Olen ollut masentunut ihan teini-iästä saakka. Olen luonteeltani todella pessimistinen ja näen asiat aina negatiivisesti. Itsemurhaa ajattelen todella usein, mutta en koskaan ole uskaltanut tehdä sitä. Asiat ovat aina menneet pieleen ja epäonnistumista läpi elämän.
Yhtään ystäviä eikä sukulaisa ole paitsi aviopuoliso, tässäkin tapauksessa otin ensimmäisen vastaan tulevan joka minut edes huoli, ei siinä mitään ihan kiltti ja nyvä puoliso tosin en vaan rakasta häntä niinkuin vaimon pitäisi, olemme lähinnä kuin kaverukset emme edes harrasta seksiä hän huolehtii minusta kuin lapsestaan.
Olen todella epävakaa kaikessa. Onneksi pysyn suhteellisen rauhallisena koska olen linnottautunut viimeisen 10v aikana asuntoomme, en käy missään koska vihaan ihmisiä, liialliset pettymykst ovat tehneet veronsa en edes halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Toivon vaan, että pysyn jotenkikkaan hengissä vaikka kiroan joka päivä sen että synnyin tänne.
Outoja luonnottomia pettymyksiä ja epäonnistumisia seuraa jatkuvasti minua enkä voi olla ajattelematta, että jokin suurempi voima vaikuttaa jatkuviin pieleen menemisiin. Tunnen olevani jossain henk.kohtaisessa minulle järjestetyssä helvetissä josta ei pääsyä ulos.
En halua mihinkään psykiatrille enkä lääkkeitä.. niistäkin kokemusta vuosien varrelta ihan tarpeeksi.
Kurja kohtalo
8
441
Vastaukset
- käydä
miehesi kanssa ulkona luonnossa vaikka näin alkajaisiksi? Siellä on kaunista, ja ei ole edes pakko tavata ihmisiä?
Yksin kotona ollessaan ajatusmaailma helposti vääristyy epärealistisen synkäksi, ja sitä laittaa itsensä loukkuun. Sinne ei kannata jäädä, ja muutos on täysin mahdollista. - Manda Kaura
"Outoja luonnottomia pettymyksiä ja epäonnistumisia seuraa jatkuvasti minua enkä voi olla ajattelematta, että jokin suurempi voima vaikuttaa jatkuviin pieleen menemisiin."
Tätä minäkin aina koen. Mitä vain yritän, isompaa tai pienempää, se menee pilalle. Olen puhunut myös mua vainoavasta kirouksesta. :(
Mä en ole linnottautunut asuntooni eikä mulla ole elämänkumppania, mutta nukun liikaa, en saa juuri mitään aikaiseksi, en nauti juuri mistään, ajattelen synkästi ja inhoan elämää. Ja tympäisee kun piti syntyä tänne kärsimään! - tekee pahaa
Kirjoituksesta paistoi minusta täydellinen narsisti, minä käperryn, minä voin huonosti, minä en jaksa, minä en halua apua, minä en rakasta puolisoani, minä en mene ihmisten ilmoille.
Eiköhän nyt ole aika tulla elämään elämää, uskaltaa.
Aloittaa vaikka siitä edellisen ehdottamasta kävelystä aviopuolison kanssa, tunnustaa itselle, että on avun tarpeessa, hakea sitä, sinähän olet kuin alkoholisti, joka selittää itselleen syyn juomiseen, sinä selität surkeuteen ja surkeus jatkuu (alkoholistilla juominen), et edes halua parannusta olemiseesi. Onko näin?- ei aloittaja
Mikä sinä olet tuomitsemaan ja osoittelemaan muita narsisteiksi? "Narsisti" alkaa olla tänä päivänä kunnon muotisana joka lyödään joka ikisen vastaantulijan otsaan jos ei nassu tai muu miellytä. Tiedätkö edes mitä narsismi on? Jos et niin ota selvää, netistä löytyy hyviä sivuja ja linkkejä, kirjastosta löytyy hyviä kirjoja luettavaksi. Sinä et ole lääkäri eikä sinulla ole pätevyyttä tehdä diagnooseja. Minusta aloittajan viestistä ei paista narsismi vaan syvä masennus. Hän ei vaan tunne tarvitsevansa apua vaikka juuri sitä hän tarvitsisi. Häntä on hyvin vaikea, jopa mahdoton auttaa.
- määrä
ei aloittaja kirjoitti:
Mikä sinä olet tuomitsemaan ja osoittelemaan muita narsisteiksi? "Narsisti" alkaa olla tänä päivänä kunnon muotisana joka lyödään joka ikisen vastaantulijan otsaan jos ei nassu tai muu miellytä. Tiedätkö edes mitä narsismi on? Jos et niin ota selvää, netistä löytyy hyviä sivuja ja linkkejä, kirjastosta löytyy hyviä kirjoja luettavaksi. Sinä et ole lääkäri eikä sinulla ole pätevyyttä tehdä diagnooseja. Minusta aloittajan viestistä ei paista narsismi vaan syvä masennus. Hän ei vaan tunne tarvitsevansa apua vaikka juuri sitä hän tarvitsisi. Häntä on hyvin vaikea, jopa mahdoton auttaa.
narsismia myös kuuluu terveeseen persoonallisuuteen, ja masennuksen aikana se täysin normaali pieni narsismi helposti kääntyy itseä kannustavasta ja tukevasta itseä ylikritisoivaksi tai jopa parjaavaksi. Vaikka kyse onkin eräänlaisesta itseen käpertymisestä, niin silti se on täysin eri asia kuin se varsinainen narsismi persoonallisuushäiriönä.
