaista naista umpikujaan nostamalla perusteettomia toiveita."
Niin, onneksi kyseessä ei näytä olevan harhainen nainen, vaan varsin järkevän oloinen ihminen.
ottamatta?
Pääosa lääketieteelliseen opiskelemaan päässeistä on lukenut pitkän matematiikan ja fysiikan, koska lääketieteelliseen pääseminen edellyttää ko. oppimäärän hallitsemista, ja kuten kirjoitit, siitä saa todennäköisesti paremmin lähtöpisteitä.
En yhtään epäile, että joku lyhyen matematiikan kiitettävästi (ehkä joku lahjakas jopa keskinkertaisestikin) lukiossa opiskellut on pinnistellyt lääketieteelliseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita lukion lyhyen matematiikan oppimäärän olevan riittävä. Lisää on jokaisen ollut pakko opiskella. Mikä tässä tosiasiassa mättää???
Oletkohan koskaan huomannut, että toisilla matematiikka sujuu kuin tanssi vaan. Täysin ilman ponnisteluja ja nauttien. Fiksu pääsee vähemmällä ja ottaa hyödyn lukiosta. Kitkerästä kommentistasi ymmärrän sinulla, pikkuinen, olleen ongelmia matematiikan kanssa. Otan osaa!
se kertoo valitettavan paljon sinusta. Harhainen mieli tunnistaa toisen...
Jos pyrit uudestaan, niin sitten jo kahden vuoden hyödytön opiskelu???
Totta kai poikkeuksia on aina, mutta sinä et ollut. Puolitoista pistettä on varsin iso marginaali tuossa kohtaa gaussin-käyrää, joten ei kyse ollut ihan "nippa-nappa ulos jäin"- tilanteesta. Tavoitteena lienee varma suoritus, eikä useita kuvaamiasi rimanalituksia.
On hölmöä ruokkia kenenkään epärelistisia haaveita, vaan antaa realistinen kuva. Parempi valmistautua kerran kunnolla, kun useampana vuonna surkeasti alittaa rima kuten sinä. Miksi uhrasit aikaasi kuvaamaasi nolla-suoritukseen? Voidaksesi kertoa melkein päässeesi lääketieteelliseen???
Kyllä vasta pitkä matematiikka antaa valmiudet kunnolla ymmärtää fysiikkaa ja kemiaa, jotka ovat edellytyksiä lääketieteen opiskelulle. Toki myös joitain lyhyen matematiikan opiskelijoita pääsee sisään, mutta ei se tarkoita, että he olisivat ideaaliainesta hyviksi lääkäreiksi. He eivät tyypillisesti syvällisesti ymmärrä luonnontieteitä, vaan ovat opiskelleet ulkoa asiat "hauki on kala" -tyyliin. Tämä on valitettava tosiasia. Kysy vaikka lääketieteellisen tiedekunnan professoreilta...!
syvällisesti, tuskin väittäsit lääketieteellisen pääsykokeen vaativan sitä.
Matematiikka on systeemistä ja formuloita tietoutta, kyllä, mutta matematiikka ja luonnontiede eivät käsittele samaa asiaa. Luonnontiede pyrkii kuvaileman ja analysoimaan universumia , ja tähän matematiikka tarjoaa kielen. Metoditkaan eivät ole samat : luonnontieteen objektiivi on muodostaa ja hioa malleja ja kuvailuja fyysisestä todellisuudesta asettamalla kysymyksiä, formuloimalla hypoteeseja joita testataan ja sitten hyväksyä tai hylätä ne. Matematiikan "oikeuden" tavoite ei ole empiriassa vaan todistettavuudessa.
Tutkijoille , jotka tekevät esimerkiksi monimuuttujamalleja tai muuta teoreettista tutkimusta, matematiikka on tärkeä työkalu. Kokeellinen luonnontieteilijä ei yleensä tarvitse "korkeampaa" matematiikkaa.
Vielä hullumpaa on väittää, että sitä tarvitsee Galenoksen hallitsemiseen. Luehan se Galenos uudelleen.
On hienoa, että on terminologiaa on opeteltu, mutta onko niiden merkitys ymmärretty??? Nyt oli puhetta lukion pitkästä matematiikasta.
Lukion lyhyt matematiikka kun on käytännössä peruskoulun matematiikan kertausta, eikä valitettavasti riitä lukion pitkän fysiikan ymmärtämiseen. Fysiikan ulkoa opettelu on ihan eri asia. Ymmärtäminen vaatii lisää opiskelua - lukiossa tai muualla.
Yritä jatkossa paremmin ymmärtää lukemasi ja asiayhteydet. Tsemppiä! :D
vallan mainiosti, kiitos vaan. Pääsykokeen laskutoimitukset käsittävät yhteen- vähennys- ja kertolaskua sekä eksponentti- ja logaritmilaskuja. Tietääkseni ne sisältyvät myös lyhyeen matematiikkaan?
