Pelkään monia asioita, tosi naurettaviakin. En jaksa niitä nyt tässä alkaa listaamaan, mutta ne liittyvät omaan turvallisuuteeni, pelkään että mulle sattuu jotain pahaa. Elämäni on nykyään tosi rajoittunutta sillä en uskalla tehdä kaikkia arkisiakaan rutiineja.
Psykologi kehotti kohtaamaan pelkoni, ja pelon yllättäessä pitäisi miettiä että jos jotain pahaa todella sattuisi, miten selviäisin siitä, saati että ajattelisin vain niitä kauheuksia mitä voi tapahtua. Olen kyllä yrittänyt ajatella näin, muttei siitä ole ollut mitään apua.
Miten te muut olette selvinneet peloistanne? Haluaisin todella voittaa pelkoni ja elää taas normaalia elämää, mutta en tunnu itse pystyväni lopettamaan tosta noin vaan pelkäämistä.
Psykologi kehotti kohtaamaan pelkoni, ja pelon yllättäessä pitäisi miettiä että jos jotain pahaa todella sattuisi, miten selviäisin siitä, saati että ajattelisin vain niitä kauheuksia mitä voi tapahtua. Olen kyllä yrittänyt ajatella näin, muttei siitä ole ollut mitään apua.
Miten te muut olette selvinneet peloistanne? Haluaisin todella voittaa pelkoni ja elää taas normaalia elämää, mutta en tunnu itse pystyväni lopettamaan tosta noin vaan pelkäämistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Turvallisuudesta on hyvä huolehtia mut ei liijallisuuksiin.
Kyllähän sitä selviää pahoistakin tilanteista.
Pyrkii vaan siihen ettei mieti niit pelkoja.
Alkaa vaik heti miettii jotain muuta :)
Juttelenpa omat kuvioni josko niistä vaikka tulisi sinulle jotain pohdittavaa..? Pelkään satuttavani itseni suhteessa moninaisten syiden vuoksi mitkä ovat omalta osaltaan parhaillaan työn alla.
Parisuhde on yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja pelkään tavallaan sen menettämistä; pelko rakkauden varjolla manipuloinnista on jotain niin tolkuttoman suurta, että ajoittain alennun jopa älyttömyyksiin asian kanssa :( Olen puinut asiaa edestä ja takaa, että onko se loppujen lopuksi se tunne mihin jää koukkuun (pelko) vai miksi pitää suojautua, mikä sen sitten laukaisee ja mitkä ovat vaikuttaneet sen pelon syntyyn jnejne.. Kunnes eilen kolahti syy ja seuraus -kierre juurikin menneisyydestä juurensa juontaen ;)
Nyt pitäisi osata rikkoa tietty käyttäytymiskaava itsessään! Sitä niin helposti sortuu niihin omiin, OPITTUIHIN kaavoihinsa tunteiden kourissa eikä tavallaan näe eteensä miten päätöntä se on! En tahdo jumittua ajattelemaan mitä kauheuksia mahtaisi tapahtua tai mitä sitten jos meneekin hyvin. Haluan ratkaista itse ongelman, koska vain siten uskon pääseväni eteenpäin.
Vaan vaikeata se on ja voimia vievää. Kasvattavaa kuitenkin ja uskon myös, että parantavaa :)
Mietin tässä omia kokemuksia ja mitkä on auttanut mua eteenpäin..Ehkä näist kysymyksistä vois olla jotain apua..: Olisiko pelon taustalla jotain muuta? Että syy on jossain syvemmällä, mutta ilmenee arkirutiineissa. Ja pelot ja ahdistukset on enemmänkin seuraus. Jos tuon syyn pystyis kohdata ja käsitellä, pelotkin helpottais vähitellen.
Sitten kun pelosta tulee tapa, ei osaa enää olla ilmankaan. Itsekin tiedostaa, että joku peloista on hassu ja aiheeton, mutta on pakko pelätä, ikään kuin varmuuden vuoksi. Mulla aikoinaan (ja edelleenkin) pelko on ollu selviytymiskeino ja puolustusmekanismi. Se on tosi raskasta, olla varuillaan koko ajan. väsyttävää, koska aikaa ja energiaa menee hukkaan. Sit kun pelko ei toteudukaan, tulee sellainen vähän huijattu olo.
Varmaan pelon kohtaaminen auttaa. Mut ehkä itse onnistunut parhaiten pienin askelin. Asiat tärkeysjärjestyksessä: ensin sellainen olotila ja ympäristö, että omassa kotona voi tuntea olonsa turvalliseksi. Sisäinen rauha ja turvalllisuudentunne, mikä ei ole riippuvainen ulkopuolisista asioista. Sitten, suureksi avuksi ollut se, ettei pelkojen vuoksi jätä niitä asioita, mitkä ovat itselle rakkaita. Siis vaikka joku harrastus!
Aina peloista ei pääse pelkällä tahdonvoimalla, että nyt vaan lopetat pelkäämisen. olispa se niin helppoa.Kun turtuu siihen ainaiseen pelkäämiseen, normaali elämä tuntuu vaan lipuvan kauemmaksi. Mua on auttanut myös toiminta.aiemmin koitin vaan miettiä ja käännellä asioita mielessäni. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut vaikka kuinka pohdin. Siis koitin lakata pelkäämästä. Ehkä sitä tärkeämpää ollut syiden tunnistaminen ja toiminta oman hyvinvoinnin eteen. Jos koitan toimia omaa hyvinvointia edistäen, mulla ei ole mitään, mitä "tarvisi katua". Eikä siis näin ollen mitään pelättävää. Elän niin hyvin kuin osaan. opettelen pitämään tätä elämän tarkoituksena, pelkäämisen sijaan. Hyvää syksyä kaikille ja tsemppiä!