järki - tahto - tunne
tahto - tunne - järki
tunne - järki - tahto
Mites tämä kuvio oikein menee? Ohjaakos järki tahtoa ja tunnetta, vai tahto tunnetta ja järkeä vai sittenkin tunne järkeä ja tahtoa? Kertokaas mullekin kun tuo kuvio vaihtuu hetkestä hetkeen kuin onnenpyörää pyörittelisi. Halu lienee sen verran lähellä tahtoa että sitä ei kannata sotkea kuvioon mukaan. Siis haluan=tahdon. Tämä onkin kiva pähkinä pyöriteltäväksi. Kuinka saisin rikki kookospähkinän? Ihana biisi, näin sivuhuomautuksena.
Tämä on sellainen ihastumisen SWOT eikun JTT -analyysi. Kenttiä on vaan kolme. Helppoa kuin heinänketo, siis heinänteko? ;) Tähän voi sitten sijoitella niitä omia tuntemuksia ihan vapaan valinnan mukaan, ja katsella, minne kolmio kaatuu. On tää ainakin narsismianalyysiä mukavampaa.
tahto - tunne - järki
tunne - järki - tahto
Mites tämä kuvio oikein menee? Ohjaakos järki tahtoa ja tunnetta, vai tahto tunnetta ja järkeä vai sittenkin tunne järkeä ja tahtoa? Kertokaas mullekin kun tuo kuvio vaihtuu hetkestä hetkeen kuin onnenpyörää pyörittelisi. Halu lienee sen verran lähellä tahtoa että sitä ei kannata sotkea kuvioon mukaan. Siis haluan=tahdon. Tämä onkin kiva pähkinä pyöriteltäväksi. Kuinka saisin rikki kookospähkinän? Ihana biisi, näin sivuhuomautuksena.
Tämä on sellainen ihastumisen SWOT eikun JTT -analyysi. Kenttiä on vaan kolme. Helppoa kuin heinänketo, siis heinänteko? ;) Tähän voi sitten sijoitella niitä omia tuntemuksia ihan vapaan valinnan mukaan, ja katsella, minne kolmio kaatuu. On tää ainakin narsismianalyysiä mukavampaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tunne määrää tahdon, järki vastustaa ja ohjaa tekoja - ainakin toistaiseksi. Kun ei saa mitä haluaa...
Sielulla on Platonin mukaan järki, tahto ja tunne. Korkein sielun osa on järki ja sen hyve on viisaus. Seuraavana sielun hierarkiassa on tahto, se voi olla heikko tai vahva. Vahvalle tahdolle on ominaista tahdonlujuus ja urhoollisuuden hyveet. Heikko tahto on pelkuruutta. Tunne on sielun alin osa. Sen hyve on kohtuullisuus ja sitä
vastaava pahe on kohtuuttomuus, tunteellisuus ja hillittömyys. Kun sielun osat ovat oikeassa järjestyksessä voi järki hallita viisauden avulla tahtoa ja tahto vahvuudellaan tunnetta. Tällöin sielu voi kehittää neljännen hyveen, joka on
oikeamielisyys eli oikeudenmukaisuus. Platonin mukaan, jos henkilöllä on yksikin hyve, hänellä täytyy olla ne kaikki. ; ) Vai mites se meni?
ei kait ole ainakaan mulla olla tyhmä, nokkela tai viisas. Yritän keskustella tai höpistä ja etsiä eri viesteillä häntä, joka välillä katoaa - kaikin tavoin. ; ) (n)
täällä saa lukea mitään kiinnostavaa. Tuo Platonhan alkaa kuulostaa kiinnostavalta ;)
Pitäis varmaan perehtyä hänen teorioihinsa paremmin.
yhdessä? Tiedä riittääkö järki, kun tahto vaan tuppaa ohjailemaan järkeä ja tunnetta. On vaan kovin vaikea tahtoa yksin. ; (
No voi sun... Munhan piti ihan kerrata tätä Platonin filosofiaa. Joo, näinhän se menee. Ei mulla ihan tämä ollut mielessä tuota aloitusta kirjoitettaessa. Mä ajattelin tuota ihan arkisesti analysoidessani, miten eri tekijät, järki, tahto ja tunne vaikuttavat kohtaamistilanteissa. Pikkusen mä vierastan tuota Platonin ajattelutapaa, varsinkin kun ihmiset jaotellaan hierarkkisesti sen mukaan mikä taso kutakin ohjaa. Järjen ohjaamat ihmiset ovat ylintä tasoa, tahtoihmiset keskivaiheilla ja tunneihmiset pohjasakkaa.
Sitten mä ajattelin heittää soppaan lisää mausteita: tarve ja vietti. Nämä ovat niitä meissä jokaisessa olevia eläimellisiä puolia (You and me babe are nothing but mammals so let's do it like they do on Discovery Channel...). Kuten tarve tulla hyväksytyksi, rakastetuksi jne ja vaikka lisääntymisvietti. Platonin mukaanhan sielu on ikuinen mutta tämä ruumis jossa sielu asustaa on väliaikainen, rajallinen. Jotenkin musta tuntuu, että jos kaikki ihmiset eläisivät tuon filosofian mukaan, kuolisimme kaikki sukupuuttoon. Hänen aikanaanhan ei ollut väliä, kumpaa sukupuolta se rakkauden kohde edustaa...
kun nykyään on niin paljon homofobioista kärsiviä? Minulla on ainakin ihan sama kumpaa sukupuolta rakkaani on, olen kai siis bi nykytermien mukaan.
ollut? Niinpä jutun piti jatkua, mutta minne hemmettiin sä katosit ja kenen kanssa mä juttelin.