Lukion matematiikan pitkä oppimäärää ei ole vaatimus luonnontieteelliselle ajattelulle, tutkimukselle tai joidenkin määriteltyjen suureiden riippuvuussuhteiden ymmärtämiselle. Jos vieläkin väität, että pääsykoekirjan fysiikan ymmärtämiseen tarvitaan pitkän matematiikan tiedot, suosittelen samaa sinulle. Kirjoittamani ei muuten ollut terminologiaa vaan käsitteli kahden termin laatua ja suhdetta toisiinsa, eli et itse ymmärtänyt pointtiani.
noin vakuuttelet.
Lääketieteellisen pääsykoetilastot kertovat korutonta kertomaa lyhyen matematiikan lukijoiden osaamisen tasosta. Riman alla tai pienen pieni osa rimaa hipoen...
Lukion lyhyen matematiikan yo-tehtävät ovat pääosin peruskoulutason tehtäviä ja vaikeimmissa on mainitsemiasi aiheita.
vielä, jotta ymmärtäisit lukemasi ja asiayhteyden, että nyt puhutaan lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeen läpäisemisestä eikä teoreettisen fysiikan nobelin palkinnosta. Tiede kuvailee ilmiöitä tarkoitukseen sopivalla resoluutiolla, ja sitä voisi soveltaa myös tähän. Lääketieteen kokeen läpäisemiseksi riittää hyvin pienempikin resoluutio, kuin pitkän matematiikan tiedot. Tästähän puhuttiin vai?
Yleensä lääkikseen tullaan lukioista. Lääkikseen pääsee yleensä myös lukioidensa lahjakkaimpia opiskelijoita, jotka ovat lukeneet matikan pitkänä. Tästä korrelaatiosta ei vaan vielä voi eikä pidä tehdä johtopäätöstä sen suunnasta, kuten olet tehnyt.
kukas tuommoisen tilaston on tehnyt ja mistä se löytyy?
"Mikään ei estä harrastamasta kemian opiskelua iltalukemisina sängyssä. Onko sen sen kummempaa kuin jonkun tylsien tieteenfilosofian kirjojen lukeminen"
Jos kemman lukemisen ottaa harrastus pohjalta, niin good by lääkis! Sun täytyy kehittää laskurutiinia, ja siihen sänkyyn tarvit (miehesi lisäksi) siis laskimen, viivottimen, kyniä, pyyhkäreitä ja paperia, Galenoksen, lisämatskuja (mm. Maol- taulukon vai tiedätkö edes, mikä se on?) Ei taida kohta onnistua enää "iltasatu"- tyylillä.
Aloittaja-täti kysyi, että mitä mieltä ihmiset ovat hänen (hullusta) suunnitelmastaan. Ja kaikki ovat kertoneet (lähes yksimieleisesti), miten itsekästä ja tyhmää se olisi. Ei tässä kukaan sen kummemmin ole moralisoinut. Mitäpä tulee tuommosia kyselemään! Täällä ei tuuditella ja auteta rakentelemaan kantamattomia pilvilinnoja. Sanotaan suoraan niin ei tule pettymyksiä.
Ja jos meidän sanomisista mielensä pahoittaa, niin voi voi. Silloin lääkis ei ole oikea paikka jos ei kestä kritiikkiä!
Kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön! Prkl...
"Jos kemman lukemisen ottaa harrastus pohjalta, niin good by[!] lääkis! Sun täytyy kehittää laskurutiinia, ja siihen sänkyyn tarvit (miehesi lisäksi) siis laskimen, viivottimen, kyniä, pyyhkäreitä ja paperia, Galenoksen, lisämatskuja (mm. Maol- taulukon vai tiedätkö edes, mikä se on?) Ei taida kohta onnistua enää "iltasatu"- tyylillä."
Miksi olet joka viestissäsi kuin perseelle ammuttu karhu? Miksi olet valmis tuomitsemaan ennakolta? Puhut jostain pilvilinnoista, vaikka tämän viestiketjun lukemalla sellaista käsitystä sinulla ei (enää) voi olla. Herääkin kysymys, oletko lukenut kaikki vastaukseni ja lopputekstini tältä aamulta? Minulla kun ei ole edelleenkään kiire minnekään, enkä ole niin tyhmäkään kuin sinä ylimielisesti oletat. Oletko muuten koskaan kokeillut jotain toista tyyliä palautteen annossa? Saman asiasisällön voi tosi tehokkaasti saattaa perille monin eri tavoin. Mikään rakkikoirana räkyttäminen ei ole kovin vakuuttavaa.
Ja mitä opiskelutyylini arvostelemiseen tulee, joka jo sinällään oli täysin asiatonta, niin kerrottakoon sinulle, että muissakin tiedekunnissa tarvitaan muuta kuin iltasatutyyliä. Saattaisi joku yhteiskuntatieteilijä tirvaista sinua, jos menisit heille sanomaan, että teillä sitä vaan opiskellaan iltasatu-tyylillä. Mistä muuten tiedät, millainen se iltasatu-tyyliä oleva opiskelupisteeni on? Niin, etpä yhtään mistään. Päätit vain tulla soittamaan suutasi vastoin parempaa tietoasi. Opiskelija-äiti kehittää itselleen yleensä tehokkaimman systeemin, niin olen tehnyt minäkin. Sänky tulee olemaan edelleen opiskelupaikkani, on ollut aina. Kritisoi toki sitäkin, mutta minusta on mukavaa istua jalat suorana sängynpäätyyn nojaten ja kirjoittaa esseitä tai seminaaritöitä siten. Sängyn päälle kevyesti siirrettävälle työskentelytasolle mahtuu läppärin ja muiden oheishärpäkkeiden viereen varmasti myös se taskulaskin, älä ole huolissasi, on mahtunut tähänkin asti. Ja sängynpäälle mahtuu lähdekirjoja auki käden ulottuville mahtavia määriä. Maol-taulukot löytyy kai jokaiselta pitkän matikan opiskelleelta, jos sitä ei ole myynyt pois. Minä en ole myynyt omaa kappalettani pois. Oletko tyytyväinen nyt iltasatutyyliini?
