Mun suurin ongelma on sosiaalisten tilanteiden pelko koska mä punastun helposti ja se on johtanut siihen että jos joku vaikka puhuu homoudesta jotain niin mä pelkään punastuvani ja kuinka ollakkaan väri vaihtuu.
No on se sitten kiva että saa homonleiman siksi että pelkää punastuvansa homoista puhuttaessa. Se on toisaalta ajatellen koomista mutta se on tuhonnut mun mahdollisuuden edetä elämässä koska mihinkään kahvipöytiin et voi mennä koska punastuminen iskee.
Tilanne on mennyt sellaiseksi että työmaalla alkaa ahdistaa oikein pahasti ,tuntuu hirvittävä syyllisyydentunne ja halu juosta ja paeta piiloutua jonnekkin mistä voisi turvallisesti kurkkia mitäs ne taas punovat mun päänimenoksi.
Olenkin nykyään sitten pikkuhiljaa eristäytynyt muista ihmisistä koska ihmiset osaavat sitten vielä hehkuttaa toisen punastumista. Tekisi mieli joskus oikein räjähtää. Toinen juttu on sitten tämä ihmisten jatkuva kilpailu.
Esim työympäristöissä on hinnalla millä hyvänsä ylöspäin pyrkiviä selkäänpuukottajia joka oikein nauttivat ongelmastani tietäen helposti sivuuttavansa minut koska en pysty kahvipöytäkeskusteluissa pätemään. Tunnenkin nykyään olevani yksin tässä maailmassa kusipäiden ympäröimänä ja ihmettelen että miksi sitä jaksaa täällä hillua. Olenko kajahtamassa lopullisesti vai olenko aivan umpihullu onko tähän muita pillereitä kuin lyijy?
No on se sitten kiva että saa homonleiman siksi että pelkää punastuvansa homoista puhuttaessa. Se on toisaalta ajatellen koomista mutta se on tuhonnut mun mahdollisuuden edetä elämässä koska mihinkään kahvipöytiin et voi mennä koska punastuminen iskee.
Tilanne on mennyt sellaiseksi että työmaalla alkaa ahdistaa oikein pahasti ,tuntuu hirvittävä syyllisyydentunne ja halu juosta ja paeta piiloutua jonnekkin mistä voisi turvallisesti kurkkia mitäs ne taas punovat mun päänimenoksi.
Olenkin nykyään sitten pikkuhiljaa eristäytynyt muista ihmisistä koska ihmiset osaavat sitten vielä hehkuttaa toisen punastumista. Tekisi mieli joskus oikein räjähtää. Toinen juttu on sitten tämä ihmisten jatkuva kilpailu.
Esim työympäristöissä on hinnalla millä hyvänsä ylöspäin pyrkiviä selkäänpuukottajia joka oikein nauttivat ongelmastani tietäen helposti sivuuttavansa minut koska en pysty kahvipöytäkeskusteluissa pätemään. Tunnenkin nykyään olevani yksin tässä maailmassa kusipäiden ympäröimänä ja ihmettelen että miksi sitä jaksaa täällä hillua. Olenko kajahtamassa lopullisesti vai olenko aivan umpihullu onko tähän muita pillereitä kuin lyijy?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan niitä muitakin keinoja kuin lyijy. Jos tilanteesi on päässyt noin pahaksi kannattaa mennä terveyskeskuslääkärille asiasta kertomaan. Tiedän kyllä kokemuksesta että se voi olla vaikeaa, jos näin on niin suosittelenkin että teet niinkuin itse tein ja kirjoitat valmiin lapun minkä vain annat lääkärin luettavaksi ja lääkäri osaa sen jälkeen kyselle lisää tarvitsemiaan tietoja. Itelläni ainakin toimi.
ole kajahtamassa, mutta entä työtoverisi, olisiko heidän käytöksessään parantamisen varaa?
Minulla oli vähän samanlaista työporukan kahvituokioissa ja lähdinkin niistä aina ensimmäisenä pois. Tuli melkeinpä paniikkikohtauksia, niin pahalta tuntui.
Ei kaikkien työporukoitten jutut ole osallistumisen arvoisia. En osaa neuvoa ratkaisua sinulle. Itse sanoin itseni irti paikkakunnan vaihdoksen yhtetydessä. Kaikille ei tämä ole mahdollista.
mulla aivan sama ongelma mutta pelkään punastuvani koko ajan.semmoisia peitepuikkoja on olemassa mitkä peittävät punastumisen(voimakkaankin)kokonaan ja olen muuten testannut.suosittelen näin voit päästä ainakin pelostasi eroon niin minäkin pääsin kun ei tarvitse miettiä sitä että mitä jos punastun koska peiteväri on kuin naamari
Kuulostaa siltä että ongelma on enemmänkin työympäristössä kuin Sinussa itsessäsi. Itse mainitsit Sosiaalisten tilanteiden pelon ja siihen tuo saattaisi hyvin sopiakin. Mielestäni tällaisessa tilanteessa voisi hyvin kokeilla ssri-lääkettä hoitona. Pari ensimmäistä viikkoa oireesi pahenevat, sitten alkaa helpottaa.
Terveyskeskuksessa homman selvittely on arpapeliä. Varaa aika yksityiselle psykiatrille, isommissa kaupungeissa niitä löytyy ja jos ei löydy paikkakunnaltasi niin sitten varaa lähimmästä kaupungista ja ota työstä tarvittaessa poissaolo lääkärinkäynnin johdosta. Varaa n. 150 euroa psykiatrin lääkkeen kustannuksiin.
Lääkityksen tarkoituksena on voimistaa Sinua näissä kuormittavissa tilanteissa. Kun olet oppinut kokemaan hankalat tilanteet, tajuat että nämä kuormittavat tilanteet onnistuvat ilman jännittämistäkin. Silloin voit lopettaa lääkityksenkin.