Hei!
Kuinka nopeasti ootte parantunu synnytyksessä tulleista repeämistä tai leikkauksista?
Mua alkoi ihmetyttää asia kun jossain luki että äidit voineet istua normaalisti jo sairaalasta kotiuduttua ja voineet hyvin.
Itse en päässyt 2päivään sängystä kertaakaan ylös sairaalassa! Kesti melkein kuukauden ennenkuin kärsin istua edes puoliksi, ainakin 1,5kk että kokonaan. Voin todella huonosti muutenkin, hyvä että pysyin tolpillani kun kotiuduin.
Nyt 3,5kk synnytyksestä niin kipeytyy repeämäalue vieläkin niin että haittaa joitain arjen toimintoja.
Oonko tosiaan ainut tässä?
Onko kaikki muut aloittaneet seksielämän samantien/alle parin viikon kuluttua? Itse en voi kuvitellakaan että tässä kunnossa seksiä harrastaisin.
Kuinka nopeasti ootte parantunu synnytyksessä tulleista repeämistä tai leikkauksista?
Mua alkoi ihmetyttää asia kun jossain luki että äidit voineet istua normaalisti jo sairaalasta kotiuduttua ja voineet hyvin.
Itse en päässyt 2päivään sängystä kertaakaan ylös sairaalassa! Kesti melkein kuukauden ennenkuin kärsin istua edes puoliksi, ainakin 1,5kk että kokonaan. Voin todella huonosti muutenkin, hyvä että pysyin tolpillani kun kotiuduin.
Nyt 3,5kk synnytyksestä niin kipeytyy repeämäalue vieläkin niin että haittaa joitain arjen toimintoja.
Oonko tosiaan ainut tässä?
Onko kaikki muut aloittaneet seksielämän samantien/alle parin viikon kuluttua? Itse en voi kuvitellakaan että tässä kunnossa seksiä harrastaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paraneminen tapahtui kohtuullisen nopeasti synnytyksen jälkeen, tosin peräpukamia oli ja itkua vääntäen kävin isolla hädällä pari kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Kun pukamat lähti, ei arki ollut enää hankalaa, mutta seksi teki kipeää ekat puoli vuotta (pidempäänkin).
Vasta kun vuosi synnytyksesta oli kulunut, alkoi nauttia seksistä taas. Siihen asti hammasta purren osallistuin hommaan miehen mieliksi. (kuulostaa kamalalta, mutta liukuvoiteet helpotti). Kun sitten lopetti imetyksen, alkoi limakalvot palautumaan, eikä yhdyntä enää ollut tuskasta.
Et todellakaan ole ainut! Itselläni tosin on synnytyksestä jo 10 kk, mutta muistan sen TUSKAN! Tehtiin 2. asteen episiotomia ja siitä huolimatta sain 2. asteen repeämät! Tikit laitettiin nukutuksessa, koska olin revennyt todella syvälle jotenkin ja verta menetin noin litran. KAUHEAA!! Kauhulla muistelen.
Minulla oli kova kipulääkitys pari päivää, pikkuhiljaa sitä ruvettiin vähentämään, mutta vielä kuukauden päästäkin otin särkylääkkeen säännöllisesti.
Oli kyllä hassua katsoa osastolla muita juuri synnyttäneitä, jotka istuivat aivan normaalisti, kävelivät niinkuin ei mitään, itse söin seisaaltaan ja käveleminen SATTUI!!!
Naisten elimistöt on niin erilaisia.Kun palasin laitokselta nuorena äitinä,lähdin käymään polkupyörällä kilometrin päässä kaupassa.En silloin edes ymmärtänyt,ettei se niin sanotusti kuulu tapoihin.Minulla on tuttavia,joilla on ollut hyvin paljon hankaluuksia toipua synnytyksestä,enkä voi kuin aavistaa miten paljon kipua ja vaivaa niillä ihmisllä on.Tsemppiä ja jaksamista niille äideille,joilla on näin rankkoja kokemuksia.
mulla meni kans iäisyys synnytyksestä palautumiseen. Itse synnytys tuntuu lasten leikiltä siihen verrattuna mitä elämä sen jälkeen oli seuraavat pari kuukautta..
Kateellisena kans laitoksella kattelin äitejä jotka istuivat ja katselivat telkkaa kun itse jouduin itku silmässä varovasti hinautuen edes liikkumaan paikasta toiseen. ja paikasta toiseen tarkoittaa vessaan ja takaisin. sanoin jopa miehelleni pari viikkoa synnytyksen jälkeen että eihän ole pakko tehä enää ikinä lasta...