Ja täysin ylimääräisenä huomautuksena todettakoon, että silloin kun olen ajatellut tarvita miestäni meidän sängyssä tai jossain muualla kahden kesken, siihen ei silloin mikään kemian opiskelu liity.
Lukion alussa monissa aineissa kerrataan peruskoulussa opittuja asioita, mutta opetus lähtee siitä pian eteenpäin. Lyhyt matematiikka ei ole tässä poikkeus. (Muistuupa mieleeni tapaus lukiosta jossa pitkää matematiikkaa opiskellut ystäväni ei osannut ratkaista yhtä kotitehtävääni ja ihmetteli, että tässähän käsitellään ihan samoja asioita kuin heillä. Niin, nii-in...)
Toki pitkässä matikassa mennään paljon syvemmälle erityisesti opintojen edetessä, on niitäkin kirjoja tullut vilkaistua, mutta on hieman huvittavaa väittää lyhyen matematiikan olevan samaa kuin peruskoulun matematiikka. Monet ovat myös sen perusteella ihan onnistuneesti ymmärtäneet lukion pitkän fysiikan kurssit, vaikka sinä taidatkin jaotella pitkän fysiikan opiskelijoiden ymmärrystason heidän matematiikkansa perusteella. ;) No, huvinsa kullakin...
>Minulla on hullu ja itsekäs haave saada opiskeltua >itseni lääkäriksi, koska mieheni ei suostu edes >harkitsemaan lääketieteelliseen pyrkimistä. Kun >perheessä olisi lääkäri, ei tarvitsisi joka asiasta >olla päivystyksessä jonottamassa.
Lääkärit eivät hoida omia lapsiaan. Poikkeuksia toki on, mutta yleensä ottaen lekurit jättävät hoitopäätösten teon omista lapsistaan jollekin muulle. Tähän on monia hyviä syitä, joihin en nyt mene sen enempää. Kyllästyminen päivystyksessä istumiseen on erittäin lyhytnäköinen ja suoraansanottuna aika typerä syy haaveilla lääkiksestä; hakijalla tulisi olla oikea halu ja kiinnostus alaan eikä vain käytännönläheinen ajatus oman ajan säästämisestä. Lääkis kestää kuusi vuotta. Eli paljon kauemmin kuin sinun tarvitsee elämässäsi päivystyksiin jonottaa...
Ehkä todellinen prioriteettijärjestyksesi on eri ja vain ilmaisit ne tässä hieman hassusti, mutta myös "mies ei halua pyrkiä, siksi minä pyrin" kuulostaa aivan pähkähullulta.
Lääkis on mukavaa ja innostavaa sellaiselle, jolla on kapasiteettia oppia luonnontieteitä ja aito kiinnostus alaan. Jos kapasiteetti ja kiinnostus puuttuvat, ei sisään edes pääse ja jos pääsisikin olisi opiskelu yhtä tervanjuontia. Missään vaiheessa viestiäsi et kuvannut kiinnostusta alaan. Ei se fysiikan ja kemian perusteiden opiskelu ole mikään "välttämätön paha", vaan samantyyppisistä asioista koko lääketiedekin koostuu.
Ihminen on kärjistetysti sanottuna joko humanisti tai luonnontieteilijä (saa toki väittää vastaan). Arvelisin, että olet humanisti. Oppimiskykyäsi en epäile, olethan jo yliopistoon päässyt, mutta olet elämässäsi suuntaunut aivan eri suunnalle kuin mitä lääkikseen pääsy edellyttää.
Jos hakea päätät, joudut tekemään 3-5-kertaisen työn luonnontieteitä opiskelleeseen keskivertohakijaan verrattuna. Ja kun keskivertohakijakin kokoo pyrkimisen hermojaraastavan rankaksi ja työmäärän suureksi, kuulostavat hakemissyysi suhtautettuna vaadittavaan työmäärään aika heppoisilta.
Moni yhdenkin pienen lapsen lääkisläisäiti pitää yhden tai moniakin välivuosia, koska rehellisesti sanottuna siitä kärsii pahasti joko perhe tai opinnot jos ei välivuosia vietä. Onko miehesi valmis kantamaan lähes täyden vastuun lasten ja kodin hoidosta, kun opiskelet, sietämään poissaoloja ja omituisia aikataulujasi?
>Kemiaa ja fysiikkaa en lukiossa opiskellut kuin >yhdet pakolliset kurssit tyyliin evvk.