; ) ja näin jatkuu yksi suuntaus:
Seurauseettinen ratkaisu, hedonismi
Näkemys, jonka mukaan moraalisesti oikein on toiminta, joka lisää mielihyvää ja
nautintoa, moraalisesti väärin, joka lisää mielipahaa ja tuskaa.
Te suhaatte siellä täällä ja jutut jää aivan kesken...
No, olipas äkkiä heitetty otsaleima. Pelätään sitten vaikka sitä. Saahan sitä kukin rakastaa vaikka naapurin kissaa. Minkähän leiman mä tästä saan? Jos sulle on sama kumpaa sukupuolta rakkaasi on, mikset sitten hyväksy sitä että mä tykkään enemmän tuosta vastakkaisesta sukupuolesta, ja sen takia kärsin homofobiasta?
Sinänsä ihmislajin sukupuuttoon kuoleminen ei välttämättä olisi kauhea vahinko. Ajatellaan vaikka näin: jos tuolla universumissa on muutakin älyllistä elämää, miksemme siitä tiedä? Mä en ainakaan keksi yhtään hyvää syytä miksi joku älyllinen olento välttämättä haluaisi tutustua tällaiseen eläinlajiin kuin ihminen on.
puheen ollen, Platon ainakin lienee kuollut sukupuuttoon koska taisi harrastaa vain joko platonisia tai homoseksuaalisia suhteita ;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000031661400
Hedonismi on käsitys nautinnon keskeisyydestä ihmisen elämässä. Hedonismin mukaan jokainen haluaa nautintoa tai onnellisuutta. Näin ollen järkevää toimintaa on nautintojen maksimoiminen. Eettisessä hedonismissa nautinto on sinänsä itseisarvo, korkein hyvä. Jokaisen teon pyrkimys tulee olla nautinnon maksimointi. Huomattavaa kuitenkin on, että nautinnolla ei tarvitse tarkoittaa vain omaa nautintoa. Hedonismi voi olla myös yhteisöllistä hedonismia, jossa tavoitellaan kaikkien yhteisöön kuuluvien onnellisuuden tai nautinnon maksimointia. Yhteisöä ei tarvitse välttämättä rajata mitenkään. Yhteisöä voidaan pitää esimerkiksi koko ihmiskuntaa. Muun muassa utilitaristinen näkemys etiikasta pyrkii maksimoimaan koko yhteiskunnan hyvinvoinnin.
Epikuros tunnetaan siitä, että hän kehotti ihmisiä tavoittelemaan nautintoja. Nautinto oli elämän korkein hyvä ja täten nautinnon etsiminen oli moraalisesti oikein. Epikuros ei suosinut liioiteltuja nautintoja, sillä suurin nautinto oli kivun puuttuminen. Liiasta nauttimisesta saattoi aiheutua myöhempää kipua, joka vähensi nautinnon arvoa. Myös ystävien nautinto tuli ottaa huomioon. Epikurokselle hyvä elämä oli syrjään vetäytyvää ja hiljaista eloa, jossa keskityttiin nauttimaan elämän pienistä iloista, kohtuullisesti.
Moraaliahan sä et tässä vielä määritellyt. Se tarkoittaa yhteisössä vallitsevia siveellisiä (moraalisia, eettisiä) käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä.
Sitten pitäsi vielä määritellä yhteisö, nautinto, mielipaha ja tuska... Näistä kaikista on meillä jokaisella ihan oma ja yksilöllinen käsitys joka joko vastaa tai sitten ei, yhteisön näkemystä. Siis yhteisön johon kuuluu.
Voidaanhan näitä asioita pyöritellä ihan miten vaan...
samaa otsikkoa ja mä olen tuo jälkimmäinen?? (n)
sinulla , suurena ajatus pohjana aloitukselle. Jee jee
muistit sentään pisteen laittaa. jos kerran käydään nulkkua pissimään... ;))))
Kun olen elänyt elämäni liiaksi tunteella, minulla on siis heikko tahto eikä järjenhäivää. Näin järkeilin omalta kohdaltani tämän jutun.
filosofiaa,sitä on paljon muutakin
kuin Platon?
Ei ollut tarkoitus sotkea ketään filosofia tähän soppaan. Nöyrästi toivoin keskustelua ihan omista lähtökohdista ilman että lähdettäisiin antiikista vauhtia hakemaan.
Jotenkin vaan jouduin puolustuskannalle kun rupesin tuota hedonismia mittailemaan. Tuntui, että joku vedättää, ja päästään kuitenkin sinne narsismiin asti...
Anteeksi jos olen tulkinnut väärin. Nousin tänään väärällä jalalla ylös ja olen ollut kärttyinen koko päivän :/
tilaisuuden niin järki alkaa tuuppimaan tahtoa, ja energiaa kuluttanut tunnekouhaus päättyy. Sekös se vasta tuntuu hyvältä, itsehillintä ja -hallinta.