Voi kamalaa. Olen tosi huolissani itsestäni.
Olen syönyt toista vuotta Seromex nimistä mielialalääkettä, 40mg/vrk.
Olen aina ollut vähän semmonen on/off ihminen - niin hyvässä kuin pahassakin, mutta kyllä nyt jotkut "hillittimet" ovat pidätelleet pahimmissa paikoissa.
Vaan ei viime viikolla.
Minulle tuli oikeastaan ihan mitättömästä asiasta raivokohtaus miesystävälleni, se sitten velloi päällä koko viikonlopun ja paiskoin tavaroita ympäriinsä ja huusin kuin mielipuoli!
Ja homman "kruunasin" siihen, että otin aivan hirveet kännit ja valtavan määrän nukahtamislääkkeitä. Huonostihan siinä kävi.
Itsemurhayritys. Nyt valtava syyllisyys. Ja syystäkin.
Olen tosi huolissani itsestäni!
Jokin järjen ääni koitti minulle sanoa, ettei tässä riehumisessa ole mitään järkeä. Ei, minä vaan lietsoonnuin koko ajan lisää.
Paitsi että oma mieli on tietenkin paha, olen loukannut rakasta miesystävääni tosi pahoin. Hän järkyttyi aikalailla teostani - etenkin siitä, miten tyhjästä raivostuin, eikä se mennyt ohi. Ja mihin se sitten päätyikään...! Sairaalaan...
Olen parin viikon kuluttua menossa psykiatrin juttusille, olen valmis aivan mihin vaan, vaikka mihin terapia jaksoihin, mitä vaan. Haluan ehdottomasti päästä tästä hallitsemattomasta olotilasta eroon! Johan tässä itseäänkin pelkää!
Ja Seromex vaihdettiin sitten parin päivän siirtymäajalla. Nyt käytän Cipralexiä, 15mg/vrk. Kuulemma Seromex voi toisinaan "aiheuttaa kiihtymystä".
Onko kukaan kokenut mitään vastaavaa?
Millä eväillä eteenpäin?
Olen syönyt toista vuotta Seromex nimistä mielialalääkettä, 40mg/vrk.
Olen aina ollut vähän semmonen on/off ihminen - niin hyvässä kuin pahassakin, mutta kyllä nyt jotkut "hillittimet" ovat pidätelleet pahimmissa paikoissa.
Vaan ei viime viikolla.
Minulle tuli oikeastaan ihan mitättömästä asiasta raivokohtaus miesystävälleni, se sitten velloi päällä koko viikonlopun ja paiskoin tavaroita ympäriinsä ja huusin kuin mielipuoli!
Ja homman "kruunasin" siihen, että otin aivan hirveet kännit ja valtavan määrän nukahtamislääkkeitä. Huonostihan siinä kävi.
Itsemurhayritys. Nyt valtava syyllisyys. Ja syystäkin.
Olen tosi huolissani itsestäni!
Jokin järjen ääni koitti minulle sanoa, ettei tässä riehumisessa ole mitään järkeä. Ei, minä vaan lietsoonnuin koko ajan lisää.
Paitsi että oma mieli on tietenkin paha, olen loukannut rakasta miesystävääni tosi pahoin. Hän järkyttyi aikalailla teostani - etenkin siitä, miten tyhjästä raivostuin, eikä se mennyt ohi. Ja mihin se sitten päätyikään...! Sairaalaan...
Olen parin viikon kuluttua menossa psykiatrin juttusille, olen valmis aivan mihin vaan, vaikka mihin terapia jaksoihin, mitä vaan. Haluan ehdottomasti päästä tästä hallitsemattomasta olotilasta eroon! Johan tässä itseäänkin pelkää!
Ja Seromex vaihdettiin sitten parin päivän siirtymäajalla. Nyt käytän Cipralexiä, 15mg/vrk. Kuulemma Seromex voi toisinaan "aiheuttaa kiihtymystä".
Onko kukaan kokenut mitään vastaavaa?
Millä eväillä eteenpäin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tervehdys sinulle.
Minulle kävi kesän alussa melkein samoin,olen Seroguel lääkkettä,syönyt kohta vuoden ja oloni kohentui pikku hiljaaa.
Töissä oli äärimmäisen raskasta ja kaikki alkoi rassata,koetin alkoholia välttää.mut aloin ottamaan vähittelen joka viikonloppu,en kännejä mut join kuiteskin.
Kesäkuun alussa join lauantaina aamusta iltaan,ja nappasin lääkkeitä.
Itse en muista paljoakaan mutta olin hajottanut astioita,repinyt verhot alas ennekuin mieheni tuli töistä.
Hän soitti ambulanssin kun piilouduin vessaan,murtivat lukon ja minä sairaalaan.
Elämäni kamalin herätys ja jouduin osastolle tai halusin.
Puolisoni on järkyttynyt vieläkin ja pelkää milloin alan juoda,hän on kertomut haluvansa eron.
Ei tämä ykis kerta ole siihen syy,vaan minun jatkuva mielialan vaihtelu koko kesän aikana ja olen minä muutakin tempauksilla aiheuttanut.
Olen pitkällä sairaslomalla ja käyn psykologilla,mitään apua en ole huomannut saaneeni.
Osastolla olin niin sekaisim ihmettelin kun yleensä pästivät pois.
Minun tulevaisuus ei ruusuiselta näytä,ja ymmärrän että puolisoni haluaa eron,hän on vuodet koettanut tukea ja auttaa.
Sinulle en osaa sanoa muuta kuin toivon että saat avun ja älä ota viinaa,se on viimeinen ratkaisu.
Vielä olemme henkissä ja läheisemme,seuraavasta kerrasta ei tiedä.
on äärimmäisen vaarallista vaihtaa lääkitystä noin pienellä siirtymäajalla ja ilman valvontaa. sinä et oo syyllinen mihinkään vaan tuo lääkitys,et ole hullu tms, vierotusoireet/liian nopea siirtyminen voi pistää ihmisen hyppäämään ikkunasta, olo voi olla yksinkertaisesti niin kauhea