Tämä lause summaa aika hyvin sisäänpääsymahdollisuutesi ja lääkishaaveidesi realistisuuden: et oikein ymmärrä mistä lääkeTIETEESSÄ on kyse, vaan jahtaat jotakin täysin toissijaista mielikuvaa lääkärin työstä. Et osaa eikä sinua kiinnosta se tietoydin, joka ehdottomasti vaaditaan kaikilta pyrkijöiltä: fysiikka ja kemia. Tokihan moni huomaa hakiessaan innostuvansa aiempaa enemmän näistä aineista, mutta jos jo lähtökohtainen kiinnostus on nolla, ei sillä paljoa juhlita. Sisäänpääsymahdollisuutesi ovat tällä asenteella ja tietopohjalla lähes nolla. Komppaan sitä viestiisi jo vastannutta, joka totesi että ainakin 2 vuotta saattaa mennä ennenkuin pystyt edes pyrkimään. Eli 8 vuoden tie taitaa olla edessä, jos nyt ikinä sisään pääsetkään.
Toki "ihmeitä" tapahtuu = joku heikoilla pohjatiedoilla varustettu muuta alaa kauan opiskellut saa opiskelupaikan. Nämä ihmiset kuitenkin ovat hyvin oppimiskykyisiä, kiinnostuneita lääketieteestä ja heillä on realistiset käsitykset omista mahdollisuuksistaan ja oikeisiin, järkeviim lääkäriksihaluamissyihin perustuva motivaatio tehdä se kaikki kova työ.
Lääkikseen hakee vuosittain tuhansia fiksuja ja teräviä, runsaasti luonnontieteitä opiskelleita ihmisiä, joilla ei ole perhettä tai usein edes parisuhdetta pääsykoevalmentautumista "häiritsemässä". Heistäkin vain pieni osa saa opiskelupaikan, niin kovaa on kilpailu. Suhteutapa siihen oma tilanteesi.
>lähestulkoon mahdoton urakka päivittää >pohjatiedot sille tasolle, että selviäisin >Galenoksen opiskelusta. Tarkoitan lähinnä >laskutehtäviä tai niitä kemian >hiilisidoskaavojakin
Tämä on tekstisi realistisin kappale. Iltalukioon mars, siinäpähän näet riittääkö motivaatiosi edes perusfysiikan ja kemian läpikahlaamiseen.
En suinkaan yritä estää sinua hakemasta - yritän vain auttaa sinua hautaamaan haaveesi jos havaitsen sen epärealistiseksi, tai vaihtoehtoisesti antaa sinulle todellisen käsityksen siitä millainen urakka on edessä jos hakea päätät. Jos kaiken tämän jälkeen päätät urakkaan ryhtyä, pidän sinulle peukkuja. Sinun pitää kuitenkin ensin käydä läpi nuo hakumotiivisi ja miettiä, ovatko ne kevytmielistä haihattelua vai kypsän aikuisen todellista halua tehdä lääkäri n työtä.
Kiitos kommentoinnistasi. Fysiikka ja kemia olivat lukiossa tosiaan evvk. Yläasteella ne olivat vielä yksiä lempiaineistani. Matematiikkakin alkoi kiinnostaa uudelleen lukiossa vasta, kun sain kinuttua itselleni ryhmänvaihdon ja uuden opettajan. Fy ja ke osalta olin jo luovuttanut. Lukioaikana kiinnosti pyrkiä opiskelemaan maantietoa ja biologiaa, mutta yhteiskuntatieteet olivat kuitenkin kiinnostavampia, joten en edes pyrkinyt muualle.
Milloinkaan ei kuitenkaan ole myöhäistä. Ja opiskeleehan jotkut kieliäkin koko peruskoulun oppimäärän ja lähtevät yläasteelta täysin kielitaidottomina pois. Ei siis se opiskelun määrä, vaan laatu ja tehokkuus, jota tietenkin motivaatio säestää. Lahjakkuuksia on, mutta suurin osa tehnee vain ahkerasti töitä. Mutta minun on naurettavaa puolustella mitään vielä. Näkökantoja saanen esittää. Aloitukseni oli tarkoituksella kirjoitettu huomiota ja tunteita herättäväksi. Ehkä se ohjasi liikaa pois pääasiasta.
>Matematiikkakin alkoi kiinnostaa uudelleen lukiossa vasta, kun sain kinuttua itselleni ryhmänvaihdon ja uuden opettajan.
Eikö tuo sinusta osoita sitä, ettei sisäänpääsy lääkiskeen tule olemaan helppoa? Jos ainoa mahdollisuus kiinnostua matematiikasta oli se, että sait toisen opettajan, niin eipä ole motivaatiossa kehumista. Vaikka opettaja olisi kuinka huono, niin aiheesta kiinnostunut opiskelija kyllä oppii.
>opiskeleehan jotkut kieliäkin koko peruskoulun oppimäärän ja lähtevät yläasteelta täysin kielitaidottomina pois.
Korjaus: jos noin on, niin eivät he ole OPISKELLEET!.