- Vakavasti masentunut
Minulla on takana rikkonainen ja värikäs elämä, josta vauhtia ei ole puuttunut. Vähitellen se on johtanut loppuunpalamiseen. Nykyisin pelkään jo kaikkea mahdollista, koska en jaksa tätä minun normaalia vauhdikasta elämääni.
Minulla on ollut masennusoireita jo vauvaiästä lähtien ja pikkuhiljaa oireet ovat pahentuneet. Nykyisin olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä ja tavallisesta elämästäkin itsenäisesti selviytyminen tuottaa vaikeuksia. Masennus on johtanut moninaisiin vaivoihin, esim. viikkoja kestävä ripuli. Kärsin myös eroahdistuksesta, joka johtuu mahdollisesti vauvaiän hylkäämiskokemuksista ja lapsuusiän vakavasta sairaudesta.
Onnistun taitavasti salaamaan sairauteni ympäristöltä. Ympäristön mielestä vaikutan terveeltä, koska olen kasvanut ja tottunut sairauteeni ja vain harvoin valitan vaivoistani. Olen myös perusluonteeltani iloinen, joten en anna masentunutta kuvaa itsestäni. Parikymmentä vuotta sitten hakeuduin mielenterveystoimistoon, josta minut heitettiin ulos, koska heillä on kuulema sairaampiakin asiakkaita kuin minä.
Ihmissuhdeongelmat ovat aina kuuluneet elämääni. Ystäviä on ollut hyvin vähän, ja olen aina tavalla taikka toisella menettänyt ystäväni. Pitkiä ystävyyssuhteita ei ole koskaan ollut. Lähisukulaisten kanssa on myös ollut ongelmia, mm. väkivaltaa. Sukulaisiin en pidä enää ollenkaan yhteyttä. Puolisoa tai seurustelukumppania ei ole koskaan ollut. Myöskään ammattiauttajista ei ole minulle apua. Vuodesta 2005 lähtien olen käynyt viikottain mielenterveystoimistossa keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mutta vointiani se ei ole parantanut - usein enemmänkin aiheuttanut stressiä ja voimistanut masennusoireita. Luottamus kaikkiin ihmisiin on mennyt enkä osaa enää iloita mistään ihmiskontakteista. Ihmissuhteet ruokkivat myös eroahdistustani.
Ihmisten näkeminenkin hermostuttaa minua. Kaikki ihmisten aiheuttamat äänet (esim. koputus, tekstiviesti, puhelimen sointi) - vaikka televiosta tai radiosta kuultuna - aiheuttavat pahoinvointia ja ahdistusta.
En ole mielellään ihmisten kanssa missään tekemisissä, koska en pysty kontrolloimaan käytöstäni. Käyttäydyn kuin humalainen: voin sanoa tai tehdä mitä hyvänsä, josta en välttämättä myöhemmin muista yhtään mitään. Stressitilanne heikentää muutenkin oloani ja olo on usein tokkurainen kuin joku olisi lyönyt minua jollakin päähän. En myöskään kestä ihmisten vaatimuksia täynnä olevaa maailmaa.
Minulla on koiria. Joskus on vaikeuksia muistaa hoitaa koiriani - onneksi koirani osaavat itse muistuttaa, että heille pitää antaa vettä ja ruokaa. Kasvini kuolevat, koska en muista kastella niitä. Viihdyn myös luonnossa, kunhan siellä ei ole ihmisiä. Koirista ja luonnosta on minulle ollut enemmän apua kuin mistään ihmiskontakteista.- yksvaann
Ois ihan hyvä testata vaikka terapeutille puhumista.
Jos jokin lähestymistapa ei tuota tuloksia niin silloin sanotaan suoraan et nyt kokeillaan jotain toista tapaa. - vakavasti masentunut
yksvaann kirjoitti:
Ois ihan hyvä testata vaikka terapeutille puhumista.
Jos jokin lähestymistapa ei tuota tuloksia niin silloin sanotaan suoraan et nyt kokeillaan jotain toista tapaa.Jos tämä oli vastaus minun kirjoitukseeni, niin olen sanonut psykiatriselle sairaanhoitajalle, että en koe, että siitä ollut minulle mitään apua. Siitähän hän raivostui, että uskallan sellaista sanoa! Psykiatri piti minua toivottomana tapauksena, ja sanoi, että hän ihmettelee, että olen näinkin hyvin selvinnyt. Kaikennäköistä on kokeiltu, mutta se on korkeintaan lisännyt masennustani. Pienellä paikkakunnalla mahdollisuudet erilaisiin hoitoihin ovat rajalliset. Olen lukenut jostakin, että vakavissa masennuksissa pääasiallisena hoitona on lääkitys, josta on minulle ollut eniten apuakin.
En usko, että 40 vuoden masennusta voi poistaa millään tavalla - sehän on jo osa minun persoonallisuuttani. Suurimmat ongelmani ovat kyllä vakavissa muisti- ja keskittymisvaikeuksissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874048Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242901No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341311
- 10899
- 131875
- 6864
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750