Oireilin 1990-luvun alussa yläasteikäisenä mielestäni psyykkisesti,
vaikka minulla ei
mitään diagnoosia ollutkaan. Koulunkäyntivaikeudet olivat niin
pahoja, etten pahojen ahdistusoireiden ja harhaisten ajatusten vuoksi
uskaltanut mennä kouluun. Koulukuraattorin toimesta minua pidettiin
pelkkänä pinnarina, eikä kukaan aikuinen olettevasti nähnyt oireiluni
todellista taustaa.
Käsittääkseni äitini yhdessä sosiaaliviranomaisten kanssa päättivät
passittaa minut Kuttulan koulukotiin narkkarinuorten ja muutenkin
pahasti häiriintyneiden nuorten pariin, vaikka toinen vaihtoehto olisi
ollut käsittääkseni nuorten psykiatrinen sairaala Pitkäniemessä, jossa
kävin haastattelussakin.
Asiaa seuranneet muistanevat, kuinka Kuttulan sitten kävi. No
minä en joutunut olemaan Kuttulassa kuin 9 kuukautta, jona aikana sain
oppivelvollisuuteni suoritettua. Kuttulassa vallitsi johtajan toimesta
pelon ilmapiiri, jota en nyt elämää nähneenä
pitäisi kovinkaan hyvänä kasvatusmetodina. Kuttula tarjosi
sossutädeille käsittääkseni suorastaan loistavaa kuvaa paikasta.
Se missä sossutädit menivät Kuttulan tapauksessa oli lyhykäisyydessään
se, että lasten ja nuorten todellisia mielipiteitä Kuttulasta ei
kuunneltu tai niitä ei arvostettu. Pitäisinkin ehdottoman tärkeänä,
että myös koulukodin tai muun vastaavan paikan asiakasta kuunnellaan!
Aina kun on kyseessä
ns. ongelmanuori pitäisi ongelmien taustoja selvittää
perusteellisesti,
sillä oletusten tekeminen kasvatustyössä voi käydä yhteiskunnalle
pitkässä juoksussa todella kalliiksi.
Itsestäni vielä sen verran, että kärsin Kuttulan jälkeen edelleen
lievemmistä ja ajoittain vaikeista mielialahäiriöistä, vaikka sainkin
opiskelu- ja duunipaikan. Lopulta sairastuin skitsofreniaan, ja
edelleen pohdin, olisiko sairauteni ollut vältettävissä varhaisemmalla
oikeamielisellä puuttumisella (psykiatrisella hoidolla)?
vaikka minulla ei
mitään diagnoosia ollutkaan. Koulunkäyntivaikeudet olivat niin
pahoja, etten pahojen ahdistusoireiden ja harhaisten ajatusten vuoksi
uskaltanut mennä kouluun. Koulukuraattorin toimesta minua pidettiin
pelkkänä pinnarina, eikä kukaan aikuinen olettevasti nähnyt oireiluni
todellista taustaa.
Käsittääkseni äitini yhdessä sosiaaliviranomaisten kanssa päättivät
passittaa minut Kuttulan koulukotiin narkkarinuorten ja muutenkin
pahasti häiriintyneiden nuorten pariin, vaikka toinen vaihtoehto olisi
ollut käsittääkseni nuorten psykiatrinen sairaala Pitkäniemessä, jossa
kävin haastattelussakin.
Asiaa seuranneet muistanevat, kuinka Kuttulan sitten kävi. No
minä en joutunut olemaan Kuttulassa kuin 9 kuukautta, jona aikana sain
oppivelvollisuuteni suoritettua. Kuttulassa vallitsi johtajan toimesta
pelon ilmapiiri, jota en nyt elämää nähneenä
pitäisi kovinkaan hyvänä kasvatusmetodina. Kuttula tarjosi
sossutädeille käsittääkseni suorastaan loistavaa kuvaa paikasta.
Se missä sossutädit menivät Kuttulan tapauksessa oli lyhykäisyydessään
se, että lasten ja nuorten todellisia mielipiteitä Kuttulasta ei
kuunneltu tai niitä ei arvostettu. Pitäisinkin ehdottoman tärkeänä,
että myös koulukodin tai muun vastaavan paikan asiakasta kuunnellaan!
Aina kun on kyseessä
ns. ongelmanuori pitäisi ongelmien taustoja selvittää
perusteellisesti,
sillä oletusten tekeminen kasvatustyössä voi käydä yhteiskunnalle
pitkässä juoksussa todella kalliiksi.
Itsestäni vielä sen verran, että kärsin Kuttulan jälkeen edelleen
lievemmistä ja ajoittain vaikeista mielialahäiriöistä, vaikka sainkin
opiskelu- ja duunipaikan. Lopulta sairastuin skitsofreniaan, ja
edelleen pohdin, olisiko sairauteni ollut vältettävissä varhaisemmalla
oikeamielisellä puuttumisella (psykiatrisella hoidolla)?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarkemmin tuolla psykiatrisella hoidolla? Onko sinulla tietoa, mitä nuorisopsykiatrian laitoksissa tapahtuu? Ne ovat säilytyslaitoksia ja kurituspaikkoja. Lääkityksellä huumataan hiljaisiksi. Kuule ihan varmasti Kuttula on ollut parempi paikka kuin esim. Jorvin sairaala. Mulla on kokemusta!
Ehkä psykiatria ei olisi voinut auttaa minua ainakaan sen paremmin kuin Kuttulan koulukoti, mutta entä jos olisikin?
Pitkäaikaishoidossa nuorikin ihminen saattaa laitostua ja jämähtää potilaan rooliin, jolloin hoito ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista.
Olen täysin vakuuttunut, että Kuttula ei ollut minulle ideaalinen hoitopaikka, mutta tuskin psykiatrinen sairaalakaan paljon parempi paikka olisi ollut.
Itse pitäisin kyllä tärkeänä, että nuorten terveydenhoito vastaa modernia lääketiedettä ennemmin kuin itämaista puoskarointia!
millaista se hoito oli ja minä vuonna tapahtui? Miten kuritettiin?
-
Sinullehan ehdotettiin osastohoitoa, mutta äitisi (leimaantumisen pelossa?) valitsi sijoituspaikaksesi Kuttulan.
Miksi valitat Kuttulasta? Mikset kritisoi äitisi väärää valintaa?