Voi helv.... miten keskenkasvuisia kakaroita täällä liikkuu. Ei lainkaan ajattelukykyä! Jos jokin asia ei ole kiinnostanut joskus lukion aikana, se ei todellakaan kerro mitään nykytilanteen kiinnostuksesta. Väität ihmisen olevan erittäin tyhmä laji, jos väität, ettei se voi kehittyä ja oppia paljon uutta kiinnostusten muuttuessa. Jos sinä olisi ollut apinasta muuttumassa ihmiseksi, olisit vaan päättänyt istua puun oksalla syömässä banaanin kuorineen, kun niinhän on ollut aina tapana tehdä. Sinulle ei olisi tullut mieleen, että sen voi myös kuoria. Ehkä sinä olet (vielä) sellainen mustavalkoinen äidin mussukka, joka ei ole vielä oppinut ajattelemaan lainkaan itse. Äiti, isi tai opo sanoi, että susta vois tulla hyvä lääkäri ja tienaahan ne kivasti ja kun suvussakin on lääkäreitä, niin aloit opiskella pitkää matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa lääkistä varten, siis vain lääkistä varten, et todellakaan itseäsi varten. Ja kysyhän nyt vaikka niiltä proffilta, ei ilman pitkää matikkaa pärjää, yhyyy. Voi mikä pentu olet.
On meinaan niin kitkerää kommenttia.
Eikö ole hienoa, jos suvussa on useita lääketieteen tohtoreita (ml. yksi professori), joiden kanssa voi keskustella näistä asioista älykkäästi.
Miksi on vaikea hyväksyä sellainen tosiasia, että lääketieteelliseen halutaan pitkän matematiikan ja fysiikan lukiossa opiskelleita opiskelijoita.
Lukion lyhyen matematiikan lukeneet pääsevät yleensä häntäpäässä sisään ja heillä on heikommat eväät kehittyä hyviksi lääkäreiksi ja tieteen tekijöiksi.
Elämä on...!
Sinusta voisi sitten tulla seuraava jankkauksen tohtori. Voi elämä sun kanssas. Älykäs keskustelu ja sinä, mikä vitsi :D
"Lääkärit eivät hoida omia lapsiaan. Poikkeuksia toki on, mutta yleensä ottaen lekurit jättävät hoitopäätösten teon omista lapsistaan jollekin muulle. Tähän on monia hyviä syitä, joihin en nyt mene sen enempää. Kyllästyminen päivystyksessä istumiseen on erittäin lyhytnäköinen ja suoraansanottuna aika typerä syy haaveilla lääkiksestä; hakijalla tulisi olla oikea halu ja kiinnostus alaan eikä vain käytännönläheinen ajatus oman ajan säästämisestä. Lääkis kestää kuusi vuotta. Eli paljon kauemmin kuin sinun tarvitsee elämässäsi päivystyksiin jonottaa... "
Olen kanssasi niin samaa mieltä (kirjoitin ketjun 2. viestin, aloituksen jälkeen eka).
Jos sukulainen/perheenjäsen sairastuu vakavemmin -> seurauksena jopa kuolema, ei yl. lääkärin suositella hoitavan tätä sukulaista, koska TUNTEET tulevat mukaan ja silloin voi tehdä hoitovirheen helpommin :/ tarkoitan, että kun lääkärin ja potilaan välillä on vahva tunneside.
niin sanoisin että pienten lasten äitinä voi aivan hyvin alkaa opiskelemaan jos se vain perheelle on taloudellisesti mahdollista. Itse olen opiskellut kolmen lapsen äitinä ja se sujui aivan unelmahyvin. Ala ei toki ollut ehkä yhtä vaativa kuin lääkis mutta uskon että lääkiksessä opiskelu tulee nyt viiden lapsen äitinä menemään aivan hienosti.
Tottakai pitää varautua siihen että päivät tulevat minun kohdallani olemaan sen 8-16 vaikka pakollista läsnäoloa olisikin vain pari tuntia. Sillä säästän itseni iltalukemiselta. Päälle sitten harjoittelut sun muut mutta perheen (eli miehen) tuella sekin varmasti onnistuu.
Ikäkään ei ole este jos jokin ala kiinnostaa, onhan siellä lääkiksessä ollut viisikymppisiäkin.
Ainoa mutta tilanteessasi saattaisi olla pienet sairastelevat kaksoset. Olisiko heille parempi että vielä odottaisit heidän kasvavan? Ei välttämättä mutta sekin on asia mitä varmasti mietit. Itselläni on myös kaksi erityislasta jotka vievät tavallista enemmän aikaa ja huomiota. Tahtoa kuitenkin riittää ja niinpä aion tehdä hyvän suunnitelman ensi vuodeksi jotta ehdin rauhassa valmistautua kokeisiin eikä tarvitse viimeisiä kuukausia paahtaa aamusta iltaan.
Fysiikat ja kemiat oppii kyllä jos vähänkään ymmärrystä on ja motivaatiota. Itse en ole pitkää matikkaa lukenut eikä fysiikka tai kemia ole silti tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia laskemisen saralla eikä muutenkaan mitään ylitsepääsemättömiä (en väitä olevani mikään nero tosiaankaan mutta ihan hyvä kuitenkin).
Toivotan sinulle hyvää menestystä valitsemallasi tiellä! Motivaatioita lääkikseen on monenlaisia eikä kukaan voi sanoa mikä niistä on oikea tai väärä.
Minäkin toivon Teille mennestysta!
Muutama OIKEA fakta:
-Opettele lukion kemia ja fysiikka (fyssastakin voi jotain jättää väliin).
-Pitkää matematiikkaa ei tarvitse osata.
-Lue ensisijaisesti Galenosta! Toiseksi hommaa itsellesi laskurutiini fys&kem peruskaavojen pyörittelyyn.
-Muista, että jokainen saa hakea minne haluaa opiskelemaan. Näiden keskustelufoorumien sisältöjä lueskellessa tulee jonkinlainen päänsisäinen tekstinlukusuodatin pitää jatkuvasti yllä, sillä osa täällä(kin) mainituista "faktoista" on kyllä sellaista bullshitia että... Mutta senhän varmasti tiesitkin jo, et vaikuta miltään ihan tyhmältä ihmiseltä. Tee niinkuin itse itsellesi parhaaksi näät, ei ole tosiaan ihan turhanpäiväistä esim. käydä lueskelemassa opinto-oppaita. Tulevaisuuden suunnitteluun kannattaa käyttää hetki aikaa. Hae lääkikseen, jos huvittaa, free world - kukaan ei estä sinua, olivatpa motiivisi mitkä tahansa ja jätä näiden keskustelufoorumien rannalle jääneiden ruikuttajien kommentit omaan arvoonsa. Sitä paitsi tänne voi kirjoittaa kuka tahansa (kaikki eivät ole välttämättä edes käyneet pääsykokeissakaan). Pääsykoe ei ole mikään mahdoton. Lukion fys&kem eivät ole mitään salatiedettä, nuo oppii normaali ihminen helposti ja nopeasti. Älä luovuta!
On melko normaalia, että lääkäriksi opiskelevilla on taustallaan lukion pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia - ei tietenkään kaikilla. Kaikista helpoin tie on tietysti hankkia tiedot noista aineista lukiossa, koska niiden omaksuminen itsenäisesti vie myös vuosia. Se, kykeneekö omaksumaan pääsykokeessa vaadittavan tason näissä aineissa, riippuu henkilöstä itsestään.
Pääsykokeista selviytyminen vaatii pääasiassa teknistä laskurutiinia, mutta nykyään enenevissä määrin myös hieman hoksottimia. Tähän pitkä matematiikka ei ole välttämätön, mutta yleensä sen hallita auttaa ymmärtämään laajemmin suureiden riippuvuussuhteita ym, jolloin koko homma ei mene pelkäksi kaavojen pyörittelyksi. Laskurutiinin kehittämiseen paras keino on pitkän matematiikan oppimäärän, mutta ruostunutta rutiinia voi petrata myös kansanopistolla tai valmennuskursseilla.
Sinun kohdallasi kyseeseen voisi tulla esimerkiksi iltalukio, mikäli miehesi työ antaa myöten. Tietysti tuossa tilanteessa opiskelu voi olla rankkaa, mutta jokainen varmasti itse tajuaa rajansa ja mahdollisuutensa. Opiskelu on tietysti pitkä ja kivinen tie, mutta siitä todennäköisesti selviää, mikäli onnistuu läpäisemään pääsykokeet.
Onnea yrittämiseen, mikäli siihen ratkaisuun päädyt.
Siis se, mitä monet ovat ylempänä sanoneet ja yhtä moni vastustanut. Tässä on hyvin ja samalla kiltisti sanottuna oleellinen pähkinänkuoressa.
Väittäisin, että jos sulla on suht jees taloudellinen tilanne nyt ja KOVA motivaatio, on mahdollista päästä vaikkapa jo ensi keväänä sisään.
Miksi? Koska nyt on vielä hyvää aikaa alkaa kasata sitä pääsykokeessa vaadittavaa tietomäärää, ja uskon sulla olevan opiskelutekniikan hyvin hallussa muiden yo-opintojen vuoksi.
Miten?
1) HETI alat nyt lukea sitä Galenosta (uusinta...) läpi, jotta saat kokonaisvaltaisen kuvan siitä, mitä pitää osata. Tiedät sitten myös puutteitasi paremmin, ja ehkä ymmärrät keskittyä olennaiseen.
2) Lainaat kaikki fy ke lukiokirjat kirjastosta, ja itseopiskelet ne (tarvittavilta osin - netistä löytyy paljon tietoa siitä, mitkä kurssit tärkeitä ja mitkä ei niin). Itselleni oli yllätys, kuinka yksinkertaisilta lukiokirjat vaikuttivat, kun niitä alkoi lukea usean yliopistovuoden jälkeen. Jos jokin asia on tärkeä, se on kyllä rautalangasta väännetty. Ja kirjat opiskelee nopeaan tahtiin läpi...
3) Voisit katsastaa, onko fysiikan kursseja sopivasti tarjolla jossakin läheisessä iltalukiossa. Ainakin mekaniikan ja ehkä valo/aalto-kursseille laskujen takia kannattaisi osallistua.
4) Tilanteessasi suosittelisin melkeinpä valmennuskurssia - vajaat pohjatiedot nyt vaan vaativat enemmän tukevaa opetusta! Esim. erilaiset pidemmät kurssit käsittelevät ensin kertauksena lukion fy ke (joita tarvitsisit), ja lisäksi ne sijoittuvat 1-2xvko iltoihin, joten pitäisi perheelliseltä/opiskelevalta/työtä tekevältä osallistuminen myös onnistua. Jää myös aikaa lukea kaiken muun perhe-elämän keskellä.
...Ja kaiken aikaa näiden ohella luet sitä Galenosta. Niin se tieto rakentuu päähän, ja voi jopa sisään päästä. Ja vaikkei ensi keväänä pääsisi, niin pohja on jo niin paljon parempi, että seuraavana vuonna mahdollisuudet on hyvä!
ps. itse pääsin suurinpiirtein tällä tavalla sisään heti ensimmäisellä hakukerralla - samalla gradua tehden muualle, kemmaa luettuna vaan yksi kurssi lukiossa evvk asenteella... fy oli mulla tosin paremmassa kantimissa kuin sulla, eikä lapsia mukana, mutta luulisin, että sulla vaan tarkempi aika-organisointi kompensoi ton eron!
Kiitos kaikista kommenteista. Hakeudun iltalukioon viimeistään gradun valmistumisen jälkeen tässä ketjussa paljon kiistelyä aiheuttanutta pitkää matikkaa kertailemaan sekä fysiikkaa ja kemiaa alusta asti opiskelemaan, jollen itsenäisesti yllä itseäni tyydyttävään tulokseen. En kuitenkaan toistaiseksi vaivaa päätäni lääkiksellä, vaan keskityn nykyisyyteen.
Olen silmäillyt lisää ensimmäisiä fysiikan ja kemian kirjoja, jotka eivät enää näytäkään yhtään ylivoimaisilta. Galenoskaan ei vaikuta älyttömän ylivoimaiselta. Jos opin laskemaan, muiden asioiden opettelu tuosta kirjasta ei takuulla ole ongelma. Galenos näyttää tekstiasultaan harvinaisen hyvin ja selkeätajuisesti kirjoitetulta, kun vertaa joihinkin unettavan tylsiin ja käsittämättömän pitkillä virkkeillä kirjoitettuihin yhteiskuntatieteen harmaisiin kirjoihin. Galenoksen sisältö näyttää puhtaalta asialta, joka tietenkin tarkoittaa paljon asiaa sisäistettäväksi. On kuitenkin virkistävää lukea välillä puhdasta asiaa, jota ei koko ajan tarvitse ajatella jonkun tieteilijän kehittämän teorian kautta.
tiedät. Sinulle on käynyt nyt niin, että olet niin tyhmä, että et edes tajua mistä puhut. Pintapuolisesti asiat näyttävät juuri tuolta. Et edes tiedä miten vähän tiedät. Sorry!
Itselläni on terveydenhuoltoalan tutkinto sekä yliopiston loppututkinto. Kyllä se niin on, että yliopiston yhteiskunalliset aineet ovat ihan lässyn lässy kamaa terveydenhuollon faktatiedon rinnalla. Puhun nyt kokemuksesta, en kuvittele mitään!
Kumpi meistä olikaan se tyhmä? Sekö, joka luuli selvätajuisesti kirjoitetun virkerakenteen tarkoittavan myös helppoa sisältöä vai sekö, joka kehui Galenoksen kirjoittaneiden henkilöiden kirjoitustyyliä? Mietipä sitä.
Ja kuinka monta opintopistettä ja mistä aineista sinulla onkaan yhteiskuntatieteitä luettuna voidaksesi perustellusti väittää niin kuin väitit.
Niin ja minä en tosiaan tiedä, miten vähän tiedän, mutta luulen tietäväni ihan suoraan, etten vielä tiedä oikeastaan mitään.
Sanoisin, että vietä mukava kesä, tee gradu loppuun, mene iltalukioon syksyllä, ja jos homma alkaa sujumaan, ilmoittaudu vuodenvaihteessa viimeistään valmennussurssille. Jos (ja kun?) pääset sisälle, niin pärjäät siellä varmasti. Sitä varten pääsykoerumba on sen verran vaativa, että se seuloo jyvät akanoista.
Olen tällä palstalla satunnainen kävijä, ja kun luin muutamia tämän viestiketjun viestejä, kauhistun suorastaan niiden sisältöä, miten niissä annetaan toivoton kuva lääkikseen hakemisesta ja siellä opiskelusta. Todellisuus ei tosiaankaan ole noin ja minusta tuntuukin, että monella kirjoittajalla on ollut oma lehmä ojassa. Muutenkin tuntuu, että tänne kirjoittelee aika pieni porukka oikeasti lääkiksessä opiskelevista ja sanon suoraan, että asenne ei kyllä näillä ole oikein kohdallaan. Tällä palstalla näköjään vallitsee sellainen mentaliteetti, että omaa egoa kohotetaan mollaamalla toisia ja omat saavutukset ja opiskelu nostetaan jalustalle kaiken muun yläpuolelle. Ihmetteleen vaan, miksi näin, olisiko sittenkin em. kirjoittajien omassa itsetunnossa jotain pielessä? Onneksi todellisuus on kuitenkin toisenlainen ja ehdottomasti suurin osa alaa opiskelevista on ihan mukavia ja tavallisia ihmisiä.
267 on opintoviikkoja (maisterin tutkinto 160). En sitä nyt jaksa, pisteiksi muuttaa. Tutkintotodistuksessa on merkintä kasvatustieteen, psykologian, sosiaalipsykologian ja erityispedagogiikan opinnoista.
Iselleni ylisopisto-opinnot eivät tuottaneet missään vaiheessa ahdistusta eli olivat "normaalia" opiskelua. Terveydenhuoltoalan opinnot (amk-taso) taas vaati työn tekoa ihan tosissaan. Anatomiaa ja fysiologiaa tenttiessä tuli hylsyjä, sain lukea ihan tosissani. Luulen, että lääkiksen opiskelua olisi vielä vaativampaa, toisaalta tämä ei ole tieto vaan oletus.
Olen kyllä keskustelun kommentoijan kanssa samaa mieltä; tämä keskustelu menee toisten mollaamiseksi, eikä siinä ole mitään mieltä. Itse olen seurannut sivusta lääkikseen pyrkijää ja voinut vain todetan sen olevan ihan "toiselta planeetalta", kuin minun yliopistoon pyrkimiseni (pääsin 2001). Jotenkin olen ajatellut, että opiskelukin on suhteessa pääsykokeen vaativuuteen. Tätä tukee myös oma aikaisempaan ammattiini opiskelu. Näistä lähtökohdista sitten lähtee arvioimaan toisen tilannetta tunne pohjalta.
Onnea sinulle aikomuksissasi, mutta toivon sinun olevan realisti ja pohtimaan todellisia motiivejasi uuden ammatin hankkimiseen. Itse perheellisenä voin sanoa, että tulevan ammatin on oltava todella "oma juttu" eli juuri itselle se oikea. Opiskelu, ja varsinkin lääkiksessä, vaatii paljon aikaa, ja loppu pelissä se on pois perheeltä. Jos sitten et viihdykkään uudessa ammatissa olet maksanut liian kalliin hinnan tästä kokeilusta.
Sinä kirjoitit "Sinulle on käynyt nyt niin, että olet niin tyhmä, että et edes tajua mistä puhut. Pintapuolisesti asiat näyttävät juuri tuolta." Suora haukkumisviesti. Seuraavana päivänä olet jonkun asiallisesti kantaa ottaneen vanavedessä pyörtämässä, että "Olen kyllä keskustelun kommentoijan kanssa samaa mieltä; tämä keskustelu menee toisten mollaamiseksi, eikä siinä ole mitään mieltä."
huomaa miten tyhmä sitä itsekin on. Tälliset keskustelupalstat saavat ihmisessä joskus tunteet pintaan ja sitten se fiksuus katoaakin. Jos on luonteeltaan vielä impulsiivista tyyppiä, sitä toimii nopeasti eli kommentoi.
Jos se on kaksinaamaisuutta, että tajuaa itse olevansa vähän ajattelematon kommenteissaan, niin sitten se sinun mielestäsi on. Eikös se sanonta ole, että kyky ajatella tänään erilailla kuin eilen, erottaa itsepäisen viisaasta.
Onneksi voin myöntää virheeni ja oppia niistä!
... olet jo saanutkin. Lisään vielä oman lusikkani soppaan.
Ensimmäiseksi tekstisi lukiessa ainoa asia mitä kävi mielessäni, oli että sinusta ei ole ikinä lääkäriksi. Koko tekstiketjun läpi luettuani joudun kuitenkin perumaan nämä ajatukseni.
Vaikutat realistiselta ja älykkäältä, ja ainakin minulle kävi kyllä hyvinkin selväksi, ettei tuo omien lastesi sairastelu ole pääsyysi pyrkiä lääkikseen. Näin ei pidäkään olla.
Suunnitelmasi kuulostaa ihan toteutettavissa olevalta. Pakko kuitenkin pitkän matikan lukeneena ja nyt kolmatta vuotta lääkiksessä opiskelevana sanoa, että en suosittele sitä pitkän matikan lukemista sinulle. Erityisesti kun olet sen jo kerran lukenut. Sinulla on varmasti valmiudet kerrata matikasta tarvittavat asiat, jos sellaisia edes tulee. Laskurutiinia kannattaa harjoitella suoraan fysiikan ja kemian laskuilla.
Jos nuori, juuri lukiosta päässyt, ruusunpunaisten lasien läpi maailmaa ja lääkärin uraa katseleva ihminen joka ei oikeasti mitään tiedä (ja koska tällä palstalla ihmiset tahallaan käsittävät asioita väärin, on pakko sanoa että tämä on täysin kärjistetty esimerkki), pääsee lääkikseen, miksi ei sitten ihminen, jolla on realistiset tiedot asioista?
Uskon että pääset lääkikseen. Toivon että se on sitä, mitä haluat, sillä rankka taival tässä on.